torstai 2. kesäkuuta 2016

Diana Gabaldon: Sudenkorento

"Yön ajan olisin kuitenkin avuton - yhtä voimaton kuin meripihkaan vangittu sudenkorento."
   
   
Helmet -lukuhaaste: 44. Kirjassa joku kuolee 
    
Diana Gabaldonin Matkantekijä -kirjasarjaan pohjautuvan tv-sarjan ensimmäinen kausi nähtiin Suomenkin tv:ssä viime vuonna. Ensimmäinen kausi tehtiin sarjan aloittavasta teoksesta Muukalainen. Ja pakko sanoa, että tv-sarja toteutettiin kirjaa kunnioittaen, näyttelijävalinnat olivat erinomaiset, puhumattakaan puvustuksesta ja miljööstä. 

Gabaldonin faneja hemmotellaan taas, kun Sudenkorennon pohjalta tehty toinen kausi näytetään Ylellä 2.6. alkaen. Vedin teoksen kimppalukua Nettilukutoukat -Facebook-ryhmässä, vaikka lopun suhteen tulikin itselleni hieman kiire. Huom! Tämä bloggaus sisältää juonipaljastuksia sarjan edellisestä osasta. Jos tahdot välttyä niiltä, suosittelen lukemisen lopettamista tähän.

   
Muukalainen kertoo Claire Randallista (os. Beauchampista), joka on Skotlannissa häämatkalla tutustumassa uudelleen mieheensä Frankiin toisen maailmasodan erottua heidät vuosiksi. Matkan aikana Claire todistaa naisjoukon pakanallista riittiä vanhassa kivikehässä. Claire tutkii kasveja kivikehässä ja päätyy sen kautta vahingossa 1700-luvun Skotlantiin.

Joukko skottimiehiä nappaa yhä tapahtumista hämmentyneen Clairen mukaansa. Yksi heistä, Jamie, päätyy monien juonenkäänteiden kautta Clairen toiseksi aviomieheksi 200 vuotta ennen Frankia, jonka esi-isä Musta Jaska Randall liittyy erottamattomasti nuoren parin kohtaloon. Teos päättyy siihen, kun Claire ja Jamie lähtevät maanpakoon Ranskaan. 
   
Sudenkorennon ensimmäinen yllätys tulee jo aivan teoksen alkusivuilla, sillä teos ei jatkukaan lineaarisesti siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Kuten Muukalaisen, olen Sudenkorennonkin lukenut kerran aiemmin muutama vuosi sitten, mutta tämän juonenkäänteen, sekä muutamia muitakin keskeisiä tapahtumia olin unohtanut aivan kokonaan. Erikoisen alun jälkeen päästään kyllä jatkamaan aikaisempaa tarinalinjaa, Yleinen lukutunnelma ei kuitenkaan päässyt aivan samoihin korkeuksiin kuin ensimmäisen kirjan kanssa. 
   
Etenkin illalliset Ranskassa juoruineen ja juonitteluineen olivat hieman pitkäveteistä luettavaa, eivätkä uudet hahmot saaneet kovinkaan paljoa syvyyttä, lukuunottamatta muutamaa Clairen läheisintä ystävää, nunnaa ja mystistä kauppiasta. Toimiessaan serkkunsa Jaredin sijaisena viinikauppiaana tämän matkustellessa viinitiloilla, Jamie kohtaa Skotlannin valtaistuinta havittelevan Stuart-suvun jäsenen, kauniin prinssi Kaarlen. Claire, joka on aikamatkaaja, tietää kuinka skottien käy Kaarlen johtamassa jakobiittikapinassa ja päättää yrittää muuttaa historiaa.

Olin nyt tehnyt voitavani, mutta mieltäni kaihersi edelleen oivallus, jonka olin tehnyt herttuan käytävässä: Frankin elämän hintana oli Jamien sielu. Kuinka minä muka voisin valita näistä kahdesta toisen? (s. 321)
   
Olen lukenut sarjaa viidenteen osaan (Tuliristi) saakka, ja en ole aivan varma kertaanko seuraavia kirjoja ennen tv-versiota - no, ehkä sen kolmannen vielä. Sarjan tekijät nimittäin ovat ilmoittaneet, että, että sarja saa vielä ainakin kaksi kautta tämän jälkeen. Muistikuvieni mukaan, jos pystyn niihin enää olenkaan luottamaan, ovat neljäs ja viides kirja jo olleet hieman tylsiä ja yli 1000 sivuisia eepoksia.   
   
Sudenkorento on kuitenkin vielä nopealukuinen ja tapahtumarikas teos, jonka käännös on mielekästä luettavaa. Olen kuullut osan ihmisistä valittavan Jamien käyttämästä suomennetusta murteesta, mutta minä olen aina pitänyt siitä. Jos olet siis lukenut Muukalaisen ja pitänyt siitä, suosittelen lukemaan tämän toisenkin osan. Ja katsomaan ehdottomasti ainakin ensimmäisen kauden tv-sarjaa. Toivottavasti toinenkin kausi on yhtä näyttävä ja hengästyttävä kuin edellinen. 
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Muukalaisen aloittama upea historiallinen rakkaustarina jatkuu. Claire Randall palaa Invernessiin oltuaan poissa runsaat kaksikymmentä vuotta. Matkaseurana Clairella on tyttärensä Brianna, hehkeä punatukka, joka saa miesten päät kääntymään.
  
St. Kildan kirkkomaalla Claire näkee odottamatta yli kaksisataa vuotta vanhan hautakiven, jossa on hänen skottirakastajansa nimi. Muistot hurjasta seikkailusta 1700-luvun Skotlannissa nousevat Clairen mieleen, ja Brianna saa kuulla tarinan, josta ei puutu romanttisia käänteitä.
    
Samantyylisiä kirjoja: Anu Holopainen: Viinikauppias, Susan Price: A Sterkarm Kiss, Janet B. Taylor: Into the Dim, Claire R. McDonald: Veil of Time, Kat Bastien: Forged in Dreams and Magic 

Suomentanut:  Anuirmeli Sallamo-Lavi, 763 sivua, Gummerus 2008 (1. painos 2003)
      
Alkuperäinen nimi: Dragonfly in Amber (1992)
       
   
Sarjassa ilmestyneet:
  1. Muukalainen, 2002 (Outlander, 1991)
  2. Sudenkorento, 2003 (Dragonfly in Amber, 1992)
  3. Matkantekijä, 2004 (Voyager, 1993)
  4. Syysrummut, 2005 (The Drums of Autumn, 1996)
  5. Tuliristi, 2006 (The Fiery Cross, 2001)
  6. Lumen ja tuhkan maa, 2007 (A Breath of Snow and Ashes, 2005)
  7. Luiden kaiku, 2010 (An Echo in the Bone, 2009)
  8. Sydänverelläni kirjoitettu, 2014 (Written in My Own Heart's Blood, 2014)

10 kommenttia:

  1. Minusta ei tullut Gabaldonin fania kirjojen kautta. Vaikka Gabaldon kirjoittaa hyvin ja elävästä, niin jostain syystä kirjat eivät iskeneet. Tv-sarja taas toimii hemmetin hyvin, siitä mie tykkään!! Mutta en voi aloittaa katsomaan vielä toista kautta, kun nainen ei ole saanut luettua Sudenkorentoa loppuun :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Sanoin miehelleni, että tv-sarjaa kehtaavat miehetkin katsoa, sen verran siinä on toimintaa, eikä vain siirappista romantiikkaa ja hikistä seksiä (vaikka niitäkin teoksessa on, ne eivät itselleni ole olleet sarjan pääantia). Claire on ihailtavan toiminnallinen nainen, jota on mielekästä seurata, vaikka näyttelijä onkin minusta asteen verran liian laiha - kehutaanhan kirjassa hänen hyvin muodostunutta takamustaan ja Caitriona Balfelta ei sellaista löydy, vaikka onkin mallivuosiaan hieman muodokkaampi nykyään.

      Poista
  2. Olen kahtena edellisenä kesänä lukenut tätä Gabaldonin sarjaa, tämän osan siis viime kesänä. Ihan kivaa viihdettä, vaikken hirmuisesti koukuttunutkaan. Tv-sarjan seuraaminen on jäänyt välistä, mutta kolmannen osan lukeminen on harkinnassa. Kesä on parasta lukuaikaa tälle sarjalle, ei niin haittaa vaikka juoni on vähän höttöinen. Minulla vaan on ollut vaikeuksia muistaa sarjan runsaahko henkilögalleria, kuka olikaan kuka. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juoni oli ensimmäisessä osassa mielkkäämpi kuin tässä Sudenkorennossa, joskin tämä alkoi hyvin tehokkaasti sekoittamalla pakkaa. Suosittelen katsomaan tv-versiona, se on todella hyvin tehty ja visuaalisesti miellyttävä. Kolmannella osalla on hihassaan muutamia juonenkäänteitä, jotka jälleen tuovat soppaan uutta. Henkilöitä on todellakin paljon, etenkin sellaisia vain kerran mainittavia, mutta keskeiset hahmot pystyy kyllä nopeasti erottamaan. Vähemmälläkin henkilömäärällä kyllä pärjäisi (ja jatko-osien suhteen myös tiivistämällä, etenkin se viiden oli hieman turhan venytetty). Minunkin kesälukusuunnitelmissa on muutamia keveämpiä teoksia, mm. Kiera Cassin Vlinta, joka on dystopioista kevytsarjalaisia.

      Poista
  3. Olen lukenut koko ihanan sarjan ja nyt alkoi jälleen uudet jaksot tv-sarjasta. Ihana, upea sarja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on omana Muukalainen, Luiden kaiku ja Written in My Own Heart's Blood (sain siskoltani englanninkielisenä). Pitänee jossain vaiheessa lainata tuo Lumen ja tuhkan maa kirjastosta. Haluaisin hankkia kaikki kirjat omaksi tällä ihanalla keltti-solmukannella kuin millaisena luin tämän Sudenkorennon. Nuo omistamani kovakantiset suomenkieliset ovat Launiksen kannella (en kauheasti pidä hänen tyylistään).

      Poista
  4. Minä jotenkin vierastan sarjoja, joissa juonta pitkitetään "turhaan". Pelkään, että tämä on juuri sellainen sarja. Olen nähnyt ensimmäisen osan tv-sarjana, pidin siitä ja harkitsin katsovani myös toisen. Olen kai niin kärsimätön, että haluausin heti tietää, mitä päähenkilöille käy... Tämän postauksesi jälkeen harkitsen taas sarjan lukemista. Hmmm...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme ensimmäistä osaa muodostavat tiiviin sarjan, neljäs ja viides tuntuivat pitkitetyiltä, eikä siksi olekaan tullut luettua sarjaa enempää.

      Poista
  5. Minä en ole lukenut näitä Gabaldonin kirjoja lukenut, vaikka olen juuri ja juuri tietoinen niistä. Jostain syystä ei vain innosta. Tv-sarjana voisi ehkä kiinnostaa eli laitanpa korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin. Olin vielä lukiossa, kun vanhin siskoni luki näitä ja kehui kovasti. Menin sitten lähikirjastoon, joka oli näppärästi kadun toisella puolella asuntoamme vastapäätä ja löysin ensimmäisen teokseni siellä luokiteltuna erotiikkahyllyyn. Nappasin sen käteeni ja avasin satunnaisesta kohdasta, joka oli heti "hän työntyi kiihkeästi minuun"-tyyppinen ja kirja palautui varsin nopeasti takaisin omalle paikalleen. Vasta useampia vuosia myöhemmin tartuin näihin uudelleen. Suosittelen katsomaan tv-sarjana, sillä ainakin ensimmäinen kausi noudattaa melko tarkasti ensimmäisen kirjan juonta, mutta olematta raskas tai liian täynnä seksiä.

      Poista