maanantai 31. tammikuuta 2022

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 14 | Vonda N. McIntyre: Unikäärme

"Käärmeet, ihmiset eivätkä muutkaan eloonjääneet 
olleet vielä sopeutuneet maailmaan, sellaisena kuin se nyt oli."
   
    
Lukuhaasteissa: Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 14, Helmet 6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
  
Klassikkohaasteen kierrokselle 14, jota vetää tällä kertaa Kartanon kruunaamaton lukija, halusin lukea taas naisen kirjoittaman scifiklassikon, vaikka tämä Vonda N. McIntyren Unikäärme onkin merkitty jostakin syystä mm. omassa kirjastossani fantasiaksi. Tätä oli todella miellyttävää lukea ja sivut kääntyivät kuin itsestään. Ei ihme, että kirja on saanut merkittävät Hugo, Nebula ja Locus -palkinnot. 
  
Kraatterit olivat niin suuria niitä oli niin laajalti, että niitä oli niin laajalti, että niillä saattoi olla vain yksi aiheuttaja: ydinräjähdykset. Itse sota oli loppunut jo kauan sitten ja jo melkein unohtunutkin, sillä se oli tuhonnut jokaisen, joka tiesi tai välitti siitä, miksi se oli käyty.
--
Tällaisissa paikoissa sodan jäljet olivat säilyneet - jotkut paljaina, jotkut näkymättöminä - Käärmeen aikaan asti. Ne pysyisivät siellä vuosisatoja hänen jälkeensäkin. (s. 57)
  
Unikäärme on mainio feministinen klassikko, joka sijoittuu postapokalyptiseen maailmaan. Ydinsodan jälkeen ihmiset ovat hajaantuneet pieniin vaeltaviin heimoihin tai sulkeutuneet omiin kaupunkeihinsa. Parantaja nimeltään Käärme kulkee eri ihmisryhmien luona, välillä ylittäen vaarallisia aavikoita ja hoitaa sairaita sekä rokottaa mm. jäykkäkouristusta vastaan. Kaikki eivät ole rokotemyönteisiä, mutta Käärme yrittää parhaansa mukaan saada heidätkin ymmärtämään rokottamisen hyödyt - kuinka ajankohtainen teema!
  
"Ao, kun minä rokotan toiset, annatko minun rokottaa sinutkin?" 
Keräilijä näytti epäilevältä. "Ryömiväiset, myrkyt, taikuus, noidat - ei, ei meitä varten." 
"Sitten minun täytyy viedä kaikki tuo roina keskelle keidasta ja upottaa se." 
"Tuhlausta!" keräilijä huusi. "Ei! Likaat veden? Häpäiset ammattini. Häpäiset itsesi." 
"Minusta tuntuu samalta, kun sinä et anna minun suojata sinua tauteja vastaan. Tuhlausta. Tarpeettomia kuolemia." (s. 84)
  
Kun Käärmeen tärkein apulainen, vaaleanvihreä pikkuruinen unikäärme nimeltään Ruoho tapetaan, alkaa kuumeinen seikkailu. Kukaan ei tiedä, kuinka unikäärmeet lisääntyvät, mutta eräässä kaupungissa on maan ulkopuolelta kotoisin olevia olentoja, joilla voisi olla niitä - nuo erikoislaatuiset käärmeet kun ovat nekin toisesta maailmasta. Parantajien ei tosin ole koskaan sallittu astua tuon suljetun kaupungin sisälle. Käärmeen on saatava Ruohon tilalle uusi unikäärme tai ei voi kutsua itseään enää parantajaksi, vaikka hänellä on myös albiinokobra Usva ja kalkkarokäärme Hiekka. Matkan aikana Käärme tapaa niin kauniita miehiä kuin itsekkäitäkin ihmisiä, hän harrastaa suostumuksellista seksiä ja adoptoi lapsen. Samaan aikaan eräs mies etsii häntä. Mies, josta Käärme uneksii.
   
Jossain mustan hiekan alla oli sileä, peräänantamaton pinta. Muinainen tie? Hän oli nähnyt jäännöksiä muualla, murentuvaa betonilihaa ja ruostuvia teräsluita paikoissa, joissa keräilijät eivät olleet vielä työskennelleet. (s. 214-215)
  
Unikäärmeen maailma on huima. Tässä on selkeän polyamorisia perheryhmiä, useamman aikuisen kumppanusliittoja. Ihmiset ovat kehittäneet kyvyn säädellä omaa lisääntymistään muuttamalla kehonsa osien lämpötilaa ja jopa abortoida ei-toivotun lapsen. Käärme on immuuni useimmille sairauksille ja syövälle, sekä käärmeiden puremille, minkä vuoksi hän - kuten parantajat lähes aina - on steriili. Parantajat adoptoivat lapsensa ja kutsuvat kaikkia joukossaan tasa-arvoisesti perheekseen. Ei ihme, että tämä on ollut Otherwise -retropalkintoehdokkaana.
  
Hänen kansansa, samoin kuin kaikki muut maan kansat, olivat liian itsekeskeisiä, liian sisäänpäinkääntyneitä. Ehkä se oli väistämätöntä, sillä heidän oli ollut pakko eristäytyä.
--
Maa oli väkisin eristetty muista maailmoista ja liian monet ihmisryhmät olivat omasta aloitteestaan eristäytyneet toisistaan. (s. 302-303)
  
Tämän ajattoman klassikon soisi olla tunnetumpikin. Pidin tästä enemmän kuin Margaret Atwoodin Oryx ja Crakesta (molemmissa on geenimanipulaatioita). Tässä on vahvaa #metoo-henkeä. Käärmeen päätös adoptoida tulipalossa loukkaantunut tyttö kaupungista, jonka ihmiset ovat tunnettuja kauneudestaan, syntyy halusta erottaa hänet holhoojastaan, joka on käyttänyt lasta hyväkseen. 
  
Käärme vihastui hiljalleen yhä enemmän, hän muuttui vaarallisen myrkylliseksi. Arpisella, loukkaantuneella ja pelästyneellä lapsella oli yhtä suuri oikeus lempeään seksuaaliseen nautintoon kuin kauniilla ja itseensä luottavilla ihmisilläkin - ehkä jopa suurempi oikeus. Melissaa oli kuitenkin vain arpeutettu, loukattu ja peloteltu lisää. Ja nöyryytetty. (s. 172)
  
Harmillisesti käännökseen on jäänyt paljon kirjoitusvirheitä ja osa sanoista puuttui osin tai kokonaan viimeisessä kolmanneksessa, mikä luultavimmin kertoo kiireestä. Unikäärmeen kansikuva olisi voinut olla kiinnostavampikin, sen kellastuneet värit eivät ole omaan makuuni. Tein kollaasin viidestä englanninkielisestä kansiversiosta, joista etenkin ensimmäinen vasemmalta olisi suosikkini kirjan uusintapainokselle.
  
  
     
Klassikkohaasteeseen lukemani kirjat:
     
William Golding: Kärpästen herra
L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet
George Orwell: Vuonna 1984
C.S. Lewis: Velho ja leijona
Tove Jansson: Näkymätön lapsi
Arthur C. Clarke: Lapsuuden loppu
Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi
Minna Canth: Papin perhe
Kate Chopin: Herääminen
Octavia E. Butler: Aamunkoitto
Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut
    
Arvosana:
     
Takakannesta:
Fantastinen, aistillinen ja jännittävä seikkailuromaani. Upea nainen nimeltään Käärme auttaa kärsiviä ja sairaita. Hän tuo lohdun niillekin potilaille, jotka ovat jo parantavan avun ulottumattomissa.
  
Typerät ja pelokkaat ihmiset tappavat Käärmeen tärkeimmän apurin, unikäärmeen, jonka avulla ihminen voi voittaa kuolemanpelon ja valmistautua tuonpuoleiseen rauhallisin mielin. Valitettavasti parantajat eivät tiedä, miten nuo äärimmäisen harvinaiset ja arvokkaat käärmeet lisääntyvät. Käärmeen on pian löydettävä uusi unikäärme, muuten hän ei voi jatkaa parantajan ammattiaan. Tehtävä tuntuu mahdottomalta.
  
Käärme kohtaa matkallaan monia vaaroja, mutta onneksi hänen elämässään on myös intohimoa, hyvyyttä ja onnea.
  
Unikäärme on Vonda McIntyren vuonna 1978 kirjoittama romaani, joka on nykyään korotettu klassikon asemaan. Se on voittanut mm. Hugo-, Nebula- ja Locus-palkinnot. Unikäärme on käännetty jo viidelletoista kielelle, nyt vihdoin siis myös suomeksi.
  
Yhdysvaltain Seattlessä asuva McIntyre on kirjoittanut 12 teosta. Myös hänen viimeisin romaaninsa Aurinko ja kuu palkittiin Nebulalla.  
  
Suomentanut: Paula Merjamaa 323 sivua, Like 2002
  
Alkuperäinen nimi: Dreamsnake (1978)
  
Teos on luettu myös täällä: Kiiltomato, Kirjavinkit, Taikakirjaimet

10 kommenttia:

  1. Tämä onkin ihan tuntematon kirja (ja kirjailija) minulle ennestään. Aika vähän kyllä luen scifiä/fantasiaa/dystopiaa, joten sikäli ei ihme. Kirjan maailma vaikuttaa kiinnostavalta, joten tämän voisi jopa lukea joskus. Tarkistin kirjastosta, mutta sieltä tätä ei saa.

    Enkkukannet ovat kieltämättä kiinnostavampia kuin tuo suomikansi, suosikikseni niistä nousee toinen vasemmalta. Tosin tuo ensimmäinen vasemmalta olisi huomattavasti modernimpi ja sekin kyllä miellyttää silmääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämäkin kansiversio on yksi englanninkielisistä (tosin sävyltään keltaisempana kuin tämä oranssi), mutta antaa minusta vähän väärän kuvan kirjasta. Osassa kansiversiota parantaja oli kuvattu ilman rihman kiertämää ja käärmeisiin kietoutuneena!

      Tämä kannattaa lukea, vaikka genrekirjallisuus olisikin itselle vähän vieraampaa. Teoksen maailmassa tärkeintä kuitenkin on ihmisten välinen kommunikointi.

      Poista
  2. Tän haluan ehdottomasti lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että saattaisit kyllä tykätä tästä!

      Poista
  3. Luen hyvin vähän scifiä, mutta tämä kuulostaa mielenkiintoiselta! Omasta kirjastostani tätä ei löydy mutta nyt osaan pitää varani jos kirja osuu kohdalle 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on harmillisen vähän tunnettu, suomennoskin saatiin harvinaisen kauan alkuteoksen jälkeen. Uusintapainosta ei varmaan aivan heti ole myöskään tulossa. Ehkä siinä tapauksessa, jos tästä tulisi leffa tai sarja-adaptaatio.

      Poista
  4. Tämä on lukematta vaikka idean tiedänkin: ainoa lukemani McIntyren kirja on aikoja sitten luettu novellikokoelma, jossa oli mukana tämän romaanin esiaste, novelli Ruohon tappamisesta (oikein mitään muuta siitä novellikokoelmasta en sitten muistakaan).

    Tuo kansikuvakavalkadi on aika hyvä läpileikkaus muuttuvasta estetiikasta, vasemmanpuoleinen on tosiaan se tällä hetkellä trendikkäin, niinkuin tuo keskimmäinen on niin ysäri ja oikeapuoleinen 70-80-luvun vaihde :) (eli oletan että tuon vasemmanpuoleisenkin tyyli tulee näyttämään vanhentuneelta kymmenen-viidentoista vuoden kuluttua...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luinkin jostain, että tämä tosiaan näki päivänvalon ensin novellina, taisi jonkin palkinnon voittaa siinäkin muodossaan. Kansikuvissa säilyy paljon ilmestymisajankotansa estetiikkaa (toki on kansia, jotka ovat ajattomia tai niin erikoisia, etteivät koskaan olleet valtavirtaa). Kun tutkiskelin McIntyren tuotantoa, yllätyin (positiivisesti), että hän on kirjoittanut Star Trek -sarjaan jaksoja.

      Poista
  5. Kuulostaa tosi kiinnostavalta, vaikka on minulle täysin tuntematon ennestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Goodreadsin perusteella minullakin on tämä ollut tbr-listalla jo vuodesta 2014, eli en kauhean nopeasti tarttunut tähän. Voin kyllä suositella, tämä oli todella miellyttävä klassikko.

      Poista