TTT - Odotetuimmat uutuudet 2013

Nappasin tämänviikkoisen Top Ten Tuesdayn aiheen törkeästi Olipa kerran kirjablogista. Olen maininnut vuoden 2013 kirjoja jo aiemmin TBR+ postauksessa, mutta tähän halusin vielä erikseen nostaa ne kaikkein odoteuimmat tulevat kirjat. Ne, jotka on ihan pakko lukea. Pidemmittä puheitta, kirjoihin. Eniten odotettu viimeisenä.

  

1. A. S. Byatt: Ragnärök - Jumalten tuho

Tästä kirjasta en tiedä mitään, mutta vaikutti mielenkiintoiselle katalogissa.

2. Veera Laitinen: Amethystin vangit

Suomalaisen paranormaalin romantiikan nuori tulokas Surunsyöjät jatkuu tässä toisessa osassa. Vaikka en täysin vakuuttunut ensimmäisestä osasta, taidan tämän silti lukea, mutta en varaa. Lainaan sitten jos sattuu hyllyssä olemaan.

3. C.J. Daugherty: Night school - Yön valitut

Mielenkiintoinen nimi, kansi ja esitiedot. On kaiketi samantyyppinen kuin Cast kaksikon Yön talo-sarja (jota en ole lukenut, sillä jotenkin on tullut kuva, että en pitäisi siitä). Ei tosin löydy Risingin tietokannasta. Tästäkään en paljoa tiedä. 

4. Sari Peltoniemi: Haltijan poika (Luettu: 9.6.2013)

Kuulen kutsun metsänpeittoon teoksessa alkanut tarina jatkuu tässä toisessa kirjassa. Peltoniemi on yksi suomalaisista lempikirjailijoistani. 

5. Katherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla  (Luettu: 1.11.2013)

Ihastuttava kansikuva ja huikean pitkä nimi. Jokin houkuttelee tarttumaan, vaikka teos olisi suunnattu vähän nuoremmille. Risingshadowssa teoksen tiedoissa tosin lukee, että tämä sopisi kaikenikäisille. Odotan jotenkin Septimus Heapin tyylistä kerrontaa. 

6. Ally Condie: Perillä (Luettu: 24.6.2013)

Dystopia trilogian päätösosa. Sarjan ensimmäinen osa oli hyvä ja toinen oli pettymys. Toivottavasti tämä kirja yllättää positiivisesti ja hahmot saavat ansaitsemansa kohtalon. 

7. Michelle Harrison: 13 salaisuutta (Luettu: 24.10.2013) 

Trilogian päätösosa tämäkin. Keijujen maailmassa on tullut seikkailtua jo kahden kirjan verran, toisen osan takakanteen oli päätynyt jopa lainaus minun arviostani avausosasta. Tuntuu jotenkin haikealta, että tämäkin sarja päättyy. Onneksi maailmasta eivät kirjat lopu - kun vain osuisi niitä hyviä vastaan. 

8. Veronica Rossi: Halki ikiyön (Luettu: 25.6.2013)

Sarjan toinen osa. Ensimmäinen oli nimeltään Paljaan taivaan alla, aivan loistava teos, menee vuoden parhaiden joukkoon. 

9. Beth Revis: Across the Universe - Miljoona aurinkoa (Luettu: 22.4.2013) 

Matka avaruudessa alkoi menneenä vuonna ja jatkoa saadaan aika pian. Tämänkin sarjan aloitusosa oli yksi parhaista lukemistani kirjoista vuonna 2012. Olen erittäin innoissani tämän suhteen. 

10. Moira Young: Julma maa (Luettu: 6.6.2013)

Tätä on markinoitu uutena Nälkäpelinä ja jopa parempana. Mahdollinen musta hevonen siis ja siksi eniten odotetuin. 

Sunshine award

  

Sain tämän päivää piristävän tunnustuksen Jos vaikka lukisi-blogin Anulta. Kiitos!

 

1) Mistä unelmoit?

Skotlannin matkasta, tulevaisuudessa häämmöttävistä häistä, vihreästä mekosta, valmistumisesta, oman kirjan kirjoittamisesta, isosta omasta kirjastosta ja askarteluhuoneesta, muutosta Etelä-Suomeen.

2) Kolme tärkeintä asiaa arjessasi?

Se, että saa itse päättää mitä tekee, avomiehen tekemä ruoka ja yhdessäolo. 

3) Jos ryhtyisit kaksoiskansalaiseksi, mikä olisi toinen kotimaasi?

Tähän on pakko vastata se Skotlanti. En ole siis vielä päässyt käymään kyseisessä maassa muutoin kuin nojatuolimatkalla, eli en tiedä vastaako todellisuus mielikuviani. Olen kuitenkin saanut paikasta sellaisen käsityksen, että sen ilmasto muistuttaa suomalaista ja maisemat ovat kauniita, joskin jylhiä. Ihmisistä en tiedä muuta, kuin että pohjoisessa on paljon viikinkien jälkeläisiä - skandinaavisuus siis voisi olla yhdistävä tekijä. 

4) Elämäsi parhain saavutus?

Se hetki kun pääsin yliopistoon.

5) Suosikkiharrastuksesi?

Lukemisen lisäksi harrastan postcrossingia, arkartelua (koruja ja kortteja), käsitöitä (mm. virkkaamista), kirjoittamista ja piirtämistä.

6) Suosikkimusiikkisi?

Vaihtelee mielialan ja virkeystason mukaan. Kuuntelen paljon klassista, metallia ja kansanmusiikkia, mutta sekaan mahtuu myös muutama dancebiisikin. 

Laitan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille: Kirjojen rakastaja, Perspaktiivivirhe, Olipa kerran kirjablogi, Kaleidoscope

Zadie Smith: Valkoiset hampaat

 Kuinka syvälle sinun juurikanavasi yltävät?

   

Brittiläisen jälkikolonialismin kurssin kirja 4/4. Zadie Smith oli kurssilla luettavista kirjailijoista ainoa, josta tiesin jotain jo etukäteen. Valkoiset hampaat teoksella on hyvin kaunis kansi, ihastuttavat värit. Odotin siis kirjalta paljon, sillä aiemmat teokset eivät välttämättä olleet niitä mukaansatempaavimpia, kielestäkin johtuen. Smithin kerronta on jotain aivan omaa luokkaansa. Kuvailuissa on virtuoosimaista kauneutta, joka tietenkin eroaa jonkin verran alkuperäisestä - onhan kyseessä käännetty teos.
 
Kirjassa seurataan kahden perheen tarinaa. Toisen perheen isä on bengalilainen (ei siis intialainen) Samad Iqbal, joka tapasi perienglantilaisen Archiebald Jonesin toisen maailmasodan aikana. Miehet viettivät aikaa tankissa synnyttäen epätodennäköisen ystävyyden. Vuosia myöhemmin miehet asuvat samalla asuinalueella, molemmilla on nuori vaimo ja samanikäisiä lapsia. Archien vaimolla on jamaikalainen perimä, joka aiheuttaa toisinaan ongelmia valkoisessa valtaväestössä.
 

Clara oli tietysti pelkkää kissaa koko nainen. Hänellä oli yllään pitkä. ruskea villapuku ja suussa upeat tekohampaat; puku jätti selän paljaaksi, hampaat olivat valkoiset, ja kokonaisvaikutelma oli kissamainen, pantteri iltapuvussa; paljaalla silmällä ei oikein erottanut, mihin villa loppui ja mistä Claran iho alkoi. Ja äkättyään pölyisen päivänsäteen, joka lankesi korkeasta ikkunasta odottavien pariskuntien päälle, Clara myös käyttäytyi kuin kissa. Hän lämmitteli paljasta selkäänsä auringossa, näytti suorastaan ojentelevan. Jopa vihkivä viranomainen, joka oli sentään nähnyt kaikenlaista – hevosmaisia naisia, jotka menivät vihille näätämäisten miesten kanssa, norsumaisia miehiä, jotka menivät vihille pöllömäisten naisten kanssa – kohotti kulmiaan tälle luonnottomalle liitolle, kun vihkipari lähestyi hänen pöytäänsä. Kissa ja koira. (s. 53)

     

Aluksi teoksen ja lukujen nimissä sekä pitkin tekstiä mainitut hampaat hämmensivät, kunnes noin puolivälissä kirjaa luin Kirjavinkkien arvostelun: "Näiden henkilöiden juurikanavat ulottuvat syvälle." Tämä avasi viimein mielikuvan sukujuurista. Hampaat ovat selkeästi toistuva asia, motiivi. Smith kirjoittaa samoista vakavista aiheista: kuulumisesta, hyväksynnästä, ennakkoluuloista, homoseksuaalisuudesta, uskonnosta ja ihonväristä kuin Selvon, Syal ja Kureishi, mutta hän kertoo asiat huumorin (joskus mustan sellaisen) avulla. Vaikka kyseessä on kurssin paksuin kirja, huumori lisää motivaatiota lukea kirjaa teteenpäin.

Jos sinulle sanotaan, että 'sellaisia ne ovat' tai 'niin ne tekevät' tai 'sitä mieltä ne ovat', älä tuomitse, ennen kuin tiedät tosiseikat. Intiaksi kutsuttu maa näet tunnetaan tuhannella eri nimellä, ja se on miljoonien ihmisten asuttama; jos kuvittelet löytäneesi siitä väenpaljoudesta kaksi samanlaista ihmistä, olet väärässä. Se on vain kuutamon tekemiä kujeita. (s. 94)

Arvosana:

 
 Takakannesta:

"Hämmästyttävän itsevarma debyytti, hauska ja vakava... olin ihastuksissani." (Salman Rushdie)

  

Valkoiset hampaat on yksi viime vuosien kohutuimmista esikoisromaaneista. Englannissa vuonna 2000 se sai loistavan vastaanoton niin lehtikritiikeissä kuin myyntilistoillakin ja voitti lisäksi vuoden mittaan useita kirjallisuuspalkintoja.
    
Romaani on sukellus Pohjois-Lontoossa sijaitsevaan Willesdenin lähiön arkeen. Kolme hyvin erilaista perhettä - ja yksi geenimanipuloitu hiiri - muodostavat keskuksen, jonka kautta Smithin eri suuntiin rönsyilevä kerronta kulkee. Lontoosta siirrytään kiemuraisia sukupuita ja historiallisia sattumaketjuja seuraamalla milloin toisen maailmasodan Bulgariaan, milloin 1800-luvun Intiaan.
    
Smithin kieli on herkullista ja kerronta lämpimän ironista. Esiin piirtyy rikas kuvasarja brittiläisen yhteiskunnan murroksesta, maahanmuuttajien arjesta, sukupolvien suhteista, ja juurettomuuden kokemuksesta. Ennen kaikkea Valkoiset hampaat on kuitenkin pienten ja outojen tarinoiden juhlaa. Ensi sivuilta lähtien Smith todistaa olevansa loistava tarinaniskijä, joka osaa taitavasti kuvata niin elämän traagisia kuin koomisiakin puolia.

  

Suomentanut: Irmeli Ruuska, 462 sivua, WSOY 2001    

   

Alkuperäinen nimi: White Teeth (2000)

  

Kirjasta muualla: Kirjavinkit, Helsingin Sanomat, Kiiltomato, Kirjojen maailma
  
Zadie Smith  Wikipediassa

  

Samantyylisiä kirjoja: Meera Syal: Anita and Me, Hanif Kureishi: Esikaupunkien Buddha, Sam Selvon: The Lonely Londoners, Philiph Roth: Ihmisen tahra, Marja-Leena Tiainen: Kahden maailman tyttö

Tänään kirjastossa 7/2012

En olekaan muistanut tai yliopistokiireiden vuoksi ehtinytkään listaamaan viimeisimpien kirjasto käyntien saaliita. Esittelen siis kerralla muutamalta eri päivältä kertyneet kirjat. 

Suoritin Kirjallisuuden monta historiaa 4 kurssin osittain korvaavuutena antropologian luennolla Nordic Mythology. Keskityin kymmensivuisessa esseessäni lähinnä Kalevalaan ja sen vaikutukseen nykykirjallisuudessa. Kurssin laajuus oli vain kolme opintopistettä, kun kirjallisuuden kurssit ovat lähes poikkeuksetta viisi. Kurssin essee tosin vastaa kirjallisuuden puolen pituutta. Sain sitten luvan kirjallisuuden ko. kurssin vastuuopettajalta luvan suorittaa puuttuvat pisteet lukemalla kolme-neljä teosta kurssin listalta ja kirjoittamalla niistä 8-10 sivuisen esseen. Valitsin luettavakseni seuraavat kirjat: 

Aldous Huxley: Uljas uusi maailma

Leena Krohn: Tainaron
George Orwell: Vuonna 1984

Syksyn aikana järjestettiin myös sarjakuvakurssi, jonka loppuesseen aiheeksi valitsin kissa aiheiset sarjakuvat, lähinnä Chi's sweet home ja Simonin kissa 3.

Simon Tofield: Simonin kissan pentu

Loput ovatkin sitten hupilukemista. En vieläkään saanut Jane Austenin Emmaa Lukupiiriin. Onneksi kirja siirrettiin joulukuulle, kun muillakin oli vaikeuksia sen saamisessa. Onko kukaan muuten lukenut tuota Rebecca Jamesin teosta? Oli nuorten aikuisten hyllyssä ja vaikutti mielenkiintoiselle, vaikka ei fantasiaa/scifiä olekaan vaan ilmeisesti trilleri. 

Kirsti Ellilä: Eksyneet näkevät unia
Timothée De Fombelle: Tobi Lolness
Rebecca James: Ystävä hyvä
Laini Taylor: Karou, savun tytär

Kirjanmerkkejä

Tein kirjanmerkkejä kuun lopussa oleville yliopiston Humanistisen killan myyjäisille, jonne minut kutsuttiin. Myyn näiden lisäksi myös kortteja ja koruja.