Grumpy Cat: Yrmeä kirja

"Elämä on kuin konvehtirasia.

Mutta sisällä ei ole konvehteja"

      

    

Edellisessä kirjastoreissulla huomasin tämän tutun kissanaaman uutuskirjahyllyssä. Grumpy Cat eli tuttavallisemmin Tardar Sauce (s. 4.4.2012) on nyt ryhtynyt kirjailijaksi ja opastaa tämän teoksen avulla ihmisiä yrmeilyn salohin. Teos koostuu enimmäkseen julistemaisista kuvista, joihin on liitetty jokin muutaman sanan lausahdus, esimerkiksi: "Yritin kerran nähdä elämän valoisamman puolen. Silmiin sattui." Huolimatta hauskasta ideasta, teos jää varsin pintapuoliseksi ja jopa paikoin ärsyttäväksi. Grumpy Cat meemit netissä ovat hauskoja, mutta suomennoksina ne tuntuvat jotenkin tösähtäviltä ja tökeröiltä. Ehkä todellinen yrmeys löytyykin tämän ärtymyksen kautta?
 

Suosikki aukeamani teoksesta.

Arvosana:  

  

Takakannesta:  

Aktivoiva opas sinulle, joka haluat näyttää närkästyneeltä.
 
Jos olet onnellinen ja tiedät sen – pysy kaukana minusta!
 
Ai että on huono päivä? Hyvä. Grumpy Cat voi tehdä siitä vielä huonomman. Pelkkä yrmeän kissan paheksuva mulkaisu riittää tekemään asian selväksi. Tässä kirjassa Grumpy Cat neuvoo, kuinka päästää valloilleen sisäinen kiukuttelija. Mukana on myös äksyilemään innoittavia pelejä ja tehtäviä. Kirja on kunnianosoitus sisäisille hapannaamoillemme.
 
Anti mennä, on aika kääntää suupielet alaspäin.

        

Asiasanat: Grumpy Cat, Tardar Sauce, huumori

   

Samantyylisiä kirjoja: 
      

Suomentanut: Velipekka Ketola, 96 sivua, Karisto 2014

    

Alkuperäinen nimi: Grumpy Book by Grumpy Cat (2013)

   

Kirjasta mm. täällä:

Natsumi Hoshino: Neiti Koume, tiikeriraita 1

"Koume. ei hätää.
Sinä olet minulle ykkönen."

   

  
Ystäväni lainasi minulle aivan ohimennen tämän söpön kissamangan, jonka lukee hetkessä. Sarjasta on ilmestynyt jo toinen osa, kolmannen pitäisi ilmestyä tässä kuussa.
     

Koume on hurmaava kissaneiti, jonka perheeseen kuuluvat perinnetanssin opettaja, rouva Nakaraide ja hänen yläasteikäinen poikansa Taku. Eräänä päivänä Koume löytää yksinäisen kissanpennun, joka on nälkäinen ja sairas. Perhe ottaa kissanpennun hoidettavakseen ja lopulta se jää perheen toiseksi kissaksi. Tumman värinen pentu saa nimekseen Koyuki ("kevyt lumi"), koska sillä on valkoiset täplät silmien yläpuolella.
    
Kissahahmot perustuvat taiteilijan omiin kissoihin. Tämä näkyy kissojen realistisessa kayttäytymisessä, verrattuna moniin muihin inhimillistettyihin kissahahmoihin, joista varmaan kuuluisin on Karvinen. Toki Koume esimerkiksi näyttää ymmärtävän ihmisten puhetta, mutta muutoin se on näin entisen kissanomistajan näkökulmasta hyvin aidon oloinen.
    

Verrattuna esimerkiksi manga-sarjaan Chi's Sweet Home, Hoshinon mangan päähahmona oleva Koume-kissa ei ole pentu, vaan aikuinen. Sivuhahmona esiintyvä Koyuki saa myös paljon huomiota, mutta tapahtumia seurataan Koumen näkökulmasta. Toinen selkeä ero sarjojen välillä on, että Koume ei oikeastaan puhu, toisin kuin Chi.
   
Suositukseni suuntaan kissoja rakastaville ihmisille. Hoshinon piirtojälki on miellyttävää ja kissojen seikkailuista kertovaa tarinaa on hauskaa lukea. Mangat eroavat tavallisesta sarjakuvasta ainoastaan lukusuuntansa suhteen, joka ei tuota aiemmin mangaa lukemattomille paljoakaan päänvaivaa.

  

Arvosana:

 

Takakannesta: 

Koume on kiltti ja suloinen kissaneiti, jonka elämä mullistuu, kun samaan talouteen muuttaa äksy kissanpentu. Sen ansioista Koume päätyy moniin seikkailuihin ja kohtaa monta uutta tuttavuutta. 

  
Asiasanat: sarjakuva, kissat, huumori
    

Samantyylisiä kirjoja: Konami kanata: Chi's Sweet Home-sarja

 
Suomentanut: Suvi Mäkelä, 221 sivua, Sangatsu Manga 2013

    

Alkuperäinen nimi: Kijitoraneko No Koumesan (2008)

     

Mangasta mm. täällä: Animelehti, Futoi yatsu, Kaksoissolan blogi,

Sarjassa ilmestyneet myös osat 2, 3, 4 ja 5

Helmikuun luetut

Helmikuu oli oikein onnistunut lukukuukausi. Saldoksi kertyi 2788 sivua, 9 kirjaa. Kuukauden parhaat kokemukset tarjoilivat järjestyksessä Sinisalo, Gluhovski, Ruuska, Roth ja Valente. Parista teoksesta en ole vielä artikkelia julkaissut, jäävät siis maaliskuun puolelle. Nyt luettavana on Sapkowskin Viimeinen toivomus. Seuraavaksi lukulistalla on mm. lisää Sinisaloa (Enkelten verta) ja kissa-mangaa.

 

• Siri Kolu: Pelko ihmisessä
• Dmitri Gluhovski: Metro 2033
• Catherynne M. Valente: Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa
• Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa
• Veronica Roth: Outolitu  
• Jonna Ruuska: Kuovin huuto
• Johanna Sinisalo: Auringon ydin
• Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa
• Grumpy Cat: Yrmeä kirja 

PS. Kiitos kaikille blogini lukijoille, helmikuussa tuli blogini uusi kävijä ennätys, yli 6500 klikkausta!

Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa

  "Oletko sinä ikinä nähnyt rumaa vampyyriä?" 
Pudistin päätäni. "Nimenomaan, sellaisia ei ole."

   

    

Arvostelukappale. Artikkelini on julkastu Risingshadow-sivustolla.
Inspiroivaa musiikkia: Scooter: Rebel Yell, Marilyn Manson: This Is The New Shit

     

Oxfordin yliopistossa englantia opiskeleva Abigail Gibbs aloitti kirjoittamisen 15-vuotiaana. Illallinen vampyyrin kanssa ilmestyi aluksi nettiteksteinä. Ne saivat paljon suosiota, joten ei ole yllättävää, että teos ja sen tuleva jatko-osa saivatkin kustannussopimuksen kirjailijan ollessa vasta 18-vuotias.
  
Kyseessä on nuori kirjailija, ja on luonnollista, että tämä näkyy myös tekstissä: juoni on paikoin ennalta-arvattava ja se kantaa mukanaan Stephenie Meyerin tunnetun Houkutus-vampyyrirakkauskertomuksen luomaa laahusta. Toisin kuin Meyerin paikoin sisäsiistin säyseät vampyyrit, Gibbsin vampyyrit purevat ja toisinaan myös tappavat ihmisiä, eivätkä kieltäydy intiimeistäkään puuhista – ehkäisyä unohtamatta! Tekstissä esiintyy myös fantasian kliseitä, esimerkiksi tuhansia vuosia aikaisemmin laadittu ennustus, joihin päähenkilö itsekin välillä kommentoi ironisesti. 

  

Sinä et tajua että juuri nyt voisin napsauttaa sinun kaulasi poikki ja imeä sinut kuiviin. Sinä et tajua, että olet ruokaa ja että joudumme ponnistelemaan, jotta näkisimme sinut elävänä olentona. tasavertaisena. Koska sinä et ole. (s. 118)

  

Teoksesta nousee silti esiin kirjallisuuden kentälle huomion arvoisia seikkoja. Se tarjoaa uudenlaisen ja yllättävän uskottavan vampyyrirepresentaation, jolla on kuitenkin selvät juuret aina Valakian Vlad Seivästäjään saakka. Teoksella on myös annettavaa fantasiagenrelle laajemminkin. Sen esittämä malli yhdeksän ulottuvuuden muodostamasta todellisuudesta on raikas. Tämä puoli antaa - paranormaalille romantiikalle tavanomaisen vampyyrin ja ihmisen suhteen lisäksi - näkökulman muihin maailmoihin ja olentoihin.

  

Vampyyrit ovat fantasiaa, typy. Mikä tahansa on mahdollista.  (s. 201)

 

Päähenkilönä seurataan aikuisuuden kynnyksellä olevaa Violet Leetä, joka on nimetty violettien silmiensä mukaan. Teoksen alussa hänet tempaistaan mukaan maailmaan, jossa vampyyrit ovat todellisia. Hän tapaa yliluonnollisen komean vastinparinsa, vampyyriprinssi Kaspar Varnin, jonka kanssa luonnollisesti syntyy jännitettä pitkin tarinaa. Toki mukaan mahtuu myös pieni kolmiodraaman poikanen; mitä olisikaan nuortenkirjan ilman jahkailua kahden miehen välillä. Violet jää yläluokkaista brittienglantia puhuvien vampyyrien panttivangiksi ja näkee näiden pimeyden olentojen hyvät kuin huonotkin puolet. Violetin ja Kasparin vuorotteleminen kertojina tarjoaa laajan kuvakulman kirjan tapahtumiin.
   

Minä vielä viettelen sinut jonakin päivänä, Violet Lee. (s. 203)

  
Teos käynnistyy hieman hitaasti, mutta viimeistään puoleen väliin mennessä kerronta vie mukanaan pienistä käännöksellisistä kömpelyyksistä huolimatta. Yhtenä käännösvirheenä mainittakoon eräs kirje, johon ahkera taitteleminen on synnyttänyt repeämiä. Käännöksessä kerrotaan, kuinka paperiin on muodostunut pieniä kyyneleitä, joka tuntui vähän oudolta. Tears = kyyneleet TAI repeämät. Lieventävänä asianhaarana todettakoon, että kyyneleistä kyllä puhuttiin kyseisen kirjeen yhteydessä vähän aikaisemmin. Mutta olisihan tämä pitänyt maalaisjärjellä huomata. Harmittaa, että monet kääntäjät joutuvat hoppuilemaan käännöstyössä, huonolla palkalla - ja se näkyy laadussa!
   

Tämä on vasta alkua. (s. 477)

  
Gibbs on ärsyttävän nerokkaasti päättänyt teoksen cliffhangeriin, joka takaa lukijoiden paluun hänen luomaansa universumiin sarjan toisen osan ilmestyessä. Illallinen vampyyrin kanssa on teos, joka takuulla jakaa lukijoidensa mielipiteet: osa rakastuu tarinaan, mutta toiset tulevat vihaamaan sitä. Suosittelen tätä erityisesti paranormaalin romantiikan ystäville
  

Arvosana:

   
PS. Teoksessa esitellään Violetin keksimä uudissana kasparillinen, joka tarkoittaa jotain, joka on "sen verran huikaiseva että tyrmää joka ikisen ja jättää heidät haukkomaan henkeään" Tässä minun näkemykseni siitä, mille Kaspar näyttää (älkää välittäkö siitä, että Kasparilla ei ole partaa tai viiksiä):

       

Photo by: Brice Hardelin

Model: Gilles Chevalier

Saoirse Ronan olisi puolestaan mainio Violet, jos tästä tehtäisiin elokuva:

Photo by: Gary Friedman / Los Angeles Times

Actress: Saoirse Ronan

Takakannesta: 
    

Kuolematon rakkaustarina on tullut lihaksi ja vereksi.

  

"Suljin silmäni ja tunsin hänen veitsenterävien hampaidensa keveän painalluksen vasten kurkkussani sykkivää valtimoa ennen kuin toinen niistä puhkaisi ihoni ja painautui syvemmälle."

Abigail Gibbs (s. 1994) julkaisi romaaninsa netissä pala palalta, loppua lukuun ottamatta. Tarina sai 17 miljoonaa sivulatausta ja 24 000 kommenttia lukijoilta. 18-vuotiaana Gibbs teki kahdesta kirjasta sopimuksen HarperCollins-kustantamon kanssa ja kirjan oikeudet on jo myyty moneen maahan. Jatko-osa on jo tekeillä.
  

Asiasanat: vampyyrejä, kielletty rakkaus, paranormaali romantiikka

   

Samantyylisiä kirjoja:  Stephenie Meyer: Houkutus-sarja, Charlaine Harrison: Sookie Stackhouse-sarja, J.R. Ward: Mustan tikarin veljeskunta-sarja, Matt Haig: Radleyn perhe, Nora Roberts: Kuuden piiri-sarja, Veera Laitinen: Surunsyöjät, Flavia Bujor: Ennuskivien mahti
      

Suomentanut: Kari Koski, 540 sivua, Otava 2013

    

Alkuperäinen nimi: The Dark Heroine: Dinner with a Vampire (2012)

   

Kirja luettu mm. täällä: Risingshadow, Lukukeskus, Kirjavinkit, Tarinoiden syvyydet, Kirjapinot, Jos vaikka lukisi..., Mustemaailmani, Blood manifest, Kirjahovi,

Catherynne M. Valente: Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa

"No more a smart little girl with no heart"

- A Wonderful Guy (South Pacific, 1949)
     

    
Arvostelukappale. Artikkelini on julkastu Risingshadow-sivustolla.

  

Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa jatkaa Catherynne M. Valenten Syyskuu-nimisestä tytöstä kertovaa satukirjasarjaa. Kirjojen välissä on ehtinyt kulua vuosi Syyskuun ensimmäisestä vierailusta Satumaahan. 13-vuotiaan nuoren elämässä ei ole juurikaan tapahtunut muutoksia: hän tiskaa edelleen samoja vaaleanpunakeltaisia teeastioita, hänen isänsä on kaukana sodassa ja äiti rakentaa moottoreita tehtaalla. Koulussa Syyskuuta pidetään jopa omituisempana kuin aikaisemmin. Syyskuun salaiset seikkailunsa ovat muuttaneet häntä, vaikka kukaan ei oikein tiedä miten - hän vain tuntuu erilaiselta kuin muut.
 
Ainoa selvä ero on Syyskuun varjottomuus, sillä pelastaessaan Satumaata Syyskuu joutui luopumaan varjostaan, josta on sittemmin tullut Halloween (engl. Hollow Queen), alisen maailman kuningatar. Syyskuu pelkää toisinaan Satumaan olleen vain unta tai että hän on itse menettänyt järkensä. Varjon puuttuminen saa hänet kuitenkin uskomaan ihmeelliseen seikkailuunsa kirlisko Allun ja maridipoika Lauantain kanssa. Syyskuu kaipaa ystäviään, sillä todellisessa maailmassa hän on kovin yksinäinen. Sunnuntait ovat onneksi keitaita harmaan arjen keskellä: silloin hän viettää koko päivän äitinsä kanssa lukien kirjaa takkatulen äärellä, eikä hän ajattele Satumaata juuri lainkaan.
 
Kun Syyskuu lopulta ajautuu takaisin Satumaahan, hän huomaa jonkin olevan pielessä: varjot katoavat. On siis uuden seikkailun aika tilanteen oikaisemiseksi. Alamaailman pohjalla nukkuva prinssi Myrha on herätettävä. Syyskuun ei kuitenkaan tarvitse taittaa matkaa yksin, vaan kaksi tuttua, mutta hieman erilaista olentoa liittyy hänen seuraansa – Allun ja Lauantain varjot. Aluksi varjot tuntuvat kovin vierailta ja pelottavilta, kun hahmojen persoonallisuudestaan paljastuu salattuja puolia. Yksi tarinan opetuksista kiteytyy virkkeeseen: ”Ystävät voivat käyttäytyä oudosti ja tehdä epämiellyttäviä asioita, mutta se ei tee heistä muukalaisia.” Lisäksi Syyskuu tapaa koko joukon uusia ja varsin omintakeisia hahmoja, joista yksikään ei ole puhtaasti hyvä tai paha.
 
Valente ammentaa kertomukseensa raikkaasti satujen kerrontaperinnettä ja antiikin mytologioita. Hänen kielellisesti rönsyilevä teoksensa on kertomus ystävyydestä ja aikuiseksi kasvamisesta. Monitasoinen kirja vetoaa niin nuoreen kuin aikuiseenkin lukijaan. Syyskuu on modernin naisen tavoin aktiivinen toimija, jolle ei vain tapahdu asioita, vaan joka tekee itse. Hän ei ole enää sydämetön, vaan hänen nuori sydämensä on alkanut kasvattaa kukkivia oksia – etenkin kun Syyskuu ja Lauantai vaihtavat merenmakuisen ensisuudelman. Ana Juanin mielikuvituksellinen kuvitus lumoaa jälleen.
 
Suomentaja Sarianna Silvonen on tehnyt tälläkin kertaa loistavaa työtä: teksti soljuu kauniisti ja vaivattomasti. Suomennos on erityisen hyvä silloin, kun se ei vedä huomiota itseensä, vaan antaa tarinan virrata lukijan mieleen takertumatta pikkuseikkoihin. Erityisesti Satumaan olentojen nimeämisessä Silvonen on onnistunut astumaan Harry Potter -sarjan suomentajan Jaana Kapari-Jatan jalanjälkiin. Toivottavasti loputkin Satumaasta kertovat kirjat suomennetaan; sarjan kolmas osa The Girl Who Soared Over Fairyland and Cut the Moon in Two ilmestyi loppuvuodesta 2013.

  

Arvosana:

   
Takakannesta:

Kaikki ei ole kohdallaan Satumaassa
 
Syyskuu on kaivannut Satumaata kovasti ensimmäisen seikkailunsa jälkeen. Kun hän viimein pääsee sinne, hän kuulee, että sen asukkaat ovat menettämässä varjojaan - ja taikavoimiaan - Alimaalle. Syyskuun on uskaltauduttava yhä kauemmas tuohon Satumaan alla riippuvaan, ihmeelliseen, kauniiseen vatakuntaan, joka on täynnä vedestä ja varjoista, jäästä ja kuunvalosta koostuvia olentoja.
 
Perillä häntä odottaa todellinen yllätys, sillä Alimaalla on uusi valtias: Halloween, Syyskuun varjo. Eikä Halloweenillä ole aikomustakaan palauttaa varjoja Satumaahan. Matkallaan Syyskuu löytää hyvät ystävänsä Allu-kirliskon ja Lauantai-pojan. Mutta Alimaassa edes parhaat ystävät eivät ole aina sitä, miltä näytävät...
 

"Merkittävimpiä fantasiaromaaneja, joita tällä vuosisadalla on vielä kirjoitettu, lapsille tai aikuisille." - Time

   

Suomentanut: Sarianna Silvonen, 353 sivua, Gummerus 2014

  

Kuvitus: Ana Juan

    

Alkuperäinen nimi: The Girl Who Fell beneath fairyland and Led the Revels There (2012)

   

Kirja luettu mm. täällä: Risingshadow, Taikakirjaimet, Kirjavinkit

   
Sarjassa aikasemmin ilmestynyt:

1. Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itserakentamallaan laivalla  (2013)

  

Samantyylisiä kirjoja: C. S. Lewis: Narnia, Lewis Carroll: Liisa ihmemaassa, J. M. Barrien: Peter Pan, Patricia C. Wrede: Lumotun metsän kronikat, Angie Sage: Septimus Heap-sarja