Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta

"Paikka muistuttaa puistoa. Näen lehtipuita, pensaita, suihkulähteitä ja kivettyjä polkuja. Penkeillä ja puiden alla istuu tai makailee ihmisiä. Heitä on kaikenikäisiä ja kaikista maailmakolkista. Ihmiset istuskelevat pareittain tai isoissa ryhmissä, jotkut harvat ovat yksikseen."

   

Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa.

  

Marja-Leena Tiaisen romaanin Viestejä Koomasta päähenkilönä on yläkoululainen Silva Marras, joka on tehnyt virheitä, kuten juonut siideriä alaikäisenä ja varastanut kaupasta. Vaikka Silvan vanhemmat ovatkin eronneet, tekojen taustalla vaikuttaa enemmän kavereiden joukkopaine, joka eskaloituu pisteeseen, jossa Silva hyppää sillalta veteen loukkaantuen vakavasti. 

  

Tyttö päätyy Koomaan, elämän ja kuoleman välitilaan, missä hän tapaa ihmisiä eri puolilta maailmaa. Joukossa on myös muutama suomalainen nuori, jotka ovat vaarassa kuolla, mutta osa heistä pääsee takaisin elämään. Tämä kokemus muuttaa Silvan elämänkatsomuksen. Vanhat ystävät alkavat näyttää uudessa valossa vähemmän aidoilta ja etäisiltä. Aikaisemmin Silva haukkui muiden mukana luokallaan olevaa Inkeriä, joka osoittautuukin luoton arvoiseksi ystäväksi. Kunhan Silva on ensin välittänyt tälle Koomassa saamansa viestin. 

  

Inkeri ei kuitenkaan ole ainoa, jolle Silvalla on viesti kerrottavanaan. Suuren osan teoksesta viekin osuus, jossa Silva selvittää kenelle ja kuinka hän voisi välittää eteenpäin Koomassa kuulemansa, hieman vaikeaselkoisetkin tiedot. Lyhyeen teokseen mahtuu mukaan myös kouluarkea, kahden kodin välillä matkustamista sekä uusi ihastus.

  

Harmillisesti Viestejä Koomasta jää hieman laihaksi. Idea välitilasta on herkullinen, mutta lukija, joka toivoo aihetta syvemmin ja vakavammin käsittelevää otetta ei välttämättä saa vastinetta aivan kaikille odotuksilleen. Teos soveltuukin parhaiten 13-15-vuotiaille nuorille, jotka eivät ole lukeneet samaa teemaa käsitteleviä teoksia aikaisemmin. Koomassa vietetystä ajasta kertova osio on kirjoitettu muusta teoksesta poikkeavalla fontilla ja se erottuu joukosta myös mustareunaisilla sivupapereillaan.

  

Viestejä Koomasta vertautuu suomalaisen nuortenkirjallisuuden kenttällä esimerkiksi syksyllä 2015 ilmestyneisiin Elena Madyn Vaihdokkaaseen ja Satu Mattila-Laineen Parantolaan, mutta erityisesti välitilaan sijoittuvia kertomuksia täytyy hakea enemmän kansainvälisistä romaaneista. Myös Finlandia-palkittu Laura Lindstedtin Oneiron tapahtuu pääosin välitilassa. 

  

Tiaisen luoma Silva on hahmona parhaimmillaan jopa erittäin uskottava, mutta välillä herää kysymys, kuinka hyvin kirjoittaja tuntee nykynuorten elämää, vaikka teoksesta löytyvätkin niin älypuhelimet kuin Instagram. Silvan kasvutarinalla on myös opettavainen pohjavire: älä taivu joukkopainostuksen alla, älä juo alkoholia kun ajat, ja ajatele tekojasi etukäteen, millaisia vaikutuksia niillä on itsellesi ja muille.

  

Arvosana:

   

Takakannesta:

Ysiluokkaa edeltävänä kesänä Silvan elämä muuttuu, kun hänen yllytetään hyppäämään sillalta jokeen. Mutta miksi tyttö ei nousekaan heti pinnalle?

  

Silva havahtuu oudossa paikassa, Koomassa. Hän tutustuu siellä toisiin nuoriin, jotka ovat kaikki kuolemanvaarassa. Silva saa myös tehtäväkseen viedä viestejä eläville. Luokkatoveri Inkerille on sanottava: "Ota kivet pois taskuista". Muutkin viestit ovat tärkeitä, ja ne voivat mullistaa vastaanottajan elämän. Silvan mielessä herää toivo: ehkä hänen onkin tarkoitus jatkaa elämäänsä? Viestithän on saatava perille.

  

Kun Silva herää sairaalassa hän on ymmällään. Mitä oikein on tapahtunut, oliko Kooma kuvittelua tai unta?

  

Hienosti rakennetun, vahvan tarina päähenkilöön ja hänen kehitykseensä on helppo samaistua.
   
Samantyylisiä kirjoja: Elena Mady: Vaihdokkas, Satu Mattila-Laine: Parantola, Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää, Laura Lindstedt: Oneiron

210 sivua. Tammi 2016
   

Silvan kasvutarina on luettu myös täällä: Dysphoria, Kirjakirppu, Lukutoukan kulttuuriblogi

K. K. Alongi: Kevätuhrit

"Tästä alkaa meidän uusi elämä."

      

  

Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa.
Helmet-lukuhaasteesa: 37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan

  

Kevätuhrit on K. K. Alongin apokalyptisen nuortenromaanisarjan ensimmäinen osa. Mitä tekisit, jos kaikki ympärilläsi yhtäkkiä kuolisivat? Tähän vastauksia etsivät teoksessa esitellyt eloonjääneet nuoret. Kuolemanaalto pyyhkäisee lähes koko ihmiskunnan maailmankartalta, tai ainakin Helsingistä, josta tarina alkaa. Ihmisten lisäksi aalto on vaikuttanut myös eläimiin. Sähköverkon kaaduttua ei ole mahdollisuutta selvittää muiden maiden tai edes toisten Suomen kaupunkien tilannetta.
  

Mitä jos kaikki ihmiset todella ovat kuolleet? Siis kaikki muut paitsi barbi ja hän itse. Hän ei osaa ajatella, millaista elämä tulee olemaan viikon päästä, jos tässä ovat heidän lähtökohtansa. Hän sulkee silmänsä. Mitä heille tapahtuisi? Tulisiko se, mikä tappoi kaikki muut ihmiset, takaisin ja tappaisi heidätkin? Ja mikä se edes oli? Hän ei muista mitään muuta kuin kirkkaan valon, ja sitten kaikki oli pimeää. (s. 36) 

 

Aluksi teoksessa seurataan kahden tytön, punkkari Jaden ja barbienukke Susetten ensimmäisiä tunteja tapahtuneen jälkeen. Kahdessa erilaisessa maailmassa eläneiden tyttöjen polut kohtaavat ja he yrittävät eroistaan huolimatta tulla toimeen selvitäkseen seuraavaan päivään. Tarinan edetessä heidän joukkoonsa liittyy myös muita selviytyjiä, mutta moniulotteinen Jade kasvaa nopeasti keskeiseksi hahmoksi. 

   

"Mitä jos koko Suomi on kuollut? Taikka koko maailma? Mitä jos pelastajia ei ole olemassakaan?" (s. 54)

  

Sarjan ensimmäinen teos kattaa ajallisesti ensimmäisen viikon post-apokalyptisessä henkiinjäämistaistelussa. Tähänkin ajanjaksoon mahtuu paljon miljöön muutoksia ja koetuksia sen myötä. Onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka tarina kehittyy tästä eteenpäin. Kuinka nuoret muodostavat uuden yhteiskuntajärjestyksen, josta sarjan ensimmäinen osa on paljastanut jo muutamia sävyjä. Mitä ryhmä joutuu tekemään taatakseen kaikille vettä, ruokaa, katon pään päälle ja turvan uhkia vastaan?

  

Kevätuhrit hyppää edelleen hyvin kulkevaan dystopiajunaan, mutta huolimatta herkullisesta asetelmasta, se ei kuitenkaan lunasta aivan kaikkia lupauksiaan. Alongin luoma kuolemanaalto on erittäin mielenkiintoinen idea, mutta jokin jää puuttumaan. Huolimatta ryhmän kohtaamista vastoinkäymisistä, kaikki tuntuu tapahtuvan aavistuksen liian helposti. Toivottavasti sarjan edetessä kerrotaan lisää maailmanlopun aiheuttajasta. 

    

"Mitä väliä sillä on, miksi kaikki tapahtui. Tärkeämpää on, miten me selviämme tästä eteenpäin." (s. 240) 

Susette nyökkää. "Tietenkin on väliä. Ei me jääty henkiin turhan takia. Tällä on joku tarkoitus." 

"Mikä muka?" 

"En mä vielä tiedä, mutta pakko on olla. Ehkä se, että me voidaan rakentaa uusi maailma." (s. 277)

  

Teoksen kirjoitustyyli on koukuttava houkutellen kokoamaan palapelin paloja nuorten menneisyydestä ja siitä, mitä on tapahtunut. Alongi on nerokkaasti jättänyt romantiikan sivuun, sen aika tulee myöhemmin, kun hahmot eivät ole enää välittömässä hengenvaarassa. Lukija tuskin voi välttyä ajattelemasta, miten itse selviytyisi maailmassa ilman sähköä, pikaruokaa tai lääkäreitä. Vaikka tekstiin on jäänyt muutamia epäjohdonmukaisuuksia, ne eivät vaikuta keskeiseen juoneen. 

  

Viittaminen tv-sarja Lostiin tuntuu nyt olevan markkinoinnissa paljon käytetty keino hankkia teokselle kiinnostusta, sillä myös Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogiaa verrattiin tuohon mysteerisarjaan. Teosta on vaikeaa olla vertaamatta Salla Simukan Jäljellä/Toisaalla -teospariin, Klaani -tv-sarjaan ja Brian K. Vaughanin Y: The Last Man -sarjakuvaan.
   
Kevätuhrit pyrkii selvästi olemaan houkutteleva maailmanmarkkinoitakin ajatelen, sillä hahmojen nimet ovat sopivan kansainvälisiä toimiakseen käännöksessäkin. Vastaavaa on nähty mm. Elena Madyn Vaihdokkaassa. Alongi ei ole unohtanut liittää mukaan hyvin suomalaisia tunnelmakuvia saunomisineen ja luonnonihmeineen. 

Saunalla on sellainen vaikutus, vaikka elämä saunan ulkopuolella olisi totaalisen palasina, saunassa rauha tavoittaa mielen ja keho rentoutuu. (s. 121)

  

Arvosana:   

Takakannesta:

Maailma muuttuu silmänräpäyksessä keskellä toukokuista aamupäivää. Uuden kotimaisen trillerisarjan avaus, piinaavan koukuttavaa jännitystä Lostin hengessä.

  

15-vuotias Jade herää metrossa Sörnäisissä ympärillään pelkkää pimeyttä. Pian paljastuu karmea totuus: kaikki muut ovat kuolleet. Jadesta tietämättä neljä muuta nuorta kohtaa saman kauheuden eri puolilla kaupunkia. Sattuma heittää heidät yhteen, ja yhdessä he aloittavat matkan kohti tuntematonta maailmassa, jossa mikään ei ole niin kuin ennen.

  

Samantyylisiä kirjoja:  Salla Simukka: Jäljellä ja Toisaalla, Brian K. Vaughan: Y: The Last Man, Rick Yancey: 5. aalto

   

303 sivua, Otava 2016

   

Kuolemanaalto on pyyhkäissyt mm. täällä: IBBY Finland, Suomi lukee, Dysphoria, Luetaanko tämä?, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjan vuoksi

TTT: Kymmenen uudelleen luettavaa käännöstä

Edellisellä kerralla listasin oman hyllyn kiinnostavimmat lukematomat kirjat, nyt vuorossa ovat omistamani käännösteokset, jotka haluaisin lukea uudelleen. Rajasin ulkopuolelle blogissani jo esitellyt teokset, suluissa suomennoksen ilmestymisvuosi.
  

   

• F. H. Burnett: Salainen puutarha (Inga Mooren kuvittama painos, uudistettu suomennos 2008, 1. suomennos 1920)

  

Burnettin tyttökirjaklassikon luin ensimmäisen kerran ollessani kuudennella luokalla. Lainasin sen luokan kirjakaapista hiihtolomalukemiseksi, opettajan luvalla toki. Huomasin teoksesta ilmestyneen kuvitetun painoksen ja varasin sen kirjastoon uudelleenlukemista varten. Sattumalta löysin teoksen myös edullisesti omaan hyllyyn nostalgisella kannella varustettuna pokkaripainoksena SPR Kontin kirppikseltä noin viikko sitten. Taidan silti lukea tuon kuvitetun version, sillä selailtuani teosta, oli se hyvin viehättävä.

   

  

• Bernard Beckett: Genesis (2009)
• Sylvia Louise Engdahl: Lumotar (2003)
• Robert Jarvis: Kuolontuoksu (2002)
• Stephenie Meyer: Vieras (2009)
• Susan Price: Sterkarmin poika (2001)

Lumotar, Kuolontuoksu ja Sterkarmin poika ovat lukioaikaisia suosikkejani, jotka tuli lukemisen jälkeen hankittua omaankin hyllyyn. Kirjatori oli tuolloin lempikauppani, enkä varmaan koskaan lähtenyt sieltä kotiin tyhjin käsin. Pricen teoksen muistelen lukeneeni jo uudelleenkin jossain vaiheessa. Liityin Goodreadsiin 2012 ja yllätyin löytäessäni tiedon, että teoksella on myös suomentamaton jatko-osa. Genesiksen ja Vieraan luin muutettuani opiskelemaan tänne Ouluun, vain vähän ennen kuin aloitin blogini. Genesis löytyi Helsingin Akateemisen poistokorista uskomattoman halvalla ja hyvin siistissä kunnossa oleva Vieras kirpparilta.

  

  

• Marianne Curley: Muinainen taika (2002)
• Marianne Curley: Nimetyt (2004)
• J.K. Rowling: Feeniksin kilta (2004)
• Albert Sánchez Piñol: Kylmä iho (2006)

  

Curley on yksi lukioaikaisia suosikkikirjailijoitani mm. Diana Wynne Jonesin, Christopher Paolinin ja Patricia C. Wreden lisäksi. Muinainen taika on kiehtova itsenäinen fantasia teos, jota olin etsinyt useamman vuoden ajan hyllyyni, kunnes eräs kirjabloggaajakollega möi sen minulle muutama vuosi sitten. Nimetyt puolestaan aloittaa trilogian, joka löytyy omasta hyllystä kokonaisuudessaan, sillä ostin sen Kirjatorilta melko pian viimeisen osan luettuani (vieläkin toteutumatonta) uusintakierrosta varten. 

  

Feeniksin killan ostin heti sen ilmestyttyä, mutta vertailin esin eri ostopaikkojen hintoja. Sisäkanteen olenkin kirjoittanut muutamia hintoja ylös. Sarjan aikaisemmat osat olin saanut lahjaksi kolmatta lukuunottmatta, jonka löysin aikoinaan MaxiKodintukun alelaarista. Okklumeus-haaste on oman suorittamiseni osalta nyt kaikkein vaikeimmassa vaiheessa, sillä olen lukenut Pottereiden osat 5-7 vain kerran (vrt. Liekehtivän pikarin olen lukenut varmaankin 10 kertaa). 

  

Kylmä iho tuli luettua vuoden mittaisen kirjastoharjoittelun aikana. En lukenut tuolloin paljoa aikuisten puolelta, mutta tämä kiinnitti huomioni, sillä se oli uutuusteoksena nostettu esille hyllyyn. Työharjoittelun aikana kirjallisuusmakuni ja tietämykseni kasvoi paljon ja hyvä niin. Kun teos asteli lähes ilmaisena vastaan kirpparilla, tiesin, että minun on saatava se omaksikin. Tarinassa on jotain samaan kuin Jeff VanderMeerin Eteläraja -trilogiassa.

Esittelyssä: Hanna Karlzon: Kesäyö - Unelmien värityskirja

   

Arvostelukappale

  

Hanna Karlzonin upeita kuvia on ilmestynyt jo useammankin värityskirjan verran. Readme.fi on julkaissut viime vuonna Mielenhallinta - Unelmien värityskirjan (Dagdrömmar) sekä Talviunelmia -värityskortit (Vinterdrömmar). Itse löysin hänen teoksensa vasta huomattuani, että Readme.fi on julkaisemassa hänen tuoreen värityskirjansa Sommarnatt suomenkielisenä versiona, Kesäyö - Unelmien värityskirja. Tästä tuli heti ensisilmäyksellä uusi suosikkini värityskirjojeni joukosta. Teosta onkin väritetty runsaasti ja ihailin mm. Instagrammissa ihmisten luovuutta Karlzonin kuvien äärellä.

    

Tätä kuvaa värittelin vappuna.

Karlzonin kuvien aiheet liittyvät vahvasti luontoon, mutta mukana on myös paljon naishahmoja. En ollut aikaisemmin värittänyt ihmisiä, mutta tykästyin heti näihin persoonallisiin hahmoihin, joilla on tatuointeja, lävistyksiä ja näyttäviä koruja. Kuvissa yhdistyvät luonnollisuus ja sadun maailma. Monissa kuvissa on esimerkiksi lintuja ja hyönteisiä, jotka näyttävät koruilta ja huomasinkin metallinhohtoisten kynieni kuluvan nopeasti näitä kuviä värittäessäni.  

 

Steampunk-kissanainen ja scarabee

Paperilaatu on ihana paksua, sileää ja kestävää. Käytin osassa kuvia puuvärien (ostin kirjaa varten Maped Color'Peps 36 kynän pakkauksen) lisäksi glitter geelikyniä, Stabilon ja Faber-Castellin tusseja, eikä muste näyttänyt imeytyvän paperin läpi ollenkaan. Kuvia teoksessa on molemmin puolin aukeamaa, minkä vuoksi laitoin väritettyjen kuvien päälle valkoisen paperiarkin estämään värin siirtymistä kuvasta toiseen. 

Pari keskeneräistä sinivihreää. Luonto on Karlzonin teoksissa suomalaiselle kovin tutun näköistä ja kaunista. 

Tässäkin värityskirjassa osa yksityiskohdista on niin pieniä, että niihin oli minun pakko käyttää tusseja puuvärien kanssa, jotta ne sain väritettyä siististi. Huomasin aloittaneeni värittämään montaa kuvaa yhtäaikaa, sillä Kesäyössä on niin ihania kuvia, että ei malta värittää yhtä kuvaa kokonaan ennen seuraavaan siirtymistä, Nopealla päässälaskulla väittäisin, että tässä on eniten minun silmääni miellyttäviä kuvia suhteessa sivujen määrään kuin missään aikaisemmassa värityskirjassani. Vaikka osa kuva-aiheista (etenkin kukat ja timantit) toistuvat teoksessa hieman eri tavoin piirrettynä, se ei haittaa, sillä sen verran kivaa näitä on värittää. En malta odottaa Karlzonin seuraavaa värityskirjaa Magisk gryning. 

 

  

Kiitos Hanna Karlzon kauniista kirjasta ja kiitos Readme.fi esittelykappaleesta!

  

Julkaisija: Readme.fi

  

Alkuperäisteos: Sommarnatt målarbok (2016)

  

Aikaisemmat värityskirjaesittelyt:

• Unihiekkaa (Kolmiokirjat, 2016)
• Meri Mort: Pohjolan myytit (Like, 2016)

Yöpöydän kirjat viisi vuotta + Arvonta!

10.5.2011 on päivä, jolloin Yöpöydän kirjat näki ensimmäistä kertaa päivänvalon. Olin lukenut jo jonkin aikaa kirjablogeja ennen kuin uskalsin laittaa pystyyn oman. Alla ensimmäiset blogiin kirjoittamani sanat:

   

Aloitin viimein pitkäaikaisen haaveen totetuttamisen: blogin, jossa voisin kirjoittaa lukemistani kirjoista. Käsityöblogiini olisi ollut liian sekavaa lisätä vielä tätä ominaisuutta. Samalla pääsen harjoittelemaan kirja-arviointien kirjoittamista. Kirjoitan nämä muistiinpanoiksi itselleni mutta myös teille, jotka tahdotte lukea erilaisia näkökulmia kirjoihin.

  

Joitain vanhoja postauksia on noloa lukea, mutta tyyli, jolla bloggaan edelleen on tunnistettavissa niistäkin, vaikka toivon, että uudemmissa bloggauksissa on huomattavissa kehittymistä. Blogi ei juurikaan ole muuttunut noista ajoista, vaikka toki pientä ulkonäön hiontaa on tapahtunut (mm. taustan väri oli ihan aluksi ruskea). Tuohon aikaan uusia kirjablogeja tuntui nousevan kuin sieniä sateella. Näitä neljä-viisi vuotta sitten perustettuja blogeja on edelleenkin paljon pystyssä, sen huomasin kevään monien blogisynttäreiden myötä. On uskomatonta, kuinka nopeasti aika on kulunut. Viime vuonna tosin unohdin juhlia blogisynttäreitä (vaikka minulla oli lappu seinällä!), mutta tänä vuonna ajattelin ilahduttaa lukijoitani kirja-arvonnalla.

Sitä ennen kuitenkin vähän tilastoja. Olen julkaissut blogissa viiden vuoden aikana 581 postausta. Kirjoja olen lukenut blogin aikana ainakin 309, kaikista tosin en ole blogannut. Olen myös kirjoittanut muutamista lasten kuvakirjoista, joita en ollut tuolle listalle ottanut mukaan. Luetuimmat kolme bloggausta ovat Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut (27.9.2012, 3701 katselua), Albert Camus: Sivullinen (27.1.2013, 2484 katselua) ja Molière: Saituri (2.6.2014, 2208 katselua). Klikkausten määrä näissä selittynee kouluissa luettujen klassikoiden kautta.

Tässä vielä aakkosjärjestyksessä Top 10 parhaat blogatut kirjat koko ajalta, vaikka lista painottuikin hieman vuoden sisällä luetuihin teoksiiin:

1. Ann Aguirre: Enclave
2. Claudia Gray: A Thousand Pieces of You
3. Hugh Howey: Siilo
4. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
5. L.M. Montgomery: Pieni runotyttö
6. Jaakko Markus Seppälä: Lemen
7. Johanna Sinisalo: Auringon ydin
8. Andy Weir: Yksin Marsissa
9. Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!
10. Markus Zuzak: Kirjavaras

   

Arvon kolme voittajaa. Kommentoimalla saa yhden arvan ja kaikki blogini lukijaksi itsensä klikanneet saavat lisäarvan. Voit osallistua kummankin palkinnon arvontaan. Laitan postauksen kommentteihin eri vaihtoehdot, joihin vastaamalla ilmoittautuu arvontaan. Jätäthän sähköpostisi, jos sitä ei blogistasi löydy. Anonyymit eivät tällä kertaa voi osallistua arvontaan. Arvonta on avoinna viikon, eli osallistua ehtii 16.5. asti. Voittajat arvotaan ja ilmoitetaan blogissa 17.5. ja lähetän heille myös henkilökohtaisen viestin. 

   

Pohjolan myyteistä värittämäni Lautturi

1. palkinto: Meri Mortin värityskirja Pohjolan myytit (värittämätön)

   

Värityskirjan tarkempi esittely löytyy blogistani täältä. Teoksessa on 30 isoa kuvaa, joiden kuva-aiheet vaihtelevat mytologisista hahmoista eläinmaailmaan ja abstrakteihin mandaloihin.

  

  

2. ja 3. palkinto: Vapaavalintainen teos 

(kommentissa voi mainita kiinnostavimman teoksen)

• Juha-Pekka Koskinen & Miranda Mort: Gabriel Hullo ja hirveä Hekla (Haamu-kustannus 2016, kertaalleen luettu arvostelukappale)
• Maria Kuutti: Anna ja Elvis ja verraton vaari (Karisto 2016, kertaalleen luettu arvostelukappale, bloggaus tulossa)
• Alice Pantermüller & Daniela Kohl: Lotta levoton ja suuri kanikaaos (Lasten Keskus 2015, kertaalleen luettu arvostelukappale)
• Siri Kolu: Tervemenoa Taika Taksinen (Otava 2015, kertaalleen luettu arvostelukappale)
• Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu (Gummerus 2015, kertaalleen luettu arvostelukappale)
• Mila Teräs: Noitapeili (Otava 2016, kertaalleen luettu arvostelukappale)
• Dan Smith: Big Game (WSOY 2015, lukematon kappale, nimmaroitu)
• John Green: Looking for Alaska (2013, kirpparilta, siisti pokkari)
• Anu Holopainen: Varjoja (Karisto 2011, lukematon kappale, bloggaus teoksesta täällä)
• Takashi Hiraide: Kissavieras (Kustantamo S&S 2016, kertaalleen luettu arvostelukappale)
• Erik Axl Sund: Varistyttö (Otava 2014, lukematon ennakkokappale)
• Hanna-Riikka Kuisma: Valkoinen valo (Like 2013, bloggarivaihdossa saatu)
• Deon Meyer: Kuolema päivänkoitteessa (Gummerus 2014, lukematon ennakkokappale)

Arvonta on päättynyt. Värityskirjan voitti Cats, books & me -blogin Kirsi. Vapaavalintaiset kirjat menevät Hurja hassu lukija -blogin Jassulle ja Vinopino kirjoja -blogin Lotalle. Onnea voittajille ja suuri kiitos kaikille onnittelijoille ja arvontaan osallistuneille. ♥