J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi

Vuonna 2016 olisi tarkoitus lukea järjestyksessä läpi koko Harry Potter -sarja. Edellisen kerran olen teoksiin tarttunut keväällä 2008, kun viimeinen osa ilmestyi. osat 1-3 olen lukenut muutaman kerran, nelosen useamminkin, osat 5-7 puolestaan vain kerran. Onkin siis mielenkiintoista lukea kaikki yhden vuoden aikana ja seurata Harryn kehitystä teoksesta toiseen. Onneksi koko sarja löytyy kätevästi omasta hyllystäni.

    

      

Harry Potter ja viisasten kivi tuli luettua jo joulukuun lopussa. Enpäs muistanut teoksen alkua enää ollenkaan ja hämmästyinkin, kun pääsin kurkistamaan Dursleyjen elämään ennen Harryn saapumista. Muutoin tarina olikin tuttu: Harry on orvoksi jäänyt kymmenenvuotias poika, joka asuu Englannissa, Likusteritie 4:ssä tätinsä Petunian, tämän miehen Vernonin ja samanikäisen serkkupojan, Dudleyn kanssa. 

  

Harrysta kirjoitetaan kirjoja - jokainen lapsi meidän maailmassamme oppii tuntemaan hänen nimensä. (s. 20)

  

Harry ei tiedä olevansa velho, ennen kuin tavallista arkea ryhtyvät häiritsemään poikkeukselliset tapahtumat. Aluksi oli vain yksi kirje eteisen matolla, jonka Vernon takavarikoi naama punaisena. Lopulta Harrylle osoitettuja kirjeitä tunkeutuu sisälle jopa savupiipusta. Dursleyt, Harry mukanaan, pakenevat kirjeitä täynnä olevasta talosta, mutta salaperäinen lähettäjä onnistuu aina löytämään Harryn. Kirjeet ovat Tylypahkasta, arvostetusta noitien ja velhojen koulusta. 

  

Ja tämän jälkeen alkaa todellinen elämän mittainen seikkailu. Harry kohtaa monia eriskummallisia hahmoja ja olentoja ensimmäisenä vuonnaan Tylypahkassa, sekä jästien, eli ei-taikovien ihmisten maailman rinnalla, heiltä näkymättömissä värikkäästi kuhisevassa noitien ja velhojen maailmassa. Koulun käytävillä kohtaa kummituksia, liikkuvia ja puhuvia maalauksia, puhumattakaan oppilaita alati tarkkailevasta Norriska-kissasta.

Kun ensimmäisen kerran kuulin Pottereista, oli teoksia ilmestynyt suomeksi jo kolme. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut paljon huomiota saaneista teoksista. Siskoni kuitenkin houkutteli minut lukemaan ensimmäisen osan ja vaikka en ollutkaan täysin myyty, olen harvinaisesti lukenut sarjan neljä ensimmäistä osaa useammin kuin kahdesti - teko, jonka olen varattu vain erityisten kirjojen kunniaksi. 

   

Pottereiden taianomainen maailma kiehtoo kaltaistani jästiä. Millaista olisikaan päästä katsomaan velhomaailman kuuminta urheilulajia, huispausta, maistaa joka maun rakeita tai saada postinsa aamulla pöllön tuomana. Jaana Kapari (nyk. Kapari-Jatta) on tehnyt hienoa työtä käännöksessään. Edelleen vain kummastelen, että miksi osa hahmojenkin nimistä on suomennettu, mutta joitakin ei? 

  

Pottereiden paras puoli on niiden ajattomuus. Etenkin sarjan alkupuolen osat ovat todellisia lastenkirjallisuuden klassikoita, suhteellisen nuoresta iästään huolimatta. Ne kestävät useamman lukukerran, sillä vaikka juoni ei enää sisältäisikään yllätyksiä, on vaivattomasti virtaavaa tekstiä hyvin miellyttävää lukea ja nauttia tasokkaasta suomennoksesta. 

  
Takakannesta:

Harry Potter on mielestään ihan tavallinen poika. Hän tosin asuu huoltajiensa luona portaiden alla olevassa kaapissa. Harryn elämä muuttuu täysin, kun hän saa 11-vuotispäivänään merkillisen kirjeen. Se on kutsu Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun. Harrylle avautuu kokonaan uusi maailma, johon kuuluvat velhot, noidat, yksisarviset ja lohikäärmeet. Harry saa tietää olevansa velhojen sukua! Silti kaikki on aloitettava alusta. Tylypahkassa Harry opiskelee taikuuden alkeita, kuten muodonmuutoksia, taikajuomien tekoa, loitsuja ja suojautumista pimeyden voimilta. Koulunkäynti on hauskaa, mutta henkeäsalpaavan jännittäväksi se muuttuu, kun Harry ryhtyy ratkomaan kiehtovaa arvoitusta ystäviensä Ron Wesleyn ja Hermione Grangerin kanssa, ja pelissä on tiedät-kai-kuka...

  

Harry Potter ja viisasten kivi aloittaa hykerryttävän ovelan, salaperäisen ja jännittävän Harry Potter-kirjojen sarjan. Se avaa oven maagiseen maailmaan, joka imee mukaansa kaikenikäiset lukijat. Skotlantilainen J. K. Rowling on saanut kirjoistaan useita arvostettuja kirjallisuuspalkintoja, ja sarja on saavuttanut myös uskomattoman myyntimenestyksenkautta koko maailman.

  

Suomentanut: Jaana Kapari, 335 sivua, Tammi 2001 (15. painos, 1. suomenkielinen painos 1998)

    

Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Philosopher's Stone (1997)

  

Sarjassa ilmestyneet: 

1. Harry Potter ja viisasten kivi (1998) 
2. Harry Potter ja salaisuuksien kammio (1999) 
3. Harry Potter ja Azkabanin vanki (2000) 
4. Harry Potter ja liekehtivä pikari (2001) 
5. Harry Potter ja Feeniksin kilta (2004) 
6. Harry Potter ja puoliverinen prinssi (2006) 
7. Harry Potter ja kuoleman varjelukset (2008)

Reading the Rainbow -haaste - Yhteenveto

Reader, why did I marry him? -blogin Omppu heitti visuaalisen lukuhaasteen. Tarkoituksena oli siis lukea sateenkaren värien mukaiset takakannet omaavat teokset järjestyksessä. 

  

Andy Stantonin Olet ilkimys, herra Gummi!, tuli jo kauan sitten palautettua kirjastoon. John Grishamin Joulua pakoon puolestaan lähti seuraavalle lukijalle. Niinpä jouduin sateenkaaripinon sijaan tekemään kollaasin kansikuvista, joiden värimaailma on Potteria lukuun ottamatta sama kuin selkämyksessäkin. 

  

    

1. Punainen - Mary Hoffman: Stravaganza - Miekkojen kaupunki
2. Oranssi - Veronica Roth: Uskollinen
3. Keltainen - Andy stanton: Olet ilkimys, herra Gummi!
4. Vihreä - Alan Bradley: Piiraan maku makea
5. Vaaleansininen - Ninni Aalto: Kas, kissa
6. Tummansininen - John Grisham: Joulua pakoon
7. Violetti - J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi

Potter-postaus tulee vasta tammikuussa. Lomakohteesani kun ei ole kunnollista nettikonetta ja täppärillä postauksen kirjoittaminen ei ole kovinkaan ergonomista, joten kirjoitin tämän koosteen ajastettuna. 

Suomalaista sarjakuvaa x5: Kummituslapsi, Agnes -trilogia ja Kas, kissa

  

Luin Terhi Ekebomin sarjakuvateoksen Kummituslapsi jo kesän toisessa lukumaratonissa, mutta teoksesta bloggaaminen on venähtänyt.

Kummituslapsen tarina on hyvin melankolinen, ja sitä avataan enemmän kuvilla kuin sanoilla. Kerronta alkaa, kun päähenkilö, yksin matkustava nainen muuttaa uuteen kotiin metsän reunaan. Kukaan ei suostu asumaan tuossa talossa, sillä metsästä kuuluu eksyneiden henkien valitusta. Nainen matkustaa kevyesti, vain yhden matkalaukun kanssa. Laukusta löytyvät mm. pienet kengät, joita katsoessaan nainen on surullinen.

    

Vähävaraiset perheet ovat hylänneet lapsia ja vanhuksia sankan metsän pimeyteen, sulkien heidän henkensä vankeuteen. Puihin sidotut vanhat valkoiset nauhat ovat katkeilleet ja tummuneet, eivätkä henget ole voineet seurata niitä ulos metsästä, valoon. Nainen kerää nauhat, pesee ja sitoo ne yhteen ja auttaa näin eksyneet sielut pois metsän siimeksestä. Yksi henki ei kuitenkaan tahdo seurata muita, vaan päätyy tarkkailemaan naista. Tästä alkaa teoksen keskeinen kertomus. 

     

Melankolinen, rauhallinen kertomus ja harmaa kuvitus ovat harmoniassa keskenään. Ekbomin taito kuvittaa erilaisia pintatekstuureja antaa kokosivun kuville ryhtiä ja määrittelee jokaisen paljon kertovan kuvan tunnelman. Kahdella kielellä (suomen lisäksi kuvien alta läytyy englanniksi käännetty versio) tarjottua tekstiä teoksessa on vähän, mutta kirjan lukee hitaasti, nautiskellen. Ainakin itse huomasin lumoutuneena uppoavani tarkastelemaan viivoista ja pisteistä muodostuvia pintoja. Kummituslapsessa on aasialainen pohjavire, jonka sanelee jo heti alusta löytyvä runolainaus. 

    

Takakannesta:

Nainen muuttaa syrjäiseen taloon metsän reunalla. Mutta metsä on rauhaton, täynnä onnettomia, ulvovia henkiä. Nainen kiinnittää puiden runkoihin nauhoja, jotta henget löytäisivät ulos metsästä, valoon. Mutta pieni Kummituslapsi ei halua lähteä. Hän on niin kovasti odottanut, että pääsisi kouluun.

Terhi Ekebomin riipaiseva, sadunomainen sarjakuvaromaani on kertomus hylkäämisestä ja löytämisestä. Ekebomin pysäyttävän kaunis kuvakerronta on vailla vertaa ja usein myös vailla sanoja. KUMMITUSLAPSI on Ekebomin viides sarjakuvateos. 

  

248 sivua, Asema 2013
   

Kummituslapsesta on kirjoitettu täälläkin: Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Risingshadow, Hurja hassu lukija, Taikakirjaimet, Oksan hyllyltä, Hyllytontun höpinöitä, Booking it some more 

  

  

Kati Närhen Saniaislehdon salaisuudet oli hyvin ilahduttava tuttavuus. Niinpä luinkin vähälle aikaa koko trilogian. 

Ensimmäisen sarjakuvan päähenkilönä seurataan isoäitinsä luona asuvaa Agnesta, jonka vanhemmat olivat arkeologeja, jotka kuolivat tutkiessaan pariisin katakombeja. Agnesin ikää ei sanota missään, mutta itse kuvittelin hänet n. 13-vuotiaaksi. Hahmona tyttö muistuttaa Alan Bradleyn suloista myrkynkeittäjää, Flavia DeLucea (Piiraan maku makea). 

Agnes on teräväkielinen ja tarkkasilmäinen tyttö, joka kulkee omia polkujaan. Kun hänelle selviää, että vanhempien kuolemassa oli jotain hämärää, herää hänen sisäinen neiti Marplensa selvittämään kuolemian syitä. Hän saa myös tietää, että isoäiti ei ole ainoa elossa oleva sukulainen, vaan hänellä on myös persoonallinen täti. 

Toisessa albumissa Agnes on hieman vahempi ja asuu Mustasuon tyttökoulussa, sillä isoäidillä on terveysongelmia. Koulussa Agnes tapaa monenlaisia klikkejä: sururusinoita, tyttöjä, joille laihuus on tärkeintä elämäeeä, mutta myös tavanomaisempia ryhmiä, siis koviksia, hikipinkoja ja fanityttöjä. Koulussa on tarjolla myös monenlaista kerhotoimintaa, kuten surrealismikerho, kuoro ja filatelistiklubi. 

Agnes kuulee erikoisesta kirjasta, johon on kerätty runoja vuosien varrella kadonneista tytöistä. Eikä kestäkään kauan kun salapoliisin elkeitä omaava Agnes ryhtyy tutkimaan erikoisia tapauksia. Kirjassa esitellään myös mielenkiitoinen hahmo, tero kylmänen. 

Luulen, että suosikkiopettajani on neiti Halla, jonka oppiaine on kirjallisuus. (s. 15)

Päätösosassa Agnes on jo lähes aikuinen. isoäiti on kuollut muutama vuosi aikaisemmin. Agnes on tätinsä kanssa majuri Orkoloran saarella, jonne erikoinen mies on kutsunut vieläkin kiehtovampia vieraita. Sattumalta majurin puutarhurina työskentelee Rex, Agneksen ensi-ihastus. Kiitos salaperäisen seitsemännen vieraan, Agnes saa viimein selville, mitä hänen vanhemmilleen tapahtui. 

Agneksen tarina maistui hyvin, etenkin tällaisena hieman suurempana kerta-annoksena. Jatko-osat ovat edeltäjiään pidempiä, mikä on vain hyvä. Ensimmäinen teos olikin nopea ahmaista kertaistumalla ja jatko-osat tarjosivat enemmän pureskeltava. Kolmas kirja on ilmestynyt tänä vuonna ja se oli kirjoista ainoa, jonka musteen tuoksu ärsytti hajuherkkää nenääni. Muutoin minulla ei ole pokittaista sanaa Närhen kiehtovalle trilogialle.

  

Takakansi / Saniaislehdon salaisuudet:

Orpotyttö Agnes asuu mummonsa luona Plankton-nimisessä kaupungissa, jonka sievien kulissien taakse kätkeytyy kaikkea perin salakähmäistä. Omaperäisellä otteella Agnes paljastaa niin apteekkarin salaiset harrastukset, humppaa rakastavan isoäitinsä pienet paheet kuin alusvaateliikkeessä harjoitettavan elinkaupan. Vaan ratkeaako mysteereistä suurin: kadonneiden vanhempien kohtalo? Useimmiten paljastukset saavat maailman näyttämään entistäkin kummallisemmalta.

Saniaislehdon salaisuudet on Kati Närhen kovasti odotettu toinen albumi; vuonna 2001 ilmestynyt Hanki elämä synnytti innokkaan, jatkoa odottavien lukijoiden joukon. Kati Närhen sarjakuvia on julkaistu muun muassa Ilta-Sanomissa ja Contactor-lehdessä.

  

129 sivua, WSOY 2010

Myös näissä blogeissa on luettu Agneksen kasvutarinaa: Kirjavinkit, Lumiomena, Kujerruksia, Oksan hyllyltä, La petite lectrice, Villasukka kirjahyllyssä, Kirjanurkkaus, Booking it some more,

Takakansi / Mustasuon mysteeri:

Kaikkien tiedonjanoisten sankaritar, orpotyttö Agnes, on joutunut Mustasuon sisäoppilaitokseen. Käytävien kuiskeessa Agnes saa kuulla, että koulusta katoaa surullisia tyttöjä. Viimeinkin järkevää tekemistä! hän tuumaa ja löytää herkullisia vihjeitä opettajien salaisuuksista, vanhempiensa mystisestä kohtalosta ja vähän kadonneista tytöistäkin. Vaan lopulta Agnes on itsekin tulla surun – ja kadon – omaksi… 

Jo Saniaislehdon salaisuuksissa hurmannut Agnes on nykyinen salapoliisiharrastaja, tuleva tutkimusmatkailija tai nuorallatanssija. Hän on omimmillaan taistellessaan uteliaisuuden ja haaveunien voimin pelkuruutta ja pikkusieluisuutta vastaan. Helsinkiläinen kuvittaja, sarjakuvapiirtäjä ja käsikirjoittaja Kati Närhi (s. 1973) tuli ennen Agnes-kirjojaan tunnetuksi Hanki elämä -sarjakuvan tekijänä.

132 sivua, WSOY 2012

Myös näissä blogeissa on luettu Agneksen kasvutarinaa: Kirjavinkit, La petite lectrice, Cat, books & me, Lukuisa

Takakansi / Seitsemäs vieras:

Orpotyttö Agnesista kertovan trilogian huima päätösosa!

Agnes lähtee Sylvia-tätinsä kanssa vierailulle majuri Orkoloran saarelle. Kartanoon on kutsuttu outo joukko ihmisiä, joista jokaisella tuntuu olevan jokin salattu syy vierailuunsa. Agnes on tullut vain lomailemaan - mutta sotkeutuukin keskelle arvoitusten vyyhtiä. 

Agnes on kasvanut suorasukaisesta pikkutytöstä pelottomaksi nuoreksi naiseksi, joka pääsee taas kerran kurkistamaan aikuisuuden kulissien taakse. Onko rakkaus kaiken sen väärti? Mitä merkitystä on maisella mammonalla? Onko suku sittenkin pahin? Samalla Agnes tulee ratkaisseeksi elämänsä suurimman mysteerin: vanhempiensa kohtalon.

Kati Närhin tummanpuhuva kuvitustyyli ja sitäkin mustempi huumori ovat hurmanneet lukijat jo edellisissä osissa Saniaislehdon salaisuudet (2010) ja Mustasuon mysteeri (2012), jotka molemmat olivat Sarjakuva-Finlandian ehdokkaina.

149 sivua, WSOY 2015

Myös näissä blogeissa on luettu Agneksen kasvutarinaa: IBBY Finland, Savon Sanomat, Kirjavinkit, Hurja hassu lukija, Oksan hyllyllä, La petite lectrice, Kirjojen keskellä

Kas, kissa on kahden piirtäjän, Ninni Aallon ja Tuuli Hypénin yhteistyössä syntynyt nauruhermoja kutitteleva ja todellisesta elämästä kissa-asukkien kanssa inspiroitunut sarjakuvastrippeja sisältävä teos. Yksi tarina kerrotaan yhdestä kuvasta kahteen aukeamaan venyvinä hetken kuvaelmina.

Kas. kissa on pullollaan kissahuumoria kissojen ystäville ja omistajille. Teos tarjoaa paljon samaistumispintaa ihanien ja joskus vähän ärsyttävienkin kissapersoonien kanssa eläville. Tilanteet ovat uskottavia ja jokainen kissoja vähänkin tunteva tunnistaa ne.

Vuoden parhaat ja aidoimmat naurut sain tästä kirjasta. Kas, kissa on elämänmakuinen kokoelma dynaamisia kissasarjiksia. teoksen ainoa miinus on sen lyhyys. Luinkin loppuun päästyäni parhaat kohdat vielä uudelleen. Vaadin jatkoa! Olisi aivan hurmaavaa, jos tulevaisuudessa voisimme lukea Kas, kissa sarjakuva-albumin numero 2.

Takakannesta:

Jokainen kissa on oma tarinansa ja kaikilla kissojen kanssa tekemisiin päässeillä tai joutuneilla on tarinoita kissoista. Ninni Aalto ja Tuuli Hypén ovat keränneet kissajuttuja omien ja tuttujensa kokemusten pohjalta. Niistä on muokattu tämä kokoelma sarjakuvia, joissa päivitellään kissanpäiviä urakalla.Kas, kissa on iloinen teos hassujen kissojen ja kissan hassuuttamien ihmisten yhteiselosta.

  

80 sivua, Arktinen Banaani 2013

Kissojen monipuolisesta elämästä on luettu täälläkin: Kirjavinkit, Koko lailla kirjallisesti, Routakoto

Roald Dahl -lukuhaaste

    

Roald Dahlin syntymästä tulee kuluneeksi 13.9.2016 sata vuotta - samana päivänä, kun itse täytän 30. Dahlin juhlavuoden kunniaksi ajattelin pistää pystyyn lukuhaasteen hänen teoksistaan. Haaste alkaa tammikuun ensimmäisenä päivänä.

Dahl tunnetaan parhaiten lastenromaaniklassikoistaan, mutta mahtuu miehen tuotantoon myös teoksia aikuisempaankin makuun. Suosittelen kuitenkin tutustumaan Dahlin lastenteoksiin, vaikka niitä ei normaalisti tulisikaan luettua, sillä miehen tyyli on hyvin omalaatuinen.

Haastekuvaa saa käyttää Dahl-postausten yhteydessä ja haasteen mainostamisessa. 

    

Suomennetut lastenkirjat:

• Jaakko ja jättipersikka (James and the Giant Peach, 1961)
• Jali ja suklaatehdas (Charlie and the Chocolate Factory, 1964)
• Taikasormi (Magic Finger, 1966)
• Kekseliäs kettu (Fantastic Mr. Fox, 1970)
• Jali ja lasihissi (Charlie and the Great Glass Elevator, 1971)
• Iskä ja Danny maailmanmestari (Danny, the Champion of the World, 1975)
• Suunnattoman suuri krokotiili (The Enormous Crocodile, 1976)
• Nilviöt (The Twits, 1980)
• Ilmarin ihmelääke (George's Marvelous Medicine, 1981)
• Tautisia tarinoita (Revolting Rhymes, 1982)
• Iso kiltti jätti (Big Friendly Giant, 1982)
• Kuka pelkää noitia (The Witches, 1983)
• Kirahvi, Kaani ja minä (The Giraffe and the Pelly and Me, 1985)
• Matilda (Matilda, 1988)
• Riimihärkää muusilla (Rhyme Stew, 1989) - Huom! Runoteos. 
• Annok iplik (Esio Trot, 1990)
• Tynkätyiset (The Minpins, 1991)

Muuta suomennettua tuotantoa:

• Oswald-eno. (My Uncle Oswald, 1979) 
• Rakkaani, kyyhkyläiseni: Jännityskertomuksia. Sisältää puolet novelleista kokoelmista Kiss, Kiss (1960) ja Someone Like You (1953). Otava, 1961
• Henry Sugarin ihmeellinen tarina ja kuusi muuta. (The Wonderful Story of Henry Sugar and Six More, 1977) 
• Joku kaltaisesi. Sisältää puolet novelleista kokoelmista Kiss, kiss (1960) ja Someone like you (1953). Otava, 1970
• Helppo nakki ja muita kertomuksia. (Over to You: Ten Stories of Flyers and Flying, 1946 & Eight Further Tales of the Unexpected, 1992.) Otava, 1992
• Alahuuli. (Switch Bitch, 1974) 
• Poika; Yksinlentoon. (Boy, 1984: Going solo, 1986.) Otava, 1975
• Nahka ja muita novelleja. Ilmestyneet aiemmin kokoelmissa Rakkaani, kyyhkyläiseni ja Joku kaltaisesi. Otava, 2007

   

Lukutasot

1. Yksi kirja: Nilviö
2. Kaksi kirjaa: Tynkätyinen
3. Kolme kirjaa: Jali suklaatehtaassa
4. Neljä kirjaa: Iso kiltti jätti
5. Viisi kirjaa: Ylinoita
6. Kuusi kirjaa tai enemmän: Matilda 

Omana tavoitteenani oli saavuttaa Matilda-taso. Luin haasteen aikana seuraavat kahdeksan teosta: Tynkätyiset, Nilviöt, Ilmarin ihmelääke, Taikasormi, Iso kiltti jätti, Annok iplik, Jaakko ja jättipersikka sekä Jali ja lasihissi. Harkitsin myös lukisinko lisäksi omasta hyllystä löytyvän, Dahlin aikuisille kirjoittaman novellikokoelman Rakkaani, kyyhkyläiseni, mutta kauhu ei tällä kertaa kiinnostanut, joten pidättäydyin Dahlin lastenkirjoissa.

   

Haasteeseen osallistutaan kommentoimalla tähän postaukseen. Jotta osallistut Art Housen sponsoroiman kirjapalkinnon arvontaan (uudet painokset suosituista lastenkirjoista Ilmarin ihmelääke, Kuka pelkää noitia ja Iso kiltti jätti), jätäthän linkin lukuhaasteesta kirjoittamaasi koontipostaukseen 13.9. mennessä toimivan sähköpostiosoitteen kera. Arvonta suoritetaan seuraavana päivänä ja voittajalle ilmoitetaan myös henkilökohtaisesti.

Haasteessa voi käyttää sometunnisteita #lukuhaaste, #dahlhaaste ja #Dahl100

Kirjabloggaajien joululoman Rauhaa maailmaan -lukumaraton

  

Kirjabloggaajat tempaisevat taas. Pinon päällimmäinen -blogista lähteneestä ideasta lukumaratonia vietetään joululomaviikolla 26.12.2015-2.1.2016. Bloggaajat voivat suorittaa 42-tuntisen luku-urakkansa siis mihin vain aikaan tuolla välillä. Minun lukumaratonini alkaa tänään maanantaina 28. päivä, junassa matkalla äitini luokse Kuopioon. Matka kestää 4½ tuntia - mikä ihana mahdollisuus uppoutua hyvään kirjaan. 

      

Lukupinostani löytyvät L.M. Montgomeryn Annan nuoruusvuodet, Jonna Monosen Hiljaa pimeässä ja J.K. Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi. Vuoden 2016 tavoitteenani on nimittäin lukea koko Potter sarja uudelleen. Osat 1-3 olen lukenut vähintään kolmeen kertaan, nelosen useamminkin, osat 5-7 vain kerran.