lauantai 21. tammikuuta 2017

Lastenkirjalauantai: Salla Simukka: Sisarla - Seikkailu toisessa maailmassa

"Elämä ei oikein ole elämisen arvoista ilman parasta ystävää."
    
   
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa.
Lukuhaasteissa: BFF -lukuhaaste
   
Sisarla on Salla Simukan ensimmäinen lastenromaani, moderni satu, joka kulkee klassikoiden jalanjäljissä. Teoksen alussa on lainaukset Lewis Carrollin Liisan seikkailuista ihmemaassa, F. H. Burnettin Salaisesta puutarhasta ja H. C. Andersenin Lumikuningattaresta. Sisarla on kunnianosoitus näille saduille, sillä teoksesta löytyy tyttö, joka putoaa toiseen maailmaan, kuten Liisa, löytää Salamaisuuksien puutarhan ja kohtaa kuningattaren lumisessa linnassaan. Sisarlassa Simukan kieli pääsee leikittelemään ja lumoamaan lukijansa.   
  
Sisarlan päähenkilö on 11-vuotias, yksinäinen Aliisa. Kerronta alkaa 20. joulukuuta ja lunta on satanut jo monta kuukautta niin, että matalimmat talot alkavat olla hautautuneet kokonaan hankeen. Pakkanen on kiristynyt  jatkuvasti ja kylmyys on mennyt myös ihmisten sisälle. Aliisa on kuitenkin ainoa, joka huomaa, että hymyjen lisäksi myös ihmisten varjot ovat kadonneet, mutta nuoren ikänsä vuoksi häntä ei oteta vakavasti. Kun Aliisa näkee sudenkorennon keskellä talvea, käynnistyy tarina, jossa on unenomaista taikaa. 

Ei ollut helppoa olla yksitoista, sillä silloin oli lapsuuden ja nuoruuden välissä, jatkuvasti joko liian iso tai liian pieni. Kaikki tuntuivat lisäksi kuvittelevan, ettei yksitoistavuotias ymmärtänyt vielä juuri mitään elämästä tai maailmasta. he olivat väärässä. Tai he eivät muistaneet, millaista oli olla yksitoista. (s. 12)
  
Aliisa putoaa lumen läpi Sisarlaan, maahan, jossa on ikuinen kesä, viisi kuuta, laulavia ruusuja, kahvia juova pöllö, lohikäärmeitä ja merirosvomainen miehistö, joka kalastaa hukkuneita tarinoita. Aliisa tapaa Merin, toisen tähän vieraaseen maailmaan pudonneen tytön ja heistä tulee heti parhaat ystävät ja sielunsiskot. Yhdessä heidän on pelastettava niin oma maailmansa hukkumasta lumeen kuin myös Sisarlan moninaiset asukkaat kuningatar Lilin hirmuvallalta. Ystävyys on teoksen keskeinen teema.

Salamaisuuksien puutarha oli täynnä kaikenlaisia asujia, pieniä ja suuria, outoja mönkijöitä ja kauniita kulkijoita ja metsäneläimiä kauriista päästäisiin ja karhuista pääskysiin.
--
Oli kuin kaikkien maailman lasten satujen olennot olisivat löytäneet sieltä yhteisen kodin.  (s. 31)

  
Saku Heinäsen persoonallinen kuvitus tukee kerrontaa, joskin pariin otteeseen asemoinnista  johtuen kuva paljastaa tulevia tapahtumia vähän ennen kuin teksti saa kiinni samat kohdat. Erityisesti koko aukeaman kuvissa tavoitetaan satumaailman lumoavuus ja ero tavalliseen arkeen, sillä Heinänen on tehnyt niistä todella yksityiskohtaisia.

Se oli yhtä aikaa aavemainen ja unenomaisen lumoava paikka. Kaikki oli pölyistä ja ruostunutta, joka paikassa oli hämähäkin seittejä, mutta huvipuiston laitteiden kauniit värit näkyivät yhä haaleina pölykerroksen alta. Maailmanpyörään oli kivunnut muratti, joka oli kietoutunut vaunujen ympärille. (s. 81)
  
Sisarla on satu, joka lainaa aineksia kaanonista, mutta onnistuu luomaan oman täyteläisen maailmansa. Teos vertautuu uudemmista saduista esimerkiksi Catherynne M. Valenten teoksiin Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla ja Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa. Molemmat kirjailijat ovat luoneet toiminnallisia tyttöhahmoja, jotka seikkailevat ihastuttavan kummallisissa satumaailmoissa ja kohtaavat erikoisia olentoja sudenolennosta sammalpeikkoihin. Simukan teokset ovat suosittuja Suomen ulkopuolellakin ja Sisarla on kirjoitettu niin, että sen voi kääntää suoraan toiselle kielelle ja sen oikeudet on jo myyty Yhdysvaltoihin sekä useisiin muihin maihin. Sadut ovat pysyvästi muodissa. 
  
Suosittelen teosta 7-12-vuotiaille, nuoremmille aikuisen kanssa ja vanhemmille yksin luettavaksi. Aikuisena nautin teoksesta kuvituksen lisäksi erityisesti sen sisältämien viittauksten vuoksi, sillä Sisarlaa lukiessaan tuntuu siltä kuin lukisi lapsuuden lempikirjaa yhtä aikaa uudelleen ja ensimmäistä kertaa. 
   
Arvosana:
         
Takakannesta:
Lumisade vain jatkuu ja jatkuu. Pakkanen kiristyy ja koko maailma uhkaa hukkua kinoksiin. 11-vuotias Aliisa putoaa lumen halki toiseen maahan, Sisarlaan - ja seikkailuun!
   
Sisarlassa on ihmeellinen puutarha, jossa asuu tuulikeijuja, kyselijäkukkia, unienkutojia, Ja yhdessä puussa keikkuu tyttö, Meri. Aliisa on aina kaivannut parasta ystävää, ja nyt tuo toive toteutuu. Aliisan ja Merin on saatava oman maailmansa ikuinen talvi loppumaan. Mutta Aliisa joutuu vielä vaikeamman tehtävän eteen, kun Meri näyttää unohtaneen heidän ystävyytensä.
     
184 sivua, Tammi 2016
  
Kuvitus: Saku Heinänen

  
Samantyylisiä teoksia: Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla ja Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa, Mila Teräs: Noitapeili, C. S. Lewis: Velho ja leijona, Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta, Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli

perjantai 20. tammikuuta 2017

Äänestä Blogistanian Globaliaa täällä!

Viikon päästä, eli perjantaina 27.1. kirjabloggaajat pääsevät äänestämään vuoden 2016 parhaat kirjat. Voit jättää linkin blogiisi tai jo etukäteen perjantaille klo 10 ajastamasi äänestyspostauksen linkin tämän postauksen kommentteihin. Liian aikaisin tai myöhässä julkaistuja postauksia ei oteta huomioon ääntenlaskennassa, joten olkaahan tarkkana. Sitä ennen kannattaa vielä tarkistaa säännöt, jotka löytyvät täältä, jotta pisteet varmasti menevät oikealle teokselle. 
   
Yöpöydän kirjat emännöi Blogistanian Globaliaa, eli käännösteosten äänestystä. Finlandiaa eli kotimaisia teoksia äänestetään Lukutoukan kulttuuriblogissa, Kuopusta eli lasten- ja nuortenkirjoja blogissa Notko, se lukeva peikko  ja Tietoa Kirjakaapin kummituksen blogissa.
  
Äänestyksen tulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10.
 


Ps. Jos et tiedä mistä saat ajastetun postauksen linkin, Bloggerista se löytyy postauksen kirjoitusnäkymässä klikkaamalla oikealla olevaan "Pysyvä linkki"-kohtaan. Katso kuva alta. Voit sieltä kopioida linkin ja jakaa emäntäblogeihin. Myös Wordpressistä pystyy ottamaan kestolinkin, mutta minä olen käyttänyt sitä niin vähän, etten osaa neuvoa, kuinka se tapahtuu. Jos puolestaan käytät blogialustaa, jossa ei voi ajastettua postausta jakaa etukäteen, voit ilmoittaa blogisi mukaan äänestyksiin jättämällä ääntenkeräyspostaukseen tiedon, että ajastettu postauksesi ilmestyy ja linkin blogisi pääsivulle.


keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset

"Toivon näkeväni jotain, mitä kukaan ei ole vielä nähnyt - ja tallentavani 
kertomukseni siitä tulevia sukupolvia varten. Silloin voin kuolla onnellisena."
~ Iax Agolasky
  
     
Lukuhaasteissa: Helmet 2017: 9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja, Adventures in Down Under and Beyond -Australia lukuhaaste: 49. Kirja, jonka henkilöt kohtaavat vaikeita luonnon olosuhteita, Suomi(ko) 100: Teema: erilaisuus, vähemmistöt
  
Virve Sammalkorven vähän aikaa sitten Savonia palkitun teoksen Paflagonian perilliset - Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut tarina pohjaa Pekka Nikruksen 1990-luvulla toteuttamaan valokuvasarjaan Varjojen lapset - muistuttaen hieman Ransom Riggsin teosta Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, jonka tarina on syntynyt vuosikymmenten takaisten, erikoisten valokuvien ympärille. Sammalkorpi oli aluksi halunnut kertoa valokuvien lasten tarinan heidän itsensä kertomina, mutta kirjoittamisen aikana Iax oli noussut teoksen keskeiseksi henkilöksi.
    
En ollut kuullut tästä pienoisromaanista juurikaan mitään ennen palkintoa. Kannen olin nähnyt ainakin kerran vilahtavan kirjablogistaniassa, mutta muutoin lähdin aivan puhtaalta pöydältä kirjan kanssa ja sisältö pääsikin yllättämään erittäin positiivisesti. Ollessani puolivälissä kirjaa luin jostain väitteen, että teosta voi lähestyä niin historiallisena romaanina kuin fantasiakirjanakin. Tämä pitää mielestäni paikkaansa. Hienoa, että nämä hieman erikoisemmatkin teokset päärjäävät kirjallisuuspalkintoja jaettaessa. Enkä yhtään ihmettele, miksi Sammalkorven teos voitti. Se saanee paljon ansaittua huomio palkinnon myötä.
  
Fragmentaarisena säilyneen fiktiivisen päiväkirjan sivujen kirjoittaja on Iax Agolasky, Ranskassa asuva, mutta Venäjällä 1795 syntynyt nuorimies, joka on Luoteis-Venäjälle vuonna 1819 suuntautuvan tutkimusmatkan tulkki. Académie des sciencen professori Moltique on anropologi, joka haluaa tutkia huhua metsässä asuvasta erikoisesta ihmisryhmästä, jonka ensin ajattelee olevan myyttisen Palflagonian kansan jälkeläisiä. 
  
Jokaista löytöä kohti tarvitaan lukuisa määrä haaveilijoita ja seikkailijoita kokeilemaan, erehtymään - ja viitoittamaan tietä itseään viisaammille ja onnekkaammille. (s. 7)
  
1800-luku kuvataan teoksessa suuren mullistuksen aikakautena, mitä se todella onkin. Kun Iax lähtee tutkimusmatkalle, ovat sellaiset meille arkipäiväiset asiat kuten auto, kamera ja sähkövalo vasta ajatuksen tasolla, joskin ne realisoituvat vielä Iaxin elinaikana. Moltique on tunnettu ranskalaisten tiedepiirien kohahduttamisesta ja vaikka Iax ihailee tutkijaa, hän arvelee tämänkin retken olevan vain uusi julkisuutta tavoitteleva tempaus. Samainen mies on nimittäin väittänyt löytäneen todistusaineistoa itsestään lumimiehestä, vaikka Iax ei tähän ihan kokonaan usko. 
  
Emme silti voisi olla koskaan täysin varmoja siitä, mikä on totta, mikä harhaa. (s. 137)
   
Melko pian saavuttuaan syrjäiseen, venäläiseen metsään tutkimusseurue löytää luolan, jossa asuu joukko erikoisen näköisiä lapsia. Iax ja Moltique, jonka saneluita mies tulkkaamisen lisäksi kirjaa ylös, eivät kuitenkaan pääse yhteisymmärrykseen, ovatko asukkaat eläimiä vai lapsia, sillä kaikilla heidän näkemillään lapsilla on jokin eläimellinen piirre, esimerkiksi paksu turkki. Joidenkin eläimellinen piirre on toisia hienovaraisempi, eikä näy päällepäin. 
  
Tämä johtaakin eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin ihmisyyden määrittämisestä ja siitä, mitä tieteen nimissä lapsille saa tehdä. Iax itse kutsuu luolan asukkaita lapsiksi, sillä hän näkee heidät inhimillisinä olentoina fyysisistä eroistaan huolimatta. Iax solmiikin läheiset suhteet tutkimuskohteisiin ja saa kuulla lasten surullisista kohtaloista, kuinka heidä on hylätty poikkeavina elämään keskenään.
  
On vaarallista olla erilainen paikassa, jossa kaikki muut ovat keskenään samanlaisia. (s. 73)
  
Vaikka suuri osa Iaxin muistiinpanoista on tuhoutunut, tarjoavat katkelmat ja muutamat pidemmätkin päivitykset kattavan kuvan leirin tapahtumista. Onneksi Iax usein viittaa myöhemmissä merkinnöissään aiempiin tapahtumiin, joista ei ole säilynyt muuta tietoa. Välillä kuvailu saavuttaa samoja inhorealismin tasoja kuin Audrey Mageen Sopimus, etenkin kun tutkimusmatka pitkittyy ja jo valmiiksi hieman kyseenalaisten miesten mielenterveys on koetuksella. 
  
Olen luonteeltani ja koulutukseltani enemmän kielitieteilijä ja tarinoiden tallentaja. Minä haaveilen ajatusten kuolemattomuudesta, en niinkään elämän mysteerien ratkaisemisesta. (s. 23)
  
Paflagonian perilliset on melankolinen, vangitseva kuvaus mielikuvitusta ruokkivista ihmishybrideistä, tieteen etiikasta ja tutkimusmatkailusta, unohtamatta pohjoisen luontoa, joka tarjoaa omat haasteensa niin seurueelle kuin luolan lapsille. Teos on Sammalkorven seitsemäs julkaisu.
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Toukokuussa 1819 nuori Iax Agolasky lähtee professori Moltiquen apulaisena pitkälle matkalle kohti Luoteis-Venäjää. Tutkimusretken tarkoitus on etsiä alueella huhutusti elävän metsänkansan jäseniä. Heitä löytyykin, mutta heillä on häntiä, koko vartalon peittävää karvoistusta, pimeässä näkeviä silmiä... Missä kulkee raja ihmisen ja eläimen välillä - ja onko sillä merkitystä? Tutkumusretkikuntaa avustavilla työmiehillä on puolestaan metsänkansan varalle omat julmat suunnitelmansa...
   
Paflagonian perilliset vangitsee synkanlumoavalla maagisrealistisella tunnelmallaan - runollinen tarina limittää toden ja kuvitellun, kauniin ja kauhean. Romaani perustuu Pekka Nikruksen taidevalokuviin.
    
137 sivua, Karisto 2016
   
Samantyylisiä kirjoja: Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, Jennifer Vanderbes: Pääsiäissaari, Jacqueline Kelly: Luonnonlapsi Calpurnia Tate, Murray Bail: Eukalyptus

lauantai 14. tammikuuta 2017

Klassikkohaaste -muistutus ja lyhyitä lukuvinkkejä viimehetken osallistujille (Yhteispostaus 31.1.)

        
Jo 47 blogia on ilmoittautunut koitokseen kotimaisilla ja maailmallisilla klassikkoteoksilla, kun Klassikkohaasteen neljänteen postauspäivään on enää reilu kaksi viikkoa. Vielä ehtii kuitenkin mukaan, sillä onneksi klassikoiden joukosta löytyy lyhyempiäkin teoksia. Tässä muutamia nopealukuisia vinkkejä viimehetken osallistujille. Lisää kotimaisten teosten klassikkovinkkausta löytyy esim. Kirjasammosta ja Kirjavinkkariblogista.
  
Kotimaisia:
  1. Minna Canth: Köyhää kansaa
  2. Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti 
  3. Tove Jansson: Vaarallinen juhannus
  4. Aino Kallas: Sudenmorsian
  5. Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia
  6. Leena Krohn: Tainaron
  
Käännöksiä:
  1. Ray Bradbury: Fahrenheit 451
  2. Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut
  3. F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
  4. Gustave Flaubert: Bibliomania
  5. Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja
  6. William Golding: Kärpästen herra
  7. Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira
  8. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
  9. Richard Matheson: Olen legenda 
  10. Kurt Vonnegut: Teurastamo 5
   
Näytelmiä:
  1. Henrik Ibsen: Nukkekoti
  2. Minna Canth: Spiritistinen istunto
  3. Molière: Saituri
  4. William Shakespeare: Kesäyön unelma
  5. William Shakespeare: Romeo ja Julia
     
Lasten- ja nuortenkirjoja:
  1. Louisa M. Alcott: Pikku Naisia
  2. F.H. Burnett: Salainen puutarha
  3. Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa
  4. Roald Dahl: Jali ja suklaatehdas
  5. Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär
  6. L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet
  7. L.M. Montgomery: Pieni runotyttö
  8. Eleanor H. Porter: Iloinen tyttö
  9. Antoine de Saint-Exupéry: Pikku prinssi
  10. J.R.R. Tolkien: Hobitti 
   
Kirjabloggaajien vinkkejä:
  1. Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille
  2. Juhani Aho: Papin tytär
  3. J.M. Barrie: Peter Pan
  4. Bertolt Brecht: Äiti Peloton ja hänen lapsensa
  5. Minna Canth: Työmiehen vaimo
  6. Thomas Mann: Kuolema Venetsiassa
  7. S.E. Hinton: Me kolme ja jengi
  8. George Orwell: Eläinten vallankumous
  9. John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä
  10. Anton Tšehov: Lokki
  

Lastenkirjalauantai: Tuutikki Tolonen: Mörköreitti

"Ihmeellistä, miten pelkkä ovenkolahdus saattoi kuulostaa seikkailulta."
   
 
Lukuhaasteissa: Helmet 2017: 22. Kuvitettu kirja, Adventures in Down Under and Beyond -Australia lukuhaaste: 24. Kirja, jossa ihaillaan kalliomuodostelmia, luolia, metsiä, kasveja, tähtiä, vesiputouksia, delfiinejä tai valaita
  
Tuutikki Tolosen Mörköreitti jatkaa suoraan siitä, mihin Mörkövahti jäi: Maikki pujahtaa kotiinpalaavien mörköjen perään maan alle vievään tunneliin. Ennen kuin Hilla ja Kaapo ehtivät reagoida mitenkään, ovi kallionkyljessä menee lukkoon ja uusi seikkailu alkaa. Maikki on ihastuttava hahmo: nokkela, sanavalmis ja silti sopivan naaivi, jotta pystyy esimerkiksi ymmärtämään kylpytakin puhetta (vaikka se tässä osassa pysytteleekin pitkän aikaa hiljaa). 
  
Näkymätön ääni, eli lasten isä on nyt kotona. Näkyvän äänen kanssa eläminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä isä haluaa osallistua kaikkeen ja kertoo mielipiteensä siitä, mihin kaappiin mukit ja leivontatarvikkeet hänen mukaansa olisi parasta laittaa. Keskiössä on kuitenkin Maikin matka Grah-mörön kotiin. Hän tapaa heti tarinan alussa pitkätukkaisen Portinvartijan, jonka avulla etsii oikeaa reittiä.

Se näytti ystävälliseltä jättilästoukalta, joka oli pukeutunut omiin hiuksiinsa kuin pitkään viittaan. (s. 8)
   
Mörköjen lisäksi samassa maailmassa asuu muitakin mielikuvituksellisia olentoja, mm. valoa loistavia liskoja ja perhosia, joilla on ihmisten kasvot. Maikki tapaa maanalaisten nykyisen johtajan, noitien vanhimman; kukin laji nimittäin pääsee vuorollaan johtamaan, ja valtakausi kestää niin kauan kuin lajin vanhin elää. Valta onkin kuulunut noidille jo kauan, sillä he ovat hyvin pitkäikäisiä. Vielä ei selviä, miksi noidat lähettivät möröt maan päälle, vaikka pelkäävät niin suuresti, että heidän maailmansa paljastuu ihmisille. Ehkäpä sarja jakuu vielä ja seuraava osa kertoo lisää.

Sali -- oli aivan täynnä väkeä. Ja minkälaista väkeä! Osa oli pieniä, osa hyvin suuria. Joillakin oli siivet, muutamat olivat hyvin karvaisia ja joillakin ei näyttänyt olevan karvoja lainkaan. Muutamalla oli pitkä nokka ja joillakin viuhkamainen häntä. (s. 229)
      
Vaikka tässä onkin kiinnostavampi miljöö pimeine tunneleineneen, luolineen ja maanalaisine asukkaineen, tarina ei ole ihan yhtä vahva kuin ensimmäisessä osassa. Teoksesta löytyy kuitenkin monta ihastuttavan satumaista kohtaa, kuten muurahaisten postitoimisto ja pidin tästä lopulta enemmän kuin Mörkövahdista. Toimintaa on enemmän kuin edellisessä osassa, lukijakunnan ikä huomioon ottaen. Tämä teos olisi varmasti hieno kokemus myös valkokankaalla, sillä ainakin ensimmäisen osan filmatisointioikeudet myytiin viime vuonna Hollywoodiin.

"Te ette valinneet helppoa reittiä", vanhus sanoi. 
"Ei, vaan reitti valitsi meidät", Portinvartija vastasi juhlallisesti. (s. 185)
  
Pasi Pitkäsen kuvitus on jälleen hienoa katseltavaa. Odotan jo kovasti hänen huhtikuussa ilmestyvää teostaan, Kadonneiden eläinten saari.
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Minkälainen on mörköjen koti, outo maanalainen maailma jossa voi pudota kerroksesta toiseen ja joutua arvaamattomiin seikkailuihin?
  
Suuren mörköseikkailun toinen osa vie maan alle, sinne missä möröt asuvat. Maikki on menossa vastavierailulle rakkaan, pölisevän, perunakellarinhajuisen Grah-mörön kotiin. Mutta onko sinne pitkä matka? Siitä Maikilla ei ole aavistustakaan. Eikä kylpytakki suostu puhumaan. Maikki vaeltaa maanalaisissa tunneleissa matkaoppaanaan merkillinen Portinvartija. Samaan aikaan maan pinnalla Hilla ja Kaapo tekevät kaikkensa saadakseen yhteyden Maikkiin - ja onnistuvat siinä, lopulta!
  
Tuutikki Tolosen kirjoittaman ja Pasi Pitkäsen kuvittama Mörköreitti on jatkoa suositulle Mörkövahti-kirjalle, joka sai vuoden 2016 Arvid Lydecken -palkinnon. teossarjan käännösoikeudet on myyty jo 12 maahan ja 13 kielelle.
  
284 sivua, Tammi 2016
       
Mörköjen maailmaan on kurkistettu myös täällä: Oksan hyllyltä, Kirjojen keskellä, Sininen keskitie

Sarjassa ilmestynyt: