Katri Vala: Kootut runot osa 1: Kaukainen puutarha (1924)

"Metsistä nousee lahonnut lemu,

ja suot ovat kuin mätäneviä ruumiita täynnä"

    

     
Päätin tutustua vain 42-vuotiaana (1901-1944) keuhkotautiin kuolleeseen, Tulenkantajanakin tunnettuun Katri Valaan luettuani Nooran kommentit Kaukaisesta puutarhasta Tea With Anna Karenina-blogissa. Varasin kokoelman kirjastosta, mutta se  ei ehtinyt aivan juhannukseksi tulla. Sillä kuten esimerkiksi Jenni (K-blogi - kokolailla kirjallisesti) on sanonut vanhassa blogissaan: - Kaikki runous kuuluu kesään! Esim. Katri Vala: Kootut runot
      
Kun päivitin vähän aikaa sitten blogini ulkoasua ja lisäsin mm. vasempaan sivupalkkiin valikot arvosanoista ja Mistä minulle-tunnisteen, löysin vanhoja postauksia läpikäydessäni myös postauksen, jossa olen käyttänyt Hesarin klassikkoautomaattia ja saanut tämän Katri Valan kokoelman siinä. Olen kesäkuussa 2011 sanonut näin: Kiinnostavia olivat [Margaret Atwoodin] Orjattaresi ja Katri Valan Kootut runot. Näihin varmasti olen tutustumassa! No, nyt viimein täytän itselleni asettaman lupauksen runojen osalta. Koska sanottavaa tuli paljon jo pelkästään ensimmäisestä kokoelmasta (Kaukainen puutarha) päätin jakaa postaukset kokoelmasta useampaan osaan.

Kootut runot sisältää kokoelmat:

• Kaukainen puutarha (1924)
• Sininen ovi (1926)
• Maan laiturilla (1930)
• Paluu (1934)
• Pesäpuu palaa (1942)

   
Myönnän olevani runotyttö ja nautin runojen lukemisesta sekä niiden kirjoittamisesta. Minulla on ollut jopa hetken aikaa runoblogi (Eilinen on kuollut kärpänen - kahvikupissa) hetken aikaa, mutta en jaksanut pitää montaa blogia yhtäaikaa, joten lopetin sen. Mieluiten luen lempirunoilijoideni Eino Leinon ja Kahlil Gibranin tuotantoa, joten oli ihastuttavaa löytää minun näkökulmastani uusi runoilija. Harmillisesti kukaan heistä ei ole enää elossa, ja voisinkin blogini lukijoilta pyytää hyviä vinkkejä lähempänä omaa aikaamme eläneistä, kenties edelleen elävistä ja kirjoittavista runoilijoista, jotka voisivat sopia makuuni.
   
Kaukainen puutarha koostuu viidesta osiosta:

1. Kukkiva maa
2. Murhattu maa
3. Viimeiselle
4. Kauhu
5. Satu

  
Kukkiva maa sisältää runoja, joissa kuvaillaa kevättä ja kesää. Suosikkirunoni tässä kategoriassa oli Nocturne. Pidän myös Eino Leinon samannimisesta runosta ja lukion luovan kirjoittamisen kurssilla piti myös kirjoittaa oma versio näiden inspiroimana ja otsikoida se tuolla samalla nimellä. Oma tekeleeni löytyy tuolta alhaalta, ja vertaiun vuoksi liitin mukaan myös katkelmat Leinon ja Valan runoista.
 
Murhattu maa kertoo jo nimensäkin puolesta syksystä ja talvesta. Siosikeiksini nousivat Kirkas syyspäivä, osion nimikkoruno Murhattu maa ja Ensi lumi. Ei ollut kovinkaan yllättävää, että tämä osio muodostui omimmakseni - rakastan syksyä! (Katri Valan ja minun syntymäpäivien välissä on vain muutama päivä, jos vuosia ei ota huomioon. Syyskuun neityistä siis molemmat olemme.)
  
Neljäs osio on nimensäkin mukaisesti kauhua, ja esimerkiksi hämähäkki-runo upposi minuun. Viimeinen osio, Satu, maalaili kuvia kaukausista maista ja prinsessoista. nautin Haltiattaret-runosta, jossa eri värein nimikoidet keijut kertoivat omista lempiasioistaan. Pidin myös monien muiden runojen katkelmista.
   

Vihreäharsoinen haltiatar sanoi:
"Kauneinta on suo.
Sitä ei voi selittää.
Liukukaa kerran veneessä
mustaa suojokea,
kun taivas on himmeän sininen,
ja kuu paistaa,
ja suosta nousee usvaa
ja väkevän pursun lemua!" (s. 71)

     
Kapinallisen Valan varhaiset runot maistuvat auringolta, mullaksi maatumiselta, vapaamittaisissa runoissa on rehevää kuvausta ja ajatonta tunnelmaa. Runoilija on esimerkiksi tiivistänyt jotain yhtäaikaa julmaa ja kaunista lapsista runossaan Ensimmäiset hetkeni: "Minulla oli oikeus olla julma / niinkuin kaikella versovalla elämällä on." Monissa runoissa oli eroottinen lataus joko näkyvästi tai rivien väleissä. Toistettiin sanoja suitsutus, myski, värisevä, hekuma, povi, iho ja huohottava. Luotiin vastakohtapareja: pyhä/pakanallinen, äiti maa (povi)/Jumala, yö, kuu, kissa (naisellinen)/aurinko, päivä (maskuliininen). Kuolema esiintyy sekin monessa runossa, pukeutuen moniin asuihin. Saapa Kuoleman personifikaatio jopa hämähäkin verenpunaiset jalat. Jokainen runo on yksilö, ihana, kauhistuttava - yhtä kaikki, koskettava. Suosittelen lämpimästi tutustumaan valan tuotantoon rohkeasti!
 

Arvosana:

    

Vertailu: Nocture Eino Leinon, Katri Valan ja minun versionani

 

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

 
Katkelma Eino Leinon runosta Nocturne (1903)

 

Editseni liukuu tumma, notkea varjo -
harmaa kissa kulkee yli pihanurmikon
metsästämään nukkuvia lintuja
kuunpaisteisista, pehmeistä pesistään.
Sen tietä valaisevat leiniköt
pienin, himmein soihduin.
 
Värisevä huuto leikkaa hiljaisuuden -
kultaiseen veteen on uinut
musta, huikaistunut lintu!
  

Katkelma Katri Valan runosta Nocturne (Kaukainen puutarha, 1924)

 

   
Asiasanat: runot, klassikot, luonto, kapina, vapaamitta, uusi aalto

      

Samantyylisiä runoilijoita: Eino Leino
  

500 sivua (Kaukaunen puutarha sivulle 93 asti), WSOY 2001 (Kotimaiset valiot)

   

Runoista mm täällä: Tea With Anna Karenina, Ankin kirjablogi, Täytetty näätä, Elli neidin viihdykkeet, Katri Tanskanen, Leena Lumi, Raili Mikkanen, Täällä toisen tähden alla

Katri Valasta Wikipediassa,