lauantai 29. kesäkuuta 2019

Kabi Nagata: My Lesbian Experience with Loneliness & Joakim Juvelén: Ugly Monsters

"By the way -- "being lazy" and "being unable to try" might look the same, but they're not."
    
   
Tämän vuoden Pride-lukuhaasteeni päättää kaksi sarjakuvateosta, joista ensimmäisenä esittelyssä Kabi Nagatan omaelämäkerrallinen My Lesbian Experience with Loneliness. Sarjakuvan päähenkilö sairastuu masennukseen ja ahmimishäiriöön, hän viiltelee itseään, pohtii haluaako miellyttää vanhempiaan vai toteuttaa unelma-ammanttinsa piirtäjänä ja olla sellainen aikuinen kuin itse haluaa olla. Hän on pettynyt koulussa opetettuun ihmisen anatomiaan ja seksuaalikasvatuksen tasoon, sillä hän ei esimerkksi tiennyt ennen kuin aikuisena mikä on immenkalvo. Hän tuntee vetoa naisiin, mutta ei ole koskaan tehnyt aloitetta, ennen kuin päättää ottaa yhteysttä seuralaispalveluun, josta teoksen kansikuvakohtausksin kertoo. Vaikka teos onkin hyvin intiimi ja ahdistava kuvaus kirjailijan elämästä, on siinä myös valoisia hetkiä sekä samaistuttavia kohtauksia. Vaaleanpunainen korosteväri luo kiinnostavia kontrasteja mustavalkoiseen sarjakuvaan.
   
   
Takakannesta:
The heart-rending autobiographical manga that’s taken the internet by storm!
   
My Lesbian Experience with Loneliness is an honest and heartfelt look at one young woman’s exploration of her sexuality, mental well-being, and growing up in our modern age. Told using expressive artwork that invokes both laughter and tears, this moving and highly entertaining single volume depicts not only the artist’s burgeoning sexuality, but many other personal aspects of her life that will resonate with readers.
    
Englanniksi kääntänyt: Jocelyne Allen, 143 sivua. Seven Seas 2017
     
Kirja luettu myös täällä: Kirjahilla, Todella vaiheessa
 
   
"Does masturbation make you gay?
I mean... You are touching yourself...
Isn't it kind of same-sex thing?
Well... if masturbation makes me even gayer, then I'm just gonna do it more!"
 
   
Toisena sarjakuvana on vuorossa Joakim Juvelénin Ugly Monsters. Teos koostuu yhdestä neljään ruudun stripeistä, sekä vaaleanpunaisella pohjalla olevista laululyriikkainspiroituneista kuvista. Vaikka tekijä on suomalainen, teoksen kieli on englantia. Siinä missä edellinen sarjakuva oli ahdistava kuvaus masennuksesta, tämä sisältää paljon huumoria. Antropomorfiset olennot ovat homoja, joista esimerkiksi yksi hahmo nimeltään Jojo kamppailee kummpaninsa Morrisin huomiosta puhelinta vastaan. Tämä nopealukuinen sarjis vertautui mielessäni hieman Alison Bechdelin Lepakkoelämään
   
    
Takakannesta:
Ugly Monsters on nettihitiksi noussut englanniksi julkaistu pikkutuhma ja humoristinen sarjakuva, jossa mörkökaverukset painiskelevat jokapäiväisten homogenren ongelmien parissa deittailun, itsetutkiskelun ja bilettämisen sekä kalsarimerkkien kyllästämässä maailmassa.
   
Siinä missä yksi ihmettelee housujensa sisältöä, toinen on perso roskaruualle ja miehille. Kolmas kiukuttelee, jotta saisi huomiota kännykkäriippuvaiselta poikaystävältään. Parikymppisiksi möröillä on liikaa ikää (hys, salaisuus), mutta se ei näy käytöksessä - asioita tehdään ja möläytellään sen enempää ajattelematta. Ronskin ulkokuoren alla sykkii kuitenkin lämmin, hyväntahtoinen mörkösydän.
    
96 sivua. Sammakko 2018

3 kommenttia:

  1. My Lesbian Experience With Loneliness on noussut viime aikoina aika suureen suosioon, eikä ihme, nimi ja idea ovat raflaavia. Varsinkin jatko-osa My Solo Exchange Diary menee mielestäni tosi syvälle mielenterveyteen ja siihen, miten selvitä. Mielestäni sarjakuva on kiva siinä mielessä, että päähenkilö nyt vain sattuu olemaan lesbo. Hänen pääongelmansa ovat ihan muualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa kiva, että kirjallisuudessa tulisi useamminkin vastaan hahmoja, jotka ovat sateenkaarevia ilman, että kirja on kuitenkaan siihen takertuva. Pidän siis kyllä sellaisista kirjoista kuin Becky Albertallin Minä, Simon, Homo sapiens ja Meredith Russon Tyttösi sun, mutta se, että sateenkaareva hahmo olisi vain tasa-arvoinen hahmo muiden joukossa olisi hienoa nähdä.

      Poista
  2. Tuo Nagatan sarjakuva oli kyllä samaistuttava mulle monin kohin.

    VastaaPoista