Klassikkohaaste osa 2 | L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet (Anna #1)

"-Kuinka hauskaa on olla kotimatkalla ja tietää, että tulee kotiin, sanoi hän. 

-Minä rakastan jo Vihervaaraa, enkä koskaan ennen ole rakastanut mitään paikkaa."

  

 
Tunnelmamusiikkia: Miriam Stockley: Perfect Day, Secret Garden: Nocturne, Enya: Watermark, Agnes Obel: Riverside, Lasse Mårtenson: Myrskyluodon Maija

Klassikkohaasteen ensimmäisessä osassa luin William Goldingin Kärpästen herran. Alunperin olin ajatellut tuolloin lukea L.M. Montgomeryn Pienen runotytön, mutta se tulikin vastaani jo aiemmin lukupiirissä viime keväänä. Tässä haasteen jatko-osassa (jota emännöi Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi) puolestaan oli pitkään tarkoituksenani lukea J.D. Sallingerin Sieppari ruispellossa, mutta joulukuussa, kun valitsin lukukirjoja lomamatkalleni, huomasin sen sijaan tarttuvani Montgomeryn toiseen suosikkiklassikkoon. Tämän vuonna 1950 ilmestyneen painoksen Anna-sarjan ensimmäisestä osasta, Annan nuoruusvuodet sain ystävältäni jouluna 2014 lahjaksi. Hän on suuri Anna-fani. Itse taidan kuitenkin olla enemmän Emilian suuntaan kallellani. 

  

Eletään 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Anna on 11-vuotias, harmaasilmäinen, pisamainen ja punatukkainen tyttö, joka asuu lastenkodissa. Hänen vanhempansa kuolivat tytön ollessa hyvin pieni. Marilla ja Mathew Cuthbert puolestaan ovat yli viisikymmenvuotiaat sisko ja veli, jotka asuvat saman katon alla. Matthewin terveys ei ole entisenlainen ja Marilla keksiikin naapurin rouvan juoruista, että he voisivat ottaa lastenkodista pojan rengiksi Matthewia auttamaan. Asian toimittamisessa tapahtuu kuitenkin sekaannus ja Cuthbertit saavatkin pojan sijasta Annan, joka muuttaa kaksikon elämän aivan kokonaan. 

  

Olen aina kuullut sanottavan, että Prinssi Edwardin saari on maailman kaunein paikka. (s. 23)

  

Cuthbertit asuvat Kanadassa, Prinssi Edwardin saarella. Heidän talonsa nimi on Vihervaara, ja sitä ympäröivää luontoa Anna ihastelee antaumuksella. Hänellä on myös tapana nimetä kauniita asioita, kuten talon edessä olevan kirsikkapuun hän ristii Lumikuningattareksi. Annalla on lentävä mielikuvitus, eikä hän juuri koskaan jaksa istua paikallaan hiljaa. Ominaisuuksia, joihin samaistuin paljon. Kaikki eivät kuitenkaan pidä Annan terävistä havainnoista. Punatukkainen tyttö saakin rauhaisan kylän asioihin virtaa. 

  

Jo viime vuonna, lukiessani Pientä runotyttöä, ajattelin, että Montgomeryn täytyi olla HSP (Highly Sensitive Person eli erityisherkkä ihminen), sillä niin vahvasti hänen kuvaamansa tyttöhahmot kokevat maailman. Erityisesti kirjailijan luontokuvaukset ovat molemmissa teoksissa ihastuttaneet suuresti. Naustiskelin ympäristöään herkästi aistivan Annan kasvutarinaa pienissä paloissa, muutaman luvun kerrallaan. Halusin nimittäin pitkittää kertomusta, vaikka tiedänkin kirjoja sarjassa riittävän. Annan kanssa sain kokea suurta iloa ja kun pääsin toiseksi viimeiseen lukuun, myös suurta surua.  

  

Herkkine, vilkkainen luonteenlaatuineen hän otti vastaan elämän sekä surut että ilot kolminkertaisella kiihkeydellä. Marilla ymmärsi tämän, ja se herätti hänessä eräänlaista levottomuutta; hän aavisti, että tulevat vastoinkäymiset kohtaisivat häntä raskaina, ja hänellä ei ollut vielä selvillä, että tuossa suhteellisesti yhtä suuressa nauttimis- ja iloitsemiskyvyssä piilisi täysin riittävä määrä vastapainoa. (s. 233)

  

Vaikka emme tulleet Annan kanssa aivan sukulaissieluiksi, viihdyin hänen seurassaan vaivattomasti, aivan niin kuin runotyttö-Emiliankin kanssa. Tulen ehdottomasti jossain vaiheessa jatkamaan taivaltani myös Anna-kirjojen parissa. Montgomeryn teoksissa on sellaista herkkyyttä ja kauneutta, joka puhuttelee minua. Hänen tyttöhahmonsa ovat oman tiensä kulkijoita, haaveilijoita, itsenäisiä (joskus myös hyvin itsepäisiä), rohkeita ja sanavalmiita nuoria naisia, joista jokainen uusi sukupolvi voi ottaa mallia. 

  

Minussa on niin monta erilaista Annaa. Välillä ajattelen, että siitä varmaankin johtuu, että saan aikaan niin paljon sotkua... Jos olisin vain yksi ainoa Anna, olisi paljon mukavampaa... Mutta ei puoliksikaan niin hauskaa. (s. 215-216)

  

Annan tarina on ollut vuosikymmeniä suomalaisten suosikkeja, sillä sarjan ensimmäisestä osasta on otettu ainakin 23 painosta. 

   

Anna-sarja:

1. Annan nuoruusvuodet (Anne of Green Gables, 1908), suom. 1920
2. Anna ystävämme (Anne of Avonlea, 1909.), suom.  1921 
3. Annan unelmavuodet (Anne of the Island, 1915), suom. 1921
4. Anna omassa kodissaan (Anne's House of Dreams 1917), suom. 1922
5. Sateenkaarinotko (Rainbow Valley 1919), suom. 1925
6. Kotikunnaan Rilla (Rilla of Ingleside 1920), suom. 1962
7. Anna opettajana (Anne of Windy Poplars 1936), suom. 2002
8. Annan perhe (Anne of Ingleside 1939), suom. 2002
9. Annan jäähyväiset (The Blythes are Quoted 2009), toim. Benjamin Lefevbre, suom. 2010, novellikokoelma

L.M. Montgomeryn tuotannosta on suomennettu myös nämä klassikot:

• Pieni Runotyttö (Emily of New Moon 1923), suom. 1928
• Runotyttö maineen polulla (Emily Climbs 1925), suom. 1948
• Runotyttö etsii tähteään (Emily's Quest 1927), suom. 1949
• Sara Stanleyn tarinat (The Story Girl 1911), suom. 1994
• Sara, tarinatyttö (suom. 2010, uusi käännös kirjasta The Story Girl)
• Sara ja kultainen tie (The Golden Road, 1913), suom. 2011
• Sininen linna. (The Blue Castle, 1926.) suom. 1930 
• Jane Victoria (Jane of Lantern Hill, 1. osa, 1937), suom. 1993
• Jane Victoria tulee kotiin (Jane of Lantern Hill, 2. osa 1937), suom. 1993
• Tie eiliseen (The Road to Yesterday, 1974), suom. 1976, novellikokoelma
• Tiedän salaisuuden (The Doctor's Sweetheart and Other Stories, 1979), suom. 1981, novellikokoelma
• Marigoldin lumottu maailma (Magic for Marigold, 1929), suom. 2009
• Hedelmätarhan Kilmeny (Kilmeny of the Orchard, 1910), suom. 2012
• Vanhan kartanon Pat (Pat of Silver Bush, 1933), suom. 2009
• Pat Vanhan kartanon valtiatar (Mistress Pat, 1935), suom. 2010

   

Arvosana:

   

Takakannesta:

Anna-sarjan ensimmäisessä romaanissa Anna Shirley tulee lastenkodista Vihervaaraan Marilla ja Matthew Cuthbertin kasvatiksi. Tunteellinen ja vilkas punatukka ei aina sovi perinteisten teekutsujen hillittyyn ilmapiiriin, mutta koulussa Anna päihittää jopa paikkakunnan nuoren älykön Gilbert Blythen. Ystävänsä Diana Barryn kanssa Anna perustaa tyttöjen kirjallisen klubin. Neitoset odottavat innokkaasti kolmetoistavuotispäiviään, jolloin he saavat luvan solmia hiuksensa aikuismaiselle nutturalle.

       

Suomentanut: Hilja Vesala, 388 sivua, WSOY 1950 (6. painos, 1. suomenkielinen painos 1920)

    

Alkuperäinen nimi: Anne of Green Gables (1908)

    

Tähän tyttökirjaklssikkoon on sukellettu mm. näissä blogeissa: Kirjaneidon tornihuone, Matkalla Mikä-Mikä-Maahan, Pihin naisen elämää, Lukuisa, Cilla in Wonderland, Jokken kirjanurkka

Samantyylisiä kirjoja:  L.M. Alcott: Pikku naisia, Eleanor H. Porte: Iloinen tyttö, Mary Marck: Eevan luokka, Rauha S. Virtanen: Seljan Tytöt, Helen Dore Boylston: Helenan oppivuodet, Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha

Bjørn Sortland, Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Kirja kaksi: Lähtölaskenta

"Näen olion. Se istuu pienessä lasihäkissä jalustan päällä, huoneessa, joka on valaistu hämärästi. Vai onko se sittenkin hän? Miksi sitä pitäisi kutsua? Ihmiseksikö?"

   

Vaikuttavaa maisemaa ja toiminnallinen Marie
Pasi Pitkäsen kuvituksessa.

Yhtä aikaa Suomessa ja Norjassa ilmestyvän Kepler62-sarjan toisen osan Lähtölaskenta, pääkirjoittajana nähdään tällä kertaa kirjailijakaksikosta Bjørn Sortland. Teoksessa esitellään uusi hahmo, norjalainen Marie, 14-vuotias asetehtailijan tytär. 

  

Marie asuu yksin rikkaan isänsä rakennuttamassa linnassa. Hänen äitinsä on kuollut joitakin vuosia aikaisemmin ja isä on sysännyt tytön kasvatusvastuun palvelusväelle ja kotiopettajille. Myös Marie on kuullut Kepler62-pelistä, mutta toisin kuin muut, hän palkkaa no life-nörtin pelaamaan pelin puolestaan. Tästä huolimatta Mariekin saa kutsun.

  

Marie lennätetään Area 51:lle, missä hän tapaa ensimmäisestä kirjasta tutut Kepler62-pelin läpäisseet pojat Arin ja Jonin, sekä salaperäisen Olivian. Ihminen on käynyt jo Marsissa ja nyt seuraavana askeleena on tarkoitus valloittaa aurinkokunnan ulkopuolella sijaitseva Kepler-systeemi, jossa uskotaan olevan useampia Maan kaltaisia planeettoja. Lapsia koulutetaan tutkikohdassa matkan haasteisiin, sillä heidät ollaan lähettämässä yksisuuntaisella matkalipulla uudisraivaajiksi kaukaiselle planeetalle, Mutta mitä matkan suunnittelijat jättävät kertomatta? Mitä salaisuuksia Area 51:llä säilytetään? 

  

Teoksessa vilahtelee runsaasti viittauksia populaarikulttuuriin ja -kirjallisuuteen. Viittaukset olivat vanhemmalle lukijalle ilmeisiä, mutta niitä oli hauskaa bongailla. Tämä hetken hypetetyimpiin tv-sarjoihin ja leffoihin viittaminen lieneekin toimiva keino koukuttaa vähemmänkin lukeva kirjojen monipuoliseen maailmaan. Toisin kuin ensimmäien osa antoi olettaa, sarja ei ole kirjoitettu vain pojille, kyllä tähän tyttöjenkin kannattaa tarttua. 

  

  

Pasi Pitkäsen elokuvamainen kuvitus on jälleen omaa luokkaansa ja luo vahvasti tunnelmaa paikoin jopa ahdistavan jännittävään teokseen. 

Arvosana:

Takakannesta:

Vain harva onnistuu selvittämään Kepler62-tietokonepelin kaikki tasot. Rikkaan asetehtailijan tytär Marie palkkaa kolme nörttiä avukseen löytääkseen ratkaisun.

  

Organisaatio nimeltä OTNSPCFRVR (Out In Space For Ever) aikoo lähettää nuoria ja lapsia uudisasukkaiksi tutkimaan Kepler62-planeettajärjestelmää, jonka elinolosuhteet mahdollisesti muistuttavat Maata. Mitä tapahtuu, jos kieltäytyy tehtävästä?

  

Vetävästi kirjoittavat Björn Sortland ja Timo Parvela ovat yhdessä kuvittaja Pasi Pitkäsen kanssa luoneet jännittävän maailman, jossa ystävyys punnitaan keskellä tuntematonta avaruutta. Lähtölaskenta on kuusiosaisen sarjan toinen kirja. Kirjat ilmestyvät samanaikaisesti Suomessa ja Norjassa.

  

Samantyylisiä kirjoja: Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Devoted Souls: Peliromaani, K.A. Applegate: Remnants: Viimeinen avaruussukkula,   Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa, Jeff VanderMeer: Hävitys, Risto Isomäki: Herääminen, Johan Harstad: Darlah - 172 tuntia Kuussa, Michelle Gagnon: Kukaan ei kaipaa sinua, Andy Weir: Yksin Marsissa

     

Suomentanut: Outi Menna 157 sivua, WSOY 2015

  

Alkuperäinen nimi: Kepler62 - Nedtelling (2015)

  

Kepler62 on luettu myös täällä: Kirjavinkit, Luetaanko tämä?, Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjojen keskellä, Kirjallisia, Kirjahilla

Sarjassa ovat ilmestyneet:

1. Kutsu (kevät 2015)
2. Lähtökaskenta (syksy 2015)
3. Matka (Ilmestyy keväällä 2016)
4. (Ilmestyy syksyllä 2016)
5. (Ilmestyy keväällä 2017)
6. (Ilmestyy syksyllä 2017)

J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

"Kyllä vain, hyvät naiset ja herrat, minulla on suuri ilo ja kunnia ilmoittaa, 

että minä olen ottanut vastaan Tylypahkan noitien ja velhojen koulun tarjoaman 

viran ja ryhdyn ensi syyskuussa opettamaan suojautumista pimeyden voimilta!"

    

HelMet-lukuhaaste: 15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma
   

J.K. Rowlingin Harry Potter-sarjan lukeminen on siis edennyt toiseen osaansa. Tarkoitukseni oli tarttua Harry Potter ja salaisuuksien kammioon vasta helmikuussa, mutta satuin Goodreadsissa näkemään parin seuraamani bloggaajan aloittaneen teoksen lukemisen tai jo bloganneetkin siitä, niin olihan se ihan pakko sitten itsekin. Niin siis jäivät kesken Kate Atkinsonin lupaavasti alkanut Elämä elämältä ja Jenni Pääskysaaren elämän viisautta täynnä oleva Tyttö sinä olet... Palaan niihin kuitenkin lähiaikoina.

  

Tartuin siis kirjaan ja luin sen melkein yhdeltä istumalta, vaikka tämä oli vähintään teoksen neljäs luentakertani. Tällainen maaginen teos saa aina niin hyvälle tuulelle, Vaikka tiesin, mitä tässä nostalgisessa, läpeensä tutussa tarinassa tulee tapahtumaan, vei Rowlingin luoma maailma jälleen mukanaan. Harryn seikkailullinen kasvutarina noitien ja velhojen maailmassa Jaana Kaparin (nyk. Kapari-Jatta) suomentamana rullaa vain niin hyvin, koukuttaen lukijansa tasapainotelemalla synkkien tapahtumien ja huumorin kanssa. 

 
Harry toinen vuosi velhokoulussa on edellisen tapaan täynnä eriskummallisia oppitunteja alkaen muodonmuutoksista päättyen taikaliemien keittämiseen. Koska edellisvuoden opettaja ei voinut jatkaa pimeyden voimilta suojautumisen opettamista, on tehtävään pyydetty kuuluisaa Gilderoy Lockhartia. Itseään täynnä oleva mies oli ikävä kyllä yhtä ärsyttävä kuin aina. Hän on kirjoittanut useammankin kirjan ihmeellisistä seikkailuistaan, mutta on oudon avuton tosipaikan tullen. Harry ja Ron nauravat hänen värikkäälle persoonalleen, mutta yleensä niin viisas Hermione on täysin miehen lumoissa.

Oppituntien lisäksi Harryn päiviin Tylypahkassa kuuluvat huispaustreenit. Ja erikoiset vierailut. Erikoinen kotitonttu Dobby on päättänyt tehdä kaikkensa estääkseen Harrya joutumasta käynnissä olevan ilkeän juonen uhriksi, mutta tulee suojelun sijaan vahingossa saattamaan taikamaailman kuuluisimman pojan hengen alttiiksi vaaroille. Harryn ja hänen ystävänsä Ronin tielle osuukin useita mutkia. erikoisia taikaeläimiä ja mätkivä tällipaju.

Vaikka tapahtumat sijoittuvat jonnekin vuoden 1992 paikkeille, on teos kuitenkin ajaton. Näitä klassikoiksi jo kruunattuja teoksia tullaan taatusti lukemaan vielä vuosia. Millainen olisikaan maailma ilman lentävää Angliaa, menninkäisten kitkemistä tai puhuvia maalauksia? Vaikka en muutamaan viime vuoteen ole nauttinut uusiin fantasiamaailmoihin tutustumisesta, Harryn ihmelääke maistuu aina. Tässä on nimittäin sopivassa määrin mahdollista ja mahdotonta, eikä liian korkealentoista hc-fantasiaa. 

  

Tämä kuukausi on ollut surullista aikaa Potter-faneille, sillä mm. professori Kalkarosta Potter-elokuvissa näytellyt Alan Rickman kuoli 14.1. Hyllytonttu-blogin Tiina pisti pystyyn Okklumeus-haasteen, jossa näyttelijän yhtä tunnetuimpia roolisuorituksia pystyy kunnioittamaan lukemalla Harry Potterin maailman sijoittuvia teoksia. Teos menee myös HelMetin lukuhaasteeseen kohtaan 15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma, nämä Mika Launiksen kannet eivät ole koskaan olleet makuuni - etenkään tämä kakkoskirjan kansi. 

  

  

Arvosana:

  
Takakannesta:

Harry Potterin ankea kesäloma Dursleyn perheen luona päättyy vauhdikkaasti, kun noitakoulusta tutut Weasleyn veljekset hakevat hänet pois lentävällä Anglialla. Ensimmäistä kertaa elämässään Harry pääsee tutustumaan oikeaan velhoperheeseen, jossa loihditaan ruokaa, luetaan eläviä taikakirjoja ja kitketään puutarhasta menninkäisiä.

  

Sekopäinen Dobby-tonttu on varoittanut Harrya palaamasta takaisin Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun, mutta mikään ei saisi Harrya jäämään pois. Toinen lukuvuosi ei kuitenkaan ala Harryn ja Ron Weasleyn osalta aivan suunnitelmien mukaan. Jostain merkillisestä syystä he eivät pääse Tylypahkan pikajunan kyytiin. Kun he lopulta saapuvat kouluun, on vastaanotto kirjaimellisesti murskava. Ja pian koulussa alkaa tapahtua kummia. Miksi Harry kuulee pelottavia ääniä, joita muut eivät kuule? Kuka tai mikä jähmettää koulun asukkaita? Entä mitä kätkee sisäänsä salaisuuksien kammio?

  

Harry Potter ja salaisuuksien kammio kertoo Harryn toisesta lukuvuodesta Tylypahkan koulussa. Hauskat, yllätykselliset ja jännittävät Harry Potter -kirjat ovat valloittaneet hyvän tarinan ystävät jo yli 30 maassa. 

  

Suomentanut: Jaana Kapari, 365 sivua, Tammi 2002 (12. painos, 1. suomenkielinen painos 1999)

    

Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Chamber of Secrets (1998)

  

Sarjassa ilmestyneet: 

• Harry Potter ja viisasten kivi (1998) 
• Harry Potter ja salaisuuksien kammio (1999) 
• Harry Potter ja Azkabanin vanki (2000) 
• Harry Potter ja liekehtivä pikari (2001) 
• Harry Potter ja Feeniksin kilta (2004) 
• Harry Potter ja puoliverinen prinssi (2006) 
• Harry Potter ja kuoleman varjelukset (2008)

Lastenkirjalauantai: L. Voronkova: Sinihilkkainen tyttö

"-Kyllä kaikki vielä kääntyy hyväksi. Sota loppuu ja isä pääsee kotiin."

  

  

Hyönteisdokumentti -blogin hdcanis laittoi jouluaattona pystyyn vapaamuotoisen haasteen, jossa tarkoituksena on lukea Nuorten toivekirjaston (NTK) ja Lasten toivekirjaston (LTK) teoksia. Ensimmäisenä lukupinooni päätyi muutama vuosi sitten omaan hyllyyn muistaakseni kirjaston vaihtopisteestä bongattu L. Voronkovan lastenkirja Sinihilkkainen tyttö, Se sopii ajankohtaisella aiheellaan myös Helmetin 50 kohdan haasteen kohtaan 4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja.

Jossakin oli sota. Tykit jylisivät, lentokoneet tulittivat toisiaan ja liekit punasivat öisin taivaanrannan. Kaikki tämä tapahtui kaukana kylästä. Mutta sodan jaloista ilmestyi kylään pakolaislaumoja. Kodittomat raahasivat selkä köyryssä kääröjä ja myttyjä, pusseja ja laukkuja ja lapset laahustivat lumessa äidin helmoissa riippuen.  (s. 5)

Voronkovan teos sijoittuu toisen maailmansodan aikaan. Saksan armeija lähestyy Venäjää ja ihmiset vetäytyvät kaupungeista maalle, pois sodan jaloista. Valenkan äiti kuolee pommituksessa ja naapurin rouvat ottavat orvoksi jäänen tytön mukaansa pakomatkalle. 

  

Joukko yöpyy eräässä kylässä, talossa, jossa Valenka tapaa ikäisiään lapsia. Veran, Taiskan ja Jurin hämmästykseksi ottaa Darja-äiti vieraan tytön kasvatikseen. Aluksi lapset eivät osaa suhtautua toisiinsa, mutta yhteiset kokemukset riisuvat lopulta vierauden Valenkan yltä.  Kevään tullen jopa pippurinen keppostelija Taiska nousee puolustamaan Valenkaa, jolloin tästä tulee yksi omista.

  

Valenkalle kaikki on uutta ja ihmeellistä, sillä elämä kaupungissa on ollut niin erilaista kuin maalla. Tyttö ihmettelee maatilan eläimiä, ja saa oman kasvattilampaan. Myös kevään merkkien tarkkailu on jotain aivan uutta: pörröiset pajunkissat ja koivujen hiirenkorvat. Aluksi hieman pelottava ukki osoittautuu oivalliseksi tietolähteeksi luonnonilmiöiden tuntijana. 

  

Sinihilkkainen tyttö ei sisällä suuria lastenkirjojen opetuksia, mutta se toimii muistutuksena siitä, että sodat ovat ennenkin pakottaneet ihmiset siirtymään turvallisemmalle alueelle. Teoksen kantavana teemana on äidinrakkaus orpoa kohtaan. Maija Karman kuvitus elävöittää muutoin hieman melankolista teosta.

  

Ennen kuin tartuin kirjaan luin ainoa teoksesta löytyneen bloggauksen. Sheferijm ihmetteli postauksessaan teoksessa mainittua erikoista tapaa saunoa leivinuunissa, mutta Wikipedian perusteella se lienee olleen ihan tyypillinen tapa Venäjän puolella, erityisesti Karjalassa. 

  

Tytöt saunovat leivinuunissa, venäläisen tavan mukaan.

  

Takakannesta:

"Sinusta ei sitten ole mihinkään", huutaa Vera topakasti säikkysilmäiselle Valenkalle, joka yhtenä pakkaspäivänä oli tupsahtanut sotapakolaisten myötä tupaan. Juri-veli ja punasaparoinen Taiska-siskokin kiusoittelevat ehtimiseen kummaa kaupunkilaistyttöä, joka ei mitään osaa. Mutta äiti on sulkenut orvon Valenkan avaraan, lämpöiseen syliinsä ja toivoo, että tämä oppisi viihtymään heidän luonaan maalla. Hänen äidillisessä suojeluksessaan Valenka vähitellen kotiutuu outoon ympäristöön ja oppii rakastamaan talon eläimiä ja heräävää luontoa. Ja kun kevät tulee, Vera, Taiska ja Juri ovat tyystin unohtaneet, että ovat koskaan sanoneet häntä muuksi kuin "meidän Valenkaksi".

  

Suomentanut: Marikki Makkonen, 101 sivua, WSOY 1971 (2. painos, 1. painos 1976), Lasten toivekirjasto 39

Kuvittanut: Maija Karma

    

Alkuperäinen nimi: Devotška iz goroda (1943)

Teoksen on lukenut myös: Sheferijm

Ljubov Voronkova Wikipediassa

Timo Parvela, Bjørn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Kirja yksi: Kutsu

"Hallitus on ystävämme!"

  

    

Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin kirjoittama, sekä Pasi Pitkäsen kuvittama lasten- ja nuorten romaanisarjan, Kepler62:n ensimmäinen osa, Kutsu vilahteli vuoden 2015 aikana monissakin seuraamissani blogeissa. En kuitenkaan laittanut sitä sen enempää merkille ennen kuin teos tuli kolmanneksi Blogistanian kirjaäänestyksen Kuopus-kategoriassa. Samana päivänä, kun voittajat ja kärkeen sijoittuneet teokset listattiin, kävin kirjastossa noutamassa muutaman varauksen. Huomasin sattumalta Kutsun viimeksi palautettujen hyllyssä, ja muutaman takakannen sanan perusteella nappasin ohkaisen teoksen mukaani. 

  

Ensimmäisessä osassa seurataan päähenkilöinä kolmetoistavuotiasta Aria ja hänen kahdeksanvuotiasta pikkuveljeään Jonia. Poikia ei heti uskoisi veljeksiksi, sillä eri isien takia heidän ihonvärinsä on erilainen. Arille Joni on kuitenkin maailman tärkein ihminen, josta hän huolehtii äidin kadottua omituisesti. Jonia on vaivannut jo jonkin aikaa outo tauti, johon ei näytä olevan parannuskeinoa.

  

Eletään Suomessa, mutta paljon on muuttunut meidän ajoistamme. Maata koettelevan ankaran kuivuuden vuoksi vain rikkaimmilla on varaa tuoreisiin hedelmiin ja leipään, köyhemmät tyytyvät purkkiruokaan ja maissipohjaisiin aterioihin. Ihmiset asuvat tiiviisti, lääketiede on edistynyt, avaruuteen ollaan tekemäsä uuden aikakauden löytöretkiä ja yhdistyneellä hallituksella on tiukka ote kansalaisistaan, etenkin lapsista.

  

Tarkkaa vuotta ei kerrota, mutta päätellen siitä, että hetken kuumin konsolipeli Kepler62 käy poikien jo vanhalle PlayStation 10-mallille, eletään vähintään useamman kymmenen vuoden päässä tulevaisuudessa. (Vähemmän pelaavia auttanee tieto, että viimeisin Pleikkari, järjestyksessään neljäs, on vielä aika uusi tällä hetkellä. Kyseinen pelikone ilmestyi vuonna 2013.)

  

Kepler62 ei olekaan ihan mikä vain räiskintäpeli, vaan maailman vaikein sellainen. Pojat himoitsevat peliä kuin kuuta taivaalta, ja erään omituisen sattuman kautta he sellaisen lopulta saavatkin. Peli liimaa pojat näytön ääreen kuin huume. Vuorotellen pelaavat pojat pääsevätkin parissa päivässä tasolle 99. Kukaan ei ole pässyt pelin päättävälle sadannelle tasolle, josta kulkee netissä kaikenlaisia huhuja. Jotkut uskovat, että ne harvat, jotka pelin läpäisevät saavat palkinnon. Mutta mitä oikeasti tapahtuu viimeisellä tasolla? 

  

Paljon lukeva ahmaisee lyhykäisen teoksen kertaistumalta, ja se maistuu varmasti myös monelle vähemmän lukevalle. Visuaalisuus saa teoksen tuntumaan lastenkirjan sijaan teokselta, johon on liitetty pysäytyskuvia ison luokan elokuvasta. Vaikka koderyhmä onkin n.10-14-vuotiaissa, voi aikuinenkin nauttia teoksesta ja jäädä koukkuun sen vaivattomasti rullaavaan tekstiin ja sen takana avautuvaan laajempaan maailmaan. Tämän linkin takaa löytyy yksi kohderyhmään kuuluvan lukijan arvio teoksesta.

    

  

Ensimmäisessä osassa esiteltiin lähinnä Parvelalle varsin epätavallisen huumoriton mutta sitäkin mielenkiintoisempi, tumman dystooppinen maailma, ajankuva ja hahmot. Teksti piiloviittaa moniin dystopiaklassikoihin ja olin bongaavani viittauksen myös Parvelan aiempaan suomimytologiasta ammentavaan teokseen. Harmillisesti teos ei pärjää itsenäisesti, vaan se on luotu osaksi sarjaa. 

Pohjustus sai kuitenkin todella kiinnostuneeksi koko kuusiosaista sarjaa kohtaan. Laitoinkin varauksen syksyllä ilmestyneestä toisesta osasta, Lähtölaskenta, heti kirjastoon. Teoksen pääkirjoittajana nähdään kaksikosta Sortland, sekä uusi hahmo Marie. Se luultavasti avaa maailmaa ja paljastaa lisää ihmiskunnan tilasta, jäin nimittäin kaipaamaan hieman enemmän juonellista sisältöä. Toivottavasti pian päästään myös sille luvatulle avaruusmatkalle, josta seuraavien kahden teoksen nimet jo vihjailevatkin!

  

Kolmikko on selvästi pyrkinyt luomaan tasokkaan sarjan, joka koukuttaisi etenkin poikia lukemiseen, sen verran paljon löysin teoksesta ikäryhmälle suunnattuja ärsykkeitä, esim. jo mainitun Pleikkarin lisäksi teoksessa vilahtaa mm. WhatsApp. Puhumattakaan Pitkäsen mangan suuntaan flirttailevasta korkeatasoisesta kuvituksesta, joka tukee kerrontaa mainiosti.

    

Arvosana:

Takakannesta:

Maapallo on ylikansoitettu ja sen luonnonvarat hupenevat. 13-vuotias Ari pitää huolta sairaasta pikkuveljestään Jonista. He pelaavat yhdessä uutta, vaikeaa Kepler62-tietokonepeliä, jonka vain harvat pystyvät viemään läpi. Kukaan ei tiedä mitä viimeisen tason suorittaneille tapahtuu - tai onko Kepler edes pelkkä peli. Huima seikkailu on alkamassa...

Suosikkikirjailijat Timo Parvela ja norjalainen Bjørn Sortland ovat yhdessä kuvittaja Pasi Pitkäsen kanssa luoneet kiehtovan maailman, jossa ystävyys punnitaan keskellä tuntematonta avaruutta. Kuusiosaisen sarjan kirjat ilmestyvät samanaikaisesti Suomessa ja Norjassa.

Samantyylisiä kirjoja: Philip K. Dick: Palkkionmetsästäjä - Blade Runner, George Orwell: Vuonna 1984,  Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Devoted Souls: Peliromaani, Marie Lu: Legend, Lois Lowry: The Giver, Colin Thompson: Uusi Eeden, Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa ja Shades of Earth, Kass Morgan: The 100, Moira Young: Julma maa, Veronica Rossi: Paljaan taivaan alla

   

121 sivua, WSOY 2015

  

Kepler62 on luettu myös täällä: Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Savon Sanomat, Kirjavinkit, Luetaanko tämä?, Kujerruksia, Eniten minua kiinnostaa tie, Morren maailma | Lari lukee, Lumiomena, Kirjojen keskellä, Les! Lue!

Sarjassa ovat ilmestyneet:

1. Kutsu (kevät 2015)
2. Lähtökaskenta (syksy 2015)
3. Matka (Ilmestyy keväällä 2016)
4. (Ilmestyy syksyllä 2016)
5. (Ilmestyy keväällä 2017)
6. (Ilmestyy syksyllä 2017)