keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Lukupiirissä | Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira

"Sairas mielikuvitus ei ole hurjimmissakaan kuumehoureissa voinut synnyttää 
kauheampaa ja helvetillisempää hirviötä kuin tämä eläin oli."
   
   
Huhtikuun lukupiirikirja
   
En ole lukenut aikaisemmin mitään Arthur Conan Doylelta. Lukupiiri onkin siitä mahtava keksintö, että siellä törmää kirjoihin, joita ei muuten tulisi lukeneeksi. Luettavaksi valitkoitunut teos on kuuluisa ensimmäinen kosketus miehen tuotantoon. Sen verran tiesin Baskervillen koirasta etukäteen, että se on osa Sherlock Holmes-sarjaa, ehkä jopa tunnetuin niistä ja että teoksen pohjalta on tehty jakso Benedict Cumberbatchin ja Martin Freemanin tähdittämään Sherlock -tv-sarjaankin. Tosin se on muistikuvieni perusteella hieman erilainen kuin tämä alkuperäisteos. En kuitenkaan voinut alitajunnalleni mitään, sillä herrakaksikko tähditti mielikuviani hahmoina Holmes ja Watson koko lukuprosessin ajan. 
  
Minun kappaleeni teoksesta on vuoden 1981 WSOY:n Koulun peruskirjasto -sarjassa ilmestynyt painos, jonka sain muutama vuosi sitten Siivouspäivänä ilmaiseksi. Suomennoksen tietoja olikin sitten kiinnostavaa metsästää, sillä häntä ei minun pelastamassani painoksessani mainittu. Wikipedian mukaan kirjan on suomentanut ensimmäisen kerran A.A. Fabritius vuonna 1904. Käännös tehtiin teoksen ruotsinnoksesta Hund. Tätä käännöstä onkin sitten käytetty osittain paranneltuna aina vuoteen 2001 asti. Vasta vuonna 2008 ilmestyi uusi käännös, jonka pohjana on alkuperäinen englanninkielinen teos. 
  
Minusta melkein tuntuu kuin olisin joutunut suoraan keskelle kaikkein hurjinta seikkailuromaania. (s. 36)

Tarina saa alkunsa, kun joku unohtaa kävelykeppinsä Holmesin luokse. Kun kepin omistaja palaa, on hänellä tehtävä mestarietsivälle, joka kuitenkin lähettää tohtori Watsonin puolestaan tutkimaan mystistä kuolemantapausta. Baskervillen suvun ylle on legendan mukaan langetettu kirous: jos menee nummille keskiyöllä voi nähdä suuren mustan demonikoiran, joka tulee ja tappaa. 
  
Sir Charles Baskevillen on kuollut, mutta vaikka kuolinsyyn ajateltiin olevan luonnollinen, on noussut epäillys jonkun auttaneen kohtaloa ja johtaneen heikkosydämisen lordin ennenaikaiseen kuolemaan. Devonshiressa sijaitsevan Baskerville Hallin omistajuus siirtyy suvun viimeiselle vesalle, lordin veljenpojalle Henrylle, joka on nyt vaarassa. Sherlock ei tietenkään usko myytteihin, mutta monimutkaisesti ajattelevassa mielenkoneistossaan hän päättelee, että epäilty murhaaja on elävä, ei taruolento. Mutta kuka on murhan takana ja miksi. 
    
- Minä olen sanomattoman utelias näkemään nummen. 
- Uteliaisuutenne tulee pian tyydytetyksi, sillä tuolta se jo häämöttää, virkkoi tohtori Mortimer viitaten ulos ikkunasta.  
Viheriäisten ketojen ja radan vierellä kasvavan matalan metsän yli kohosi harmaa, surullisen näköinen kumpu, jonka omituiset terävät huiput häämöttivät utuisina etäisyydessä. Se oli kuin unessa nähty sadun maisema. (s. 55)
 
Parasta teoksessa on ihana luontokuvaus Englannin jylhästä nummiseudusta, joilla jo kivikaudella asuttiin. Merkit edeltävistä ajoista on edelleen nähtävissä, kaillioihin on kaivettu asumuksia ja kivikauden liukuessa kohti metallikausia on seudulla ollut myös louhoksia joista on saatu malmia.
  
Vaikka Doyle ei kuvaakkaan tarkkaan millaisia vaatteita hänen hahmonsa käyttävät, minkä näköistä Lontoossa on 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa tai millaisilla hevosvaunuilla he matkaavat, pystyin maalaamaan mielessäni kuvan miljööstä. Yllätyin (monien muiden ensikertalaisten tavoin), kun huomasin tarinaa kerrottavan lempeän Watsonin näkökulmasta. Lisäksi pääsin yllättymään, kuinka vähän jopa hieman ylimieliseksi kuvattu Sherlock Holmes oli tässä tarinassa läsnä.
  
En voinut olla pohtimatta, oliko J.K. Rowling inspiroitunut tästä klassikosta luodessaan Sirius Mustan (Harry Potter ja Azkabanin vanki) Devonshiren nummilla kuljeskelevan suuren mustan koiran ja vankikarkurin pohjalta? 
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Englantilainen nummimaisema ja sen laidoilla vanhoja aateliskartanoita: siinä näyttämö, jolla Sherlock Holmes ystävänsä tohtori Watsonin kanssa selvittää vanhan suvun kirouksen arvoitusta. 
  
Jo alkusivuilla ilmestyy näköpiiriin salaperäinen Baskervillen koira, jonka selkäpiitä karmivat huudot ja isokokoiset jalanjäljet ovat pelästyttäneet ympäristön asukkaat. Baskervillen suvun päämies kuolee ja kartanoon muuttaa uusi perijä, jota Sherlock Holmes ja tohtori Watson ryhtyvät suojelemaan. 
  
Sir Arthur Conan Doyle (1859 - 1930) loi englantilaiset salapoliisihahmonsa 1800-luvun lopulla, mutta yhä edelleen tunnetaan kaikkialla mailmassa kuuluisa Sherlock Holmes, joka pelkällä järkevällä päättelytaidollaan pystyy selvittämään ongelmallisimmatkin rikokset, sekä hänen uskollinen ystävänsä tohtori Watson, joka omilla yksinkertaisilla ajatuksillaan ryydittää taitavan salapoliisin työtä. Conan Doyle oli salapoliisiromaanien luojana mestari ja hänen Sherlock Holmesinsa pysyy maailmankirjallisuudessa salapoliisien klassikkona, nerokkaana ja ainutlaatuisena rikosten selvittäjänä.
  
Suomentanut:  A.A. Fabritius, 160  sivua, WSOY 1981, ilmestynyt 1. kerran suomeksi 1904 (suomennosta paranneltu myöhemmissä painoksissa)
      
Alkuperäinen nimi: The Hound of the Baskervilles (1902)
       

tiistai 3. toukokuuta 2016

TTT: Oman kirjahyllyn kymmenen must read teosta

Top Ten Tuesday on ollut tahattoman ja tuhottoman pitkään tauolla (kehtaanko edes myöntää edellisen postauksen olevan vuodelta 2012), mutta tässäpä siis hyvin pitkästä aikaa TTT-postaus. Jospa yrittäisin muistaa kirjoittaa näitä jatkossa edes parin kuukauden välein. Seuraavalla kerralla listaan mitkä 10 ennen blogiaikaa lukemaani kirjaa haluaisin lukea uudelleen.
  
Blogeissa on viime aikoina esitelty kymmenen omasta hyllystä löytyvää teosta, jotka haluaisi lukea mahdollisimman pian (mm. Pieni kirjasto, Vinopino kirjoja). Tein viime viikolla ihan ex-tempore kevätsiivouksen kirjastossani (yllätys-inspiraatiosta kiitos Linnealle) ja kävin kirjahyllytetris-taistelun hyllyn päällä olevien teosten mahduttamiseksi hyllyille (ei ne silti kaikki mahtuneet, mutta nyt on vähän vähemmän irtopinoja). 
  
Luovuin yli hyllymetrillisestä kirjoja (osan lahjoitin kokonaan pois, muutaman jopa sain myytyä tai vaihdetua suklaalevyyn) ja olo keveni tulevaa muuttoa ajatellen kyllä huomattavasti. Tulin listanneeksi samalla kiinnostavia teoksia, mitä hyllyjen syövereihin oli tullut hamstrattua. Tässäpä siis tulee sekin hyödynnettyä, vaikka eihän tähän mahtunut tietenkään kaikkia. Jospa saisin luettua edes osan näistä kuluvan vuoden aikana. 
  

1. F. Scott Fitzgerald: Kultahattu

1920-luku, New York. Kirjan päähenkilö Jay Gatsby on yksi monista uusrikkaista miljonääreistä, joka järjestää päivittäin näyttävät juhlat kartanossaan. Kuviossa on tietenkin myös nainen. Kultahattu on yksi klassisista lukioissa ja yliopistoissa opiskeltavista perusteoksista
  
Olen nähnyt Kultahatusta tehdyn elokuvaversion Leonardo DiCaprion tähdittämänä, mutta ihan kaikki ei avautunut. Tässä klassikossa on hyvin vähän sivuja, niin teos lienee melko nopealukuinen ellei kieli tai juoni ole liian vaikeaselkoinen. Meinasin lukea tämän klassikohaaste kolmosessa (heinäkuussa), mutta päädyin sittenkin Orwellin teokseen Vuonna 1984. (Enhän minä voi kutsuua itseäni dystopia-asiantuntijaksi lukematta näinkin merkittävää klassikkoa.)
  
2. Douglas Preston & Lee Child: Ihmeiden kabinetti 
   
Pilvenpiirtäjän rakennustyömaalla Manhattanilla tehdään säpsähdyttävä löytö. Työmaan alla sijaitsevassa kellarissa lepää 36 ihmisen silvotut jäännökset. FBI:n erikoisagentti Pendergast rekrytoi mukaan tutkimuksiinsa New Yorkin luonnontieteellisessä museossa työskentelevän paleontologi Nora Kellyn. Kunnes Central Parkissa tapahtuu uusi murha, jonka tekotapa muistuttaa yli sadan vuoden takaisia surmia,
  
Läysin teoksen jokunen vuosi sitten kirpparilta ja olen halunnut lukea sen jo pitkään ennen sitäkin. Hyllyyn on kertynyt sen jälkeen koko myöhempikin sarja, lukuunottamtta aivan uusinta osaa. Onneksi ehdotin tätä lukupiirini toukokuun kirjaksi, niin voin sanoa näistä lukeneeni ainakin sen. Pitää aloittaakin tämän lukeminen pian, sillä sen verran paljon sivuja tässä (653). 
  
3. Eleanor H. Porter: Iloinen tyttö
  
Pollyanna on 11-vuotias pieni päivänsäde, joka aikuisten kalseassa maailmassa leikkii urhoollisesti "ilonkeksimisleikkiään". Hän säilyttää iloisen mielensä silloinkin kun orvoksi jäätyään joutuu muuttamaan nujertavan kylmän Polly-tädin luokse. Pollyanna valloittaa ystäviä kaikkialta ja sulattaa lopulta ynseän Polly-tädinkin sydämen.
  
Tyttökirjaklassikoihin tutustuminen jatkunee jossain vaiheessa vuotta tällä. Tätä suositeltiin Montgomeryn Pienen runotytön ja Annan nuoruusvuosien jatkoksi. Löysin onnekkaasti teoksen helmikuussa Helsingin reissulla Emmaus-kirpparilta. Teos sopii myös hdcaniksen Nuorten toivekirjasto -lukuhaasteeseen.
  
4. Arthur C. Clarke: Lapsuuden loppu 
  
Suunnattomat hiljaiset varjot liukuvat kohti maata. Koko maailma katseli loputtomalta tuntuvan hetken, miten valtavat alukset laskeutuvat ylivoimaisen majesteettisina yhä alemmas. Tuona hetkenä historia pidätti henkeään ja nykyisyys riistäytyi erilleen menneisyydestä. Ihmissuku ei ollut enää yksin. Kukaan ei tiennyt salaperäisten tulokkaiden perimmäisiä pyrkimyksiä. Kunnes sadan vuoden kuluttua järkyttävä totuus paljastui ihmissuvulle. 
  
Katsoin vähän aikaa sitten tästä teoksesta SyFyllä ilmestyneen kolmiosaisen minisarjan (jokaisen jakson pituus 1,5 tuntia). Olisikin siksi kiinnostavaa lukea alkuperäinen tarina. Clarkea en olekaan aikaisemmin lukenut, vaikka hänen tuotantonsa on yksi scifin kulmakivistä.  
   
5. John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa
  
Korkea-arvoinen natsiupseeri muuttaa perheineen Berliinistä maaseudulle lähelle juutalaisten työleiriä. Aluksi uutta kotiaan vihaava yhdeksänvuotias Bruno-poika tapaa ”löytöretkellään” piikkilanka-aidan rajalla Shmuelin, joka asuu aidan toisella puolella. Bruno ystävystyy pian Shmuelin kanssa, vaikka häntä onkin varoitettu puhumasta pyjamapaitaisille ihmisille. Uuden ystäyvyyden myötä Bruno alkaa pitää elämästään uudessa kodissa, eikä lopuksi halua muuttaa takaisin Berliiniin.
  
Tämä teos päätyi minulle erään blogituttuni tehtyä kirjahyllyn siivousta. Sarjassamme toisen maailmansodan aikaan sijoittuvat romaanit. Olen tämänkin jo aikaa sitten klikannut Goodreadsin lukulistalleni, sillä pidin suuresti mm. Zusakin Kirjavarkaasta ja Doerrin Pulitzer-voittajasta Kaikki se valo jota emme näe. 
  
6. Eoin Colfer: Siipimies
  
Kirjan tapahtumat alkavat vuoden 1878 Pariisin maailmannäyttelyssä. Salteesaarten kuninkaan vartioon kuuluva Declan on päässyt raskaana olevan vaimonsa kanssa koelennolle kuumailmapallolla, kun synnytys yhtäkkiä alkaa ja lapsi syntyy taivaalla. Niin alkoi Conor Broekhartin lentäjänura. 16-vuotiaana Conor aikoo pelastaa perheensä pahansuovan vallananastajan kynsistä. Pian Salteen asukkaat huomaavat salaperäisen ”Siipimiehen” liitävän saarten yllä...
  
Sain Siipimiehen jokunen vuosi sitten lahjaksi siskoltani. Steampunkkia ei paljoa suomeksi löydy ja siitäkin vähästä on vielä lukematta tämä. Jospa pääsen korjaamaan tilanteen tämän vuoden aikana. 
  
7. Mary Norton: Kätkijät
  
Kirja kertoo pienistä ihmisistä, ”kätkijöistä”, jotka eivät varasta vaan kätkevät tavaroita. Isossa talossa asuvan Lenderin perheen lattian alla asuu pieni kätkijäperhe, johon kuuluvat isä Pod Clock, äiti Homily Clock sekä lapset Arrietty Clock ja Peagreen Clock. Tarina alkaa, kun Lenderin perheen poika Pete löytää eräänä päivänä Arrietty Clockin huoneestaan.
  
Kätkijöistä kuulin ensimmäisen kerran Chibli-leffana. Tämänkin (kuten suosikki Miyazakini, Liikkuvan linnan) elokuvaversion takana on brittiläinen lastenkirja ja löysinkin kolme neljästä osasta SPR:n Kontista. Minikokoisista ihmisistä kertova tarina kiehtoo, tietenkin. Samankaltaisia hahmoja on myös Dahlin Tynkätyisissä ja Fombellen Tobi Lollnessissa.
  
8. Sean Steward: Matkijalintu
  
Elena Beauchamp käytti noituutta kuin luottokorttia, mutta luottokorttilaskuilla on tapana erääntyä, ja Elenan kuoltua velat jäävät hänen tyttäriensä Tonin ja Candyn maksettaviksi. Toni ei koskaan pitänyt äitinsä näkyjen kyllästämästä maailmasta – puhumattakaan Ratsastajista, kuudesta oudosta jumalasta, jotka ajoittain ottivat tämän valtaansa. Tonille äidin kuolema tarkoitti uutta alkua, elämää ilman noituutta, mutta hän ei tiennyt, että äidillä oli annettavanaan vielä yksi lahja… 
  
Yksi hyllyyni jo vuosien ajan hilloontuneista teoksista on tämä Matkijalintu, jonka noitateema on suorastaan herkullisen kuuloinen, Ostin tämän kirpparilta ihan vain takakansitekstin perusteella. Odotan tämän olevan paremmin kirjoitetun kuin Robertsin pettymyksen tuottanut Varjojen ratsu. 

9. Anne Leinonen & Eija Lappalainen: Routasisarukset
  
2300-luvulla ihmiskunta on jo lähes tuhonnut itsensä: rauniokaupunkeja, romua tulvivia kaatopaikkoja ja bioterrori-iskun saastuttamia maa-alueita. Laakson alueelle kaksivuotiaana adoptoitu Utu on erilainen kuin muut sen asukkaat. Asioita ja tapoja kyseenalaistavalla tytöllä on outo taipumus ymmärtää ammoin hylättyjä koneita. Kun Utun kasvatti-isä Booris yrittää sälyttää vanhimmalle lapselle uskotun vastuun perheestä, Utu päättää paitsi etsiä rakkaansa myös selvittää omaan biologiseen syntyperäänsä liittyvät salaisuudet
  
Routasisarukset on dystopiaksi harvinainen, että en ole sitä vielä lukenut. Tämä on odotellut hyllyssä jo pari vuotta sopivaa lukuhetkeä. Myös sarjan toinen osa löytyy. Asetelma teoksessa vaikuttaa kiehtovalle.

10. Matthew Mather: Kybermyrsky

New Yorkin puhelin-, tv- ja internetyhteydet katkeavat, ja käy ilmi, että Yhdysvaltain itärannikon infrastruktuuria hallitsevat tietoverkot ovat romahtaneet kyberhyökkäyksessä. New Yorkissa vallitsee hätätila, kun historian pahin lumimyrsky iskee kaupunkiin. Mike Mitchell taistelee perheensä selviytymisen puolesta sekasortoon vajonneessa kaupungissa, joka on taantunut keskiajalle, ja pakkanen kiristyy kiristymistään.
  
Dystopian lisäksi katastofit kiinnostavat niin kirjallisuudessa kuin elokuvissa (mm. toinen maailmansota, Titanic, luonnonmullistukset). Se on varmaankin ihmisten halu ja kyky selviytyä haastavissa tilanteissa, mikä vetää näiden pariin. Kybermyrskyn lähtökohdassa on vähän samaa kuin St John Mandelin Station Elevenissä (ilman influenssaa kylläkin). 
  
Oliko listalla tuttuja teoksia? Inhokkeja, suosikkeja, yllättäviä valintoja? Komentoi alla! 

maanantai 2. toukokuuta 2016

Chris Riddell: Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit

"Mutta parempaa lahjaa et olisi voinut antaa kuin sen, että tulit ulos kaapista!"
   
      
Ajattelin, että vappuviikonlopun lukuhaasteessa olisi hauska lukea tämä Chris Riddellin kirjoittaman ja taidokkaasti kuvittaman lastenkirjasarjan toinen osa, Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit. Ensimmäisen kirjan kannen värimaailma oli violetti, nyt tehostevärinä on punainen, aina metallinhohtoisella punaisella viimeisteltyjä sivunreunoja myöten. 
  
Ada Goottien ihanuus on minulle juurikin kuvituksessa ja teosten kansien kauniissa viimeistelyssä. Tällä kertaa lainasin teoksen kirjastosta, joten en päässyt kokeilemaan, ovatko kannen mustat kohdat edelleenkin teksturoitu hauskan samettimaisiksi. Edellisen osan tavoin mukana on nytkin minikirja ja sivuhuomioista vastaa tällä kertaa paljon matkustellut myskisorsa.
  
Vaikka ensimmäinen osa ei aivan kokonaan lumonnutkaan, pidin teoksen tunnelmasta ja Riddellin kynänjäljestä vauhdikkaassa kuvituksessa, puhumattakaan lukemattomista viittauksista kirjallisuuden klassikoihin mitä erikoisimmilla tavoin. Olisi aivan ihanaa, jos Riddell tekisi väritykirjan, sillä tekisi mieleni väritellä näitä kuvia jo teoksen sivuilla.

Nautin tästä toisesta osasta paljon enemmän. En osaa laittaa sormeani siihen, mistä tämä johtuu. Parasta Riddellin teoksissa on kuvituksen ja kirjallisuuviitausten lisäksi tarinan sekaan keitetty mytologia (esim. ruotsalainen Minotauros Abba) ja hienovaraiset kauhugotiikan elementit (mm. vampyyrit).

Täysikuukestit olivat tavallisesti tosi tylsät hassuine tansseineen ja epäsointuisine lauluineen, ja lordi Gootti oli aina äreä, koska tunsi velvollisuudekseen osallistua kesteihin. Ada puolestaan oikeastaan odotti kestejä, koska ne pidettiin päivää ennen hänen syntymäpäiväänsä. Lordi Gootti ei koskaan muistanut Adan syntymäpäivää. Ada epäili, että hän unohti sen tarkoituksella, koska Ada muistutti niin paljon äitiään. -- Ada Tykkäsi leikkiä, että Täysikuukestit olivat hänen syntymäpäiväjuhlansa ja ne järjestettiin hänen kunniakseen. (s. 53-54)

Kalmatollon kartanolla pidetään jokavuotiset Täysikuukestit, jotka ovat päivää ennen Adan syntymäpäivää (jota kukaan ei tunnu muistavan). Ohjelmassa on mm. transilvaanialainen tivoli, maalausarpajaiset ja kuuluisien kokkien kakkumaistajaiset. Kokkeina sivuilta löytyvät mm. tutun kuuloiset Nigeliina Sokerilusikka, Gordon Ramses ja Heston Kovaja.

Kirjallisia viittauksia löytyy lukuisia. Adan kamaripalvelijatar Marylebonen tarina muistuttaa Paddingtonia, juhlateltan oven on rakentanut kaappeja valmistava fauni Tumnus apulaisensa Lucyn kanssa ja tivolin omistavan perheen isän nimi on Vlad Kolkko-Stokkeri.

Muita populaarikulttuuriviittauksia on niin agentti 007:ään kuin Simon ja Garfunkelin lauluun Parsley, Sage, Rosemary and Thyme. Harmillisesti teoksen kohderyhmä tuskin näitä viittauksia tajuaa, tai ainakin suurin osa niistä menee ohitse. Tuntuukin, että Riddell yrittää viittauksillaan viihdyttää enemmän teosta ääneen lukevaa aikuista kuin sitä itsenäisesti lukevaa lasta. Aikuislukijalle tämä on kuitenkin hauskaa bongailuviihdettä.

Arvosana:
   
Takakannesta:
On viimein tullut aika järjestää perinteikkäät Täysikuukestit ja Kalmatollon suuret leipojaiset.

Kalmatollon kartano täyttyy kuuluisista taiteilijoista, kokeista ja muista merkittävistä vieraista. Ada Gootti aavistelee kuitenkin, että Nurjamaa juonii jotain... Kaiken lisäksi Adan ujossa kamaripalvelijalla Marylebonella on yllättävä slaisuus, ja vaikuttaa pahasti siltä, että kaikki ovat unohtaneet Adan syntymäpäivän!
  
Suomentanut:  Jaana Kapari-Jatta, 224 sivua, Gummerus 2016
      
Alkuperäinen nimi:  Goth Girl and the Fete Worse Than Death (2014)
       
Täysikuukestit ovat tulleet tutuksi myös näissä blogeissa: Hurja hassu lukija, Kirjaston kummitus, Taikakirjaimet 

Sarjassa ilmestyneet:

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Huhtikuun luetut

Oulun kirjabloggaajien huhtikuun miitti
   
Huhtikuu oli kirjallisuuden ystävän kuukausi, sillä Lukuviikko ja Kirjan ja ruusun päivä toivat paljon positiivista pörinää kirjojen ympärille. Kirjoittelin Lukuviikon sloganin Monta tietä tarinaa innoittamana dystopioista ja kuinka pidän niistä eri mediumeissa (kirjat, elokuvat, tv-sarjat, pelit, musiikki, pukeutuminen). Kirjan ja ruusun päivänä oli myös toinen merkittävä tapahtuma, kun Shakespearen kuolemasta tuli kuluneeksi 400 vuotta (ensi viikolla tulee bloggaukseni Erehdysten komediasta). 
   
Esittelin myös eniten kiinnostavia kesän ja syksyn tulevia kirjoja, sekä kaksi aikuisten värityskirjaa (Unihiekkaa, Pohjolan myytit). Ensi kuulle jäi vielä yhden värityskirjan esittely, nimittäin uusi suosikkini Hanna Karlzonin Kesäyö - Unelmien värityskirja. Jos haluat ostaa vain yhden värityskirjan suosittelen tuota viimeiseksi mainittua, sen verran ihania kuvia siinä on. Nyt viikonloppuna on myös Vappulukuhaaste, josta koostan myöhemmin kokemuksia. 
    
   
Voitin kuukauden aikana kaksi kirjaa blogiarvonnoista, Kirjasähkökäyrässä onnetar potkaisi ja sain Tove Janssonin Näkymätön lapsen (joka muuten mainittiin sattumalta Maria Kuutin Anna ja Elvis -sarjan uutuudessa neljännessä osassa, Verraton vaari). Pääsen siis jatkamaan muumikirjojen lukemista. Lukupinossa odottelee myös Taikurinhattu, se kylläkin on kirjastosta. Toinen voitto napsahti Kirjakko ruispellossa -blogista. Siellä arvottiin Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin. Teoksen blogiarvosteluja olen katsellut ja se on kirjoitettu hyvin tärkeästä aiheesta ja vaikuttaa siis kiinnostavalta.
    
Kuukauden lukusaldoon napsahti 14 kirjaa eli neljä sarjakuvaa, seitsemän lastenkirjaa, yksi klassikko ja kaksi uutuusromaania. Sivuja teoksista kertyi 2182. Parhaat lukuhetket tarjosi Kevätuhrit (josta kirjoittamani postaus tulee blogiin Risingshadow-kritiikin ilmestyttyä) ja The Walking Dead -albumit 11 ja 12. Nämä viimeisimmät kaksi TWD:tä ovat olleet aivan huikeita. Selviytyjien maailmaan esiteltiin uusi mielenkiintoinen pahis, The Whisperers. Suosittelen tutustumaan, jos pidät tv-sarjasta, ovat sarjakuvat must read (seitsemäs kirja on viimeisin suomennettu). 
    

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Vappulukuhaaste 29.4.-1.5.2016

   
Bibliofiilin päiväunia -kirjablogin Mari haastoi ihmiset lukemaan vappuna. No, tokihan tämän teen mieluummin kuin riekkuisin kaupungilla. Olikin siis helppoa ottaa luku-ohjelmaan tämä. Marilla oli kertynyt paljon keskeneräisiä kirjoja lukupinoon ja siitäpä sain idean seurata hänen malliaan. Minulla on nimittäin kesken lukemisen peräti yksitoista kirjaa. Tässäpä muutamia teoksia, joista edes osan haluaisin lukea viikonlopun aikana loppuun:
   
  • Pierce Brown: Red Rising
  • Hanna Kauppinen: Kirja jota kukaan ei koskaan lukenut
  • Chris Riddell: Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit
  • William Shakespeare: Erehdysten komedia
  • David Walliams: Herra Lemu
  
   
Tänään perjantaina on lukupiirini huhtikuun tapaaminen Arthur Conan Doylen teoksen Baskervillen koiran käsittelyn merkeissä (bloggaus tulossa pian). Sen jälkeen voinkin linnoittautua lukunurkkaani kirjojen, välipalan ja teekupposen kanssa. Ensimmäisenä ajattelin jatkaa Ada Gootin parissa, sillä juhlateemainen teos tuntuu sopivalta vappuun.