keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Rupi Kaur: Maitoa ja hunajaa

"Sinun on luotava suhde
itseesi
ennen kuin kehenkään toiseen"
  
   
Lukuhaasteissa: Runohaaste
   
Rupi Kaurin maitoa ja hunajaa on jo pidemmän aikaa kiinnittänyt huomioni Instagramissa. Kun päätin ottaa osaa Reader why did I marry him? -blogin runohaasteeseen, ajattelin viimein tarttua tähän feministiseen teokseen. 
  
karvat
jos niitä ei kuuluisi olla
ne eivät kasvaisi kehoissamme ollenkaan
 
- sodimme sitä vastaan, joka on luonnollista meissä (s. 193)
  
Pidin suuresti teoksen naisten karvoitukseen liittyvistä runoista, sillä minulle on sanottu monta kertaa, että naisen tulee ajella säärensä ja kainalonsa, koska karvat ovat epähygieenisiä, epäsiistejä, epänaisellisia ja vieläpä rumia. Minä puolestani pidän itsestäni karvoineni päivineni ja haluan tehdä niille mitä ikinä itse haluan - en mitä yhteiskunta pitää sopivana. Niinpä minulla on karvaiset sääret ja kainalot, eivätkä ne miestänikään haittaa ollenkaan. Onneksi Suomessa on aika kesyä tämä karvatabu maailman vastaavaan verrattuna. Tubettaja Mansikkka (jonka runokokoelmasta Itke minulle taivas kirjoitin eilen) on tehnyt ainakin kaksi videota karvoista täällä ja täällä.
    

Aivan kaikki runot eivät koskettaneet, herättäneet ajatuksia tai olleet samaistuttavissa. Etenkin alussa tuntui, mahtaako tämä kokoelma tarjota minulle mitään, mutta onneksi olin väärässä ja löysin useita hienoja kannanottoja. Etenkin nämä kolme kuvitettua runoa alla olivat minulle teoksen vahvinta antia. Niistä tulee mieleen Liv Strömquistin Kielletty hedelmä.
  
   
mielestäni karvoitus on kaunista silloin
kun nainen kantaa sitä
kuin puutarhaa ihollaan
(s. 170)
  
Kaur käsittelee todella rajujakin teemoja. Esimerkiksi alla oleva runo on polttavan ajankohtainen juuri nyt, kun mediassa vilisee klikkejä kerjääviä otsikoita siitä, kuinka miehet eivät enää uskalla ottaa mitään kontaktia naisiin, jottei heitä syytettäisi seksuaalisesta ahdistelusta tai raiskauksesta ja että avioparienkin pitää jatkossa allekirjoittaa sopimus ennen petipuuhia, jotta toinen ei voi myöhemmin kiistää tilanteen yhteisymmärrystä. Tekee mieleni välillä huutaa ääneen sen kaltaisia ylilyöntejä. 
    
 
maitoa ja hunajaa on oikein suositeltava runokokoelma, josta luulen, että jokaiselle lukijalle löytynee ainakin muutama runo tai katkelma, joka kolahtaa tavalla tai toisella. Kokoelma on jaettu neljään osaan, satuttaminen, rakastaminen, hajoaminen ja paraneminen. Yksi ehdoton suosikkini on alla oleva kohta, josta tulee mieleen oma parisuhteeni. 

tarvitsen jonkun
--
sellaisen joka antaa
juuri sen mitä tarvitsen
ennen kuin edes tiedän tarvitsevani
sellaisen rakastajan joka kuulee minut
jopa silloin kun en puhu
(s. 74)
  
Arvosana:
  
Takakannesta:
Rupi Kaurin esikoisteos Maitoa ja hunajaa on piirroksin kuvitettu runo- ja proosakokoelma selviytymisestä. Se kertoo väkivallan, hyväksikäytön, rakkauden, menetyksen ja naiseuden kokemuksista. Kirja jakaantuu neljään lukuun, joista jokaisella on oma tarkoituksensa, ne käsittelevät eri kipuja ja parantavat eri murheita. Maitoa ja hunajaa kuljettaa lukijan läpi elämän karvaimpien hetkien ja löytää niistä hyvyyttä, koska sitä on kaikkialla jos vain haluamme nähdä. New York Timesin myyntilistalla pitkään pysynyt ja toista miljoonaa kappaletta myynyt Maitoa ja hunajaa ilmestyi ensin omakustanteena loppuvuodesta 2014. Teos on käännetty kymmenille kielille ja Kaur on esittänyt runojaan ympäri maailmaa.
  
Rupi Kaur syntyi Punjabissa, Intiassa vuonna 1992. Hänen perheensä muutti Torontoon, Kanadaan hänen ollessaan neljävuotias. Lapsena, joka ei vielä taitanut englannin kieltä, hän löysi äitinsä innoittamana piirtämisestä ja maalaamisesta keinon ilmaista tunteitaan. Kun kieli alkoi sujua, tuli kirjoista hänen intohimonsa. Kaur opiskeli retoriikkaa ja kirjoittamista Waterloon yliopistossa Ontariossa. Hän on sanonut kirjoittamisen olevan hänelle vain yksi itseilmaisun muoto. Vuonna 2014 Kaur alkoi julkaista runojaan ja piirroksiaan kuvapalvelu Instagramissa, ja sai nopeasti suuren yleisön. Muun muassa hänen kuukautisaiheinen kuvaesseensä herätti huomiota haastamalla ihmiset huomaamaan kuukautisiin liittyviä yhteiskunnallisia tabuja.
  
Suomentanut: Riikka Marjanen, 204 sivua, Sammakko kustannus 2017

Alkuperäinen nimi: milk and honey (2015)

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Maiju "Mansikkka" Voutilainen: Itke minulle taivas

"tunsin hengityksesi lämmittävän
pakkasen puremaa ihoani.
enkä pannut pahakseni
olla hukassa tässä hetkessä
sinun kanssasi."
  
      
Lukuhaasteissa: Runohaaste
  
YouTubessa videoita julkaiseva Maiju Voutilainen (s. 1996) tunnetaan paremmin nimellä Mansikkka. Viime vuoden loppupuolella julkaistiin hänen ensikoisrunokokoelmansa Itke minulle taivas. Kiinnostuin teoksesta erityisesti Reader why did I marry him? -blogin runohaasteen ansiosta. Runokirjavinkkejä saa edelleen jättää kommentteihin.
    
tahdon piirtää ihollesi
alastoman ruumiisi
ääriviivat, löytää pienimmätkin
luomesi ja yhdistää ne
verkostoksi
(s. 50)
  
Runot tuntuvat hyvin omakohtaisilta ja Voutilaisen elämästä ammennetuilta. Olen seurannut Mansikkkaa jonkin aikaa YouTubessa, joten tunnistin tekstistä hänen tyylinsä, millä hän kertoo asioista (kuten masennuksestaan ja ahdistuksestaan) avoimesti, vaikka toki puheilmaisu ja runollinen kieli ovatkin eri lajeja. Luulen, että kokoelmaan on kerätty runoja pidemmältä aikaväliltä, ja osa on varmasti kirjoitettu jo vuosia sitten, sillä runojen kertojaääni tuntuu välillä hyvin nuorelta. Kokoelmassa on jotain samaa kuin Rupi Kaurin teoksessa maitoa ja hunajaa, josta lisää huomenna.
     
  
Olen kirjoittanut itse runoja siitä saakka, kun opin kirjoittamaan. Etenkin lukiossa ollessani kirjoitin satoja runoja ja luulen, että olisin pitänyt kokoelmasta enemmän tuolloin (vaikka suosikkini silloin oli Eino Leino), nyt osa runoista ei kolahtanut yhtä voimakkaasti kuin ne mahdollisesti nuoremmalle minulle olisivat. Löysin silti synkkien runojen joukosta kauniita ja samaistuttaviakin kohtia ja etenkin tämä rivi kosketti: "pysyit lähelläni ja hipsutit hiljaa selkääni" (s. 55). Oli hauskaa huomata, että muistikirjani sivuille tallentuivat parhaiten nämä koskettamiseen ja hukassa olemiseen liittyvät runot ja niiden osat.
  
koske
syvemmältä kuin kosketus
kädelläsi seikkailet ihollani
tunnen hitaasti lipuvat sormet
ihoni ääriviivoilla
--
olen kosketuksesi pauloissa
(s. 50)
   
Teos toimisi mielestäni hyvin esimerkiksi lukion äidinkielen tunneilla. Tämä kun voi olla monelle ensimmäinen runoteos joka kiinnostaa, koska sen kirjoittaja on tunnettu eli samoin kuin Paperi T:n Post Alfa (jota en ole vielä lukenut) - porttina runojen monipuoliseen maailmaan ja avaamaan tekstilajin käsitettä. Kaikki runot kun eivät ole riimillisiä tai "tylsiä", vaan jokaiselle löytyy varmasti itseä kiinnostavaa ja samaistumispintaa tarjoavaa luettavaa. 

Runokokoelman on kuvittanut Hilla Semeri. 
 
Arvosana:
   
Takakannesta:
Miten selviytyä, kun on niin rikki että jo hengittäminen sattuu? Kun alakulo valtaa mielen ja hajoaminen on lähellä.
  
Kirjoittaja päästää lukijansa inhon alle, pimeisiin ja kylmiin huoneisiin, joihin alkaa pikkuhiljaa virrata valoa ja lämpöä. Näissä sydänverellä kirjoitetuissa runoissa ja mietteissä on lohdutuksen voimaa. 
  
Jokainen meistä on arvokas.
  
Maiju Voutilainen eli Mansikkka (s. 1996) on tunnettu tubettaja, joka nimettiin vuoden 2017 Hyvän mielen lähettilääksi tunnustuksena rohkeudesta puhua julkisesti mielenterveysongelmista. Itke minulle taivas on hänen esikoisteoksensa.
  
61 sivua, Otava 2017
   

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Anna Wickham: Kun rakkaus on ohi poltamme sängyn - Valitut runot

"Oli isäni tahto että kirjoitan runoja
ja se nostatti mieheni vihan.
--
nerouteni on pakotettu keskenmenoon"
  
  
Arvostelukappale
  
Lukuhaasteissa: Runohaaste
  
Sain kuulla Anna Wickhamin (1883–1947, oikealta nimeltään Edith Alice Mary Harper) runokokoelmasta, kun uusi Oppian-kustantamo mainosti sitä Twitterissä. Teoksen nimi herätti kiinnostukseni samoin kuin se seikka, että nämä feministiset runot on kirjoitettu 1900-luvun alkupuolella. Tämä on ensimmäinen suomennettu kokoelma Wickhamin runoja.
   
Olen kuollut mies,
ja jonkin karmean noituuden vuoksi
lihani vielä kävelee.
(s. 28)
  
Kokoelman alussa on lyhyt elämäkerta runolijasta. Wickhamin isä suunnitteli tyttärelleen runoilijan uran, josta hänen puolisonsa ei kuitenkaan pitänyt yhtään, vaan passitti itsenäisen ja tasa-arvoa kaipaavan vaimonsa yksityiseen mielisairaalaan vuonna 1913. Aviomies Patrick Hepburn oli esittänyt todisteena vaimonsa mielisairaudesta tämän runot ja luottamuksen omaan tekstiin.
  
Nerous naisissa herättää pirun miehissä. (s. 47)
  
Wickhamilla oli myös suhde naisen kanssa, asuessaan Pariisissa erillään miehestään. Wickham teki itsemurhan vuonna 1947 ja hänen viimeiseksi jäänyt runo "Hirtin itseni" on myös tämän valikoidun kokoelman viimeisenä runona. 
    
   
Wickhamin runoista paistaa läpi turhautuminen oman aikansa kapeakatseisuuteen ja naisen heikompaan asemaan ja älylliseen aliarviointiin. Runoista on luettavissa mm. hänen avioliittonsa ongelmista, isän antamasta taakasta ja äitiydestä. Aivan kaikista runoista en saanut otetta, mutta suosittelen tutustumaan tähän kokoelmaan. 

Monessa asiassa me olemme erilaisia,
mutta joissain asioissa osumme yhteen,
vaikka laki ei ole sama meille kahdelle.
 
Sukupuoletonta minussa on mieleni. 
(s. 7, Runosta Vihainen nainen)

Arvosana:
  
Takakannesta:
Rakkaudesta mies tarjosi minulle maailmaansa,
niin pientä ja ahdasta,
vailla suloa minkäänlaista.
Ja minä viskasin takaisin 
tuon tyhmän pienen pallonsa.
Heitin kuumin käsin päin sitä kylmää moralistia,
hänen täydellisen, puhtaan, symmetrisen, pienen maailmansa.
  
Anna Wickham oli 1900-luvun alun tärkeimpiä feministisiä runoilijoita. Hänen lyriikkansa käsittelee usein naisen asemaa, tasa-arvoa, avioliittoa sekä naisten välistä rakkautta, intohimoa ja ystävyyttä.
   
Suomentanut: Tuomas Kilpi, 64 sivua, Oppian 2018
    
Muita lukukokemuksia: Kirjojen keskellä

torstai 8. maaliskuuta 2018

Helmikuun luetut ja kuulumisia

  
Helmikuussa luin todella paljon, mutta erikoisesti romaaneja lukemistani oli vain kuusi (kuvassa yllä). Ylärivin kirjoja voin kaikkia suositella, mutta alemman rivin kanssa en ollut ihan niin ihastunut. Kotimaisia näistä oli puolet, kaksi käännettyä ja yhden luin englanniksi.
 
Helmikuussa iski myös runoinnostus ja luin peräti viisi runoteosta (Surulla on sulkapeite on monilajinen teos, jonka voi lukea joko romaanina, runona tai näytelmänä), joilla osallistun Reader, why did I marry him? -blogin runohaasteeseen. Lukupinossa on ensi kuullekin useampi runokokoelma ja niitä tulee varmaan luettua vuoden mittaan muutenkin, nyt kun runokärpänen pääsi taas pitkästä aikaa puraisemaan (vinkkejä hyvistä runoteoksista saa jättää kommentteihin, suosikkirunoilijoitani ovat mm. Eino Leino, Saima Harmaja ja Jonna Ruuska). 

       
Mangaviikolla luin peräti 15 mangapokkaria ja postauksia ilmestyi 19.-25.2. joka päivä. Luin myös pari muutakin sarjakuvaa, Liv Strömquistin feministisen Kielletyn hedelmän ja Knut Nærumin ja Karstein Vollen Vinossa, jossa parasta antia oli idea maailmasta, jossa sarjakuvat on kielletty. Taide ja juoni eivät kuitenkaan sävähdyttänyt minua.
 

Helmikuun luetut (28 kirjaa, 4787 sivua)
  
Parhaat lukuhetket tarjosivat Kielletty hedelmä, Maitoa ja hunajaa, A Curious Tale of the In-Between, Velhon morsian, Hirviön kutsu ja Kun rakkaus on ohi poltamme sängyn. Eli hyvin feministiset ja runolliset suosikit tällä kertaa. Lukeminen on ollut nyt vähän hidasta, sillä lomalla ehdin lukemaan vain puolet Piia Leinon uutusteoksesta Taivas. Maaliskuulle olen suunnitellut runoviikkoa ja toista mangaviikkoa. Lukupinossa on mm. Susinukke Kosolan Avaruuskissojen leikkikalu, Sarah Crossanin Yksi ja Meredith Russon Tyttösi sun.
  
Maaliskuussa ensimmäisenä alkoi uusi, vuoden mittainen lukuhaaste, jota emännöin: Jatkumo - Sarjakirjojen lukuhaaste (1.3.2018-28.2.2019) ja mukaan on ilmoittautunut jo ilahduttavan monta lukijaa. Muistakaa myös Minna Canth -lukuhaaste 19.3.
  
Huomasin muuten vähän aikaa sitten, että olen sattumalta lukenut tänä vuonna yllättävän monta teosta, joista on tullut/tulossa leffa tai tv-sarja. Näitä teoksia ovat olleet ainakin Hirviön kutsu, Hyppy ajassa, Ihme, Lapsuuden loppu, Ole luonani aina, Ready Player One, Velhon morsian ja Your name. Tänä vuonna on luvassa hieno kattaus adaptaatiota kirjoista valkokankaalle. Pian ilmestyy mm. Hävitys (Annihilation) Netflixiin. Esimerkiksi Hurja Hassu Lukija on koostanut hyvän listan tulevista kirja-leffoista.
   

Iloisia ja ei niin iloisia kuulumisia

  
Olin tosiaan lomalla 27.2.-6.3. Kävin mm. vanhimman siskoni luona Keski-Suomessa, sillä hän sai perheenlisäystä kahden karvaisen kaverin verran. Rescue-kissat Milli (7kk) ja Salama (10v.) liittyivät joukkoon joulun seutuun. Milli on pentueen pahnanpohjimmainen, jonka samaan aikaan eläinsuojalle omien pentujensa kanssa tullut Salama oli adoptoinut - ja siksi ne luovutettiin vain kaksikkona. Salama on elämänsä aikana menettänyt mm. palan toisesta korvastaan pakkasessa. Ei siis ihme, että sen lempipaikka siskoni luona onkin ison Nunnauunin vieressä, joka näin talvella hehkuu aina lämpöä. Tässä muutamia kuvia kaksikosta. 
  
   
Lomalla ollessani sain viestin siitä, että blogistani sekä useammasta muustakin oli plagioitu kirjapostauksia erääseen toiseen blogiin jo pidemmän aikaa, ainakin syksystä 2016 alkaen. Minulta plagioituja tekstejä löysin neljä, joista vanhimman olin kirjoittanut jo 2013, mutta tunnistin tyylini heti ja vertailemalla pystyin toteamaan tekstit marginaalisia muutoksia lukuunottamatta identtisiksi. Joukossa oli myös yksi Risingshadowlle kirjoittamani arvostelu. He ovat asiasta tietoisia ja etenevät harkintansa mukaan asian kanssa. 
  
Olin tapahtumasta hyvin vihainen, hämmästynyt ja pettynyt. Asiaa on puitu toisaalla ja tekijä on ilmaissut pahoittelunsa, mutta tällainen jättää jälkensä paitsi minuun ja muihin plagioituihin tahoihin myös koko kirjablogiyhteisöön. Toivon kuitenkin, että pystymme jatkamaan hyvällä hengelle tämänkin jälkeen, eikä kukaan sen vuoksi lopeta bloggaamista. Minä en ainakaan ole lopettamassa tästä pysähdyttävästä tapahtumasta huolimatta.
  
Tekstejäni on ikävä kyllä plagioitu aikaisemminkin, sillä muuan opettaja kertoi viime vuonna, että hänen oppilaansa oli kopioinut yhden kirjapostaukseni sanasta sanaan omakseenja saanut vieläpä tekstistä hyvän arvosanan, ennen kuin opettaja oli törmännyt bloggaukseeni. Tämän kaltaisten tapausten vuoksi kirjabloggaajat tekivät jo vuonna 2012 flashmobin, Näitähän ei voi mitenkään estää, mutta luotan silti ihmisiin, että tälläinen on silti enemmän poikkeus kuin sääntö. Ja kuten eräs mieheni tuttava totesi asiasta kuultuaan, on luvatta lainaaminen myös yksi kehun muoto, joskaan ei se kaikkein halutuin. 
  
Sellaista tällä erää. Toivottavasti maaliskuu jatkuu valoisammissa merkeissä, ainakin kelin puolesta on ollut todella kaunista ja aurinkoista. Kyllä se kevät sieltä kohta tulee! 

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Madeleine L'Engle: Hyppy ajassa

"- Kautta maailmankaikkeuden taistellaan, koko kosmoksessa -- eräät meidän parhaimmista taistelijoistamme ovat kotoisin juuri teidän planeetaltanne, ja se on pieni planeetta, 
lapsukaiseni, pienen linnunradan ulkoreunalla. Voitte olla ylpeitä siitä."
  

Lukuhaasteissa: Ajattomia satuja ja taruja 2

Luin Madeleine L'Englen klassikkoaseman saavuttaneen tieteisfantastisen nuortenkirjan Hyppy ajassa ystävänpäivän lukumaratonilla. WSOY on julkaisemassa teoksesta uuden painoksen ensi kuussa, koska Disneyn tekemä filmatisointi (rooleissa mm. Oprah Winfrey ja Gugu Mbatha-Raw) saa ensi-iltansa Finnkinossa 6.4.2018. Toivottavasti myös kolme jatko-osaakin suomennettaisiin, sillä ne on nyt saatavana vain englanniksi. 
   
Naurahdin ääneen luettuani ensimmäisen lauseen, teos nimittäin alkaa - uskokaa tai älkää - sanoilla "Oli synkkä ja myrskyinen yö". Päähenkilö on n. 14-vuotias Margaret (Meg) Murry. Hänellä on kymmenvuotiaat kaksoisveljet Sandy ja Dennys, sekä pikkuveli Charles Wallace, joka ei ole vielä koulussa. 
  
- Haluamisella ei ole siihen mitään vaikutusta. Charles Wallace on se mikä on. Erilainen. Uudenlainen. (s. 40)
   
Myrskyävänä yönä Meg ei uskalla nukkua ullakkohuoneessaan, vaan sipsuttelee keittiöön tehdäksen kaakaota. Hänen yllätyksekseen Charles Wallace onkin siellä jo keittämässä juomaa. Veljellä on kyky aistia tutkija-äitinsä ja siskonsa ajatukset. Sitten ovelle koputetaan, odottamaton seikkailu alkaa. Ja minne perheen isä onkaan kadonnut? Kummastelin paljon naapureiden, postin neidin ja Megin rehtorin ilkeitä vihjailuja isää kohtaan. 
  
-- emmehän me matkustakaan minkään nopeudella -- Me tesseroimme. Tai voisi sitä kutsua yhtä hyvin ajassa hyppäämiseksi. (s. 51)
    
Kirjassa tutustutaan K-rouviin, siis rouva Kummoiseen, rouva Keniin ja rouva Kumpaiseen. He ottavat Megin, Charles Wallacen sekä erään toisen pojan mukaansa pelastamaan maailmaa pahalta voimalta. Hyppy ajassa tarkoittaa samaa kuin tesserakti, jota ei kuitenkaan avata paljoa. Yllätyksekseni kirjasta löytyy myös dystooppinen yhteiskunta, joka on teoksen parasta antia. Miinusta kirja puolestaan saa uskonnollisuudestaan. Kirja on kielletty monissa kouluissa maailmalla.  
- Kaikki tietävät, että meidän kaupungissamme on koko planeetan paras keskustiedustelukeskus. Meidän tuotantotasomme on kaikkein korkein. tehtaamme eivät koskaan sulkeudu; koneemme eivät koskaan pysähdy. Keiken kukkuraksi meillä on viisi runoilijaa, yksi muusikko, kolme taiteilijaa, kuusi kuvanveistäjää, kaikki täysin ohjelmoituja. (s. 87)
  
Teoksen kansi on hyvin 80-lukulainen, mutta ei suurin osa muidenkaan, erikielisten painosten kansista ole paljoa sen kauniimpia. Uusi painos tulee ilmestymään käsittääkseni leffakannella. Alla kollaasi mielestäni kauneimmista ja kauheimmista kansista. Eniten tykkään ensimmäisenä olevasta Puffin Bookin tummasta kannesta. Kansivertailua on tehnyt myös GeekMom.
  
    
Arvosana:
  
Takakannesta:
Oli synkkä ja myrskyinen yö. Meg Murry, hänen pikkuveljensä Charles Wallace ja heidän äitinsä olivat keittiössä yöpalalla kun hämmästyttävä muukalainen ilmestyi heidän luokseen ja sai heidät suunniltaan. Rajut yöt ovat minun iloni, muukalainen avaruudesta kertoi heille. – Matalapaine vain sattui tempaisemaan minut kurssistani. Sallikaa minun levähtää hetkinen, menen sitten matkoihini. Matkoista puheen ollen, sellainen asia kuin tesserakti on tosiaan olemassa.
  
Tesserakti on hyppy ajassa. Enempää siitä ei voi paljastaa, jottei riistäisi lukijalta sitä iloa, joka hänellä on tätä Madeleine L'Englen tavallisuudesta poikkeavaa kirjaa lukiessa.
  
Suomentanut: Katri Yli-Viikari, 166 sivua, Lasten Keskus 1986

Alkuperäinen nimi: A Wrinkle in Time (2011)
    
Muita lukukokemuksia: Taikakirjaimet