Ensimmäisenä kirjana on Rino Mizuhon magasarjan Maaginen suklaapuoti 17 osa. Kirjan kuvausrekvisiitaksi sopivat mainiosti söpöt Doris-keksit, joita en olekaan ostanut pitkään, pitkään aikaan. Maratonilla saa kuitenkin vähän herkutella.
Klo 21:00 sivuja luettu 167. Olipas kiva palata Maagisen suklaapuodin maailmaan. Nämä ovat yhtä aikaa söpöjä ja kauhistuttavia. Koulutyttöjä, jotka kipuilevat ystävyyssuhteissaan, haikailevat poikien perään ja sijoittuvat hyvä-paha -akselilla aina jompaan kumpaan ääripäähän. Hyville käy kuitenkin lopussa aina hyvin ja paha saa palkkansa, joskus hyvinkin hurjilla tavoin. Sarjan 18. osa ilmestyy 11.9.
Seuraavaksi luen Instagramista bongaamani lukuvinkin, Jen Wangin The Prince and the Dressmaker, eli sarjakuvalinjalla jatketaan.
Klo 22:45 sivuja kasassa 444. Ah, kuinka hyvä sarjakuva tuo The Prince and the dressmaker olikaan. Siinä on vähän samaa kuin Prinssissä ja kerjäläispojassa. Päähenkilöt ovat teini-ikäisiä, ompelijatar ja poika, joka haluaa pukeutua mekoon. Mitä siitä, että onkin kruununprinssi. Pidin todella paljon piirrosjäljestä ja hahmoista. Tunnelma on koko sarjiksen ajan hyvin elokuvamainen ja tunnelma tiivistyy loppua kohden. Tätä kehtaa suositella luettavaksi!
Seuraavaksi lukupinosta poimin antologian Flight - Volume one.
Klo 1:00 sivuja luettu 652. Tämä 24 sarjakuvaa sisältävä antologia ei ollut aivan niin hyvä kuin toivoin upean kannen ja teeman tiimoilta. Muutama kiva sarjis joukkoon mahtui, hauskasti myös yksi lyhäri Jen Wangilta!
Seuraavaksi vuorossa iltapalaa, seuranaan yksi kuuluisista sarjakuvakissiosta, eli Juan Díaz Canalesin ja Juanjo Guarnidon Blacksad - Kissa varjoisilta kujilta.
Klo 1:45 sivuja saldossa 700. John Blacksad muistuttaa paljon Fablesin Bigby Wolfia. Antropomorfinen kissa, jossa eläimellisyyttä oli oikeastaan vain kasvojenpiirteissä. Nämä ovat todellakin aikuisten sarjakuvia. Blacksad kun saa tutkittavakseen ex-tyttöystävänsä murhan ja paljasta pintaakin löytyy. Kiehtovia kuvakulmia ja film noir henkeä. Täytyy lukea lisääkin näitä.
Vielä ehtii aloittaa yhden ennen nukkumaan menoa. Pinossa eniten huhuili Marjane Satrapin Persepolis, joka on ollut harmillisen pitkään lukematta.
Sunnuntaina klo 12:00 sivuja luettu 855. Miksi en ole lukenut tätä aikaisemmin?! Ravisutteleva, raivostuttava ja surullinen. Noilla kolmella sanalla voisin tiivistää lukukokemukseni. Kamalaa, mitä Iranissa on tapahtunut vain vähän ennen syntymääni ja en tiennyt tästä mitään. Romaanit ja sarjakuva ovat selvästi minun tapani oppia maailmanhistoriasta, ei oppikirjoista päivämääriä pänttäämällä. Nyt on lainattava Persepolis 2, joka jatkaa Marjanen tarinaa. Pakko suositella tätä, lukekaa!
Seuraavaksi lukupinosta valikoitui kovan luokankassikko, Art Spiegelmanin Maus I-II.
Klo 14:00 sivuja kasassa 1150. Olipas tämä Maus myös todella vaikuttava lukukokemus. Vaikka olenkin lukenut my fair share toisen maailmansodan kauheuksia ruotivia romaaneja, tässä oli silti omanlaisensa ote. Muistelmamaisuus, hahmojen piirtäminen eläiminä, jatkuva pakoilu... Esimerkiksi Anne Frankin päiväkirjassa kerrotaan kyllä, kuinka perhe muutamine läheisineen piilottelee, mutta Spiegelmanin vanhemmat perheineen vaihtavat piilopaikkaa moneen kertaan, jäävät kiinni, rakentavat uuden piilokolon ghetossakina asuessaan. Lopulta tie vie kuitenkin Auschwitziin.
Tämäkin sarjakuvaklassikko on kulkenut useammin kuin kerran kotiin kirjastosta ja palautunut kansia avaamatta. Ehkä aika ei vaan silloin ollut oikea, mutta nyt oli. Kiehtovasti Spiegelman myös tuo sarjikseen metatason: hän haastattelee isäänsä ja kertoo tekevänsä tämän kertoman pohjalta sarjakuvan. Kärsimys, joka ei millään ollut loppua ja muut järisyttävät kokemukset muokkasivat Spiegelmanin isästä hyvin haastavan persoonan. Suomennoksessa taivutettiin sanoja todella oudosti, vaikka nämä on suomennettu 1990-luvun alussa.
Vielä ehtii lukemaan, jatketaan klassikkolinjalla, Alan Mooren V niin kuin verikosto on seuraavana. Instagram tosin alkoi reistailemaan enkä saa kuvia jaettua. Mausin sain, mutta kuvan teksti katosi. Puoliso huikkasi, että nyt on jokin globaali ongelma, että monet muutkin sivustot ovat alhaalla tai toimivat puoliteholla. Jospa pian korjaantuisi.
Klo 18:00 sivuja luettu 1436. V niin kuin verikosto on elokuvana minulle hyvinkin tuttu. Kävin katsomassa sen aikoinaan teatterissa ja sittemmin tallenteenakin useaan kertaa, sillä se kuuluu suosikkileffoihini. Sarjakuvaan tarttumisessa kuitenkin kesti vuosia. Onneksi olen sen nyt viimein lukenut ja pääsin hämmästelemään, kuinka uskollinen elokuva olikaan alkuteokselle.
Tehtiin puolison kanssa pizzaa päiväruoaksi ja se oli niin hyvää! (Minun puolikkaassani oli kanaa, auraa, persikkaa ja suikaleiksi leikattua pepperonia sekä tietysti pohjalla tomaattikasiketta ja päällä juustoa.) Nyt onkin hyvä jatkaa vielä maratonin luultavasti viimeiseen teokseen eli Sami Makkosen Kalevala - Sampo vuorossa seuraavaksi.
19:30 Maraton päättyy. Sivuja kertyi tällä kertaa 1578. Pidin tästä toisesta osasta Kalevala-sarjakuvia hieman enemmän kuin ensimmäisestä. Silti ei piirrostyyli ole aivan makuuni, puhumattakaan siitä todella vaikeasta kippuraisesta fontista, mitä Väinämöisen loitsinnassa on käytetty. En edes yrittänyt lukea sitä, ohitin vain kaikki ne puhekuplat.
Todella mainioita klassikoita (ja tulevia sellaisia) oli tällä kertaa lukemistossa. Top 3 parhaat lukukokemukset olivat Persepolis, The prince and the Dressmaker ja Maaginen suklaapuoti 17. Sanoisin, että ehkä yksi parhaista lukumaratoneista, noin sisällön puolesta. Sarjakuvat sopivat kyllä tällaiseen tempaukseen loistavasti (missä toki yksittäisenkin teoksen lukeminen, nyt vain oli kiva saada suoritettua sarjishaasteeseen kohtia). Toivottavasti joku innostuu järjestämään lukumaratoneja syksylläkin!
