Claudia Gray: Ten Thousand Skies Above You (Firebird #2)

"Even if I can put the three parts of Paul's soul together again, he might never be the same."

  

 
Lukuhaasteissa: Helmet 2017: 1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
  

Ihastuin Claudia Grayn Firebird-sarjan ensimmäiseen osaan A Thousand Pieces of You. Niinpä pyysin Oulun kaupunginkirjastoa hankkimaan myös toisen osan kokoelmiinsa, mutta siinä menikin pidempään kuin olin osannut varautua. Ehdotukseni hyväksyttiin ja teos siirtyi hankittavana statukselle jo 2016 helmikuussa ja kirjan sain lainaan viimein nyt elokuussa. Ahmaisin sen parilla istumalla, ja oli ihanaa lukea pitkästä aikaa englanniksi. Vaikka tämä ei aivan ylläkään edeltäjänsä tasolle, on se erittäin nautittavaa YA-kirjallisuutta.   

    

I loved him so much. I love him still; I will always love him, I think, to the end of my life. (s. 260)

   

Tällä kertaa Margueriten on metsästettävä rakkaan Paulinsa pirstaleita, kun hänen sielunsa (paremman sanan puutteessa), on tahallisesti revitty kappaleiksi ja levitetty usean eri ulottuvuuden versiohinsa. Toisin kuin muut matkaajat, Marguerite on erityinen. Hän ei unohda omaa minäänsä astuessaan muiden ulottuvuuksien itseensä. Triadversen soluttautuja teki hänestä täydellisen matkaajan, taka-ajatuksena kiristämällä hyödyntää hänen kykyään omiin tarkoituksiinsa. 

    

The selves we enter during our cross-dimensional travels aren't supposed to remember anything we do while we're in charge of their bodies. -- But I'm a "perfect traveler" -- Every single Marguerite I've ever visited must have remembered everything I did and said in her life. (s. 267)

  

Nautin suuresti, kun Marguerite hyppää uuteen ulottuvuuteen ja lähtee selvittämään ajankuvaa, lähipiiriään ja Paulin olinpaikkaa. Teoksessa vierailtuja  rinnakkaistodellisuuksia ovat mm. Warverse, jossa on kolmannen maailmansodan aikainen Amerikka (josta pidin ehkä eniten tässä kirjassa), Mafiaverse, jossa Marguerite joutuu kidnapatuksi, Russiaverse, missä jo ensimmäisessä kirjassa tavattu Marguerite on Venäjän tsaarin tytär sekä pahamaineinen Triadverse, joka haluaa tuhota kaikki ne ulottuvuudet, jotka ovat kehittämässä maailmojen välillä matkustamisen mahdollistavan Firebird-teknologian.

   

Harmillisesti pari juonenkäännettä, joista aluksi vain vihjaillaan oli liian ennalta-arvattavia, mutta onneksi teos tarjoili myös yllättäviä käännöksiä, jotka saivat minut henkäisemään ääneen. Margueriten ja Paulin rakkauteen tulee ryppyjä. kun Paulin yhteenkasattu sielu päätyy versioon, joka on masentunut ja tämä varjostaa parin suhdetta. Luulen, että kolmas osa (jonka lainasin jo heti perään) keskittyy jossain määrin Margueriten ja Paulin suhteen korjaamiseen ja Triadia vastaan kamppalemiseen. Kiinnostavia lukuhetkiä siis tiedossa. 

   

The multiverse is infinite. So yeah, we go through some terrible things together, and I've seen versions of you who are darker and damaged, And I don't care. I want you even when you're broken. I want you even when you are broken. I want you no matter what. I love you completely. (s. 418)

© Niina Tolonen

 
Aloitan syyskuussa kuuden kuukauden työharjoittelun joka keskittyy mm. koulukirjaston tietokannan päivittämiseen, joten luku- ja bloggaustahti varmaan hieman hidastuu. Onneksi varastossa on muutama Risingshadow-kritiikki ja rästipostaus, joita ei ole vielä julkaistu, niin niistä saa jo monta postausta aikaiseksi. 

  

Arvosana:

   

Takakannesta:

A terrible calm comes over me. Maybe this is what people feel like before they commit murder. “You killed Paul.”

  

“Not kill,” Conley pants. He’s still fighting to breathe normally. “I splintered him. Not the same thing at all.”

  

“You tore his soul into pieces! You broke him apart!”

   

Conley’s grin isn’t as cocky when he’s sprawled on the floor. “But you can put him back together again.”

   

426 s. Harper Teen 2015

  

Sarjassa ilmestyneet:

• A Thousand Pieces of You (2014)
• Ten Thousand Skies Above You (2015)
• A Million Worlds with You (2016)

    

Myös näissä blogeissa on matkattu rinnakkaisulottuvuuksiin: Notko, se lukeva peikko, Todella vaiheessa 

  

Kirjailijan kotisivut

Lukupiirissä | Agatha Christie: Hänet täytyy tappaa

"Jos tämä on murha, se on hyvin nokkela murha."

  

   

Kesäkuun lukupiiriteos

   

Tästä Agatha Christien teoksesta Hänet täytyy tappaa en ollutkaan aikaisemmin kuuullut, kun lukupiiriä kanssani vetävä Neekkis ehdotti teosta kesän lukupiiriin. Kevään ja syksyn teokset valitsemme äänestyksellä, mutta kesän luetut on valittu vetäjien toimesta, ehdotamme toisillemme usein siis omilla lukulistoilla olevia teoksiamme. Christien lisäksi kesän lukupiiriteoksiksi päätyivät Anu Holopaisen Molemmin jaloin ja Peter S. Beaglen Viimeinen yksisarvinen minun lukupinoistani.

  

Tämä on toinen Christieni, ensimmäisenä luin melko kliseisesti Eikä yksikään pelastunut, senkin (netti)lukupiiriin. Se oli yksittäinen teos, eikä siis osa Christien Hercule Poirot tai neiti Marple -sarjoja. Olen kyllä Poirotin tutkimuksiin tv-sarjana tutustunut, mutta tämä on ensimmäinen teos jossa pääsen lukemaan hänen rikosten ratkaisukyvystään. Huvittavasti Poirot esiintyi kirjassa varsin vähäisessä sivumäärässä (enimmäkseen kahteen osaan jaetun teoksen jälkimmäisellä puoliskolla) ja varsin pompöösinä.

  

Ei ei, älkää keskeyttäkö minua. Saatte luvan kuunnella nyt minua - Hercule Poirot puhuu! (s. 185)

  

Teoksen teema on varsin kiehtova: Poirot ja joukko muita turisteja on Jerusalemissa. Poirot kuulee sulkiessaan ikkunaa lauseen: "Ymmärrätkö nyt että hänet täytyy tappaa" ja kiinnittää sen vuoksi erityisen paljon huomiota kanssamatkustajiinsa. Muita keskeisiä hahmoja ovat amerikkalainen perhe, jota ylipainoinen äiti ohjailee tyrannimaisesti, englantilainen naispoliitikko lady Westholme, lääkäriksi opiskeleva neiti Sarah King ja tohtori Gerard, ranskalainen psykologi. 

    

Uskonto on hyvin kummallinen asia. Yhdestäkin paikasta minut käännytettiin tänään takaisin, koska minulla oli hihaton puku. Ilmeisesti Kaikkivaltias ei pidä käsivarsistani, vaikka on itse ne luonut. (s. 9)

  

Christien modernius ja ajankohtaisuus yllätti täysin. Hänen teoksessaan on siis naispoliitikko ja naislääketieteen opiskelija 1930-luvulla! Jennifer Worthin Hakekaa kätilö-muistelmista saamani kuvan mukaan tuona aikana Briteissä ei naisen asema ollut aivan noin hyvä, eikä edes 1950-luvullakaan vielä. Christie myös leikittelee tällä, sillä eräässä kohtauksessa hän on laittanut Lady Westholmen puhumaan avioerolain päivittämisestä samaan aikaan, kun kliseinen, huomaamaton naishahmo kirjailee nuupahtaneita kukkia käsityöhönsä.

  

Katsokaa ympärillenne tämän päivän maailmaan, seuratkaa poliittisia ideologioita ja kansan johtajia. Inhimillisyys, sääli ja veljeys on julistettu pannaan. (s. 36)

  

Käännöksestä on vastannut suomentajakurssin työryhmä, jossa mukana on sellainenkin nimi kuin Kersti Juva. Ja opiskelijahuumori lienee kukkinut käännöstä tehdessä, sillä teoksesta löytyy muutamia suupielet ylöspäin nostavia kohtauksia, esim. "Te olette kova! -- Joissakin asioissa olen timantinkova." Vertailimme paikoin erikoisia käännöksiä yhdellä lukupiiriläisellä mukana olleeseen alkukieliseen painokseen. Esimerkiksi puuhevosta muistuttavat sieraimet ja Porotin ranteessa jököttävä iso ja turpea antiikkikello olivat englanniksi hyvin eritavoin ilmaistuja. 

  

Suomennos oli kyllä pääosin erittäin sujuva ja aikaa hyvin kestänyt, mutta pari sanaa jäi lillukanvarsiksi, kuten pitkäkäinen (tarkoittaen ilmeisesti suorakaidetta tai pitkulaista). Äitityrannia kuvattiin luovasti monin ei-niin-kehuvin synonyymein, tässä muutama maistiainen: "muodoton vanha buddha", "kuin lihava hämähäkki verkossaan", "ilkeä kiiluvasilmäinen lihamöhkäle" ja "se vanha paholainen, kuin kuvottava epäjumalankuva".

  

Suosittelen lukemaan tämän teoksen erityisesti lukupiirissä, sillä se herättää varsin mielenkiintoisia keskusteluita naisen asemasta ja ajakuvasta, sekä monista kohdista, jotka teoksen tapahtumahetki ja oma aikamme eroavat hämmentävän vähän. Meidän lukupiirimme kokoontui uimarannalla ja pian tapaamisen päättymisen jälkeen aluetta huuhtoi kesäinen sadekuuro, joka kasteli minut päästä varpaisiin. Kirjan ja puhelimen olin onneksi käärinyt piknik-huopaan, niin ne eivät kastuneet.

     

Arvosana:

    

Takakannesta:

Kukapa ei olisi halunnut päästä hänestä eroon...

  

"Ymmärrätkö että hänet täytyy tappaa?" Hercule Poirot oli juuri saapunut Jerusalemiin, kun hän kuuli uhkauksen yön hiljaisuudessa sulkiessaan hotellihuoneen ikkunaa. Tuntisin kyllä tuon äänen, hän mutisi itsekseen.

  

Näin alkaa tarina rikkaasta amerikkalaisesta perheestä, jota hallitsee leskirouva Boynton sadistisella julmuudella. Kuin lihava hämähäkki verkossaan tämä nainen vaanii perillisiään. Seurustelu ulkopuolisten kanssa on kielletty, eikä kukaan saa tehdä mitään ilman vanhan rouvan lupaa. Paine käy sietämättömäksi nyt, kun nuoret matkalla ollessaan näkevät muutakin maailmaa. Tunnelma kiihtyy, ahdistuu, jännityy äärimmilleen... ja niin lopulta käy, että Hercule Poirotin ammattitaitoa tarvitaan.

  

Suomentanut: Helsingin yliopiston suomentajakurssin työryhmä, 204 sivua, WSOY 2010 (6. painos, 1. painos 1971)

  

Alkuperäinen nimi: Appointment With Death (1938)

  

Luettu  myös täällä: Sivu sivulta, Vauhkon kirjat ja kirjaimet, Jokken kirjanurkka

Timo Parvela, Bjørn Sortland & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Kirja viisi: Virus

"-Kokonainen tutkimaton planeetta, josta me ehdimme 

elinaikanamme nähdä vain pienen palan."

  

  

Ahmaisin Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin yhteistyössä kirjoittaman ja Pasi Pitkäsen upeasti kuvittaman varhaisnuorten scifisarjan Kepler62 viidennen osan Virus elokuun lukumaratonilla. 

    

    

Vihdoin ja viimein tarina nytkähtää isosti eteenpäin, kun pitkään varjeltuja salaisuuksia alkaa paljastua, kuten miksi maapallo on muuttumassa elinkelvottomaksi. Lasten on myös päätettävä, kuka puhuu totta ja mikä heidän todellinen tehtävänsä onkaan. Viimeiseen osaan on jätetty vielä isoimmat paukut ja en malta odottaa, että Salaisuus ilmestyy.

  

Nuoret ovat asuneet uudella planeetalla seitsemisenkymmentä, aurinkoista kesäpäivää, ja he ovat tuudittautuneet siihen, että sää tulee aina olemaan yhtä suosiollinen. Eräänä aamuna koko ympäröivä luonto on kuitenkin muuttunut nopeasti aivan toisennäköiseksi.

  

  

Koko vihreä ruohomeri oli yhdessä yössä muuttunut värien kaaokseksi. Kuin joku hullu taiteilija olisi yön aikana käynyt roiskimassa punaista, villin oranssia, kirkkaan keltaista ja kaikkia muitakin palettinsa värejä ympäriinsä jättäen heidät keskelle kirjavaa sekamelskaa. Värien määrä oli yksinkertaisesti liikaa aisteille. (s. 38-39)

  

Suuret eläimet vaeltavat lämpimämmille seuduille. Syksy vaihtuu pikakelauksella talveksi ja Parvela/Sortland-kaksikko on heittänyt ovelan Star Wars-viittauksen tarinaan (vihje: mitä Han Solo ja Luke Skywalker tekivät Tauntaun kanssa jäisellä Hoth-planeetalla). Aivan loistava nyökkäys genre-klassikkon suuntaan. 

    

   

Nautin suuresti lukemisesta ja kuvitus tuki kerrontaa mainiosti. Suosittelen tätä sarjaa erityisesti vähemmän lukeville pojille lukuinnon kimmokkeeksi - kuvat ja tarinan pelillisyys vievät mukanaan, eikä sivumääräkään ole massiivinen. Toki näitä voivat lukea myös tytöt ja kaikenikäiset aikuisetkin. Näissä on tasoja monenlaiselle lukijalle. 

  

Arvosana:

  

Takakannesta:

Kepler62-avaruusseikkailun viidennessä osassa uusi kotiplaneetta tarjoaa lapsille joukon yllätyksiä. Vuodenajan vaihtuvat tiuhaan: värikäs syksy on ohi yhdessä päivässä ja tilalla on hyytävä kylmyys ja lumimassat. Luonnonoloja vastaan kamppailevat lapset joutuvat silmäkkäin myös yhä isompien epäilysten kanssa. Joku heistä tietää asioista enemmän kuin muut. Kun Ari ja Marie löytävät oudon luotaimen ja sen lähettämän salaperäisen viestin, heidän on vihdoin aika päättää seisovatko he samassa vai eri leirissä.

   

189 sivua, WSOY 2017

  

Kepler62 on luettu myös täällä: Kirjavinkit, Kirjojen keskellä, Kirjahilla

  

Sarjassa ovat ilmestyneet:

1. Kutsu (kevät 2015)
2. Lähtökaskenta (syksy 2015)
3. Matka (Kevät 2016)
4. Pioneerit (Syksy 2016)
5. Virus (Kevät 2017)
6. Salaisuus (Ilmestyy syksyllä 2017)

Enid Blyton: SOS ja aution talon vanki | Lapsuuteni kirjasuosikit -haasteen kooste

"- Mutta emmekö me voisi ratkaista jotain salaisuutta tai muuta sellaista?"

  

  

Lukuhaasteissa: Lapsuuteni kirjasuosikit, Uudelleen luettua

  

Huomasin vähän aikaa sitten Twitterissä kuvan yhdestä Enid Blytonin SOS-sarjan teoksesta. Luin koko sarjan samaan aikaan (eli peruskoulun ensimmäisten kuuden vuoden aikana) kuin 3 etsivää- ja Merja Jalon Nummelan ponitallilaiset -sarjojen kirjoja. 

  

Laitonkin sitten kuvan innoittamana SOS-sarjan ensimmäisen osan Aution talon vanki varaukseen ja luin sen elokuun lukumaratonilla. Jostain syystä luin vain nämä SOS-kirjat enkä yhtään Viisikkoa (tai Salaisuus-sarjan teosta), vaikka seurasinkin siitä tehtyä sarjaa tv:stä. Lyhykäisen kirjan lukemisessa ei paljoa aikaa kulunut ja huomasin, etten muistanut enää yhtään mitään tästä sarjasta.

  

SOS on seitsemän lapsen salaseura, jonka perustaminen oli sisaruspari Peterin ja Janetin idea. Muut jäsenet ovat Pam, George, Jack, Barbara ja Colin, unohtamatta spanieli Bellaa. Ryhmä kokoontuu Peterin ja Janetin luona puutarhavajassa, joka on lämmin talvellakin vieressä olevan kasvihuoneen lämmityksen ansiosta.

  

Eletään joulun jälkeisiä päiviä, ehkä jo tammikuuta, kun Peter ja Janet keksivät, että ryhmän voisi kutsua taas koolle. He pohtivat yhdessä, mitä salainen seura voisi tehdä. Heillä on tunnussana ja merkkinappi, mutta ei vielä salaisuuksia ja mysteereitä ratkaistavaksi.

  

Kun porukka on viettänyt koko päivän lumiukkoja tekemällä, huomaa Jack pudottaneena nappinsa pellolle ja menee yöllä etsimään sitä. Samalla retkellä hän näkee auton vetävän erikoista peräkoppia, josa kuuluu outoja ääniä. SOS saa ensimmäisen tehtävänsä, selvittää aution talon vangin.

  

Tarina oli paikoin epäuskottava, mutta herttaisen lastenkirjamainen. Aikuislukijalle mysteerin ratkaisu paljastuu jo alkumetreillä, mutta lapsilukijalle tämä saattaa olla hyvinkin jännittävä. Jäin kyllä ihmettelemään lasten talvivaatteita, sillä itse olen aina pukeutunut Michelin-mieheksi talvisin. 

     

Takakannesta:

SOS oli salainen kerho, jolla oli oma tunnussana, oma merkki ja omia jännittäviä asioita hoidettavina. Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun Jack hukkasi merkkinsä ja hiipi myöhään illalla ulos sitä etsimään. Ellei niin olisi sattunut, hän ei olisi koskaan nähnyt salaperäistä autoa eikä kuullut vangin pelästynyttä huutoa autiosta talosta. Näin joutui SOS-kerho ensimmäiseen vaaralliseen seikkailuunsa, joka ei suinkaan jäänyt viimeiseksi.

  

Suomentanut: Vilho Hokkanen, 79 sivua, Tammi 1989

     

Alkuperäinen nimi: The Secret Seven (1949)

  

Lapsuuteni kirjasuosikit -haasteen kooste

  

Luin haasteen aikana viisi lapsuuden suosikkiani. Lindgrenin teokset ovat jokaisella lukukerralla aina yhtä vaikuttavia. SOS ja 3 etsivää palauttivat mieleen lapsuuden kesät, jolloin luin niitä, sekä Salapoliisin ja Vakoilijan käsikirjat. Peter Pania puolestaan oli kivaa lukea ensimmäistä kertaa itse ja kaikkein alkuperäisimmässä asussaan. Se oli suosikki iltasatujani, joita siskoni luki minulle, kun en vielä osannut lukea itse. 

  

Tässä vielä linkit kaikkiin luettuihin:

• Robert Arthur: 3 etsivää ja kauhujen linna
• J.M. Barrie: Peter Pan
• Enid Blyton: SOS ja aution talon vanki
• Astrid Lindgren: Mio, poikani Mio
• Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli

Elokuun lukumaraton (päättynyt)

    

Elokuun lukumaratonia emännöi Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa. Maratonin kuvake on muuten ihana! Tykkään tuollaisesta loppukesän/alkusyksyn värimaailmasta ja tunnelmasta.

  

Minun osaltani maraton alkaa klo 22 Timo Parvelan ja Bjørn Sortlandin kirjoittamalla ja Pasi Pitkäsen kuvittamalla Kepler62-sarjan viidennellä osalla Virus.

  

Klo 23:45 Virus luettu, 189 sivua. Huh, viimein alkoi paljastumaan tärkeitä juonenkäänteitä. En malta odottaa, miten viimeinen osa, Salaisuus päättää sarjan. Nyt iltapalaa ja ennen nukkumaan menoa tarttunen johonkin sarjakuvaan.

Klo 9:00 Lukumaraton jatkuu lapsuuden suosikilla, Enid Blytonin SOS ja aution talon vanki. Tätä ja 3 etsivää-sarjaa tuli ala-asteella ahmittua, mutta Viisikkoja en lukenut, jostain syystä.

Klo 10:40 SOS ja aution talon vanki luettu. Yhteensä 268 sivua.
Klo 13:00 Jatkan ennen maratonia aloittamaani Chris Weitzin The Young World - Kaaoksen päivät -post-apokalyptistä nuortenkirjaa sivulta 90. Ah, hyvin kirjoitettu tuhoutunut maailma, jossa nuorten on pitänyt rakentaa uusi maailmanjärjestys - ihan parhautta!

Klo 22:00 Maraton päättyy. Tällä kertaa lukemiseen tuli kaikenlaisia keskeytyksiä, mutta sain kutenkin luettua kolme kirjaa, yhteensä 495 sivua. The Young World - Kaaoksen päivät jäi niin kiinnostaviin tunnelmiin, etten malta odottaa seuraavan osan kääntämistä.