tiistai 31. tammikuuta 2017

Klassikkohaaste osa 4: C.S. Lewis: Velho ja leijona

"Olipa kerran neljä lasta, joiden nimet olivat Peter, Susan, Edmund ja Lucy. 
Tämä on kertomus siitä, mitä heille tapahtui, kun heidät oli
sodan aikana lähetetty pois Lontoosta pommitusten takia."
  
    
Tammikuun lukupiirikirja
Lukuhaasteissa: Kirjabloggaajien klassikkohaaste 4, Helmet 2017: 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään, Uudellen luettua, Ajattomia satuja ja tarinoita, Adventures in Down Under and Beyond -Australia lukuhaaste: 35. Kirja, josta on tehty elokuva tai tv-sarja
   
Olen lukenut C.S. Lewisin Narnian tarinoiden ensimmäisen teoksen, Velho ja leijona kerran aikaisemminkin, 1990-luvulla ollessani ala-asteen 3.-4. luokalla, eli aika kauan sitten ja lukukokemus on varsin haalistunut. Muistan vain, että lukemani painos oli punainen kovakantinen versio ja siinä oli kuvitusta. Kuvitusta löytyy tästä pokkariversiostakin, mutta sijoitettuna jokaisen luvun alkuun. Tarina toki on tuttu mm. teoksen pohjalta tehdyn filmatisoinnin ansiosta. 
  
Olen halunnut jo pitkään lukea tämän uudelleen, joten tuntui luontevalta ottaa klassikkohaasteteoksekseni, kun alkuperäinen teosvalintani, James Herriotin Kaikenkarvaiset ystäväni ei tälläkään lukuyrityksellä käynnistynyt. En ole kuitenkaan luopunut vielä toivosta tuon klassikon suhteen, ehkä haasteen seuraava kierros ja kesän helteet on parempi ajakohta teokselle.
  
Tarkoitukseni on tutustua sarjan muihinkin osiin (ehkä jo tänä vuonna), sillä en ole niitä vielä lukenut. Teosten lukemisjärjestyksestä on olemassa kaksi koulukuntaa: toisen mukaan teokset luetaan ilmestymisjärjestyksessä, toinen kannattaa tapahtumien kronologista järjestystä, joka on Lewisin itsensä mukaan virallinen tapa. Sarjan kuvittamaton yhteispainos löytyy omasta hyllystäni, mutta se oli hieman painava ja Velho ja leijona on vain 93 sivun mittainen osuus tuosta tiiliskivestä. Niinpä lainasin teoksen yksittäisenä pokkarina lähikirjastosta ranteiden säästämiseksi.

Lewisin kerrotaan saaneen innostuksen teoksen kirjoittamiseen, kun toisen maailman sodan aikana hänen luokseen saapui joukko lapsia evakkoon. (Toisen maailmansodan mainitseminen teoksessa oli niitä yksityiskohtia, jotka minulta olivat jo unohtuneet.) Lewis oli J.R.R. Tolkienin ystävä ja he kuuluivat samaan kirjailijapiiriin. Tolkien ei pitänyt Lewisin teoksesta ja aluksi se ei myynyt kovin hyvin. Kaksikymmentä vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen se kuitenkin valittiin Times -lehden äänestyksessä toiseksi suurimmaksi kirjasuosikiksi Roald Dahlin Jali ja suklaatehdas -teoksen jälkeen. (Lähde: Wikipedia)

Narnian tarinat: Velho ja leijona (2005) 
Tuskin on montaa sellaista lukijaa, joka ei tiedä edes pääpiirteittäin mistä Narniassa on kyse. Tämä ensimmäinen osa esittelee maagisen maailman nimeltään Narnia. Sisarukset Peter, Susan, Edmund ja Lucy ovat Lontoon pommitusten takia muuttaneen erikoisen professorin luokse maaseudulle. Professorin talo on vanha ja suuri, ja kun lapset eräänä sateisena päivänä tutkivat sen lukuisia käytäviä ja huoneita he löytävät erikoisen vaatekaapin muutoin tyhjästä huoneesta. Tuo kaappi on portti toiseen maailmaan.
  
Lucy on ensimmäinen, joka sattumalta löytää tuon maagisen reitin Narniaan, lasten leikkiessä piilosia. Kun hän kertoo löydöstään, kukaan hänen sisaruksistaan ei usko pienen tytön puheita, vaan he pitävät niitä pelkkänä mielikuvituksen tuotteena. Myöhemmin Edmund seuraa Lucya kaappiin tytön tietämättä ja tapaa tarinan ilkeän Valkean Velhon, jonka takia Narniassa vallitsee ainainen talvi. Velho lumoaa Edmundin ja pyytää tätä tuomaan loputkin sisarukset hänen "vieraikseen". On nimittäin olemassa ennustus neljästä ilmislapsesta, jotka saapuessaan päättävät Velhon valtakauden, eikä Velho voi sallia sen toteutuvan.
  
"Mutta oletteko tosiaan sitä mieltä, herra professori", Peter sanoi, "että voisi olla olemassa toisia maailmoita - kaikkialla, aivan nurkan takana?" (s. 66)
  
Kun nuo kaksi Aatamin poikaa ja kaksi Eevan tytärtä lopulta saapuvat Narniaan, Edmund ei onnistukaan houkuttelemaan muita mukaansa. Hän kuitenkin kuulee kilteiltä Narnian asukkailta tietoja, joita arvelee velhon pitävän arvokkaina ja onnistuu muiden huomaamatta livistämään velhon linnaan. Veljensä petturuudesta typertyneet lapset lähtevät pakoon, ennen kuin Velhon kätyrit saapuvat ottamaan heidät kiinni. Matkalla tavataan mm. Joulupukki ja majesteettinen Aslan, leijona, jota voisi kutsua tarinan Dumbledoreksi, sillä se on ainoa, jota Velho pelkää koko maailmassa. 
  
Velho ja leijona on klassinen tarina hyvän ja pahan taistelusta: Aslanin armeija kohtaa lopulta Velhon joukot taistelukentällä. Mutta kuinka päihittää tuo kylmä, sydämetön Lilithin perillinen, joka pystyy muuttamaan vihollisensa kiveksi? Teos on täynnä kristillistä allegoriaa, mutta minua se ei juurikaan haitannut. Lisäksi Lewisin luomassa fantasiamaailmassa asustaa monenlaisia kreikkalaisen mytologian olentoja, kuten fauneja, kentaureja ja minotauroksia.
  
Enpäs muistanutkaan, kuinka inhottava hahmo Edmund on. "Et ajatellut yhtään mitään", Peter sanoi, "siinäpä se. Olet aina kiusannut pienempiäsi. Johan se nähtiin koulussa." (s. 61) Hän kasvaa kuitenkin tarinan aikana enemmän kuin sisaruksensa. Harmillisesti teoksen naiskuva on. kirjoitusajankohdan vuoksi hieman tyypillinen: kun tytöt kattavat pöydän, Peter menee kalastamaan herra Majavan kanssa ja kun on aika taistella, tytöt eivät siihen saamistaan aseista huolimatta saa osallistua.

"Miksi en, sir?" Lucy kysyi. "Minusta tuntuu - en tiedä - mutta minusa tuntuu että pystyisin."
"Siitä ei ole kysymys", sanoi joulupukki. "Mutta taisteleminen on rumaa naisten työksi." (s. 139). 

Narnia on maailmana kiehtova. Se herättää halun kurkistaa jokaiseen vanhaan vaatekaappiin, jos sieltä vaikka sattuisi löytymään reitti toiseen maailmaan. Teos sopii parhaiten n. 7-10 vuotiaille lapsille (varsinkin ääneen luettuna), sillä he eivät takerru teoksen kristillisyyteen, vaan keskittyvät jännittäviin tapahtumiin, kuten uuden talon tutkimiseen, Edmundin petokseen ja lopun taisteluun. Odotan kovasti sarjan muiden osien lukemista, sillä niistä minulla ei ole minkäänlaista käsitystä.

Tietenkin te pääsette takaisin Narniaan jonakin päivänä. -- Mutta älkää yrittäkö käyttää samaa tietä kahdesti. Toden totta, älkää ensinnäkään yrittäkö päästä sinne. Joudutte sinne silloin, kun ette sitä odota. (s. 237- 238)
   
Naureskelin lukiessani, kun Lucy menee kaappiin: "Hän jätti tietenkin oven auki, koska tiesi, että on tavattoman typerää sulkeutua vaatekaappiin." (s. 13) Olen nimittän suunnilleen niihin aikoihin kuin luin kirjan ensimmäisen kerran tehnyt juuri tuon: siis mennyt kaappiin ja sulkenut oven. Ja jäänyt sinne jumiin. Kaiken lisäksi sain idean päähäni, kun vain pari kuukautta kuukautta nuorempi pikkuserkkuni oli kyläilemässä.
  
Menimme molemmat yhtä aikaa vierekkäisiin komeroihin, tyhjennettyämme molemmista ensin alimman hyllyn - tilaa ei siis ollut paljoa, mutta lapsen mentävä kolo kuitenkin. Minulla ei tosiaankaan tullut mieleen, että olisimme menneet vuorotellen komeroon ja kokeilleet ensin, saako ovea auki sisältä ja toinen jää ulkopuolelle auttamaan. Olikin sitten odotettava aika kauan, että äitini tuli navettatöistään ja kuuli huutomme ja tömistyksemme ja vapautti meidät omasta ansastamme. Opinpahan ainakin, ettei sellaiseen kaappiin kannata mennä, jota ei saa auki sisäpuolelta. Komeroiden ovissa ovissa oli tällaiset lukot.
     
     
Arvosana:
 
     
Takakannesta:
C.S. Lewisin (1898-1963) kirjoittama Narnia-sarja on englantilaisen lantenkirjallisuuden klassikkoja. sarja seitsemän kirjaa kertovat Narniasta, mielikuvitusmaasta, jonka olemassaolosta vain harvat tietävät. ja tähän ihmeelliseen, uskomattomaan maahan pääsevät vain lapset.
   
Suomentanut: Kyllikki Hämäläinen, 238 sivua, Loisto 2009 (1. painos 1960, Otava)
    
Alkuperäinen nimi: The Lion, the Witch an the Wardrobes (1950)
    
Kaappiin ovat astuttu myös täällä: Lumiomena1001 kirjaa ja yksi pieni elämäKirjanainenSivutiellä, Lukemisen kartasto
  
Sarjassa ilmestyneet:
  • Velho ja leijona (1950/1960) 
  • Prinssi Kaspian (1951/1961) 
  • Kaspianin matka maailman ääriin (1952/1963) 
  • Hopeinen tuoli (1953/1976) 
  • Hevonen ja poika (1954/1977) 
  • Taikurin sisarenpoika (1955/1959) 
  • Narnian viimeinen taistelu (1956/1979)

13 kommenttia:

  1. Ai kauheaa tuo kaappiin jääminen! Itselläni on kamala ahtaanpaikankammo ja tekee pahaa pelkkä ajatteleminen tuosta tilanteesta. :'D

    Älyttömästi tekisi mieli lukea nämä kirjat uudestaan. Juurikin sen takia, että olen edellisellä kerralla ollut niin nuori, että nyt tulisi varmasti kiinnitettyä huomiota kaikkeen muuhun. Olen tainnut lukea neljä ensimmäistä ilmestymisjärjestyksessä.. Seuraavaksi ajattelin kokeilla kronologista järjestystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi itselleni ei jäänyt traumoja siitä, vaikka varmaan pari tuntia jumissa oltiinkin.

      Minä varmaan luen epäjärjestyksessä, kun ajattelin, että seuraavaksi voisi lukea sen Taikurin sisarenpojan. :D

      Poista
  2. Itsekin luin Narniat pienenä erittäin epäjärjestyksessä. Tekisi mieli lukea koko sarja uudelleen, suurimmasta osasta sarjaa ei nimittäin ole juuri mitään muistikuvia. Hevonen ja poika oli ainakin pikku-Celestinen mielestä sarjan paras osa, en tiedä, miten vanhempi versio kirjaan suhtautuisi.

    Omasta hyllystä löytyy Hevonen ja poika ja Kaspianin matka maailman ääriin tuona samaisena pokkaripainoksena ja lisäksi Velho ja leijona leffakansilla, mutta haaveilisin kovakantisista versioista, koska pidän kuvituksesta ja näissä molemmissa painoksissa se jää harmittavasti pois :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siskollani on kuvitettu yhteisnide sarjasta, se on aika isokokoinen ja vanhat kuvat on siihen versioon väritetty. Muistan, kun hän luki sitä pojilleen, kun nämä taisivat olla vielä esikoululainen ja tokaluokkalainen. Sitä ainakin saanee melko helposti. Olisi kiva, jos näistä tulisi uudet painokset kovakantisina ja päivitetyllä suomennoksella.

      Leffakantisten yleensä ainoa hyvä puoli on, että niitä saa kirpparilla tosi halvalla. Minulla on mm. monta Austenia ja Universumien tomu kovakantisina leffakuvalla.

      Poista
  3. Kaapit olivat kyllä houkuttavia lapsena. Monet majat tuli niihin tehtyä. Meidän kaapeissa ei ollut vaarana lukkiutua sisäpuolelle. :D

    En muista, että olisin koskaan lukenut näitä Narnia-kirjoja. Sen sijaan erilaisia tv-versioita olen niistä nähnyt. Aslanin kohtalo itketti: muistan että minua järkytti lapsena kovasti, kun siltä ajeltiin karvat. Voisikin ottaa nämä lukuun ja haluan kyllä lukea nämä tapahtuma- en julkaisujärjestyksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tein yläasteella, kun muutettiin maalta kaupunkiin, oman huoneeni vaatetangollisen kaapin alaosaan lukupesän. :)

      Koska tämän ekan osan tarina oli tuttu, niin se ei onnistunut kauhean vahvoja lukukokemuksia herättämään, mutta odotukset on kovat myöhemmin ilmestyneitä teoksia kohtaan, sillä vaikka olen molemmat Kaspian-leffat nähnyt, niistä ei ole jäänyt mitään mielikuvia, puhumattakaan muista osista joita ei ole filmatisoitu. Joskus 90-luvulla taisi pyöriä myös tv-sarja Narniasta, josta jäänyt muutamia välähdyksiä mieleen, juurikin Aslanin uhrautumisesta ja koin samoja tunteita kuin sinä sen kohtauksen aikana.

      Poista
  4. Mä luin koko sarjan putkeen viime vuonna ekaa kertaa lapsuuden jälkeen ja tykkäsin yllättävän paljon. Olin siis lukenut aiemmin parhaat useampaan kertaan ja huonoimmat vain kerran. Ne huonoimmatkin osat olivat parempia kuin mitä muistin. Eniten tykkään ehkä tästä ekasta, toinen erikoislempparini on Hopeinen tuoli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, kun katselin sarjan muitakin osia kirjastoautossa luettuani tuon ensimmäisen. Se liittyi johonkin Lukeva luokka-tempaukseen, jossa jokainen oppilas toi omia kirjojaan kouluun ja niitä sai lainata pulpettikirjaksi. En kyllä yhtään muista miksen lukenut muita osia. No, jospa nyt korjaisin tuon virheen.

      Poista
  5. Koko sarja on kiehtova. Tuon allegorian takia siinä on monia tasoja, joten eri-ikäisenä ja eri lukukerroilla siitä löytyy aina uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta. Ei tämä nimittäin sitä kristinuskon näkökulmaa mitenkään tuputa, ja onhan kirjailijaa myös syytetty pakanallisuuden esittämisestä liian positiivisessa valossa, koska mukana mytologiset olennot ja mm. viinin jumala Bacchus ja kumppaninsa Silenius.

      Poista
  6. En ole lukenut ainuttakaan Narnia-kirjaa, mutta elokuvaversioista olen pitänyt. Juuri tuo kuvassa näkyvä versio oli upea, taisin käydä sen katsomassa elokuvateatterissa. Lapsinäyttelijät sopivat hyvin osiinsa. Luulen, että leffaversiot ja niiden visuaalisuus riittävät minulle. :) Auts tuota kaappiepisodia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eka filmatisointi (katsoin uudelleen kirjoittaessani bloggausta) on pitkälti uskollinen kirjalle, tosin alun WWII ja lopputaistelu Narniassa pidennettyjä ja dramatisoituja. Eeppisyydestä nauttivana ihmisenä en kokenut tuota ollenkaan huonoksi ratkaisuksi (taistelu ratkesi kirjassa viidessä minuutissa, kun Aslan tuo uudet joukot mukaan). Tosin olisin pitänyt enemmän, jos Susan ja Lucy olisivat saaneet vähän modernisoidumman naisroolin.

      Poista