lauantai 7. tammikuuta 2017

Lastenkirjalauantai: P.L. Travers: Maija Poppanen

"Molemmat tiesivät että jotakin outoa ja ihmeellistä 
oli tapahtunut Kirsikkatie seitsemässätoista."
  
  
Lukuhaasteissa: Helmet-lukuhaaste: 35. Kirjan nimessä on erisnimi, Adventures in Down Under and Beyond - Australia-lukuhaaste: 50. Kirja, joka rikkoi odotuksiasi tai yllätti sinut jollain muulla tavalla
  
Joululomalukemiseksi varaamani M.R. Careyn Maailman lahjakkain tyttö ei riittänyt koko matkan ajaksi, enkä ollut jostain oudosta syystä varannut enempää luettavaa mukaani. Onneksi sain siskoltani hänen hyllystään poistamansa P.L. Traversin Maija Poppasen. Pakko tunnustaa, että en tiennyt hahmon pohjaavan kirjaan, vaan pidin Disneyn vuonna 1964 ilmestynyttä elokuvaa alkuperäistarinana. Olinkin hyvin hämmästynyt, kuinka kaukana nämä kaksi versiot ovat toisistaan. Tällä kertaa elokuva päihittää kirjallisen esikuvansa. Pohdin, millainen mahtaisi olla Hayao Miyazakin tyyliin tehty animaatioversio Maija Poppasesta, sillä maailma tarvitsee sellaisen.
   
Kirsikkatie 17 on Pankin perheen koti. Perheeseen kuuluuvat herra ja rouva Pankki, sekä heidän neljä lastaan Anna, Mikko ja pikkuiset kaksoset Jukka ja Saara. Talo on hieman rapistunut, mutta herra Pankki on sanonut rouvalleen, että tämä voi saada joko "sievän, siistin, mukavan talon tai neljä lasta. Mutta ei molempia, siihen herra Pankilla ei ollut varaa." (s. 5) Pankeilla on kuitenkin tästä huolimatta laaja palveluskunta, johon kuuluvat keittäjä, rouva Kampela, pöydän kattaja, Ellen ja Ropponen, jonka tehtäviin kuuluvat niin ruohon leikkaaminen, veitsien puhdistaminen kuin kenkien kiillottaminen. 
  
Viimeisin lastenhoitaja Kaisa on eronnut juuri, joten  herra Pankki ehdottaa, että rouva Pankin pitäisi laittaa lehteen ilmoitus lastenhoitajan paikasta: "Anna ja Mikko ja Jukka ja Saara Pankki (puhumattakaan heidän äidistään) haluavat parhaan mahdollisen lastenhoitajan niin halvalla kuin mahdollista ja heti paikalla " (s.6) Lapset eivät olleet pitäneet Kaisasta, sillä hän oli "vanha ja lihava ja lemusi kaljalta" (s. 8) ja minustakin on hyvä, että hän ei ollut enää töissä lastenhoitajana.

"Minä olen siihen saakka, kun tuuli kääntyy." (s. 15)
  
Pian itätuuli heittää supernanny Maija Poppasen perheen ovelle. Hänellä on kiiltävä musta tukka, joka on Annan mielestä samanlainen kuin hollantilaisella puunukella. Maija Poppanen on niiskuttava, tiukka ja asiallinen nainen, joka ihailee itseään kauppojen ikkunoiden heijastuksista ja pitää kauniista vaatteista. Ei siis ollenkaan sellainen kuin elokuvan ihastuttava, taianomainen lastenhoitaja, jota näyttelee Julie Andrews. Hän kyllä liukuu kaidepuuta ylös, käy seikkailemassa katupiirtäjä-Pertun kuvassa ja antaa lapsille lääkettä, ei kuitenkaan sokerin kyytipoikana, vaan yhdestä pullosta tarjottu lääke maistuu jokaisen suussa erilaiselle. Annalle se on situunahyytelöä,  Mikolle mansikkajäätelöä, kaksosille maitoa ja Maijalle itselleen rommitotia.
    
Maija Poppanen sanoi niitä aina "varpusiksi", koska hän itserakkaasti väitti, että kaikki linnut olivat hänen mielestään samanlaisia. (s. 75)
  
Eräänä päivänä ulkoillessaan lapset ja Maija Poppanen löytävät kompassin kadulta ja seikkailevat sen avulla jokaisessa ilmansuunnassa. Tämä osuus kirjasta oli hieman kummallinen ja aikalaiskertomuksien tapaan stereotyyppinen. Pohjoisessa asui eskimoita, idässä mandariineja, etelässä tummaihoisia, helmiin ja höyheniin pukeutuneita ihmisiä ja lännessä amerikan alkuperäiskansan edustajia. En aivan ymmärtänyt, mitä Travers yritti tällä osuudella sanoa, joskin matkustaminen kompassilla onkin hienoa. Maija tosin kiistää aina lasten kuvailemat seikkailut, joissa he ovat yhdessä olleet.

"Ettekö tiedä", sanoi hän surkutellen, "että jokaisella on oma satumaansa." (s. 24)
  
Ihmettelin kovasti, miksi Maija Poppanen yritti niin kovasti peitellä omaa erityislaatuisuuttaan, eikä nauttinut siitä. Muutoikin varsin kylmä fiilis hänen hahmostaan jäi. Jokaisessa luvussa tapahtuu jotain taianomaista, on mm. erikoinen leivoskauppa, tanssiva lehmä ja öinen eläintarha. Tarina kertoo Pankin perheestä ja uudesta lastenhoitajasta syksystä kevääseen. Kun tuulen suunta muuttuu idästä länteen, tarttuu Maija Poppanen matosta tehtyyn matkalaukkuunsa ja papukaijakahvaiseen sateenvarjoonsa ja nousee tuulen mukana ilmaan. 
  
Maija Poppasesta on ilmestynyt 2010 Jaana Kapari-Jatan suomentama ja Marika Maijalan kuvittama versio ja se lienee paljon sujuvampaa luettavaa nykylapsille kuin tämä alkuperäinen käännös. Hahmojen nimet ovat kokeneet muutoksen ja kompassitarinan eri kansalaisuuksia edustavat ihmiset on korvattu eläimillä.

Arvosana:
   
Takakannesta:
Hän on lumooja, maaginen hahmo, jota on pakko totella: vanhanpuoleinen, tiukasti napitettu, kireänutturainen, tuiskea, kolakka neiti. Hänellä näyttää olevan mahdollisimman vähän niitä ominaisuuksia, joita on totuttu odottamaan kiltiltä lastenhoitajalta. Kuitenkin hän tehoaa lapsiin, raisuimmatkin hän hetkessä kietoo pikkusormensa ympäri.
  
Maija Poppanen tulee kirjan alkulehdille itätuulen myötä, joka paiskaa hänet Annan ja Mikon kodin ovelle, ja liukuu kaidepuuta ylöspäin. Monia muitakin ihmeellisiä asioita ennättää tapahtua, ennen kuin Maija Poppanen häviää länsituulen lennättämänä.
       
Suomentanut: Tyyni Tuulio, 148 sivua, WSOY 1980 (7. painos, 1. suomenkielinen painos 1936)
    
Alkuperäinen nimi: Mary Poppins (1934)
    
Maija Poppasen tarinaan on tutustuttu myös täällä: Kirjavinkit, Oksan hyllyltä, Hurja Hassu LukijaLumiomena
  

12 kommenttia:

  1. Olen joskus pienenä lukenut Maija Poppasen vanhemman käännöksen, kun se löytyi ukkini kirjahyllystä. Muistikuvani teoksesta ovat kuitenkin niin hatarat, etten pysty muodostamaan siitä kokonaista mielipidettä - ehkä minun pitäisi lukea sekin uudestaan, saisi lukuhaasteeseen täytettä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselin parissa blogissa kirjoitettuja postauksia uudesta suomennoksesta, joka eroaa tosiaan nimien osalta aika paljon. Nuo Kapari-Jatan nimikäännökset tuntuvat paljon vanhemmilta kuin tämän vanhemman suomennoksen: Anne onkin Anja, Mikko on Veikko, Jukka on Tauno ja Saara Inkeri.

      En osaa lähteä kovin innokkaasti suosittelemaan tämän lukemista, vaikka paikoin tarinassa onkin kiinnostavia kohtia, mutta onhan tämä ainakin lyhyt. :)

      Poista
  2. Rakastin Maija Poppasta, kun olin alle kouluikäinen! Tosin niissä käännöksissä, jotka luin, nimet olivat kyllä alkuperäiset (perheen sukunimi oli Banks, lapset Jane, Michael, John ja Barbara jne). Muistan kirjojen inspiroineen leikkejäni niin paljon, että juoksentelin sinisessä kylpytakissa ympäri taloa leikkien Maija Poppasta kumppaneineen.

    Niin ihana kuin onkin, Disneyn musikaali jotenkin pilasi kirjat. Kaikki oli jotenkin niin erilaista verrattuna kirjoihin ja suomeksi dubatussa elokuvassa nimetkin olivat ihan väärin. Varmaan ensimmäinen kirjaan pohjautuvan elokuvan aiheuttama pettymys :D Voisin kyllä lukea kirjat uudestaan, en niihin ole sitten ala-asteen tarttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukemasi versio on varmaan sitten tuo Marikka Makkosen 1982 ilmestynyt käännös. Olisipa kiva joskus verrata näitä eri käännöksiä.

      Luen tällä hetkellä Tuutikki Tolosen Mörköreittiä (jatko-osa Mörkövahdille) ja näissä on merkittävässä roolissa sininen kylpytakki.

      Minä näin Maija Poppasen ensimmäisen kerran olisiko ollut vasta yläasteella. Jotenkin se aurinkoinen, laulavainen Poppanen on jäänyt mieleeni vahvasti ja tämä niiskuttava, omaa kuvaansa tuijottava ja äksyileva versio ei tuntunut ollenkaan hauskalta. Live action elokuvien dubbaaminen on minusta suoranainen rikos.

      Poista
  3. Minä pidin Poppas-kirjoista tosi paljon lapsena, mutta luin eri suomennosta kuin sinä. Siinä nimittäin nimiä ei oltu (onneksi!!!) käännetty. Suomennos oli Marikki Makkosen, löysin sen googlella Kirjojen kamari -blogista: http://kirjojenkamari.blogspot.fi/2014/06/p-l-travers-maija-poppanen-1934.html - tuttu kansi ja tutunoloista tekstiä! Herra ja rouva Pankki ovat siis Banksin perhe, jos oikein muistan. Leffaversioita yms. en ole tainnut nähdä, mutta tuo lapsuuteni käännösversio olisi kiva lukea uudelleen sinun haasteeseesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysyit bloggauksessasi, että oliko tässä hahmoa nimeltä herra Peruukki (Maijan setä) niin ainakin tässä käännöksessä sellainen hahmo löytyi. Ja naapurin neiti Leivon koira oli Anttu, ei Antero (niin kuin kuulin sen olevan Lumiomena-blogin Katjan postauksen perusteella). Olisipa kiva kuulla kommenttejasi siitä suomennoksesta, joka itsellesi on tutuin, sen jälkeen kun olet lukenut uusimman version.

      Poista
  4. Joskus mietin pitäisikö lapsena luettuja kirjoja lukea uudelleen, mutta tämä kyllä romuttaisi kaikki mielikuvat. Niiskuttava Maija Poppanen - itse muistan hänet hymyilevänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä teoksesta muodostuu hyvin erilainen kuva riippuen siitä, minkä suomennoksen ja minkä ikäisenä sen lukee. Oli todellakin hämmästyttävää, kuinka kylmä ja itserakas kuva Maija Poppasesta tämän pohjalta syntyi. Eivätkä Pankin perheen lapset olleet mitään kauhukakaroita, niin kuin kuvittelin.

      Poista
  5. Rakastan Maija Poppas-elokuvaa, ja siksi yritin lapsena/nuorena aloittaa kirjaa pariinkin otteeseen. Aina jäi kesken, sillä Maija oli kirjassa niin ärsyttävä. Olen kuitenkin miettinyt, että pitäisi yrittää uudelleen nyt kun siitä on uusi käännös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se elokuva on ihana, vaikka viime katsomiskerrasta on jo vuosia. Olisi siis aika jälleen virkistää muistia. Ärsyttävä kuvaa hyvin sitä tunnetta, minkä Maija minussakin herätti. Olin hyvin hämmentynyt lukiessani ja kysyin kirjan aloitettuani siskoltani, muistaako hänkin Maijan tällaisena, mutta hän totesi, että kirjan lukemisesta on jo niin paljon aikaa, ettei pysty sanomaan varmaksi.

      Jaana Kapari-Jatan käännös on varmaan sujuvampi ja kompassitarinan osalta modernisoitu. Harmillisesti hän on kääntänyt hahmojen nimet uudelleen. Minä olisin ehkä valinnut ne toisin.

      Poista
  6. Elokuva on lapsuudesta tuttu, en tiedä uskallanko romuttaa sen mielikuvaa lukemalla tätä :D Ehkä jos uudempi käännös sattuu kohdalle, niin saatan kokeilla.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaankin yllättävän paljon eroava elokuvasta. Disney teki siis paljon hyvää alkuperäistarinalle. :)

      Poista