lauantai 31. maaliskuuta 2018

Arina Tanemura: Prinsessa Sakura 2

   
Arvostelukappale
  
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste
  
Toinen osa Arina Tanemuran Prinsessa Sakuran seikkailuja syventää tarinan maailmaa. Hahmoista nähdään uusia ulottuvuuksia ja toimintaa ei ole unohdettu, vaikka ihmissudedraamaakin mahtuu mukaan. Seuraavaa osaa jää odottamaan mielenkiinnolla. Postaukseni sarjan ensimmäisestä osasta löytyy täältä
  
   
Taide on Tanemuralle tyypillistä, kauniita koko aukeaman miljöitä, isosilmäisiä, hulmuavahiuksisia hahmoja, joiden kasvot näkyvät kerronnassa runsaasti ja rastereita käytetään raskaalla kädellä luomaan tunnelmaa. Olisin tosin halunnut tietää jo lisää siitä, mikä on Sakuran rooli hirviöiden metsästäjänä, aiheen ympärillä ollaan vasta käväisty, muttei oikein kunnolla selitetty, eikä noita otuksiakaan niin paljoa ole vielä päästy tappamaan. Jospa seuraavassa osassa on vielä enemmän toimintaa. 
   
  
Sarjan kannet ovat ihastuttavia väreillään. Olisikin hienoa, jos joskus Suomessa voisi ilmestyä mangapokkareita, joissa olisi värisivuja keskellä pokkariakin, sillä Taneuran lukujen aloituskuvat  ovat niin yksityiskohtaisia, että mustavalkoisena ne menettävät paljon kauneudestaan. 

Kolmas osa ilmestyy 4.5.

Takakannesta:
Prinsessa sakura aloittelee uraansa kuolemattomana hirviöiden metsästäjä uuden ystävänsä Kohakun kanssa. Tosin nyt Sakuraa itseään metsästää hirviönä hänen kihlattunsa prinssi Oora, joka myöskin omaa yllättävän hirviömäisiä kykyjä. Prinssin tähtäimessä on Sakuran taikamiekka, jolla voi surmata kuolemattomien hirviöiden lisäksi myös tarinamme sankarittaren..."
  
Ikäsuositus: 11+

Suomentanut: Kim Sariola, 192 sivua, Sangatsu Manga 2018
  
Alkuperäinen nimi: Sakura-hime kaden (2008)
  
Muita lukukokemuksi: Harakan varpaat, Manga Puutarha

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Hiro Kiyohara: Another - 1st period

     
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste
   
Sangatsu Mangan ja Punaisen Jättiläisen lisäksi suomennettua mangaa julkaisee myös Ivrea. Ivrean pokkarit tuntuvat hieman erilaisilta käteen, sillä niissä on erillinen kansipaperi, toisin kuin kahdella muulla julkaisijalla, joissa kansitaide ja esittely painetaan suoraan kansipahviin. Olen lukenut aiemmin vain pari Ivrealta ilmestynyttä teosta (viimemmäksi Rakastajat henkeen ja vereen osat 1 ja 2 muutama vuosi sitten), mutta en ole aiemmin blogannut niistä. Näin ollen ensimmäisenä Ivrean mangana esittelen Hiro Kiyoharan piirtämän mangan Another, joka perustuu Yukito Ayatsujin samannimiseen romaaniin. Romaanin pohjalta on tehty myös anime vuonna 2012. 
  
 
Päähenkilö on yhdeksännen luokan uudessa koulussa aloittava Koichi Sakakibara. Pojan isä on professori, joka lähtee vuodeksi Intiaan, äiti on kuollut hänen ollessaan pieni, joten hän asuu peruskoulun viimeisen vuoden ajan isovanhempiensa luona. Koichin luokka 9c on tunnettu 26 vuotta sitten tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa kuoli Misaki-niminen tyttö. Luokkakaverit kuitenkin teeskentelivät, että hän edelleen eli. 

    
Koichin täti, joka on käynyt samaa koulua, kertoo outoja tapoja, mitä täytyy noudattaa: 1) jos on koulun katolla ja kuulee korpin äänen, on ensimmäinen askel otettava vasemmalla jalalla, 2) on varottava kaatumista tiellä, jonne pääsee koulun takaportista ja 3) luokkakavereita on aina toteltava. 
  
Kiyoharan tyyli on hyvin selkeä (eikä rastereita käytetä niin paljon kuin monissa muissa mangoissa) ja paikoin erittäin realistinenkin. Ensimmäinen osa pohjustaa mysteerisarjaa, paljoa varmaa tietoa ei vielä kerrota. Mitä ovat esimerkiksi ne oudot nuket, joita Koichi käy katsomassa? Sarjassa on ilmestynyt neljä osaa. 
  
Arvosana: 
   
Takakannesta:
26 vuotta sitten Misaki-niminen tyttö kävi Yomikitan yläkoulua Hayamiyaman kaupungissa. Hän oli suosittu oppilas, mutta vaihdettuaan luokkaa Misaki menehtyi äkillisesti onnettomuudessa. Hänen luokkatoverinsa eivät tahtoneet hyväksyä Misakin kuolemaa, ja siksi he teeskentelivät, että hän eläisi vielä.
  
Mutta miten ihmeessä Misaki ilmestyi ryhmäkuvaan valmistujaispäivänä...?
  
Ikäsuositus: 13+
     
Suomentanut: Emma Myllynen, 200 sivua, 2016
  
Alkuperäinen nimi: Another 1 (2010)
  
Muita lukukokemuksia: Anime-lehti

torstai 29. maaliskuuta 2018

Hikaru Miyoshi: Tarkastaja Akane Tsunemori 1 ja 2

"Kauan sitten omasta elämästään sai päättää itse, eikä tarvinnut kantaa vastuuta.
  
Nykyään Sibylla-järjestelmä lukee kunkin kyvyt ja kertoo
miten ihminen voi elää kaikkein onnellisinta elämää."
    
   
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste    
Luin helmikuun mangaviikolle teoksen, jonka lopussa oli mainos Hikaru Miyoshin mangasarjasta Tarkastaja Akane Tsunemori. Olin nähnyt ensimmäisen osan kannen jossain aikaisemminkin, muttei se itsessään herättänyt kiinnostusta. Jotain voinee päätellä jo siitä, että päätin lainata sarjan toisenkin osan. 
  
  
Teoksen maailmassa on Sibylla-järjestelmä, joka auttaa mm- päätösten teossa. Esimerkiksi jatko-opiskelupaikan valinta on helppoa, kun saat tietää alat, joille sovellut. Lisäksi ihmiset käyttävät psyykepasseja, joiden väri kertoo heidän mielentilansa ja stressin määränsä. Jos passin väri on vääränlainen, on mentävä hoitamaan mielenterveyttä. Kuulostaa ihan hyvältä, mutta kuten dystopiamaailmoille on tyypillistä, pinnan alla on myös se toinen taso: kaikki ei olekaan niin hyvin kuin ensisilmäys antaa olettaa.
  
   
Päähenkilö Akane Tsunemori (joka esiintyy sarjan kuudennen osan kannessa), koulun paras oppilas, on saanut ainoana oppilaana soveltuvuuden myös turvallisuusvirastoon. Hänestä tulee siis eräänlainen poliisi, joka vangitsee ajokoirien (alaistensa, joilla on korkea rikoskerroin, mutta jotka eivät ole toteuttaneet rikollisia taipumuksiaan) kanssa ihmisiä, jotka ovat riskiryhmässä tehdä rikoksen eli toisin sanoen latentteja rikollisia. Tämä rikostenehkäisy ennen tapahtumistaan muistuttaa paljon elokuvan Minority Report ideaa. 
  
Pidin tästä sarjasta yllätyksekseni paljon, vaikka piirrostyyli ei olekaan sellainen, mistä tyypillisesti tykkään. Hahmot tuntuvat moniulotteisilta ja etenkin Shinya Kogami vaikuttaa kiehtovalta henkilöltä. Tämä futuristinen dekkarimanga ei sovi kaikkein herkimmille lukijoille, sillä sarjassa on melko raakojakin murhia. Aion lukea tätä sarjaa lisää. 
  
Arvosana: 
  
Takakannesta:
Kuinka kitkeä rikollisuus jo idullaan?
  
Hittianimeen "Psycho-Pass" perustuva manga kertoo ajatuspoliisien työstä!
  
Tulevaisuuden Japanissa kansalaisten mielet luodataan säännöllisesti. Kohonnut stressitaso vie terapiaan, jotta kansalainen ei lankeaisi kaidalta polulta. Mutta jos sallitut arvot ylittyvät liikaa ja vakava rikos on todennäköinen, liikkeelle lähtee poliisin erikoisyksikkö. Sen jäsenillä on lupa käyttää kuolettavaa voimaa... 
  
Ikäsuositus: 15+
     
Suomentanut: Suvi Mäkelä, 191 sivua (1. osa) ja 196 sivua (2. osa), Punainen Jättiläinen 2017
  
Alkuperäinen nimi: Kanshikan Tsunemori Akane (2013)
  
Muita lukukokemuksia: Siniristiotakut

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Rino Mizuho: Maaginen suklaapuoti 1-3

     
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste
    
Rino Mizuhon Maaginen suklaapuoti on kiehtova yhdistelmä satujen opettavaisuutta ja koululaisarkea. Metsässä on mystinen suklaapuoti, josta ostetut herkut pystyvät totetuttamaan syöjänsä toiveen, mutta maksu suoritetaan muutoin kuin rahallisesti. Joku voi menettää esimerkiksi maineensa, kauneutensa, kehonsa vapauden tai koko elämänsä. 
  
  
Menetetty ominaisuus riippuu siitä, onko toive tehty hyvää vai pahaa tarkoittaen. Hyviltä otetaan pois jokin heikkous, ilkeiden toive kääntyy aina itseä vastaan. Toisinaan tarinoiden saamat käänteet ovat aika raakoja. Koulukiusaaminen saa suklaista uutta potkua, mutta paha palkitaan ansionsa mukaan lopussa ja hyvät ihmiset voimaantuvat syötyään suklaata. 
  
   
Aluksi suklaapuoti on todella salamyhkäinen, mutta kolmannessa osassa kerrotaan puodin pitäjä Shokora Aikawan lapsuudesta, kuinka hänestä tuli suklaapuodin omistaja ja mihin suklaiden maagisuus perustuu. Taikuuden takana on demonisia voimia. 
  
  
Osa tarinoista on yksittäisiä, osa limittyy toisiinsa.  Pidin näistä sarjan kolmesta ensimmäisestä osasta suuresti niin kuvituksen kuin tarinoidenkin osalta ja haluan kyllä jatkossa lukea lisää. Osia sarjassa on ilmestynyt yhteensä 14, eli luettavaa riittää. Shokoran asu on ihastuttava ja kolmannessa osassa on söpöjä gothic lolita-vaatteita suunnitteleva tyttö.
  
Arvosana: 
      
Takakansista:
Osa 1)
Syvällä metsässä lymyää suklaapuoti, jonka vain harvat löytävät. Puoti on täynnä huumaavan tuoksuvia herkkuja - joilla on maagisia voimia!

Suklaan luo löytävät juuri ne, joilla on jokin harras toive. Konvehti suuhun sulamaan ja toive toteutuu!

Kannattaa kuitenkin muistaa, että toiveella on hintansa...

Osa 2)
Salaisuuksien suklaapuoti kutsuu jälleen sekä onnettomia että toiveikkaita kulkijoita luokseen...

Nyt kuulemme lisää puodin omistajien tarinasta ja seuraamme kohtalokkaita kertomuksia. Mitä Mikin ja Ayamen kateus voikaan saada aikaan?

Tietenkin myös uudet suklaaherkut sulavat suussa, petollisen kierolla tavalla... Tule maistamaan!

Osa 3)
Ystävänpäivä saapuu - mutta Shokoran puoti on kiinni! Ei hätää, sillä ihastuneet tytöt keksivät kyllä keinonsa. Ja taas sydämiä valloitetaan!
Shokora saa myös huomata, että hänellä on kilpailija. Kuka on mystinen Blanche?

Tämäkään osa ei olisi aito Maaginen suklaapuoti, ellei luvassa olisi onnettomuuksia, kostoa, kummituksia - sekä suloisia herkkuja!
     
Suomentanut: Antti Kokkonen, 192 sivua (osa 1), 180 sivua (osa 2) ja 181 sivua (osa 3), Sangatsu Manga 2013
  
Alkuperäinen nimi: Chocolat no Mahou (1. osa 2009, osa 2 ja 3 2010)
  
Muita lukukokemuksia: Anime-lehti

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Ranmaru Kotone: Your name. 03

"Mitä varten itken?"
    
   
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste
 
Postaukseni ensimmäisestä ja toisesta osasta.
  
Kolmas osa Ranmaru Kotonen sarjakuvaksi adaptoimasta Makoto Shinkain animesta Your name. kertoo, kuinka tarinan kaksi eri puolilla Japania elävää päähenkilöä Mitsuha ja Taki kohtaavat viimein. Kahdessa aikaisemmassa osassa he mystisesti heräsivät toistensa kehoista. Lopulta paljastuu, että he elävät eri ajoissa. Onneksi eroa on vain muutava vuosi eikä vuosikymmeniä (toisaalta se olisi tuonut mielenkiintoinen käänteen tähän rakkaustarinaan). Onnistuuko Taki pelastamaan Mitsuhan kylää uhkaavalta tuholta?
   
    
Toisinaan, kun aamulla herään, itksen, Niin minulle välillä käy. Etsin jotakuta. Tai jotain. Se tunne valtasi mieleni kai jolloin komeetan kappale hävitti kotikaupunkini.

    
En ollut aivan täysin ihastunut teoksen loppuun. Luulen, että animena tämä  olisi hienompi kokemus kuin mangana, ihan senkin vuoksi, että väreillä ja valolla on paljon merkitystä teoksen tunnelman luojana ja mustavalkoisella staattisella kuvalla on omat rajoituksensa saman effektin aikaan saamiseksi. Pitääkin etsiä anime käsiini, ja mahdollisesti kirjoittaa siitä blogiinkin. 
   
Arvosana: 
   
Takakannesta:
Hittielokuva "your name." mangaversiona!
  
Kohtaaminen, jota ei pitänyt tapahtua.
  
Pitkästynyt maalaistyttö Mitsuha uneksii elämästä tokiolaispoikana. Eräänä aamuna hän tosiaan herää sellaisena! Samalla Taki, nuorukainen Tokiosta, herää Mitsuhan kehossa. Tätä tapahtuu useita kertoja. Vähitellen kaksikko saa erilaisilla viesteillä yhteyden toisiinsa. Mistä on kyse? Onko kaikki pelkkää unta vai onko taustalla jokin suurempi kuvio...? 
  
Perustuu lukuisia palkintoja kahmineeseen, Suomessakin esitettyyn animaatioelokuvaan "your name."
   
Suomentanut: Janne Mökkönen, 152 sivua, Sangatsu Manga 2018
  
Alkuperäinen nimi: Your Name (2016)

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Kore Yamazaki: Velhon morsian 7

   
Arvostelukappale
 
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste
    
Seitsemäs osa Kore Yamazakin Velhon morsian -sarjaa tarjoaa hyvän keskitason lukukokemuksen. Kansikuva on top 3 -listallani sarjasta, muut suosikkini ovat osien kaksi ja kolme kannet. Linkit aiemmista osista kirjoittamiini postauksiin: 1. ja 2. osa3. osa4.-6. osa.
   
Chise näkee Eliaksesta uuden puolen, josta tulee mieleen Hayao Miyazakin Liikkuvan linnan Howlin angsti-kohtaus. Yksi Chisen lohikäärmeystävistä kaapataan ja hän haluaa pelastaa sen - jos vain tietäisi missä se on. Lopulta tulee vihje samasta huutokapasta, josta Elias osti Chisen. Cartaphiluskin nähdään pitkästä aikaa pienoisten käsivarsi-ongelmien kanssa. 
  
     
Harmillisesti yksi puhekupla oli leikkaantunut osittain niin, että en saanut selvää, mitä kyseinen hahmo sanoi:
  
  
Kahdeksas osa ilmestyy 25.5. Odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan sarja kehittyy.
  
Arvosana: 
 
  
Takakannesta:
Chise saa havaita, että kiukuttelu sujuu muiltakin kuin ihmisiltä. Kun siitä on selvitty, Cartaphiluksen toimet tuovat yhteen niin vanhoja kuin uusia tuttavuuksia. On lohikäärmejahdin aika.
  
Ikäsuositus: 13+
  
Suomentanut: Antti Valkama, 177 sivua, Punainen Jättiläinen 2018
  
Alkuperäinen nimi: The Ancient Magus' Bride (2017)

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Sunnuntain lyhyet

Tämä taitaa olla blogin ensimmäinen lyhyiden postausten kooste. Kokeilen, jospa tällä tavalla saisin kirjoitettua muutaman sanan ylös niistäkin lukemistani, joista on liian vähän sanottavaa omiksi postauksikseen. Mukana onkin nyt kaikki alkuvuoden ajalta postaamatta jääneet lukukokemukset.
    
Riikka Ala-Harja: Kahden maan Ebba
  
Kahden maan Ebba on yksi viime vuoden Finlandia Junior -palkintoehdokkaista. Se oli itseasiassa ainoa hiukankaan kiinnostava teos kaikkien Finladia -palkintoehdokkaiden joukosta. Neljättä luokkaa käyvän Ebban vanhemmat ovat eronneet, isä asuu Saksassa lähellä vanhempiaan ja äiti Suomessa. Ebba lentää säännöllisesti käymään isän luona. "Tuomari järkkäsi mulle semmoisen kolmannen vanhemman kuin lentokone." (s. 28-29)
  
Semmoinen tyyppi, jolla on vain yksi koti, tai kaksi kotia mutta samassa maassa, ei tajua miten tylsää on siirtyä paikasta toiseen, istua monta tuntia kahden maan välissä, "ei missään", vaan jossain ihme lentotilassa. (s. 44-45)
  
Teokseen on tungettu mahdottomasti kaikkea ajankohtaista ja ajattuksia herättävää. Eroperheen lisäksi on kasvissyöntiä, terrori-iskuja, rasismia, Suomi 100... Ehkä vähän liikaakin näin lyhyeen kirjaan, jotta mistään näistä ehtisi kauhean syvästi käsittelemään.
  
Olenko mä mun valkoisen ihon takia jotenkin oikeampi suomalainen kuin Felix, joka on kumminkin asunut Suomessa neljä vuotta pidempään kuin mä? Me molemmat synnyttiin muualla: Felix tansanialaisessa jättikaupungissa ja mä saksalaisessa pikkukylässä. (s. 57)
  
Ebba tuntuu hieman liian pikkuvanhalta. Hän ei pidä isän uudesta perheestä, johon kuuluvat Jolanka ja hänen kuusivuotias tyttärensä Anna. Ja isällä on lisäksi toinenkin yllätys: Ebba on saamassa sisko- tai velipuolen. 
  
Kirjasta tulee hieman mieleen Jennifer E. Smithin YA-romaani Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea, sillä molemmissa tyttö-päähenkilö lentää äidistään eronneen isänsä luokse toiseen maahan ja kohtaa koneessa pojan, jonka kanssa he keskustelevat koko lentomatkan ajan ja luovan merkityksellisen suhteen toisiinsa.
  
Teokselle on tulossa jatkoa kesäkuussa, jolloin ilmestyy Kahden perheen Ebba.

Lukuhaasteissa: Helmet 2018: 47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Ebballa on kaksi kotia – ja viisi meno-paluulentoa vuodessa.

Ebba tahtoisi päästä heti juttelemaan Finlandia-talon itsenäisyysjuhlasta muiden nelosluokkalaisten kanssa. Huomenna koulussa ei muusta puhutakaan kuin tansseista. Mutta Ebban pitää matkustaa isän luo Berliiniin. Miksi juuri tänään!

Ebban maha painaa tuhat kiloa. Taas hän joutuu lentämään yksin. Saksan-koti ei tunnu enää yhtä kodilta, kun isän kanssa asuu Jolanka ja välillä myös Jolankan tytär Anna, joka on kuusi ja matkii kaikessa. Ärsyttävää. Kunpa olisi vain yksi koti!

Perillä isällä on Ebballe yllätys. Tosi tyhmä yllätys. Annakin yllättää Ebban. Hänellä on salaisuus. Ehkä Anna ei sittenkään ole ihan mahdoton. 
  
108 sivua, Otava 2017

  
Markku Kaskela: Mustasilmä
  
Mustasilmä on lähitulevaisuuteen sijoittuva lastenkirja, joka kertoo kissan ja ketun ystävyydestä. Teoksesta saa kuvan, että vähän aikaisemmin on tapahtunut jotain, ilmeisesti tuhoisa aalto, joka on pyyhkäissyt asuinalueen ylitse rikkoen mennessään infrastruktuuria ja jättäen jälkeensä kaikenlaista törkyä. Osmo odottelee isäntänsä ja koira-kaveri Gabin kanssa muuta perhettä pian palaavaksi takaisin kotiin.
  
- Niin kuin tämä tämä talo, koko rivarinpätkä olisi suuri, raskas rahtilaiva, uponnut syvälle ylettömään vehreyteen. (s. 56)
    
Mustasilmä on kettu, jolla kertojaäänenä toimiva Osmo-kissa tietää kertoa olevan pigmenttihäiriö silmän ympärillä. Hämmästelin useaan otteeseen kirjailijan Osmon suuhun asettamia sanavalintoja, sillä tykkään enemmän sellaisista puhuvista eläimistä, joita on esim. Richard Adamsin Ruohometsän kanssassa, jotka keksivät omat sanansa ihmisten maailman asioille (kuten hrududu, joka tarkoittaa autoa tai traktoria). 
    
Osmo-kissalla onkin melko laaja sanavarasto, sillä se ottaa selvää (mistä?) niistä sanoista, jotka jäävät sitä askarruttamaan, koska "sanat ovat hieno tutkimusmatka". Lastenkirjaksi teoksessa on muutoinkin erikoisia sanavalintoja ja lausahduksia kuten poikamiesboksi, oordninki, ystävyyden anatomia, bulevardi, mörkki betonibunkkeri, ylevä alppimaja ja adjö. 
  
    
Usein oli vaikeaa hahmottaa, kumpi hahmoista on äänessä, sillä välillä tuli kuva että äänessä ollut hahmo on lopettanut puheenvuoronsa, vaikka se yhä jatkuu seuraavallakin rivillä.  Oli myös aika hämmentävää, että rautakaupassa ruuveja ostamssa käynyt kettu kaipaa poikamiesboksiinsa nojatuolia ja jääkaappia ja että se joi limpparia ja bailasi Osmon kanssa koko yön. Eläinten antropomorfisuus ja uskottavuuden taso on hieman ailahtelevaa - välillä ne tuntuvat villimmiltä ja välillä inhimillisemmiltä. 
    
Arvosana:

  
Takakannesta:
Lastenromaani Mustasilmä on lähitulevaisuuteen sijoittuva tarina kissan ja ketun ystävyydestä. Kirjassa sivutaan lämpimällä ja hauskalla tavalla monia tärkeitä ja varsin ajankohtaisia aiheita. Tarinassa kettu haluaa muuttaa uudelle asuinseudulle ja kissa auttaa uutta ystäväänsä tässä asiassa. Yhdessä he kokevat monta riemastuttavaa hetkeä.
  
Arvid Lydecken -palkitun kirjailija Markku Kaskelan romaania elävöittää Jussi Kaakisen kuvitus. Jussi Kaakinen on voittanut mm. Kaiku-palkinnon läpimurrosta kuvittajana vuonna 2011.
    
96 sivua, Kvaliti 2017
     
Muita lukukokemuksia: Kirjasähkökäyrä
   
    
Tiina Lehikoinen: Multa
  
Multa tarttui silmääni Reader Why did I marry him? -blogissa. Luin teoksen osana runohaastetta. Runokokoelma käsittelee läheisen muistisairautta. Runoissa vilahtelee rivejä kuten "muistisairas ruumio", "dementian runtelema lihasraunio, niin kaukainen" ja "valeamputaatio, jospa muistisi ei olekaan tuhoutunut". 
  
pelloilla leimusi oransi aikakausi,
kurjet suuntasivat
kohti etelää aavistus talvesta sulkasissaan (s. 9)
    
Tämä melankolinen kokoelma ei nouse suosikkeihini, mutta löysin kuitenkin monta kaunista riviä: "kuuntelen sitä kuin väriä joka nähdään auringonpimennyksen aikaan", "jos tuulelta siivet saisin, niin jättäisin hukkuvan maan", "keijupääskyt ketjuuntuvat taivaalla", "mahdut pesupussiin kuin kourallinen pähkinöitä", "sataa hyvin kummallisia perhosia", "keuhkoja jyrsivät näkymättömät gerbiilit", "puun syistä avautuu portti kaukkeuden salaisuuteen". "varis kannattelee siivillään avaruutta", "unohdettuja kieliä lepää raunioilla" ja "sielunhevoset hierovat kupeitaan ja pilvet jatkavat laukkaa". 
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Tekijän viides runokokoelma Multa pureutuu olemisen halkeamaan.
  
Runot käsittelevät muistisairauteen liittyvää kielen kuolemaa sekä elämän kiertokulkua. Multa on maan hengitystä, joka kääntää kuolleet läheiset takaisin maaksi, mutta samalla humus toimii alustana uudelle kasvulle. Kokoelma on tunnelmaltaan paljas. Puhe kumpuaa läsnä- ja poissaolon välistä kuilua tunnustellen.
   
95 sivua, Poesia 2016
  
    
Caj Westerberg: Yönmusta, sileä
   
Yönmusta, sileä päätyi luettavakseni runohaasteeseen, sillä sen kansi oli kaunis. Kokoelma on jaettu kolmeen osioon (Talvi, Kevätkunnostus, Kesä). Mutta minne jäi syksy, suosikkivuodenaikani?
  
Harmillisesti kansien välistä löytyikin hieman liiankin pelkistettyä runoutta, vaikka teksteissä onkin paljon luontokuvausta, mistä pidin. Vain kolme runoista tarttui muistikirjani sivuille. 
  
Pitänee kuitenkin tutustua vielä johonkin toiseen Westerbergin kokoelmaan, jos löytäisin häneltä vielä enemmän itselleni sopivia runoja, sillä häneltä on julkaistu ainakin 13 aiempaa runokokoelmaa, eli valikoimaa ainakin riittää.
  
Kivellä varis.
Toinen liitää, laskeutuu
tuhkanharmaalle jäälle. (s. 16)

Arvosana:

  
Takakannesta:
Herkeämättä
  
ilmavaa, valoisaa lausettaan.
  
Runoilijan pelkistetyt piirrot ovat kuin luonnon itsensä puhetta, niin tarkasti ne tavoittavat lintujen, kukkien ja meren aaltojen olemuksen.
    
71 sivua, Otava 2011
    
  
Sirkka Turkka: Tule takaisin, pikku Sheba

Turkan kokoelmaa suositeltiin minulle, kysyttyäni Twitterissä ihmisten suosikkirunoteoksia luettavakseni runohaasteeseen. Harmillisesti tämä syntymävuonnani julkaistu, Finlandia-palkittu kokoelma jäi minulle hieman etäiseksi. Mutta saatan ehkä tarttua johonkin toiseenkin Turkan kokoelmaan, sillä pidin hänen luntokuvistaan ja etenkin tuosta alle siteeraamastani maailmanlopullisesta runosta.
  
Oletko ajatellut: kaiken tämän jälkeen tulee
uusi jääkausi, suunnaton hiljainen maailma
--
Mutta pässin ja lampaat me ampuisimme,
ampuisimme otsaan ja sydämeen,
ja peuroja otsaan ja sydämeen.
Ja niitten villojen ja taljojen sisältä
katsoisimme maailmaa, joka siinä
edessämme hiljaa kuolee pois. (s. 42-43)
  
Myös nämä rivit tallensin muistikirjaani: "Syksy, vanha ajomies, kusemassa / vasten tuulta", "Niin ovat kuoleman ratsut raisut, / pienet ja vihaiset, ja syksyn tuuli / punainen kuin veri, pihlajat.", "Tien rokonarpiset kasvot / yösateen jälkeen, / jokaisessa lätäkössä taivas", "tätä ruumista, luutiheikköä, joka kätkee / hämäriinsä himmeät uinuvat elimet". Erityisesti tykästyin tähän kohtaan, sillä voisin hyvin kuvitella itseni siihen, joskaan en halua koskettaa sieniä.: "Sinä nostat ilmaan suuremmoisen sienen / kuin kukkalaitteen, / ja naurat joskus keväällä, / samalla kun sataa" (s. 30). 
  
Arvosana:

  
Takakannesta:
Ja maailma seisoi yhdellä jalalla kuin kurki,
kun emo synnytti minut, tiikerin,
jolla hulluus istuu päässä,
niin villin villisian,
gepardin tuulta nopeamman, niin tuuliseen aikaan.
Se vain synnytti ja synnytti,
kunnes vihdoin synnyin
silmin tätä maailmaa katsomaan.
    
55 sivua, Tammi 1986
     
  
    
Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga 7
   
Sarjakuvahaaste | Saga-sarja on saavuttanut jo seitsemännen osansa. Tarina on vuoristoratamainen kokemus, sillä välillä juoni saa totaalisesti ennalta-arvaamattomia käänteitä ja toisaalta kerronan taso vaihtelee rajusti. Seitsemäs osa on hyvää keskitasoa. Fiona Staplesin taide on aina kaunista katsella. Odotan kyllä mielenkiinnolla jatkoa. Suosittelen kyllä tutustumaan tähän sarjaan.
   
Tässä osassa kahden keskenään kauan sotineen kansan vihaa pakeneva pari on taas yhdessä, monen vuoden kissa ja hiiri jahdin jälkeen. Sarvekas isä Marko (Kiemuralta) ja siivekäs äiti Alana (Maantuntumasta) ovat ylpeitä Hazel-tyttärestään, jonka olemassaolon pitäisi olla mahdotonta. Perhe pysähtyy lataamaan akkuja sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti Phangiin, "kosmoksessa seilaavalle kivenmurikalle". Lyhyeksi aiottu hengähdyshetki kasvaakin puolen vuoden mittaiseksi. Tässäkin osassa esitellään uusia otuksia ja ne ovat yksi Sagan vahvuuksista. Vaughan ei myöskään pelkää tappaa hahmojaan ja onkin tullut aika hyvästellä yksi jos toinenkin hahmo, joista osa on ollut mukana pidempäänkin. 
  
  
   
Arvosana:

    
Takakannesta:
Hazel on viimein löytänyt isänsä ja äitinsä! Perhe matkustaa sodan riepomalle komeetalle, jonka hallinnasta Kiemura ja Maantuntuma ovat taistelleet vuosien ajan. Huikea tarina perheistä, lapsista ja pakolaisista jatkuu.
       
Suomentanut: Antti Koivumäki, 152 sivua, Like 2018

Alkuperäinen nimi: Saga, Volume Seven (2017)

    
Knut Nærum, Karstein Volle: Vinossa
   
Luin sarjakuvateoksen Vinossa ystävänpäivän lukumaratonilla. Teos kertoo maailmasta, jossa sarjakuva on kielletty. Kerronnassa vuorottelee mustavalkoinen kehyskertomus, jok on muuta teosta realistisempi tarina, jossa mies piirtää salassa sarjakuvaa, sekä oletettavasti hänen piirtämänsä sarjakuvat, joissa todellisuus on vinossa. 
   
Jokainen tarina on hieman erilainen niin piirrostyyliltään, värimaailmaltaan kuin tekstin asemoinnilta. Jos ei tietäisi, voisi luulla jokaisen yksittäisen tarinan olevan eri taiteilijoiden tekemiä. 
   
Dystooppisen sarjakuvan idea kuulostaa hienolta, mutta piirrostyyli ja lyhyttarinoiden juoni eivät kuitenkaan olleet makuuni, enkä löytänyt mustaan alta syvempää kerrosta. Parasta teoksessa olikin tarinoita erottavien sivujen taide, joissa esiteltiin erilaisia taiteilijan tarvikkeita kuten kyniä, siveltimiä ja pyyhekumeja.
   
Arvosana:

  
Takakannesta:
Sarjakuva maailmasta, jossa sarjakuva on kielletty.
  
Nærumin ja Vollen fantastinen sarjakuvaromaani Vinossa muodostuu kuudesta sarjakuvanovellista sekä kehyskertomuksesta, jossa kuvataan tarinat synnyttänyttä vaihtoehtomaailmaa. Hyytävät ja toisinaan myös lempeät tarinat mukailevat 60-70-luvun tieteisnovellien henkeä.
  
Knut Nærum (s. 1961) on norjalainen koomikko, käsikirjoittaja ja TV-juontaja, jolta on ilmestynyt viisi romaania ja lukuisia sarjakuvia. Hän on laatinut käsikirjoituksia Aku Ankkaan , mutta parhaiten hänet kuitenkin tunnetaan Norjan Uutisvuodosta . 
  
Karstein Volle (s. 1974) on norjalainen kuvittaja ja sarjakuvataiteilija, joka on asunut Suomessa vuodesta 1999 alkaen. Hänen sarjaansa Tosiasiain maailma on julkaistu Ilta-Sanomissa, Suomen Kuvalehdessä sekä omana kokoelmanaan. Sarjakuvien lisäksi hän on laatinut kuvituksia Into Kustannukselle, Helsingin Sanomiin ja Voimaan sekä julkaissut eri kokoonpanojen kanssa seitsemän äänilevyä.
    
Suomentanut: Sirpa Alkunen, 113 sivua, Like 2016

Alkuperäinen nimi: Muffens (2016)
     

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Maria Kuutti: Anna ja Elvis vaippasirkuksessa

"Joskus oli vaikeaa tietää mitä tahtoi."
  
  
Arvostelukappale
  
Maria Kuutin riemastuttava lastenkirjasarja saa jo kuudennen osansa. Anna ja Elvis vaippasirkuksessa kertoo siitä, kuinka pikkusiskon saanut Elvis on haukannut vähän ison palan isoveljen vastuuta ja tarvitsee hieman omaa aikaa. Anna saa viimein pitkään haluamansa oman kännykän, joskin paketista paljastuu hieman vanhempi malli kuin toivelistalla oli. Mummo vie Annan Elviksen sekä Annan nuoremman veljen Veikan HopLopiin, jonne hän on järjestänyt itselleen synttärikutsut. 
  
  
Olin nähnyt Elviksen viimeksi Tampereenreissullamme. Siitä oli kulunut jo liki kymmenen kuukautta! (s. 24)
  
Anna ja Elvis vaippasirkuksessa jatkaa sarjaa hyväksihavaitulla kaavalla: mukana on koomisten tilanteiden mummo, Annan runoja, Elviksen piirroksia, Annan kirjavinkkejä ja viittauksia nykyajan ilmiöihin, kuten tubettajiin (Anna seuraa ainakin Mansikkkaa, Pikku Pinskua ja mmiisasia) ja kun mummot ottavat juhlassa selfietä postatakseeni niitä someen, taustalla soi Gangnam Style. Yksi kirjan hauskimpia kohtia on, kun Veikka sanoo "nukkumishätä". Tuo täytyy ehdottomasti lisätä omaan sanavarastoon. 
  
- Mitä kirjaa suosittelisit minulle? Elvis kysyi?
Siihen oli helppo vastata. Olin itse lukenut jo kaikki Harry Potterit, mutta nyt kirjasarjasta oli tullut uudet, kuvitetut versiot. Sellaisen olisin ostanut itsellenikin, jos minulla olisi ollut enemmän rahaa. (s. 104)
  
  
Itse sen sijaan olisin ollut kiinnostunut sovelluksesta, jonka olisin voinut asentaa itseeni. Sen avulla olisin lukenut joka päivä puoli tuntia kirjaa aamuin illoin. (s. 45-46)
   
Kokonaisuudessaan erittäin suositeltava kirja 6-12-vuotiaille monentasoisille lukijoille (teksti on isoa ja helppoa, sisältö mukaansa tempaavaa) ja näistä saa aikuinenkin paljon irti, eli sarja sopii niin ääneen luettavaksi vaikkapa iltasatuna tai koulussa kuin itsenäiseenkin lukemiseen. Anna ja Elvis on laadukas kotimainen kirjasarja, joka löytää varmasti lukijansa niin Timo Parvelan Ella ja Pate -sarjojen kuin Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjän faneista.
      
  
Takakannesta:
Elviksestä on tullut isoveli, mutta vauva-arki ei ole alkanut kovin auvoisissa merkeissä. Elvis tuntuu ottavan vauvan hoitamisesta niin paljon stressiä, että Anna kutsuu hänet perheensä mukaan hermolomalle Jyväskylään. Anna itse saa VIHDOIN oman kännykän synttärilahjaksi, mutta totta kai isä on pihistellyt ja ostanut todella alkeellisen kapulan. Voiko kivikautisen kännykän kanssa elää? Selviääkö Elvis vauvamasennuksestaan? Ja mitä ihmettä mummolla taas on mielessään?
  
Anna ja Elvis -sarjan kuudes osa vie kaverukset jälleen uuteen kaupunkiin ja uusien seikkailujen äärelle. Nauruhermoja kutkuttava huumori on onneksi aina ennallaan!
      
122 sivua, Karisto 2018
   
Kuvitus: Katri Kirkkopelto ja Topi Kuutti
  
Sarjassa ilmestyneet: 
  1. Anna ja Elvis kylpylässä (2014)
  2. Anna ja Elvis mummolassa (2015)
  3. Anna ja Elvis leirillä (2015)
  4. Anna ja Elvis ja verraton vaari (2016)
  5. Anna ja Elvis ja vaahtokarkkivakooja (2017)
  6. Anna ja Elvis vaippasirkuksessa (2018)