En ole kadonnut minnekään, vaikka blogissa hiljaista on yli viikon ollutkin. Kävin "lomailemassa" Kuopiossa äitini luona ja siinä sivussa sitten päädyin aivojen magneettikuvaukseen. Tai siis... Matkan tarkoitus oli tosiaankin käänteinen: Keväällä sain puhelun haluanko osallistua tutkimukseen, jossa aivoni kuvataan ja minulle tehdään muutamia muitakin testejä. Minut valittiin lukiossa aloittamani "Nuori valintojen edessä"-kyselytutkimuksen ja sen jo vuosia kestäneen jatkotutkimuksen kautta. Nyt tutkimuskohteena oli nuoret ja alkoholin käyttö ja kuinka tämä näkyy aivoista. Voisin kai kutsua itseäni eräänlaiseksi vertailuryhmäksi, sillä en juo alkoholia ollenkaan.
Kävin ensimmäistä kertaa verikokeessa (ei edes pyörryttänyt - lupasin jopa mennä luovuttamaan verta, sillä olen O positiivinen, kaipa sillekin on käyttöä vaikken negatiivinen olekaan), päivä jatkui psykiatrin haastattelulla (ainoa huomiotava asia oli, että minun ei tule vaatia itseltäni ja läheisiltäni liikaa) ja neuropsykologin testeillä (piti mm. muistaa eräs tarina ahdollisimman tarkaan, jonka kuulin luettuna - tällainen muistaminen oli vahvuuteni). Lopuksi päädyin putkeen, josta olin kuullut kaikkea kauheaa, mutta peiton alla, viileän ilmavirran suhistessa pääni ohitse en voinut näillä +30asteen helteillä muuta kuin toivoa, että saan mukahtaa sinne (katuporamaisesta jyskeestä huolimatta silmät meinasivat koko ajan painua kiinni).
Toisena päivänä sain vielä sähköimpulsseja päähäni magneettikuvausen perusteella luodattuihin paikkoihin. Kokemusta voisi verrata siihen, että vetäisin päähäni suihkumyssyn, raapisin päätäni puutikuilla, sotkisin hiukseni hunaja- ja suolalouksilla, käärisin koko komeuden elmukelmuun, painasin päätäni välillä imurin suulakkeella ja puristaisin paimenpoikalangasta. Kokeessa testattiin mm. oikeankäden peukalon ja pikkusomern refleksejä - alkoholi ilmeiseti vaikuttaa refleksinopeuteen. Aivoni olivat normaalinopeat (ja magneettikuvauksen jälkeen sain kuulla että minulla on aivokurkiainen, joka äidiltäni puuttuu).
Jottei tämä postaus menisi aivan sairaalareissuni selvittämiseen, listaan lopuksi vielä kirpparikirjaostokseni:
Clive Barker: Kadotuksen peli (1992) 0,50e
- Barkerilta olen lukenut vain Abarat-sarjaa (joista uusimman palautin kirjastoon ja annan sen odottaa parempaa hetkeä, en nimittäin muistanut mitään edellisistä teoksista, sen verran pitkä ilmestymiväli niillä oli). Tämä oli siis eräänlainen sika säkissä ostos, kirjailijan ensimmäinen teos, jota ei kuitenkaan ensimmäisenä julkaistu.
Bernard Cornwell: Miekkojen laulu (2011) 3e
- Vieläkään en ole saanut ensimmäistä osaa käsiini, saati lukenut sitä (jos sarja on jollekulle lukijalleni tuttu, kertokaa minulle tästä jotain!)
P.C. Cast: Elphamen valinta (2012) 3e
- Tästä sarjasta minulla on kaikki(?) ilmestyneet osat, ainakin tähän neljänteen osaan asti. Myös tämä sarja kuuluu joukkoon lukemattomat, joten en voi sanoa teinkö hyvät kaupat...
Charles Dickens: David Copperfield (1986) 3e
- Sokerina pohjalla klassikkoteos. Toisin kuin teokset yllä, tämä oli kovakantisena ja aivan erinomaisessa kunnossa, voisin väittää, että kirjan kansia oli tuskin edes avattu. Tämä oli jopa must have listallani, ei isiis Barkerin teoksen kaltainen heräteostos.
Loppukevennykseksi kuopiolaisen puistolehmuksen uljaus lehvästö.
Mun pää on myös kerran magneettkuvattu ja se oli aivan kamalaa. En todellakaan olisi voinut nukkua saati laittaa silmiä kiinni. :)
VastaaPoistaDickensin olisin minäkin ehdottomasti napannut matkaani.
Monet tutut, jotka ovat myös kuvattuna olleet kertoivat ihan samaa, että ahdistaa tai tulee klaustrofobinen olo. Minun piti putkessa tehdä vielä kaikenlaisia testejä, painella kahvoja oikealla ja vasemmalla kädellä erilaisten numeroiden kohdalla. Alussa ja lopussa oli rakenteellinen kuvaus ja lopussa olisin voinut nukahtaa ihan mainiosti sinne. :)
PoistaLuin ensin "kirjabloggaaja putkassa" ja ihmettelin, että mitä mitä - onpa rajuksi mennyt! :DD
VastaaPoistaMielenkiintoinen kylläkin tuo tutkimus ja mitä kaikkea siinä tehtiin. Eli kiva, kun kerroit siitä. Itse en kyllä uskaltaisi omia aivojani kuvata - ties mitä tuhoa olen sinne saanut tehtyä (vaikken siis mikään alkoholin suurkuluttaja olekaan, ihan kohtuudella mennään ja joskus ei mennä ollenkaan) :D
:D Ei ihan putkaan vielä olla päästy! Minusta tuo oli ihan mahtava kokemus, vaikka epäilenkin verestäni löytyvän kaikenlaisia tauti-indikaattoreita (kuinka niin muka luulotautinen). Sain matkakorvaukset, ruoan ja vielä leffaliput, joten pelkästään senkin vuoksi minä jäin voiton puolelle. Kiva näyttää sitten kavereille omat aivokuvansa, kun ne saan postissa. :D
PoistaEnsiksi kun luin magneettikuvauksista, sydän meinasi hypätä kurkkuun, että ei kait mitään vakavaa ole sattunut! Mutta kuulostaa ihan kiinnostavalta tuollainen tutkimus. Itse olen ollut 7-vuotiaana jossain autismin kirjon tutkimuksessa ja ihan vasta piti taas siihen vastailla, kun kartoitetaan minkälaisessa tilanteessa 90-luvun alun lapset ovat nyt.
VastaaPoistaKirjoitin tästä reissustani myös Facebookissa, ja siellä ilmaisin asiani tosiaankin vahingossa sellaisessa sanamuodossa, että siitä olisi helppoa ollut luulla minun joutuneen jonkin onnettomuuden uhriksi. Pahoitteluni sinullekin, ei ollut tarkoitus säikäyttää vaan esittää hieman dramaattisessa valossa.
PoistaSiskoni (molemmat kun ovat olleet vuosia opettajia) epäilivät minun olevan autistinen, kun lapsena viihdyin niin hyvin yksikseni. Osaan edelleen arvostaa yksityisyyttä. Siskoni myös epäilivät minulla olevan lukihäiriön, vaikka kyseessä oli toinen neurologinen vaiva: hahmotushäiriö (siis etten aina erota oikeaa ja vasenta tai osaa suunnistaa ja analogisen 12h/digitaalisen 24h kelloajan yhdistäminen on hankalaa.)
Odotan kyllä tutukimuksen tuloksia mielenkiinnolla!
Musta taas tuntuu, että musta on tullut vähän autistinen sitä mukaan kun olen vanhenutunut. Lapsena olin hirveän sosiaalinen ja nykyään vietän kauheasti aikaa yksinäisyydessä, nauttien siitä.
PoistaMinäkin olen kerran ollut aivojen magneettikuvauksissa. Se oli kamalaa. Hyvä, että kykenin olemaan sen koko ajan siellä........
VastaaPoistaMutta kiinnostavia kirjoja sinulla jälleen!
Onneksi ei ole klaustrofobiaa, riittää että sillat, posrtaat ja viemärit kauhistuttavat minua. Ja matkustaminen.
PoistaKesän huomaa kirppareillakin, hyvin vähän mitään kiinnostavaa tuli vastaan.
Luin aluksi, että kirjabloggaaja putkassa....
VastaaPoista