"Minun pitäisi siis pysytellä kaukana juuri siitä henkilöstä, jonka lähelle yritän päästä?"
Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu alkuperäisesti Risingshadow-sivustolla.
Veronica Rossin dystopiatrilogian toisessa osassa jatketaan siitä, mihin Paljaan taivaan alla jäi. Kaksi erilaista tulevaisuuden maailmaa kohtasivat: Aria on suljetun yhteisön, Haaveen, kasvatti, joka tapasi kupolimaisten kapselien ulkopuolella elävän Perryn. Aluksi he olivat toisilleen vain asukki ja villi, mutta matka eetterimyrskyjen armoilla lähensi heitä ja suhde muuttui joksikin muuksi, rakkaudeksi.
Jatko-osassa Halki ikiyön kerronta etenee edellisen kirjan tapaan vuoroin Perryn ja Arian näkökulmista. Kirjojen välissä aikaa on kulunut joitakin kuukausia ja nuoret ovat eläneet erossa toisistaan. Helppoa ei ole yhteiselo nytkään. Aria joutuu suurimman osan kirjasta pysyttelemään kaukana juuri siitä henkilöstä, jonka lähelle hän yrittää päästä.
Perry on nyt Vuorovetisten heimon veriherra ja hän kantaa vastuuta ihmishengistä yhä pahenevien myrskytuhojen aikana. Mitä tehdä, kun metsästysmaat ja pellot palavat ja merelle kalastamaan uskaltavat vain rohkeimmat? Perryn toiveena on löytää monien tavoittelema Yhä-sininen, alue, jolle eetteri ei olisi huhujen mukaan levittynyt. Osa vuorovetisistä kokee nuoren Perryn kyvyt johtajana kyseenalaisiksi. Epäilijät hajaantuvat vapaana vaeltavien alati kasvaviin joukkoihin. Vuorovetisten territorio on verrattain pieni ja vaaran tunnetta epävakaan eetterin lisäksi luokin toisten heimojen mahdollinen hyökkäys.
Eetteritaivaan alla kasvaneilla ihmisillä on erityisiä taitoja. Perry on sekä näkijä että haistaja, ja Aria on kuulija, kiitos hänen tuntemattomaksi jääneen, Haaveen ulkopuolisen isänsä. Perryn heimo ei tiedä pojan suhteesta myyrään, joksi he Ariaa nimittävät. Välttääkseen heimon sisäiset riidat Aria suostuu merkittäväksi tatuoinnilla kuulijaksi. Kaikki eivät kuitenkaan hyväksy tätä, joten Aria päättää lähteä ystävänsä Roarin kanssa kysymään neuvoa Yhä-sinisen sijainnista Sarvien heimon johtajalta Sablelta. Perryn sisko Olivia on menossa naimisiin Sablen kanssa, vaikka hänen sydämensä kuuluu Roarille. Roar nousee tarinan myötä merkittäväksi hahmoksi pääparin rinnalle.
[Aria:] Hän odotti Mollyn sanovan jotakin huikeaa, kuten Minäpä tiedän täsmälleen, kuka isäsi on. Hän on täällä näin, piileskelee tämän tallin takana. Hän pudisteli päätään omalle hölmäydelleen. Auttaisiko se edes? Karkottaisiko isän löytyminen tämän ilmavan, seitinohuen tunteen hänen sisältään? (s. 89)
Matka ei suju ongelmitta, vaan monen ihmisen elämä muuttuu dramaattisesti, ehkä turhankin laskelmoidusti. Aria saa myös apua yllättävältä taholta, menneisyyden haamulta, joka on kaivautunut todellisena myyränä utopististen virtuaalimaailmojen sokkeloon. Eetterimyrskyt ovat kohdistaneet voimansa kupoleihin ja ongelmat löytävät tiensä myös Haaveen harmaiden betoniseinien sisälle.
Panop näytti suuremmalta, synkemmältä kuin hän oli muistanut. Harmaa väri, joka oli joskus muinoin tuntunut hänestä liki näkymättömältä, näytti nyt elottomalta, omaan kylmyyteensä tukehtuvalta. Miten hän oli koskaan saattanut olla täällä onnellinen? (s. 309)
Rossi esittelee jatko-osassa joukon uusia hahmoja, mutta on sortunut yhteen viime aikojen ilmiöistä: hän on yrittänyt saada päähenkilöidensä ympärille kolmiodraamaa. Onneksi Perry ja Aria ovat hahmoina vahvempia ja pysyvät uskollisina todelliselle rakkaudelleen. Tämäkin dystopiasarja noudattaa jo rutiiniksi muodostunutta trilogiamuotoa. Halki ikiyön päättyykin juuri kiinnostavimmassa kohdassa kuin kesken ja viimeisillä sivulla onkin enää vain tekijän kiitokset. Päätösosalle on jätetty paljon selitettävää niin monen hahmon menneisyydestä kuin tulevastakin. Löytyykö Yhä-sininen ja täyttääkö se odotukset paratiisista?
Arvosana:
Takakannesta:
Ekologisen katastrofin kourissa kituva maailma on tullut tiensä päähän. Onko järjen ja kaaoksen rajapinnassa tilaa rakkaudelle?
On kulunut kuukausia siitä, kun Aria ja Perry ovat viimeksi nähneet toisensa. Nyt he ovat jälleen yhdessä, mutta maailma heidän ympärillään ei ole entisensä. Perryn asema vuorovetisten uutena veriherrana on haastava ja heimon suhtautuminen virtuaalimaailmassa suojattua elämää viettäneeseen Ariaan vihan kyllästämä. Pahenevien eetterimyrskyjen keskellä selviytymistaistelu on jatkuvaa ja ääriolosuhteet paljastavat ihmisten todellisen luonteen. Tunteiden ja velvollisuuksien repimät rakastavaiset ajautuvat myrskynsilmään. Heidän yllätyksellinen kohtaamisensa punoi kerran kaksi täydellisen erilaista tarinaa yhteen. Aria huomaa pelkäävänsä, että tällä kertaa ainoa tapa pelastaa sekä itsensä että Perry on purkaa tuo side lopullisesti.
Halki ikiyön on Veronica Rossin dystopiatrilogian toinen osa. Esikoisromaani Paljaan taivan alla aloitti jännittävän matkan ihmiskunnan tulevaisuuteen, jossa eriarvoistuminen ja välinpitämättömyys heräävät eloon sitä mukaa kun taivas pimenee.
Sarjassa ilmestynyt:
Ekologisen katastrofin kourissa kituva maailma on tullut tiensä päähän. Onko järjen ja kaaoksen rajapinnassa tilaa rakkaudelle?
On kulunut kuukausia siitä, kun Aria ja Perry ovat viimeksi nähneet toisensa. Nyt he ovat jälleen yhdessä, mutta maailma heidän ympärillään ei ole entisensä. Perryn asema vuorovetisten uutena veriherrana on haastava ja heimon suhtautuminen virtuaalimaailmassa suojattua elämää viettäneeseen Ariaan vihan kyllästämä. Pahenevien eetterimyrskyjen keskellä selviytymistaistelu on jatkuvaa ja ääriolosuhteet paljastavat ihmisten todellisen luonteen. Tunteiden ja velvollisuuksien repimät rakastavaiset ajautuvat myrskynsilmään. Heidän yllätyksellinen kohtaamisensa punoi kerran kaksi täydellisen erilaista tarinaa yhteen. Aria huomaa pelkäävänsä, että tällä kertaa ainoa tapa pelastaa sekä itsensä että Perry on purkaa tuo side lopullisesti.
Halki ikiyön on Veronica Rossin dystopiatrilogian toinen osa. Esikoisromaani Paljaan taivan alla aloitti jännittävän matkan ihmiskunnan tulevaisuuteen, jossa eriarvoistuminen ja välinpitämättömyys heräävät eloon sitä mukaa kun taivas pimenee.
Suomentanut: Inka Parpola, 325 sivua, WSOY 2013
Alkuperäinen nimi: Through the never Night (2013)
- Paljaan taivaan alla (2012)
Samantyylisiä kirjoja: Monica Hughes: Tietokoneen vangit, Moira Young: Julma maa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti