Lukupiirissä | Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär

"Sinä yönä, jona Ronja syntyi, kävi ukkonen kallioitten yllä."

  

 
Maaliskuun lukupiirikirjaksi valikoitui Astrid Lindgrenin kirjoittama satuklassikko, Ronja, ryövärintytär. Teos käsitellään piirissä 28.3. Olemme myös menossa piirin kanssa katsomaan teoksesta tehdyn näytelmäversion Oulun kaupunginteatterilla huhkikuun alussa. Siitä teen postauksen vielä myöhemmin.
 
Olen lukenut Ronjan edellisen kerran joskus ollessani vielä ala-asteella. Tarinan pääpiirteet olivat edelleen mielessäni, mutta nuorempi minä ei tainnut huomata kaikkea pinnan alla kulkevia pohjavirtoja, jotka uusinta luvulla, vanhemmilla silmillä, tarttuivat seulaan. Kuten teoksen ensimmäinen lausekin kertoo, Ronja syntyy myrskyisänä yönä. Salama iskee Matiaksenlinnaan muodoastaen halkeaman, Helvetinkuilun, joka jakaa linnan kahteen osaan.
   

Niin Ronja meni. Hän ymmärsi pian miten tyhmä oli ollut: miten hän oli voinut luulla että linnan iso kivisali on koko maailma? Ei edes valtava Matiaksenlinna ollut koko maailma, ei, maailma oli vieläkin suurempi. Ei edes korkea Matiaksenvuori ollut koko maailma, ei, maailma oli vieläkin suurempi. Se sai haukkomaan henkeä. (s. 20)

  
Samalla seudulla asuu kaksi ryöväriryhmää, Matiaksen ja Borkan suvut, jotka ovat perivihollisia. Matiaksen tytär Ronja ja Borkan poika Birk ovat kuin klassisen Romeo ja Julia rakkauskertomuksen nuoret. Päättelen, että Ronja on noin 12-vuotias. Ronjan maailma on aluksi varsin suppea, mutta saatuaan isältään luvan tutustua metsään, se avartuu. Maailma ei ole enää vain linnansali, tai edes metsä vaan on vieläkin suurempi. Tämän havainnon Ronja tekee katsellessaan tähtiä, toisia maailmoja, joita on vaikea tavoittaa. Ronja harjoittelee olemaan pelkäämättä kaikkea, mistä Matias häntä varoittaa. Näin ollen hän eräänä päivänä tapaa Birk Borkanpojan Helvetinkuilulla. Aluksi Ronja inhoaa poikaa, koska niin häntä on opetettu ajattelemaan. Lopulta kaksikko ystävystyy ja jos en pahasti ylitulkitse, rakastuu. Äidit ainakin aavistavat tuevaisuuden lastensa katseista.
       

- Tiedän kuka olet, hän sanoi. - Sinä olet se ryövärintytör, joka juoksentelee metsässä. Minä näin sinut siellä kerran. 

- Kuka sinä sitten olet? kysyi Ronja. - Ja miten ihmeessä olet päässyt sinne? 

- Minä olen Birk Borkanpoika ja asun täällä. Me  muutimme nyt viime yönä. (s. 34)

      
En muista missä yhteydessä asia nousi esille, mutta monet Lindgrenin kirjat käsittelevät luopumista hänen  ensimmäisestä lapsestaan Larsista, joka asui varhaislapsuutensa sijaisperheessä. Lindgren oli pojan syntyessä 19-vuotias. (Ks. esim. Wikipedia) Tällainen biografinen tausta näkyy teoksissa, kun miettii vaikkapa yksin asuvaa Peppiä, orpoa Mio-poikaa ja metsään muuttavaa Ronjaa, jonka valinta perheen ja vihollisen pojan välillä saa isän hetkellisesti kieltämään lapsensa.
   
Ronjassa on paljon samaa kuin Disney/Pixar elokuvan Brave päähahmossa, Meridassa. Molemmat ovat itsenäisiä, itsepäisiä naisenalkuja, jotka eivät pidä siitä, että vanhemmat laativat heidän tulevaisuutensa valmiiksi. Ronjasta ei tule ryöväriruhtinasta ja Merida ei tahdo ottaa puolisokseen poikaa/miestä, jota ei voi itse sydämellään valita. Huomasin lukiessani, että Matias (joka ei ole mikään Robin Hood) on varsin moderni isä: häntä ei haittaa, että (ainoa?) lapsi on tyttö, vaan ryöväriruhtinaan tittelistään huolimatta jopa syöttää velliä, vaikka saakin välillä ruokaa päälleen.
 
Teos sisältää jonkin verran kiroilua ja alkoholin juomista. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon teoksessa esiintyvä Rontti-niminen ryöväri, joka sai ajatukseni kääntymään entiseen kissaani. Ronja on metsässä viihtyvä, sanavalmis villivarsa, jonka seikkailuja lukiessaan ei koskaan tule tylsää. Birk puolestaan on varsin älykkään oloinen kaveri, joka pulaan joutuessaan osaa hyödyntää teräviä aivojaan. Yhdellä lauseella tiivistäen, Ronja on klassikkosatu ystävyydestä ja rakkaudesta, omien mielipiteiden muodostamisesta ja toiseuden hyväksymisestä. Voin suositella tätä satujen ja vahvojen naishahmojen ystäville.
   

Arvosana:

    
Takakannesta:
Ronja, ryövärintytär, eli silloin kun ryövärit vielä vaanivat matkustavaisia ja kauppamiehiä metsissä, villihevoset kirmasivat niityillä ja maahiset ja pönthiittiset tanssivat kuutamossa.
  
Ronjan tarina on kertomus ystävyydestä, joka voittaa kaiken.
  
Asiasanat: sadut, seikkailu, kasvukertomus, ystävyys, rakkaus

   

Samantyylisiä kirjoja:
      

Suomentanut: Tuula Taanila, 240 sivua, WSOY 1982 (4. painos)

  

Kuvitus: Ilon Wikland

    

Alkuperäinen nimi: Ronja, rövardotter (1981)

   

Kirja luettu mm. täällä: Risingshadow, Kirjamielellä, Tarinauttiset hämärän hetket, Luen ja kirjoitan, Värikäs päivä Lastenkirjablogi, Lukuisa, Saraseenin maailma,