"Se on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt."
Sinisalon esikoisteos on todennäköisesti ensimmäinen Finlandia-palkittu kirja, jonka olen lukenut (en ainakaan suoralta kädeltä muista muita). Teos on ensimmäinen fantasia/scifi teos, joka on palkittu Finlandialla. Kirja ja sen viisi osiota on nimetty Reino Helismaan kappaleen
Päivänsäde ja menninkäinen mukaan. Teos edustaa maagisen realismin tyylisuuntaa, joka on yleensä liitetty eteläamerikkalaiseen kirjallisuuteen. Viime vuosina genreen on liitetty enenevässä määrin mm. Eurooppalaisten kirjoittajien teoksia ja (ainakin Oulun yliopiston kirjallisuus oppiaineessa) näiden ei-eteläamerikkalaisten maagisrealististen teosten genrenimeksi on ehdotettu fantastinen realismi. Itse käytän termiä "maaginen realismi" hyvinkin laveasti. Kirja on merkitty mm.
Risingshadow-sivustolla scifiksi (syynä ilmeisesti peikkojen tieteellinen määrittely), vaikka yleensä mytologiasta ammetava teos leimataan fantasiaksi.
Ensimmäistä kertaa kirjablogini historiassa en lukenut takakantta etukäteen, sillä tiesin jo jotain teoksesta niin blogimaailmasta kuin opiskelijatuttujen kanssa käymieni keskusteluiden myötä. No, muistiin ei aina kannata luottaa ja kirjan alussa olin naiivisti heteronormatiivisin odotuksin liikkeellä ja päähenkilö Enkeli tuntui naiselta. Menikin jonkin aikaa ymmärtää, että kyseessä on homopiireissä liikkuva mies. Ehkä Sinisalo tarkoituksella leikittelee lukijan mielikuvilla? Päähenkilö on siis Mikael, vähän päällä 30-vuotias valokuvaaja. Hänen lisäkseen kerronta etenee alakerrassa asuvan filippiiniläisen postimyyntivaimon Palomitan, mainostoimiston pomon Martesin, eläinlääkäri Tohtori Spidermanin ja Ecke nimisen nörtin näkökulmista.
Astun lähemmäksi, ojennan käsivarttani. Hahmo ilmeisesti kuulee askeleeni ja nostaa hetkeksi heikosti päätään käpristyneestä asennostaan, avaa silmänsä, ja minä oivallan vihdoinkin mikä se on.
Se on kauneinta mitä olen koskaan nähnyt.
Tiedän heti että haluan sen. (s.11)
Juoni on varmaankin monille tuttu ja sitä en siis kovin syvällisesti lähde kertomaan. Pääteemana teoksessa on villi toiseus ja alisteisuus: peikot ja luonto versus ihmiset ja kaupunki. Tapahtumat sijoittuvat Tampereelle, vaikka aluksi (tottumuksesta) ajattelin heti Helsinkiä. Sen lisäksi, että lyhyiden jaksojen kertoja vaihtuu, on Sinisalo liittänyt väleihin aitoja ja keksittyjä lainauksia niin kauno- kuin tietokirjoista sekä sanomalehtiartikkeleista. Intertekstuaalisuutta luo myös peikon nimeäminen Yrjö Kokon Pessi ja Illusia teoksen kautta.
Huolimatta "rankoista" ja puhuttelevista teemoista Sinisalo ei saarnaa tai moralisoi, vaan esittää asiat jokapäiväisinä. Kirjan vahvuutena ovat kissamaisesti, hyljeksittynä etnisenä ryhmänä esitetyt peikot, homoseksuaalisuuden kuvaaminen tavanomaisesta poikkeamattomana sekä faktan ja fiktion vuoropuhelu. Myös Ecken nimen mahdollinen juontuminen latinan kielisestä ilmaisusta ecce homo (olen ihminen) oli kiinnostava ja herätti keskustelua praktikum ryhmäläisten kanssa.
Palomitan ääni jää etäiseksi ja hänestä olisin halunnut lukea enemmänkin. Myös lopun avoimuus herättää paljon kysymyksiä, mitä tapahtuukaan kerronan viimeisten rivien jälkeen? Kirjan elokuvaoikeudet myytiin 2006, olisi kiinnostavaa kuulla, onko projekti edennyt. En suosittele teosta alle 16-vuotiaille sen sisältämien eroottisten kuvausten johdosta. Kirjaa on myös kritisoitu mm. sen sisältämien pedofilian tai zoofilian teemojen käytöstä.
Arvosana:
Takakannesta:
Nuori valokuvaaja Mikael löytää kotinsa takapihalta
jotakin, mitä hän ei ole eläissään nähnyt, mutta minkä hän tietää haluavansa omakseen. Hän ottaa hoiviinsa öisen metsänpeikon, kansantaruista tutun salaperäisen olennon.
Mikaelin ja peikon välille solmiutuu maagisen tiivis suhde, joka saattaa vähitellen sijoiltaan koko elämän. Jos hän olikin aluksi voivansa vangita palan villiä luontoa, joutuu hän pian toteamaan jääneensä itse vangiksi.
Yhdistellen ikivanhaa mytologiaa ja uusinta luonnontiedettä Johannsa Sinisalo maalaa hurjan vaihtoehtohistorian, joka jää kihelmöimään lukijan mieleen. Ihmisen ja eläimen, kulttuurin ja luonnon. modernin maailman ja tarunhohtoisten muinaisaikojen rajat liikkuvat tavalla, joka pelottaa ja kutkuttaa - pakottaa meidät katsomaan uusin silmiin itseämme ja ympäröivää todellisuutta.
Ennen päivänlaskua ei voi on voittanut Finlandia-palkinnon (2000) ja saanut Yhdysvalloissa arvostetun James Tiptree Jr. Awardin (2004). Romaani on käännetty yli kymmenelle kielelle.
268 sivua,
Tammi 2011 (Ensimmäinen painos 2000)
Kirjasta muualla: Risingshadow,
Kirjavinkit,
Aikakone,
Kiiltomato,
Helsingin Sanomat,
Morren maailma,
Villasukka kirjahyllyssä,
Jos vaikka lukisi...,
Kuuttaren lukupäiväkirja,
Luettua,
Amman lukuhetki,
Kaiken voi lukea,
Jokken kirjanurkka,
Kirjantila
