Luin tämän jo helmikuussa, mutta vasta nyt kirjoitin tästä. Piti antaa kirjalle aikaa hengittää, sillä liian vaikuttavista kirjoista on vaikeaa kirjoitta tuoreeltaan.
Arvostelukappale.
Artikkelini on julkaistu alkuperäisesti Risingshadow-sivustolla.
Ensimmäinen osa Across the Universe-sarjassa, Matka alkaa, toi raikkaita tuulia nuorten scifi-kirjallisuuteen. Teos ilmestyi suomeksi alkuvuodesta 2012. Nyt vuotta myöhemmin lukijoiden odotukset palkittiin, kun uutta planeettaa, Kentauri-Maata kohti lähetetylle avaruusalukselle sijaitseva sarja sai jatkoa.
Toisessa osassa Miljoona aurinkoa, puheenvuoronsa saavat jo tutuksi tulleet Amy, Varjelus-aluksella syväjäädytettynä matkannut tyttö ja Seuraaja, aluksen hierarkiassa Vanhimman jälkeen toinen, ja myöhemmin tämän tittelin perivä poika. Kerronta etenee edellisen osan tavoin vuoroin Amyn ja Seuraajan näkökulmista. Aikaisemmin kävi ilmi, että Amy on herännyt liian aikaisin, eikä tule koskaan näkemään vanhempiaan muutoin kuin jäähän vangittuina.
Matkan oli alkuperäisten laskelmien perusteella tarkoitus kestää 300 vuotta, mutta jokin menee pieleen ja pikku hiljaa koko tapahtumien ketju alkaa paljastua Amylle ja Seuraajalle. Toisessa osassa näitä salaisuuksia paljastuu lisää. Aluksen historiassa tunnetaan suuri taistelu, jonka jälkeen Vanhin-järjestelmä otettiin käyttöön.
Seuraaja on nyt vastuussa aluksesta - Vanhin, vaikkei käytäkään tätä nimitystä. Rajallinen maailma ja oman paikan löytäminen sieltä ahdistavat Amya ja hän ei näytä tajuavan pojan uusia vastuualueita ja jää usein yksin omaan, pimeään huoneeseensa. Kun uusia vihjeitä suuresta käännekohdasta alkaa paljastua, Amy hakee ratkaisua kirjoista. Kirjojen ystävälle viittaukset maailmankirjallisuuden suuriin klassikoihin, kuten Platonin Valtioon, värittävät kerrontaa iloisesti
Aluksella on kahdenlaisia ihmisiä: nukkujia, eli syväjäädytettyjä ihmisiä menneisyydestä ja aluksen toimintoja ylläpitävää työläiskansanryhmää. Amy on erilainen kuin muut aluksen ihmiset, joiden geneettiset erot ovat tasoittuneet vuosisatojen saatossa. Hänellä on vaalea iho, punaiset hiukset ja hän on aluksella ainoa, joka on koskaan nähnyt oikean auringon, eikä aluksen kattoon kiinnitettyä lamppua. Seuraaja kadehtii tätä ominaisuutta ja haaveilee joskus tuntevansa auringon lämmön ihollaan ja tuulen hiuksissaan.
Kaikki maanviljelijöistä ja mekaanikoista muodostuvien työläisten ryhmän jäsenet ovat olleet sukupolvesta toiseen vahvasti huumattuja erilaisin veteen lisättyjen kemikaalien avulla. Seuraaja päättää kuitenkin vapauttaa kansansa ja antaa heille vapaan tahdon. Tästä seuraa kuitenkin uusia ongelmia. Työn orjat vapautuvat sorron yöstä ja luovat uudet pelisäännöt. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, kuinka vahvimmat persoonat ryhtyvät luomaan vastarantaliikkeitä Vanhin-järjestelmää vastaan ja ihmishenget joutuvat vaaraan vanhan ja uuden maailman yhteen törmäyksessä. Historiaa tuntevalle tästä tulee vahva mielikuva Marxin työväenluokan vallankumouksellisista ajatuksista.
Jatko-osa piti yllä jännittävää tunnelmaa alusta loppuun. Teosta oli vaikea laskea käsistään, sillä lukijan oli pakko saada selville mitä leivänmuruista koostuvien polkujen päässä on. Kuka kätki vihjeet Amyn löydettäväksi, mikä on se suuri salaisuus, jota on kauan piiloteltu ja kuinka jatkaa elämää sen jälkeen, kun totuus paljastuu ja kansa hajaantuu kahteen ryhmään. Odotan malttamattomana kuinka kirjailija vastaa näihin kysymyksiin seuraavassa teoksessa, joka toivottavasti paljastaa uuden maailmanjärjestyksen.
On matkattava kauas tutuista ympyröistä, jotta voi oppia jotain itsestään. Revisin teos on harvinainen nuortenkirja sen suhteen, kuinka paljon se herättää ajatuksia lukiessa ja kuinka outoon ympäristöön sijoittuva selviytymistarina paljastaa miten samanlainen ihminen sisimmältään on ajankuvasta riippumatta.
Työläislaulun
Internationale ensimmäinen säkeistö. Tämä tiivistää paljon kirjan teemoja.
Työn-orjat! Sorron yöstä nouskaa! –
maan äärin kuuluu kutsumus.
Nyt ryskyin murtuu pakkovalta,
tää on viime ponnistus.
Pohja vanhan järjestyksen horjuu.
Orjajoukko taistohon!
Alas lyökää koko vanha mailma,
ja valta teidän silloin on!
:,: Tää on viimeinen taisto!
Rintamaamme yhtykää,
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään! :,:
Arvosana:
Takakannesta ja etulieppeestä:
Rakkaus joka ei ole valinta, ei ole rakkautta ollenkaan.
Amy: En tiedä kuka minä olen täällä. Ilman Maata tunnen itseni hädin tuskin ihmiseksi. Tarvitsen jotain. Jotain mikä täyttäisi minut jälleen. Jotain mikä määrittelisi minut.
Seuraaja: Minun täytyy keksiä, mitä ihmettä teemme aluksen moottorille - jos sille nyt ylipäätään pystyy tekemään mitään - mutta en voi korjata alusta ennen kuin korjaan sen minkä rikoin Amyssa.
Amy tuntee tukehtuvansa Varjeluksella.
Ajatus tulevaisuudesta, jossa ei ole raitista ilmaa tai oikeaa aurinkoa uhkaa musertaa hänet. Myöskään rakkaus ei Amyn elämässä ole ongelmatonta. Miksi olla yhdessä jonkun kassa vain siitä syystä, että ketään muuta ei ole? Riittääkö se?
Johtajan saapaisiin astunut Seuraaja puolestaan yrittää epätoivoisesti pitää alusta ja sen toimintoja elinkelpoisina. Ja kun samaan aikaan ruoka-annosten huvetessa ihmisten tyytymättömyys kasvaa, väkivaltainen kapina on käsissä.
Tyylilaji: nuoret, dystopia, rakkaus, kasvutarina
Samantyylisiä kirjoja: Veronica Rossi:
Paljaan taivaan alla,
K. A. Applegate:
Remnants-sarja, Monica Hughes:
Tietokoneen vangit, Johan Harstad:
Darlah - 172 tuntia Kuussa, Ray Bradbury:
Fahrenheit 451,
Suomentanut: Outi Järvinen, 379 sivua,
Otava 2013
Alkuperäinen nimi: A Million Suns (2012)
Kirjasta muualla: Risingshadow,
Kirjavinkit,
Kirjaston kummitus,
Tarinoiden taikaa,
