maanantai 21. joulukuuta 2015

John Grisham: Joulua pakoon

"Nyt se ei tunnu samalta."
"Mikä?"
"Joulu."
  
     
Lukuhaasteissa: Goodreads 50: 45. A book set during ChristmasReading the Rainbow - Luetaan sateekaari: Tummansininen
Tunnelmamusiikkia: Frank Sinatra: Let it Snow, Frosty the Snowman, Nightwish: I'm Walking in the Air
  
Krankien 23-vuotias tytär Blair on ensimmäisen kerran poissa kotoa jouluna. Hän on lähtenyt Peruun vapaaehtoistyöntekijäksi vuodeksi, eikä palaa ennen seuraavan vuoden joulua. Joulu perinteineen ei tunnu samalta, joten Luther saa mahtavan idean eräänä kylmänä ja märkänä päivänä. Mitä jos jättäisi joulun kokonaan väliin? Ei kuumeista shoppailua, joulukorttien kirjoittamista, ruuhkassa jonottamista...
  
Siinä Luther seisoi tienpuolessa jalat kylmettyneinä, kello kilkatti, kaiuttimista raikui Joulupukki matkaan jo käy ja joulukoristeiden palvojat täyttivät jalkakäytävän. Luther alkoi inhota joulua. (s. 12)
  
Tilitoimistossa työskentelevä Luther hankkii liput kymmenen päivän Karibian-risteilylle (lähtö 25.12.) ja perusteltuaan päätöksensä vaimolleen Noralle säästökysymyksenä: normaaliin jouluun perheellä on mennyt yli 6000 dollaria, mutta jättämällä joulun väliin he säästäisivät 3000 dollaria. 
  
Parille tulee yllätykäsenä, kuinka paljon heidän naapurinsa, ystävänsä ja työtoverinsa ihmettelevät päätöstä. Luthorille vitsaillaan jopa Charles Dickensin Saiturin joulu -viittauksilla. Hemlock-kadun varrella asuvilla on ollut tapana nostaa katolleen valaistu lumiukko. Krankien talo on ainoa koristeematon sen varrella. Asukastoimikunnan puuhamies Vic Frohmeyer ottaa asiakseen käännyttää Lutherin takaisin "valoon" ja  juhlimaan joulua. 
  
Kaikki ei kuitenkaan suju aivan ongelmitta ja mitä enemmän Krankit yrittävät pitäytyä päätöksessään, sen lujemmin naapurusto keksii keinoja hieroa joulun sanomaa heidän naamalleen. Esimerkiksi kuoro laulaa heidän etupihallaan niitä kappaleita, joissa mainitaan lumiukko.  
  
Lyhkäinen teos on nopealukuinen, mutta hahmoihin on vaikeaa saada otetta, sen verran ohueksi he jäävät. Huumori toimii paikoin ihan viihdyttävästi. Pystyn kyllä samaistumaan osaan Lutheria joulussa ärsyttäviin piirteisiin, sillä onhan se totta, että nykyinen tapa viettää joulua on varsin kaupallinen. 
  
Teoksesta on myös tehty elokuvasovitus Skipataan joulu (Christmas with the Kranks, 2004)
    
Arvosana:
     
Takakannesta:

John Grishamin hilpeä joulutarina.
  
Miltä tuntuisi joulunalus ilman joulukiireitä? Ei tungeksimistä ostoksilla ja liikenneruuhkissa, ei tarpeettomia lahjoja, ei rojuja eikä käärepapereita. Luther ja Nora Frank päättävät lähteä jouluna Karibian risteilylle. Mutta vain tämän kerran! Ja vain siksi, että heidän aikuinen tyttärensä on Perussa ja on ensimmäisen kerran joulun poissa kotoaan. Tänä jouluna Frankien talo olisi kadun ainoa talo, jonka katolta puuttuisi älyttömästi hymyilevä lumiukko. Krankit eivät myöskään aio järjestää tavaksi tulleita jouluaaton kutsuja. He eivät aio lähettää edes joulukortteja saati hankkia joulukuusta. Ystävistä Frankien suunnitelma on omituinen ja ällistyttävä. Toteutuuko Lutherin ja Noran joulu unelma? 
  
Joulua pakoon -tarinassa John Grisham ilakoi siekailematta jouluun liittyvän kaaoksen ja mielettömyyden kustannuksella.
   
Suomentanut: Hilkka Pekkanen, 180 sivua, WSOY 2002
    
Alkuperäinen nimi: Skipping Christmas (2001)

2 kommenttia:

  1. Minä en tykännyt tästä ollenkaan, oli tälle jouluihmiselle kauheaa luettavaa. Ymmärsin toki sen, että Grisham halusi tällä tavalla ottaa kantaa joulun kaupallisuuteen, mutta ei ollut kirjani ei.
    http://kirja-kirppu.blogspot.fi/2013/12/john-grisham-joulua-pakoon.html#comment-form

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole jouluihminen, mutta en myöskään ole joulun vastainen. en vain tykkää siitä kaikesta kaupallisuudesta, joka joulua nykyään leimaa ja hössöttämisestä, mitä jotkut ihmiset lähipiirissäni tekevät ennen joulua. parhaimmillaan saatetaan vielä aattona, ennen joulurauhan julistamista olla pyyhkimässä pölyjä kattolistoista... Joulussa pidän parhaana piirretttä, että suku kokoontuu yhteen, muistetaan ystäviä ja perhettä, syödään hyvin, unohdetaan hetkeksi kaikki paha maailmasta ja ollaan vain. Joulun valoa ja lämpöä pitäisi arvostaa enemmän kuin lahjoja. Tässä Grishamin kuvitteellisessa yhteisösä joulu oli saanut aivan uusia, pelottavia ulottuvuuksia - kuin jokin kultti. Ei kyllä ollut kirja minunkaan makuuni. :/

      Poista