perjantai 16. kesäkuuta 2017

Lauren Beukes: Säkenöivät tytöt

"Hän näkee säkenöivien tyttöjen kasvot, hän näkee kuinka heidän on kuoltava. 
Pään sisällä kirkuu: Tapa se. Pysäytä se."
   
     
Lukuhaasteissa: Dekkariviikko 12.-18.6., Helmet 2017 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
   
Dekkariviikko jatkuu eteläafrikkalaisen Lauren Beukesin kolmannella romaanilla Säkenöivät tytöt joka "rikkoo genrerajoja", sillä se kertoo chicagolaisesta aikamatkaavasta murhaajasta. Beukeshan vähän aikaa sitten voitti Tähtivaeltaja -palkinnon viime vuonna käännetyllä teoksellaan Zoo City (joka minulta löytyy lukupinosta).

Mielenkiintoisen uudenlaisen murhaajan ja hänen uhriensa näkökulmat pääsevät esiin teoksessa. Näkökulmahenkilö vaihtuu joka luvussa. Keskeisinä hahmoina ovat murhaaja, Harper Curtis ja Kirby Mazrachi, yksi säkenöivistä tytöistä, joka jää henkiin murhayrityksestä ja ryhtyy etsimään puukottajaansa.

Se on peliä. Hänen pitää etsiä heidät eri ajoista ja paikoista. He leikkivät mukana halukkaasti, vain odottaen hänen kirjoittamaansa kohtaloa. (s. 121)
  
Harmillisesti Kirby ei ole teoksen naishahmoista kiinnostavin, eikä sitä ole hänen aikansakaan, 1990-luku. Itse pidin eniten tummaihoisesta Zorasta, joka toisen maailmansodan aikana työskenteli sotalaivoja valmistavalla tehtaalla hitsaajana, Margotista, joka oli vuonna 1972 mukana Jane-palvelussa, joka teki abortteja naisille ennen kuin se oli vielä laillista kyseisessä osavaltiossa ja Alicesta, naisesta, joka joutuu elämään miehen ruumiissa 1940-luvulla. Heille on vain annettu harmillisen vähän sivuja.

Tätä vastaan Alice on taistellut koko elämänsä. Sisällään elävää Lucas Ziegenfeusia vastaan. Tai hänhän se elää Lucasin sisällä ja inhoaa sen ruumista ja jalkovälissä killuvia iljetyksiä, joita hän teippaa mutta ei uskalla leikata. (s. 213)

Teosta on kuvattu esim. Helsingin Sanomien artikkelissa feministiseksi, sillä murhien lisäksi se kuvaa 1930-1990-lukujen välillä tapahtuvia muutoksia rasismin ja naisten oikeuksien suhteen. Ne eivät kuitenkaan tarjonneet minulle lukijana riittävästi aiheen käsittelyä, että voisin laittaa mainintaa siitä postauksen tunnisteisiin, vaikka nämä ainekset olivatkin teoksen parasta antia. Olisipa Beukes kirjoittanut lisääkin tälaaista teokseensa, niin se olisi noussut sekä kiinnostavammaksi lukukokemukseski että genressään säkenöivämmäksi.
  
Lyhyistä luvuistaan huolimatta teos tuntuu pidemmältä kuin onkaan. sillä se on liian sirpaleinen, eikä edes keskeisimpiin hahmoihin synny syvyyttä teoksen aikana. Kirjailija ei avaa murhaajan syitä tappaa, mutta sen kylläkin, että tämä kiihottuu murhista ja niiden muistelusta. Hänen lapsuudestaan mainitaan kliseinen ja inhottava eläimiin kohdistuva väkivalta, mutta se ei riitä selitykseksi, miksi hänestä kasvoi sarjamurhaaja. En kokenut Harperia niinkään pahana ihmisenä, vaan mieleltään sairaana ja sellaisenakin genressään hyvin yllätyksettömänä hahmona.
 
"Ei tämä minun syytäni ole, muru", hän sanoo. "Vaan sinun. Et säkenöisi. Et pakottaisi minua tähän." (s. 157)

Aikamatkustamisen mekaniikkaa ja olemassaoloa ei myöskään selitetä lainkaan, se toimiikin vain erikoisena mausteena. Ovi aikamatkustamisen välineenä on hyvin narniamaista ja siitä olisi varmasti pystynyt kirjoittamaan paljon enemmänkin kuin vain lyhyen maininnan. Teoksessa oli lisäksi jonkin verran erikoisia sanoja ja lauserakenteista, sekä kirjoitusvirheitä, joihin silmäni tarttui. Vaikka murhia kuvataan välillä melko yksityiskohtaisesti, en kokenut niiden olevan liian makaabereja tai mässäileviä.

Säkenöivien tyttöjen tv-sarjaoikeudet on myyty. Tällaisessa formaatissa tarina varmasti tuleekin toimimaan oivallisesti, sillä teos on jo valmiiksi episodimainen.
  
Arvosana:
   
Takakannesta:
Murhaaja, jota ei voi olla olemassa.
Tyttö, jonka ei pitäisi olla elossa.
Trilleri, joka rikkoo kaikki rajat.
 
Harper Curtis saa käsiinsä avaimen hylättyyn taloon Chicagossa vuonna 1931. Talossa on merkillisiä muistoesineitä ja ovi, joka avautuu eri aikoihin. Jokin loksahtaa paikoilleen. Aikojen halki liikkuen Harper alkaa metsästää säkenöiviä tyttöjä, jotka loistavat hänen silmissään kirkkaammin kuin muut. Vuonna 1989 yksi heistä, Kirby Mazrachi, jää henkiin. Alkaa takaa-ajo, joka sulkee ympyrän.
   
Suomentanut: Virpi Vainikainen, 355 sivua, Atschi!-pokkari 2014 (1. julkaisu Schildts & Söderströms 2013)
  
Alkuperäinen nimi: The Shining Girls (2013)
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti