sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme

"Paljon tähtiä on aina parempi kuin vähän. Sama pätee myös variksiin, 
vaikka tiedän, etteivät kaikki ajattele kuten minä."
    
  
Arvostelukappale. Artikkelini on julkastu Risingshadow-sivustolla 8.11.2015. 
  
Karen Joy Fowler tunnetaan Suomessa parhaiten hänen kymmenen vuotta sitten ilmestyneestä teoksestaan Jane Austen -lukupiiri. Hänen uutta teostaan, Olimme ihan suunniltamme, markkinoitiin kirjasyksyn yllättävimmäksi kirjaksi. Väitteelle on vaikeaa löytää tukea.
  
Päähenkilönä seurataan Rosemary Cookea. Muistelmanomainen teos alkaa Rosemaryn sanoin keskeltä, vuodesta 1996, kun hän oli yliopistossa. Takaumien kautta kerrotaan naisen lapsuudesta, joka on kirjan tapahtumien kannalta sen kiinnostavin osuus. Rosemaryllä on isoveli Lowell ja samanikäinen sisko Fern. Fern kuitenkin katoaa tyttöjen ollessa viisivuotiaita, eikä hänestä puhuta enää. Lowell suistuu raiteiltaan ja karkaa tapahtuman myötä kotoa. Vuosia myöhemmin hän on eläinaktivisti.
  
Olimme ihan suunniltamme kertoo tarinan perheestä, jossa vanha salaisuus on vuosien ajan nakertanut ihmissuhteita. Psykologi-isä on alkoholisoitunut ja äidin hermot ovat koetuksella. Lapsena varsin puheliaasta Rosemarystä on kipuilunsa myötä tullut lähes mykkä nuori nainen. Lowell puolestaan on kuin komeetta, joka toisinaan pyyhkäisee perheenjäsentensä ohitse ja sekoittaa pakkaa.
     
Kun olohuoneessa on näkymätön norsu, sen kärsään kompastuu väistämättä silloin tällöin. (s. 165)
    
Sirpaleista kootaan hitaasti kuvaa tapahtumista, eikä Fowler näytä kaikkia kortteja heti alussa. Kun teos etenee siihen suureen juonipaljastukseen, jonka vuoksi teosta on arvostettu paljon, osa lukijoista varmasti putoaa tuolilta, mutta toisille paljastus ei välttämättä herätä yhtä vahvaa tunnetta. Koko teos on koottu tuon yhden näppärän pikku juonenkäänteen ympärille jättäen kaiken muun ympärillään hieman latteaksi.
  
Vahvimmillaan Fowlerin teos on pakottaessaan lukijat pohtimaan tieteen etiikkaa ja eläinkokeiden tarpeellisuutta. Kirjailijan valitsema tapa tuoda nämä aiheet lukijansa eteen ei välttämättä ole paras mahdollinen, sillä näitä teemoja ei mainita teoksen takakannessa tai muissakaan kirjan tiedoissa - poikkeuksena Finlandia-voittaja Jussi Valtosen siteeraus teoksen etukannessa. Olisikin kenties ollut hedelmällisempää saattaa lukijalle jo etukäteen tietoon millaisesta kirjasta on kyse, jolloin merkittävälle juonenkäänteellekin olisi kenties annettu enemmän vaikuttavuutta.
  
Rosemary on haastava päähenkilö, johon samaistuminen on vaikeaa. Parasta romaanin päähenkilössä on hänen rakkautensa kirjoihin ja kirjallisia viittauksia viliseekin teoksen sivuilla runsaasti. Sieltä löytyivät niin J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta, Katherine Patersonin Silta salaiseen maahan kuin Thomas Moren Utopia.
  
On mahdollista, että olen teidän näkökulmastanne katsoen vain avaruusolentojen liikuttelema järjetön sätkynukke. (s. 315)
  
Arvosana:
    
Takakannesta:
Kirja joka takuulla yllättää
   
Vanhempiaan ei voi kukaan valita, mutta he voivat tehdä lapsensa puolesta valintoja. Hurjia, koko elämän mullistavia valintoja.
  
Lapsena Rosemary puhua pälpätti lakkaamatta, joten miksi nyt, opiskelijatyttönä, hän ei puhu juuri mitään? Hänellä oli samanikäinen sisar, Fern, ja isoveli, Lowell. Hän rakasti heitä palavasti, mutta nyt molemmat ovat kadonneet. Veljen odottamaton yhteydenotto auttaa Rosemarya selvittämään, mitä lopulta tapahtui. Samalla lukija joutuu pohtimaan perustavanlaatuisia kysymyksiä ihmisen suhteesta muuhun luomakuntaan. Tämä on Rosemaryn poikkeuksellinen tarina: naurattava, surullinen ja ajatuksia herättävä.
   
Samankaltaisia teoksia: Sara Gruen: Apinatalo, Bernard Beckett: Genesis, Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät, Miina Supinen: Liha tottelee kuria

Suomentanut: Sari Karhulahti, 362 sivua, Tammi 2015
   
Alkuperäinen nimi: We Are All Completely Beside Ourselves (2013)
   

6 kommenttia:

  1. Taisin jaksaa tätä kirjaa noin 60 sivua ennen kuin jätin kesken... eli tieteen etiikat yms hienoudet eivät ainakaan kirjan alkuvaiheilla houkutelleet lukijaan jatkamaan. Tuskinpa kokeilen uudelleen edes suurten paljastusten vuoksi. :) Kansi on kyllä kiva. Puuaiheet viehättävät minua, ja värit ja fontti ovat pirteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puukuva on kirjan yksi onnistuneimpia puolia. :) Siskonikin jätti samoilla paikkeilla kesken kuin sinä. Piti hammasta purren tämä lukea, kun Risingille arvostelin. Ei tosiaan mikään timantti ollut minulle. Se "yllätyskäänne" tuli joskus sivun 97 paikkeilla, eli jos joskus kiinnostaa, niin sen voi kurkkaista. tai sitten spoilaantua tuolla hesarin kritiikissä sen sisällöstä. ;)

      Poista
  2. En jättänyt kesken, sillä kirja oli todella mielenkiintoinen ja kiinnostava tieteineen kaikkineen ja siihen liittyvine teemoineen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vain olisin kirjaan tarttuessani tiennyt nämä jo etukäteen, niin olisin varmaan suhtautunut koko lukukokemukseen positiivisemmin. Nyt jäi todella laimeaksi ja yhdellä tempulla kikkailevaksi. Suurta salaisuutta kierrettiin kuin kissa kuumaa puuroa. Ei vain ollut minulle tämä kirja.

      Jos tieteet kiinnostavat romaaneissa, suosittelen tutustumaan Jennifer Vanderbesin Pääsiaissaareen. se on todella onnistunut teos. Täältä löytyy lisää mietteitäni siitä: http://kirjakissa.blogspot.fi/2012/09/jennifer-vanderbes-paasiaissaari_10.html

      Poista
  3. Pohdimme tätä lukupiiriimme, mutta kenties oli ihan hyvä, ettemme lopulta valinneet sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus huonostakin lukukokemuksesta keskustelu on antoisaa. Toisin on jos teos on hyvin keskinkertainen ja siitä ei ole oikeastaan pahaa sanottavaa, muttei hyvääkään. Vetämässäni lukupiirissä tällainen on esimerkiksi syyskuun kirjana ollut Gaimanin Tähtisumua. Uskon silti, että ihan hyvä ratkaisu, ettette valinneet tätä kirjaa. Fragmentaalinen ja tarkoituksellisesti salaileva (mutta slaisuudesta jatkuvasti vihjaileva) teos, joka itseäni tyylillään vain ärsytti. Jos aihepiiri kiinnostaa, saa esimerkiksi Gruenin Apinatalosta enemmän irti.

      Poista