Yöpöydän kirjat: bingo

Näytetään tekstit, joissa on tunniste bingo. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. syyskuuta 2022

Ihana susi -lukuhaaste (13.9.2022-10.5.2023)

Mahtavaa syyskuuta! Olen pitkään suunnitellut tätä bingoa ja voin viimein paljastaa sen teeman. Ihana susi -lukuhaaste kestää syntymäpäivästäni 13.9.2022 blogin perustamisen vuosipäivään. 10.5.2023 tulee täyteen jo 12 vuotta bloggarina.

4x4 bingoruudukossa on teemoja niin kirjan kannen, nimen, tekijän kuin sisällönkin mukaan. Luetut kirjat voivat olla mitä vain, romaanien lisäksi siis mm. kuvakirjat, runokokoelmat, sarjakuvat ja tietoteoksetkin ovat erinomaisia. Genrerajauksiakaan ei ole, eli lue juurikin sitä, mistä itse pidät eniten olipa kyseessä sitten YA, romantiikka, dekkarit, scifi, fantasia tai kauhu.

Bingon saaneiden kesken arvotaan kirjallisuusaiheinen palkinto, josta lisää myöhemmin. Ilmoittaudu mukaan blogin tai Instagram-postauksen kommenttikentässä. Haasteessa on käytössä aihetunniste #ihanasusihaaste.

Mukana haasteessa:

Bingoruudut:

1. Kirjan kannessa on susi

2. Kirjan henkilö on yksinäinen

3. Kirjassa on luonnonsuojeluteema

4. Kirjassa on syksy

5. Kirjassa on mytologiaa tai satuja

6. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa

7. Kirjailijan nimessä on sana susi (kaikki kielet hyväksytään)

8. Kirjan kannessa on puita

9. Kirjassa on talvi

10. Kirjassa on susia

11. Kirjassa ollaan metsässä

12. Kirjan henkilöllä on itse valittu perhe

13. Kirjan kannessa on harmaata, oranssia tai ruskeaa

14. Kirja tuoksuu tai siinä puhutaan tuoksuista

15. Kirjassa tai sen kannessa on hirvieläin

16. Kirjan nimessä on susi

Lukuvinkkejä, jotka sopivat yhteen tai useampaan kohtaan:

Marja Aho: Puunhalaaja
Päivi Alasalmi: Sudenraudat
Ilkka Auer: Kymnaasi
Leigh Bardugo: Varjo ja riipus
Lee Bacon: Viimeinen ihminen
Sabine Bohlmann & Emilia Dziubak: Kuule, isi…Onko kymmenen paljon?
Rachel Bright & Jim Field: Ihan itse, sanoi susi
Cormac McCarthy: Tie
Jean Craighead George: Susityttö
Mischa Damjan: Atuk ja susi - Tarina eskimopojasta, joka oppii, että rakkaus on vihaa voimakkaampi
Lauren DeStefano: A Curious Tale of the In-Between
Kerstin Ekman: Suden jälki
Magdalena Hai: Kolmas sisar
Dorothy Hearst: Suden lupaus
Jean Hegland: Suojaan metsän siimekseen
Mervi Heikkilä: Revonpuro
Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta
Peter Høeg: Lumen taju
Risto Isomäki: Viiden meren kansa
Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet
Eowyn Ivey: Lumilapsi
Aino Kallas: Sudenmorsian
Jenny Kangasvuo: Sudenveri
Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
Joona Koiranen (toim.): Nouse luontoni: Spekulatiivisia novelleja sukupuolen moninaisuudesta II
Anu Korpinen & Mia Myllymäki (toim.): Metsän kronikka - Tarinoita puista
Susinukke Kosola: Avaruuskissojen leikkikalu: tutkielma ihmisyyden valtavirrasta
Hannu Laakso: Me hukkaset
Hannele Lampela: Talventaian tarinoita - Lumikuningattaren lumous
Lauri Lattu: Susiraja
Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi
Ulpu-Maria Lehtinen: Kalmanperhon kutsu
Liliana Lento: Koivu ja pihlaja
C.S. Lewis: Velho ja leijona
Roope Lipasti & Mari Luoma: Aavepartio yksin kotona
Janika Matero & Nina Kuu: Päiväni harmaasutena
Tuulia Matilainen: Kunnes kuulen niiden tulevan
Charlotte McConaghy: Täällä oli susia
Vonda N. McIntyre: Unikäärme
Marja-Leena Mikkola: Anni Manninen
Susi Nousiainen: Muovikauris
Anni Nupponen: Valkoinen kaupunki
Kimmo Ohtonen: Metsä elää
Siri Pettersen: Odininlapsi ja Rautasusi
Clarissa Pinkola Estés: Naiset jotka kulkevat susien kanssa - Villinaisen arkkityyppi myyteissä ja kertomuksissa
S.N. Pires: Karhunkiertäjä
Elina Pitkäkangas: Kuura
Philip Pullman: Kultainen kompassi
Oona Pohjolainen & Adile Sevimli: Kärsimyskukkauuteaddiktio
Richard Powers: Ikipuut
Erkki Pulliainen & Lassi Rautiainen: Suomalainen susi
Maia Raitanen: Se on ihan susi - Suomen viehättävin susikirja
Joona Riekkola: Silkkomaahan kadonneet
Tuula Rotko: Susi ja surupukuinen nainen
Elina Rouhiainen: Kesytön
Felix Salten: Bambi - Tarina metsästä
Jessica Schiefauer: Pojat
Ritva Seppi: Susiklaani
Stefan Spjut: Susi
Mary Stewart: Susimetsän salat
Maggie Stiefvater: Väristys
Saila Susiluoto: Siivekkäät ja hännäkkäät
Mia Takula: Susien mailla
Jouni Tikkanen: Lauma
V.M. Toivonen: Fimbul-talvi
David Walliams: Pikku hirviöt
Helena Waris: Uniin piirretty polku
Gene Wolfe: Kiduttajan varjo
Evie Wyld: Me olemme susia

maanantai 26. elokuuta 2019

Kirjankansibingon kooste

MarikaOksa teki kesäksi hauskan bingohaasteen, johon sai kerätä rasteja sen mukaan, mitä kirjoja luki välillä 3.6.-25.8.2019. Kiitos kivasta haasteesta! Sain muodostettua luettuen kirjojen kansista peräti kaksi kokonaista bingoriviä ja monta rastia osui myös eri puolille ruudukkoa. Muutamasta kirjasta/sarjakuvasta en ole vielä ehtinyt postamaan.

Ensimmäisen bingon sain riville: Romantiikka (Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo) - Kirja (Kate Chopin: Herääminen) - Yö (Alan Bradley: Kuolon kultaiset kiehkurat) - Puu (Lauri Otonkoski: Musta oli valkoinen) - Huonekalu (L.M. Montgomery: Anna ystävämme)

Toisen bingon sain riville: Romantiikka (Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo) - Ruutuja (Rino Mizuho: Maaginen suklaapuoti 14) - Harrastus (Johanna Hulkko: Geoetsivät ja rahakäärön arvoitus) - Ovi (Eva Frantz: Osasto 23) - Unenomainen (Tiina Raevaara: Eräänä päivänä tyhjä taivas)

Muut luetut, jotka sijoitin bingoruudukkoon:

Lempiväri - Nora Roberts: Toinen koitos
Nainen - Harri Itsván Mäki: Peilipatsas
Lomahaave - Claudia Gray: A Million Worlds With You
Hauska kansi - Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen
Vähintään viisi eri väriä - Alex Gino: George
Piirroskuva - Bjørn Sortland & Pasi Pirtkänen: Kepler62 - Uusi maailma: Saari
Kotieläin - Agustina Bazterrica: Rotukarja
Raitoja - Brian K. Vaughan & Cliff Chiang: Paper Girls Volume 4

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Lukupiirissä | Francis Hodgson Burnett: Salainen puutarha

"Myös epämiellyttävät pikkutytöt voivat olla yksinäisiä ja suuri lukittu talo, karu nummi ja tyhjät puutarhat olivat saaneet tämän tytön tuntemaan kuin hän olisi yksin maailmassa."

Kesäkuun lukupiirikirja

Helmet-lukuhaaste: 7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja

F. H. Burnett on kirjoittanut useammankin tyttökirjaklassikon, Salaisen puutarhan lisäksi hänen tuotannostaan on suomennettu Pikku prinsessa, Pikku Lordi ja Kadonnut prinssi. Salaisesta puutarhasta on olemassa kolme suomennosta. Ensimmäinen, Toini Swanin versio on vuodelta 1920, ja vasta 2000-luvulla teoksesta on tehty kaksi uuuta käännöstä, Sari Karhulahden (2006) ja Emilia Nummisen (2008). Versioiden eroista on tehty jopa gradututkielma.

Luin Salaisen puutarhan ensimmäisen kerran ollessani viidennellä tai kuudennella luokalla (1998-99). Lainasin sen koulun kirjakaapista hiihtoloman ajaksi. Teos teki minuun suuren vaikutuksen ja näin vuonna 1993 tehdyn ihastuttavan elokuvaversion vasta 2006, huomattuani sen työharjoittelupaikkanani olleen lähikirjaston hyllystä.

Siitä saakka olen halunnut lukea kirjan uudelleen ja kesälukupiiri antoi siihen viimein hyvän tilaisuuden. Luin uusimman käännöksen Inga Mooren kuvittamana versiona. Tapani mukaan käytin teokseen hyvin sopivaa kirjanmerkkiä, jossa on sievä kukkia kantava tyttö, ja joka on ollut minulla 90-luvulta saakka.

"Miten kumallinen talo tämä onkaan!" Mary sanoi. "Kaikki on vähän salaperäistä. huoneet on lukittu ja puutarhat on lukittu." (s. 124)

Salainen puutarha kertoo Intiassa syntyneestä, hemmotellusta Mary-nimisestä tytöstä, jonka vanhemmat kuolevat yllättäen koleraan. Maryn erikoinen Englannissa asuva setä Archibald Craven tarjoaa orvolle kodin. Pian saavuttuaan Mary saa huomata asioiden olevan aivan erilaisia koleassa englantilaisessa kartanossa, jossa on yli sata lukittua huonetta, kuin paahtavan kuumassa Intiassa. Misselthwaite on täynnä salaisuuksia ja koska palvelijoiden kasvattama Mary on saanut aina tahtonsa läpi, hän aikoo ottaa selvää siitä, mitä hänelle ei kerrota.

Puun alla istui poika, joka nojasi puunrunkoon ja soitteli puista pilliä. Poika oli noin kahdentoista ikäinen ja erikoisen näköinen. Hän oli hyvin siisti. Hänellä oli pystynenä, ja hänen poskensa olivat punaiset kuin unikko. Mary ei ollut koskaan nähnyt pojalla yhtä pyöreitä ja sinisiä silmiä. (s. 96)

Kuultuaan kymmenen vuotta aikaisemmin lukitusta puutarhasta, Mary haluaa löytää sen nähdäkseen, ovatko kaikki kasvit siellä jo kuolleet, vai voisiko jotain olla vielä hengissä. Raikas nummi-ilma tekee hyvää sairaalloisella ja huonotapaiselle lapselle, etenkin kun kamarineiti Marthan veli Dickon astuu mukaan kuvioihin. Nummilla vaeltava poika puhuu eläimille ja kasveille ja onnistuu lumoamaan myös uppiniskaisen pikkutytön. Mary koskettaa monen ihmisen elämää ja auttaa vanhoja haavoja parantumaan.

Se oli suloisin ja salaperäisin paikka, jonka kuvitella saattoi. Korkeat seinämuurit olivat lehdettömien ruusuköynnösten peitossa. Köynnös oli niin tiheää, että se muodosti maton. (s. 79)

Burnettin kirjoittama moninkertainen kasvutarina oli edelleen kiehtova ja kestänyt hyvin aikaa (kiitos myös tuoreen suomennoksen). Paljoa en edellisestä lukukerrasta muistanut, mutta tarinan perusjuoni oli hyvin hallussa elokuvaversion ansioista. Pääsin siis yllättymään useamman kerran ja teoksen luki nopeasti juhannusviikon kiireistä huolimatta. Dickon on aivan ihana hahmo! Suosittelen tarttumaan tähän kuvitettuun versioon, sillä Moore on loihtinut teokseen herkän ja lumovoimaisen kuvaston.

Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingosta rastitan kohdan "Kirjasta on tehty elokuva". Salaisesta puutarhasta on tehty itseasiassa kaksikin elokuvaversiota, vuosina 1987 ja 1993. Varhaisemmassa versiossa on mukana mm. Colin Firth, joskin se on ottanut uudempaa elokuvaa enemmän oikeuksia juonen kuljettamisen suhteen.

Arvosana:

Takakannesta:

Mary on itsekäs tyttö, joka joutuu muuttamaan Intiasta Englantiin setänsä luokse. Kartanossa nummen keskellä yksinäinen Mary alkaa hiljalleen huomata, että hänen uusi kotinsa on salaisuuksia täynnä. Kun kätketyn puutarhan ovi aukeaa, kauniit ajatukset pyrähtävät lentoon punarinnan tavoin. Ystävyys löytää piilopaikan, jossa kevät kasvattaa siitä vahvan ja ihmeellisen.

Suomentanut: Emilia Numminen, 279 sivua, Kirjalito/Egmont 2008

Kuvittanut: Inga Moore

Alkuperäinen nimi: The Secret Garden (1911)

Tähän ihanaan tyttökirjaklassikkoon on tutustuttu myös täällä: Kirjavinkit, Lumiomena, Matkalla Mikä-Mikä-Maahan, Oksan hyllyltä, Luetut, lukemattomat, Koko lailla kirjallisesti, Lukemisen ilo

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Dekkariviikko | Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä (Flavia de Luce #2)

"Mulfordin porteilta katsoen Buckshaw näytti aina hiukan surulliselta ja hylätyltä,
kuin sieltä puuttuisi jokin olennainen ja elintärkeä."

MarikaOksan käynnistämä kirjabloggaajien dekkariviikko päättyi jo viime sunnuntaina 12.6., mutta Kirjakauppaliiton dekkariviikko päättyy vasta tänään 19.6. Vaikka en siis ensimmäiselle teemaviikolle tätä ehtinyt lukemaan, ei se haittaa, ovathan dekkarit yleisesti mielletty kesälukemiseksi, vaikka ei mitään erityistä teemaviikkoa olisikaan. Kristan kesäbingossakin on kohta dekkari, jonka tällä teoksella rastitan.

Jo Alan Bradleyn ensimmäinen, suloisesta myrkynkeittäjästä Flavia de Lucesta kirjoittama teos Piiraan maku makea hurmasi, ja sarjan toinen osa Kuolema ei ole lastenleikkiä jatkaa samalla tasokkaalla ja koukuttavalla linjalla.

Bishop's Laceyyn saapuu kuuluisa nukketeatteritaitelija Rupert Porson apulaisensa Niallan kanssa. Flavialle käy nopeasti selväksi millainen ihminen Rupert on ja alkaa hienovaraisesti käärimään auki salaisuuksien päälle ohuelti kiedottuja verhoja. Rupert kuolee kesken Jaakko ja pavunvarsi-esityksen ja nokkela 11-vuotias tajuaa pian ettei miehen ennenaikainen kuolema ollut onnettomuus. Lopulta nuori etsivä ratkaisee tietenkin koko tapauksen, mutta sitä ennen lukijaa pyöritellään paikasta toiseen ja mahdollisia syyllisiä esitetään runsaasti.

"Sinun täytyy antaa anteeksi pikkusiskolleni", hän sanoi kevyesti naurahtaen. "Hän on epäterveellä tavalla kiinnostunut kuolemasta." (s. 238)

Bradley on maalannut sanoillaan upean tarkan kuvan 1950-luvun maaseutukylän dynamiikasta. Juorut kulkevat nopeasti ja nojaamalla kylän puheliaimpien naisten epäsuoraan apuun Flavia pystyy kokoamaan palapeliin monta puuttuvaa palaa. Hän turvautuu myös Tar-enolta perimäänsä laboratorioon selvittäkseen lukuisia kiinnostavia asioita, mm. mitä herra Gordon viljelee keskellä metsää.

En voinut olla samaistumatta jollain tasolla Flaviaan, joka nauttii mm. maatuvien lehtien tuoksusta. Ja kun vertaa Flaviaa esimerkiksi Tylypahkan ensimmäisen vuoden oppilaisiin, en voi olla näkemättä yhtäläisyyksia hänen ja Hermionen välillä: molemmilla on terävä mieli sekä halu oppia ja sisäistää monimutkaistakin tietoa. Flavia on pikkuvanha, mutta ei ollenkaan rasittava sellainen.

Flavia heittelee jatkuvasti viittauksia useisiin tiedemiehiin ja heidän menetelmiinsä, kirjallisuuteen ja taidehistoriaan ja hänen huomioitansa on ihanaa lukea. Pidän suuresti Bradleyn suomentajan, Laura Beckin sanavalinnoista. Teksti virtaa eheästi ja pysähdyinkin usein lukemaan joitakin kohtia uudelleen, sillä niin taidokkaasti hän on pystynyt välittämään alkuperäisen teoksen sanoman.

Kirjoitin parhaita kohtia A4-kokoiseen sitaattivihkooni neljä ja puoli sivua. Mukaan tarttui mm. Flavian kuvaus auringon laajenemisen aiheuttamasta maailmanlopulta ja mekaanisista koppakuoriaista, mutta myös useita viipyileviä luontokuvauksia pimeästä metsästä, aamusumusta ja kastepisaroista.

Kuten olin tiennytkin, kaikki metsässä oli märkää. Värähdin nihkeää kylmyyttä, terästäydyin ja vaelsin kasvullisuuden sekaan. Ennen kuin olin astunut kymmentkään askelta saniaisten ja sananjalkojen välissä, olin litimärkä polviin asti. (s. 243)

On kuitenkin hetkiä, jolloin Flavian ikä lempeästi paljastuu. Esimerkiksi silloin kun hän kysyy ystävältään Doggerilta - Buckshawin kartanon yleismieheltä, jonka työnkuvaan kuuluvat muiden muassa niin hovimestarin kuin puutarhurin tehtävät - ihmissuhteista, tai kun hän polkee kauan sitten kuolleen äitinsä Harrietin polkupyörällä, Gladysillä, paikasta toiseen ja kuvailee sen päästämiä ääniä milloin iloiseksi, milloin kiireiseksi.

Flavia ei edelleenkään tule toimeen vanhempien siskojensa Ophelian (Feely) ja Daphnen (Daffy) kanssa, vaan nämä keksivät jatkuvasti keinoja kiusata toisiaan. Flavia onkin hieman kuin Tuhkimo omassa perheessään. Siskot syyttävät Flaviaa mm. Harrietin kuolemasta. Harriet kuoli vuorikiipeilyonnettomuudessa Tiibetissä ja Feely ja Daffy väittävät hänen astuneen tahallaan harhaan, koska oli masentunut Flavian takia.

Suurimman osan aikaa tunsin olevani huijari, vaihdokas, säkkiin ja tuhkaan verhoutunut korvike tuolle kultaiselle tytölle, jonka Kohtalo oli napannut ja viskannut alas vuorenrinteeltä eräässä käsittämättömän kaukaisessa maassa. Tuntui siltä että kaikki olisivat olleet hyvin paljon onnellisempia, jos Harriet olisi herätetty henkiin ja minusta olisi hankkiuduttu eroon. (s. 307)

Tyttöjen isä Haviland on taloudellisissa ongelmissa ja hänen sisarensa Felicity saapuu paikalle selvittämään tilannetta. Flavia ei pidä tädistään, mutta saa kuulla tältä yllättäviä tietoja äidistään. Feely iskee silmänsä saksalaiseen Dieteriin, joka viisi vuotta aiemmin oli sotavankina jäänyt maahan. Mies on hyvin kiinnostava persoona: hänen isänsä oli kustantaja ja äitinsä arkeologi. Kotiopettajan kasvattama poika oli rakastunut brittiläiseen kirjallisuuteen puhui täydellistä englantia.

Bradley on mestari luomaan kiinnostavia, moniulotteisia hahmoja ja hänen juonen käsittelynsä on erittäin miellyttävää luettavaa. Tulenkin siis ehdottomasti jatkamaan Flavian tutkimusten lukemista. Sarjassa on ilmestynyt englanniksi jo seitsemän osaa ja kahdeksannen pitäisi olla saatavissa syyksuussa. Viidennen osan suomennos, Loppusoinnun kaiku kalmistossa, ilmestyy niinikään syyskuussa.

Arvosana:

Takakannesta:

Vaarallisen älykäs Flavia De Luce asuu leski-isänsä ja kahden ärsyttävän siskonsa kanssa Bishop's Laceyn rauhaisassa kylässä Englannin maaseudulla.

Kylän rauha järkkyy, kun nukketeatterin pakettiauto hajoaa Bishop's Laceyn hautausmaan nurkalle. Maankuulu marionettitaiteilija Rubert Porson päättää laittaa näytöksen pystyyn seurakuntatalolla - arvaamattomin seurauksin. Nokkelan Flavia de Lucen tarkoituksena ei ollut tutkia enää yhtään murhaa, mutta eipä nukkemestarinkaan ollut tarkoitus kuolla!

Huono-onnisen näytöksen jälkeen Flavia alkaa penkoa idyllisen kotikylänsä vaiettuja salaisuuksia. On nimittäin mahdollista, että Porsonin pakettiauto ei hajonnutkaan sattumalta juuri Bishop's Laceyssa.

Kuka veteleekään langoista ja tanssittaa poliisia marionettien lailla?

Suomentanut: Laura Beck, 389 sivua, Bazar 2014

Alkuperäinen nimi: The Weed that Strings Hangman's Bag (2010)

Sarjassa ilmestyneet:

Piiraan maku makea (2014) / The Sweetness at the Bottom of the Pie (2009)
Kuolema ei ole lasten leikkiä (2014) / The Weed That Strings the Hangman's Bag (2010)
Hopeisen hummerihaarukan tapaus (2015) / A Red Herring Without Mustard (2011)
Filminauha kohtalon käsissä (2016) / I Am Half-Sick of Shadows (2011)
Loppusoinnun kaiku kalmistossa (2016) / Speaking from Among the Bones (2012)
The Dead in Their Vaulted Arches (2014)
As Chimney Sweepers Come to Dust (2015)
Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd (ilmestyy syyskuussa 2016)

Flavia de Lucen on tuttu myös täällä: Kirjavinkit, Oksan hyllyltä, Lumiomena, Kirsin kirjanurkka, Amman lukuhetki, Cats, books & me, Kirjakaapin kummitus, Lukuisa

Sivut

Viimeisimmät luetut