Kesälukumaraton (päättynyt)

   

Blogistanian periteeksi muodostunut kesälukumaraton on taas täällä. Ja kaikkea muuta -blogin Minna emännöi tämän vuoden maratonia ja mukaan on ilmoittautui yli 80 bloggaajaa. Pääsin suunnittelemaan lukumaratonin logon, johon halusin vangita eteeristä kesätunnelmaa.

Maraton on minulle laskentatavasta riippuen joko kuudes tai kahdeksas (ensimmäinen maratonini oli itsenäinen). Kävin läpi lukumaraton tägini ja huomasin, että vuonna 2014 en osallistunut yhteenkään lukumaratoniin, muutoin noin kahteen vuodessa. Jokaisella maratonilla menestys ei ole ollut huima, mutta aina jonkin verran on tullut luettua. 

  

Tässä minun maratonpinoni:

• Alan Bennett: Epätavallinen lukija (s. 115)
• CLAMP: Magic Knight Rayearth - Taikasoturit 1 (s. 196)
• Henrik Ibsen: Nukkekoti (s. 123)
• Tove Jansson: Taikurin hattu (s. 140)
• Veronica Roth: Neljä (s. 202)
• Veera Salmi: Mauri ja vähä-älypuhelin (s. 93)

   

  

Maraton alkaa: 9.7. 19:oo
Maraton päättyy: 10.7. 19:00
Sivuja luettu yhteensä: 434

Klo 19:oo Maraton alkaa. Ensimmäisenä pinosta valikoitui pitkään lukulistalla keikkunut Alan Bennettin Epätavallinen lukija

  

Alan Bennettin satiirinen Epätavallinen lukija alkoi vahvasti. Englannin kuningatar päätyy vahingossa kirjastoautoon ja kohtaa siellä punatukkaisen keittiöpojan. Kaksikko seikkailee kirjallisuuden parissa klassikoista nykykirjallisuuteen pitkin teosta. 

  

Puolen välin jälkeen tarina kuitenkin menettää suuntansa ja yritykset kuningattaren lukemishalujen sammuttamiseksi eivät viihdytä, vaan ovat lähinnä surullisia tai jopa vihastuttavia. Loppuun kirjoitettu koukkukaan ei sen jälkeen uppoa kovin tehokkaasti. 

  

Parasta antia teoksessa onkin kuningataren ahmintavaihe ja kuinka hän kuvailee kirjoja ja kirjallisuutta. Moni teoksen lukija varmasti löytääkin samaistumispintaa kuningattaren kirjoittamista pitkistä lukulistoista ja muistikirjaan tallentamista kauniista lauseista.

Sivuja luettu: 115

  

Klo o:3o Toisena maratonpinosta nousi hetken pohdinnan jälkeen Henrik Ibsenin klassikkonäytelmä Nukkekoti, johon joskus vuosi pari sitten olin jo tarttumassa, mutta tulevaa Naistenviikon bloggausta varten oli tilanne nyt mitä loistavin sen lukemiselle.

Klo 4:45 Käytiin miehen kanssa yölenkillä, nyt nukkumaan. Huomenna jatkuu Ibsen sivulta 57.

Klo 12:oo Maraton jatkuu taas.

Klo 16:oo Nukkekoti luettu, ruokatauko.

    

Nukkekoti ei paljoa aukiselittämistä tarvitse. Kyseessä on siis Nora ja Torvald Helmerin parisuhdekriisi. Nora on lapsenomainen ja elämänkouluja käymätön nainen - tai sellaisena Torvald haluaa hänet nähdä ja säilyttää. 

  

On joulu ja kolmen päivän aikana Noran menneisyydessään tekemät valinnat nousevat yllättäen päivänvaloon. Torvaldista paljastuu Noralle aivan uusia puolia, jotka eivät tätä miellytä. Torvald rakastaa kaikkea kaunista ja pitää Noraa nukkevaimonaan, vedellen näkymättömistä naruista tämän jokaisen liikkeen. Kun Nora viimein katkaisee narut ja päättää liikkua oma-aloitteisesti, Torvaldin luoma pilvilinna romahtaa. 

  

Ymmärrän näytelmän luettuani hyvin sen 1800-luvun lopulla synnyttämää vilkasta keskustelua, sillä Nora antoi varmasti ajateltavaa monille naisille, jotka olivat miestensä vallan tukahduttamia. Olen iloinen, että viimein luin tämän.

Sivuja luettu: 238

  

Klo 16:3o Seuraavana (ja viimeisenä) luen CLAMPin Magic Knight Rayeathin, joka sopii myös  Twitterin #sarjakuvasunnuntai-tägiin.

    

Magic Knight Rayearth - Taikasoturit 1 oli nostalginen matka nuoruuteeni. Katsoin nimittäin mangasta tehtyä animesarjaa tv:stä yläasteella, samohin aikoihin kuin Sailor Moonia. Olin unohtanut juonen lähes kokonaan, mutta se teki lukemisesta hauskempaa, kun ei tiennyt mitä tulee tapahtumaan.

Piirrostyyli toi mieleen suosikki mangakani Arina Tanemuran. Yllätyin kuullessani, että CLAMP on itseasiassa nimimerkki, jonka taakse piiloutuu neljän hengen piirtäjäporukka, joka on luonut monia sarjoja MKR:n lisäksi.
 
Magic Knight Rayearth sopinee parhaiten vähemmän mangaa lukeneille, sillä se on hyvin perinteistä fantasia-tyttömangaa, vaikka välillä se tiedostaa jopa itse kliseisyytensä ja ottaa siihen humoristisesti kantaa. Loppujen lopuksi tämä oli oikein mainio maratonin päättävä teos siis.
  

Sivuja luettu yhteensä: 434
 

Yhteenvetoa: Kirjavalinnat olivat tällä kertaa erittäin osuneita. Vaikka en ehtinytkään lukemaan enempää teoksia lukupinostani, olen hyvin tyytyväinen luettujen kolmen kirjan laatuun. Teokset olivat keskenään hyvin erilaisia, Epätavallinen lukija synnytti yhteenkuuluvuuden tunnetta lukijoiden yhteisöä kohtaan, Nukkekoti herätti paljon ajatuksia naisen aseman muutoksista historian aikana ja Taikasoturit nostivat pintaan vanhoja muistoja. Iloisilla mielin jään siis odottamaan seuraavaa lukumaratonia. 

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

"Tää on mun tarina. Tää on Peetun tarina ja mä haluan, 

että se tarina nähdään alusta asti oikein."

   

  

Prideviikko 27.6.-3.7.

Helsingin Sanomat: 21 suomalaista sateenkaariromaania 

  

Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin on pitkästä nimestään huolimatta lyhyt kirja ja ilmavasta kannestaan riippumatta täynnä painavaa asiaa. Raskaasta aiheesta kirjoitetuksi teokseksi Kolu on onnistunut saavuttamaan kerrontaan myös pilvenkeveyttä.

  

Vaikka tuttavapiiristäni löytyy sateenkaari-ihmisiä, tarjosi tämä nopealukuinen ja ajatuksissa viipyilevä teos aimo annoksen asiaa ja näkökulmia transsukupuolisuuteen. Teoksen sain Kirjakko ruispellossa -blogin arvonnasta, kiitos Mari!

    

Diagnoosi: transsukupuolinen. Mun on niin vaikea ymmärtää, että se kuka mä olen, on jollekulle toiselle diagnoosi. (s. 13)

    

Teos kertoo Peetusta, joka on syntynyt väärään kehoon, pojaksi tytön muotoihin. Hänen isänsä tarjoaa kesän aikana kymmenen purjelentopäivää, jolloin Peetu voi jättää huolet maan päälle, antaa pään tuulettua ja keskustella asioista, jotka jäävät lentokoneeseen. Nämä hetket syventävät isän ja pojan suhdetta ja rytmittävät romaanin kymmeneen lukuun. Jokaisessa luvussa on oma keskeinen rakenteensa, joka avaa Peetun valintaa lähteä muuttamaan kehoaan enemmän omaksi heti kun täyttää kahdeksantoista, syyskuun ensimmäisenä. 

    

Isä vie mut lentämään, ettei tämä odotus ole sitä helvettiä, mitä se on. 

Isä lahjoittaa mulle siivet. Musta tuntuu, että se on paras lahja, mitä mulle on koskaan annettu. (s. 15)

    

Kesän jälkeen kaikki on toisin on kirja vapaudenkaipuusta, kun ei tarvitse enää sitoa rintoja piiloon, kun voi verkkokaupan sijaan mennä pelkäämättä kivijalkaliikkeeseen ja ostaa sen sukupuolen vaatteita, jonka kokee omaksi, kun kukaan ei katso ihmisvilinässä toiseen kertaan tai filtterin läpi, kun voi olla omissa nahoissaan pyytämättä anteeksi olemassaoloaan. 

     

Normaalimaailma on häkki, jonka kaltereita kovin moni cis-nainen ja -mies ei näe. (s. 22)

    

On rankkaa kurkistaa maailmaan transsukupuolisen näkökulmasta: kuinka tärkeäksi ja rajaavaksi sukupuoli koetaan määriteltäessä ihmisiä, kuinka binäärijärjestelmän poikkeamia pidetään virheinä, kuinka edes oma perhe ei aina ymmärrä ja tue vaikeissa päätöksissä. Peetun tarinassa on silti valoa ja keveyttä: on tyttöystävä Aamu, jonka kanssa voi olla oma itsensä, on isä joka antaa siivet, on syyskuun ensimmäinen, jonka jälkeen syntyy aika ennen ja jälkeen leikkauksen, kun viimein näyttää myös ulospäin siltä, millaiseksi itsensä on mieltänyt varhaisesta lapsuudesta saakka, ennen murrosiän tuomia kehollisia muutoksia.  

  

Mutta ei ole syvempää onnea kuin olla se joka on. (s. 92)

  

Kesän jälkeen kaikki on toisin on erittäin vaikuttava teos, jonka lukemisen jälkeen tulen varmasti miettimään vallitsevaa systeemiä entistäkin tarkemmin. Miksei jokainen ihminen sukupuoleen, seksuaalisuuteen, uskontoon ja ihonväriin katsomatta ole jo tasa-arvoinen? Teoksen lopusta löytyy erittäin hyvä ohje: 

  

Anna ihmisten nähdä toiset sellaisina kuin he itse haluavat. (s. 103)

  

Arvosana:

   

Takakannesta:

Mä en ole sun tyttösi, ja jos mä en voi olla sun poikasi, mä en voi olla sun lapsesi enää.

  

Peetu odottaa. Kesän jälkeen Peetun hoidot jatkuvat leikkauksella. Se on tehtävä, jotta hän voi tulla omaksi itsekseen. Ja vaikka itseksi tulemisen hinta on kallis, Peetu on valmis maksamaan sen. Sillä ei ole syvempää onnea kuin olla se joka on.

  

Isä helpottaa Peetun odotusta antamalla parhaan mahdollisen lahjan: kymmenen purjelentoa, kymmenen hetkeä kiinni taivaan reunassa. Ilmassa Peetu ja isä jakavat keveyden, jossa sanatkin tulevat vapaammin ja voi puhua, ihan kaikesta. 

  
110 sivua. Otava 2016
   

Peetun kesästä on luettu myös täällä: Savon Samomat, IBBY Finland, Lukufiilis, Kirjavinkit, Notko, se lukeva peikko, Kirjoitan ja luen, siis olen, Luetaanko tämä?, Kirjojen keskellä, Kirjapolkuni, Kirjakko ruispellossa, Lukutoukan kultuuriblogi

Lastenkirjalauantai: Roald Dahl: Iso Kiltti Jätti

"Unet on täynnä arvoituksia ja taikaa", IKJ sanoi.
"Älä yritäkään ymmärtää niitä."

       

  

Arvostelukappale

Roald Dahl -haaste: Luettuja kirjoja 5 (Tynkätyiset, Nilviöt, Ilmarin ihmelääke, Taikasormi, Iso kiltti jätti)

  

En tiennyt Roald Dahlin yhdestä tunnetuimmasta ja suuresti rakastetusta lastenromaanista Iso kiltti jätti juuri mitään ennen lukemistani. Odotukseni tarinan suhteen olivatkin varovaisesti korkealla. Sen verran teoksesta kuitenkin on tullut vastaan netissä, että osasin varautua nimikkohahmon erikoisiin sanaleikkeihin. Suomentaja Tuomas Nevanlinna on tehnyt ison työn suomentaessaan kielen solmuun vääntäviä sanailotteluja ja adaptoidessaan tarinaa muutenkin Suomeen sopivammaksi (esim. paikannimien muodossa ja muuttamalla Englannin kuningattaren Suomen presidentiksi). Olisikin kiinnostavaa kokeilla myös alkuperäisteosta ja ratkoa Dahlin erikoisia sana-arvoituksia.

  

Tarina alkaa, kun orpokodissa asuva Sohvi ei saa unta. Hän hiipii ikkunan ääreen ja näkee jotain isoa, mustaa ja laihaa. Ja näin käynnistyy monien elämää muuttava seikkailu. Sohvi joutuu seitsemänmetrisen IKJ:n eli Ison Kiltin Jätin mukaan Jättiläisten maahan, missä hän näkee yhdeksän maailman inhottavinta asiaa, nimittäin loput jättiläisistä. Jättien mieliruokaa ovat ihmisparsat. Ne juoksevat pitkillä jaloillaan joka yö johonkin päin maailmaa, riippuen siitä minkä makuisia ihmisparsoja haluavat kulloinkin syödä. Kun jätit seuraavana yönä juoksevat Suomeen popsimaan lapsia kuin sokeripaloja, Sohvi haluaa tehdä asialle jotain, ja suostuttelee IKJ:n auttamaan.
   

   

IKJ puhuu erikoisella tavalla, sillä se ei ole käynyt kouluja, jättiläinen kun on, vaikkakin puolet lyhyempi muita. Se ei syö ihmisiä, vaan oksettavan makuisia musta-valkoraitaisia perskurkkanoita, sillä mitään muuta ei Jättiläisten maassa kasva. IKJ:n oli pakko napata Sohvi mukaansa, sillä ihmisten ei tule nähdä jättiläisiä, ei edes pienten tyttöjen, muutoin alkaa jättien metsästys isojen ihmisten halutessa vangita ne eläintarhaan. Pian Sohvi oppii tuntemaan kiltin jättiläisen ja se kertoo hänelle, kuinka kerää irrallaan leijuvia kauniita unia purkkeihin ja öisin puhaltaa ne pitkällä torvellaan lasten iloksi. 

  

"Me jättiläiset päästää koko ajan poksutuhnuja! Poksutuhnut on onnen merkki. Se on musiikkia meidän korviin." (s. 74)

      

Iso kiltti jätti on tarina erikoisesta ystävyydestä, luottamuksesta ja ongelmien ratkaisemisesta jos on riittävästi rohkeutta, kekseliäisyyttä ja päättäväisyyttä. Dahl on käyttänyt hyödykseen teoksen teemoja ja tarinan opettavainen osuus käsitteleekin esimerkiksi kasvissyöntiä - siis kuinka syötäväksi kasvatetut eläimet eivät halua tulla syödyiksi - eiväthän ihmisetkään halua jättien syövän heitä.

  

IKJ on yksi parhaista Dahlilta lukemistani kirjoista. ja niinpä se nouseekin TOP 3 listalleni teosten Jali ja suklaatehdas ja Matilda rinnalle. Suosittelenkin siis tutustumaan teokseen ja sen pohjalta tehtyyn upouuteen filmatisointiin, joka sai ensi-iltansa eilen 1.7. Aivan perheen pienimmät saattavat vähän pelätä jättejä, mutta isommat lapset varmasti viihtyvät hyvin teoksen parissa yksin tai yhdessä aikuisen kanssa. IKJ:n puhetavasta irtoaa takuulla huumoria pitkäksi aikaa ja onpa siitä tehty jopa gradu. 

  

Muistakaa osallistua haasteeseen! Jaossa Dahl-kirjapalkintoja.

    

Iso Kiltti Jätti sopii Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingon ruutuun Lastenkirja.

     

Arvosana:

 
Takakannesta:

Sohvi ei saa unta ja hiipii ikkunan luo. Yhtäkkiä hän näkee kadulla jotain hirvittävän isoa ja hirvittävän mustaa ja hirvittävän laihaa. Sitten vilahtavat suunnattoman pitkät, kalpeat, kurttuiset kasvot ja valtavat korvat. Se on neljä kertaa ihmisen kokoinen jättiläishenkilö.

  

Kun jättiläinen kidnappaa Sohvin, tuntuu kaikki jo menetetyltä. Mutta onneksi kyseessä onkin Iso kiltti jätti, jonka puhuma kieli on yhtä aikaa kummallista, naurattavaa ja ihastuttavaa.

  

Ja ennen kuin pahat lapsukaisia popsivat jättiläiset (muiden muassa Luunmurskaaja-jättiläinen, joka popsii vain turkeilta maistuvia turkkilaisia) on saatu kuriin, joudutaan turvautumaan aina maan korkeimpaan johtoon.

  

Alkuperäinen nimi: The BFG (1982), Suom. Tuomas Nevanlinna, 232 sivua. Art House 2016 (1. suomenkielinen painos 1989)

 
Kuvitus: Quentin Blake

 

IKJ on tuttu myös täällä: Kirjavinkit, Kirjablogi Rouge, Dysphoria, Sininen keskitie, Kirsin kirjanurkka, Tyttö ja liian suuri kasa kirjoja

Dahlin suomennetut lastenteokset:

• Jaakko ja jättipersikka 
• Jali ja suklaatehdas 
• Taikasormi
• Kekseliäs kettu 
• Jali ja lasihissi 
• Iskä ja Danny maailmanmestari 
• Suunnattoman suuri krokotiili 
• Nilviöt 
• Ilmarin ihmelääke 
• Tautisia tarinoita 
• Iso kiltti jätti 
• Kuka pelkää noitia 
• Kirahvi, Kaani ja minä 
• Matilda 
• Riimihärkää muusilla 
• Annok iplik 
• Tynkätyiset 

Kesäkuun luetut

Muuri Tsekissä, 2011
Tässä on Salaisen puutarhan henkeä

Kesäkuussa luin 11 kirjaa, 2495 sivua. Romaaneja joukossa on vain kolme, sillä kesäkuun painotus oli mangassa, joita tuli luettua peräti kahdeksan pokkarin verran. Manga-putki jatkuu vielä ensi kuussakin, sillä lukupinossa on vielä huikeat 16 pokkaria (mm. kaksiosaiset All You Need Is Kill, johon elokuva Edge of Tomorrow perustuu ja Wolf's Rain sekä Planetes-sarjan osat 2-4). Kuukauden parhaat lukuhetket tarjosivat lukuflown palauttaneet Bradleyn Kuolema ei ole lasten leikkiä, Burnettin Salainen puutarha ja Gierin Liitto. 

• Takuma Morishige: Pulpettinaapurit 1
• Mamemoyashi: Kani nimeltä Mulko
• Ryo Mitsuya: Mopsi tuli taloon 1
• Sayuri Tatsuyama: Kirjeitä koirien maasta 1
• Sora Hoonoki: Vahtikoirat 1
• Tooko Miyagi: Kesäyön tarinat
• Mei Noguchi: Finlandia 1
• Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä
• F.H. Burnett: Salainen puutarha
• Sui Ihsida: Tokyo Ghoul 1
• Kerstin Gier: Liitto

  

Luen tällä hetkellä Roald Dahlin klassikkoa Iso kiltti jätti, jonka elokuvaversio saa ensi-iltansa huomenna, 1.7. Lukupinossa odottelisi myös Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin, jonka nappasin pinon päällimmäiseksi Pride-viikon vuoksi. Toivottavasti ehdin lukemaan sen. 

Tooko Miyagi: Kesäyön tarinat & Sui Ishida: Tokyo Ghoul 1

  

Arvostelukappale

  

Tooko Miyagi piirtää uskomattoman kauniita, suorastaan eteerisiä hahmoja. Takakannessaan "100% kauhua" mainostava Kesäyön tarinat on manga, jossa kauhu kuitenkin alkaa vasta jokaisen tarinan lopussa ja jonka viimeinen pitkä tarina (eli lähes puolet pokkarista) on historiallinen, ei mainosta ihan täysin lunasteta. Tosin pokkari on ilmeisesti julkaistu samanlaisessa kokoonpanossa myös englanniksi 

  

Kauhua ja kauniita tyttöjä metsässä

Olisi kiinnostavaa saada oikeasti pelottavaa kauhumangaa Suomeen (esim. Junji Iton Uzumaki), sillä ainakaan omalle kohdalle ei vielä sellaista ole tullut. Kesäyön tarinat on kuitenkin lupausten mukaisesti kaunista kauhua luettavaksi. Pokkariin oli tällä kertaa valittu mattapintainen kansi, mikä oli minulle lukiessa miellyttävämpi kuin perinteisempi kiiltävä, ja keräsi vähemmän sormenjälkiä. Toki rasvaisemmat näpit omistava lukija saattaa kokea asian toisinpäin. 

  

Miyagi vähättelee loppusanoissaan varhaisempaa, pidempää tarinaansa "Auringosta itään, kuusta länteen", joka mielestäni oli piirrosjäljeltään ja rasteroinniltaan viimeistellympi kuin lyhyemmissä novelleissa. AnimeGardenissa! verrattiin bonustarinan naishahmoa Arina Tanemuran tyyliin ja näin jälkeenpäin ajateltuna jotain samaa Miyagin ja suosikki mangakani Tanemuran viivan käsittelyssä on. Harakan varpaissa puolestaan kehutaan teoksen kaunista luontokuvaa ja olen siitä samaa mieltä.

  

"Hautaus" oli hieman ällö, mutta eniten kauhunvärityksiä sain kolmannesta tarinasta nimeltään "Putoaminen", jonka loppukäänne oli kiehtovan psykologinen ja omalle kohdalle ajateltuna piinaava. Se on myös neljästä kauhunovellista omaperäisin (mukana kettujumalia). "Uhri" ja "Kutsu" eivät herättäneet paljoakaan ajatuksia. 

  

Kauhutasot jäivät tosiaan alhaiseksi ja siksi manga sopii myös vähemmän kauhua lukeville. Takanteen on laitettu 14+ ikäsuositus ja nuoretkin lukijat pystyvät teoksen luettuaan nukkumaan yönsä levollisesti. Teoksen kauhumanganovellit muistuttavat rakenteeltaan ja lopun yllätyskäännökseltään hieman R. L. Stinen varhaisteineille kirjoittamia kauhuromaaneja.

100% Kauhua -leimalla on julkaistu aikaisemmin Hana Umenon yksiosainen novellikokoelma Saksinainen sekä Ryoo Azukin kahksiosainen Vaarallinen sivusto.

Takakannesta:

Japanin mystistä maaseutua, yömetsän henkiä ja lampeen kadonneita kohtaloita... Perinteisissä kummitustarinoissa vilahtelee kettujumalia, kimonoita ja kostonhimoisia hahmoja menneiltä ajoilta.

Bonuksena historiallinen sukutarina.

Tervetuloa kauniin kauhun pariin. 

  

Ikäsuositus: 14+

  

Suomentanut: Kim Sariola, 177 sivua, Sangatsu Manga 2016

  

Alkuperäinen nimi: Byakuazaushi (2006)

  

Myös näissä blogeissa on sukellettu kauniiseen kauhuun: Harakan varpaat - Ajatuksia sarjakuvista, AnimeGarden!, Manga Puutarha

     

Arvostelukappale

  

Heti alkuun on todettava, että Sui Ishidan Tokyo Ghoul 1 on paras mangateos, jonka olen tämän vuoden aikana lukenut, eli kuulemani kehut eivät olleet väärässä. 14-osaisen sarjan aloittava teos esittelee vähemmän tunnetun kauhuhahmon, ghoulin. Ghoulit elävät ihmisten keskuudessa ja metsästävät tuoretta lihaa Tokion kaduilla. Naamioitunutta ghoulia on vaikeaa erottaa ihmisestä, mikä tekee niistä täydellisiä saalistajia. 

     

  

Tokyo Ghoulin päähenkilönä seurataan kirjallisuuden ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijaa, Franz Kafkaa ja Herman Hesseä siteeraavaa lukutoukkaa, Ken Kanekia. Hän on ujo ja hieman outo muiden silmissä - ja hyvin ihastunut Rize-nimiseen tyttöön, jota hänen paras ystävänsä Hide pitää aivan liian vaikeana palana Kanekille. (Samastuin muuten suuresti Kanekiin.)

      

       

Kaikkien yllätykseksi Kaneki ja Rize päätyvät treffeille, jotka lopppuvat hieman eri tavalla kuin tavallisesti, kun Kaneki löytää itsensä sairaalasängystä. Erinäisten juonenkäänteiden jälkeen Kaneki pääsee kurkistamaan maailmaa ghoulien näkökulmasta. Tarina eroaa massasta siinä, että se ei keskity hirviöiden tappamiseen vaan niiden ymmärtämiseen sisältä päin. Erittäin hieno lisä zombien ja vampyyrien kyllästämille markkinoille.

    

Tokyo Ghoul on vauhdikas manga, jonka ahmii hetkessä. Kerronta ei kuitenkaan ole pelkkää toimintaa, vaan juonta rakennetaan tehokkaasti myös hiljaisemmissa kohdissa. Kanekin hahmoon pääsee heti alussa sisälle ilman pitkää introa, ja uskon, että hahmo syvenee yhä lisää sarjan seuraavissa osissa. Ishidan viivan käyttö on vauhdikasta ja kiinnostavan rosoista, jokaisessa kuvassa on vahva lautaus. 

  

Jatkan ehdottomasti sarjan lukemista ja toinen osa taitaakin löytyä jo kaupoista. Suosittelen tutustumaan teokseen, jos kaipaat laadukasta kauhumangaa ja populaarikulttuurissa hieman harvemmin nähtyjä hirviöitä.  

     

Takakannesta:

Ghoulit elävät keskuudessamme. Niitä ei erota ihmisestä. Ne metsästävät meitä.

  

Ujo lukutoukka Ken Kaneki pääsee treffeille kauniin Rizen kanssa, mutta tytöllä on mielessä muutakin kuin vain kirjallisuudesta keskusteleminen. Varjoissa väijyvät verenhimoiset ghoulit tarkkailevat heitä molempia.

  

Samantyylisiä suomennettuja mangoja: Tokyo Calen: Dark Metro, Kohta Hirano: Hellsing, Hideyuki Kikuchi: Vampire Hunter D,  M. Alice LeGrow: Bizenghast, Sunao Yoshida: Trinity Blood, Hajime Isayama: Titaanien sota

    

Ikäsuositus: 15+

  

Suomentanut: Suvi Mäkelä, 224 sivua, Punainen jättiläinen 2016

  

Alkuperäinen nimi: Tokyo Ghoul (2011)

  

Tokyo Ghoulista on kirjoitettu myös täällä: AnimeGarden!, Harakan varpaat - Ajatuksia sarjakuvista, Manga Puutarha, Man Made Lifestyle