Tammikuun luetut

Siskontyttö otti minusta uuden lukijakuvan, jonka

jälkikäsittelyssä sävytin juhlavuoden teemaan sopivaksi.

Tammikuu olikin mukavan kiireinen kirjapöhinän kanssa. Monta uutta ja houkuttavaa lukuhaastetta alkoi, bloggaajat äänestivät vuoden 2016 parhaat kirjat ja Klassikkohaasteen neljäs yhteispostaus täytti kirjablogistanian klassikkoilla. Blogi saikin tämän kaiken myötä uuden kävijäennätyksen, 15 834, mikä tarkoittaa 4000 käyntiä enemmän, kuin edellisessä kuussa. Ihan mahtavaa, että kirjallisuus kiinnostaa edelleen! ♥ 

   

Vuoden ensimmäinen luettu teos oli M.R. Careyn Maailman lahjakkain tyttö, joka povaa erittäin kovatasoisten lukukokemusten vuoden alkaneen. Ensimmäinen 2017 ilmestyneistä luettu oli Maria Kuutin viides Anna ja Elvis-kirja. Vielä pari bloggausta viime vuoden luetuista ilmestyi, mm. kolme Risingshadowlle kirjoittamaani kritiikkiä (Salla Simukka: Sisarla, Sari Peltoniemi: Taivazalan joutsen ja Katharine McGee: Tuhat kerrosta - Pudotus), nyt ei siis ole enää roikkumassa yhtään postausta menneeltä vuodelta.

  

Kuukauden parhaat hetket tarjosivat Maailman lahjakkain tyttö ja Virve Sammalkorven Paflagonian perilliset. Uudelleen luettua -haasteen innostamana luin peräti kolme suosikkiteosta vuosien takaa, kaksi olin listannut myös haasteen lukutavoitteisiini. Näistä suurimman tunnevuoristoradan aiheuttivat Anu Holopiasen Kristallien valtakunta (Noitien hoviin olikin siis helppoa tarttua sen osan perään) ja Bernard Beckettin Genesis. 

  

Holopainen on teinivuosieni suomalainen kirjailijaidolini ja juurikin Kristallien valtakunta houkutteli minut scifin ja fantasina lukijaksi ollessani seiskaluokalla vuonna 1999. Muutimme tuolloin perheeni kanssa maalta kaupunkiin ja lähikirjasto löytyi naapuritalon alakerrasta, jonka itseasiassa näki huoneeni ikkunasta. (Voitte vain kuvitella, kuinka usein tämän lukutoukan löysi kiertelemästä uutuuden viehätyksessä kirjaston hyllyväleissä). Kristallien valtakuntaa minulle ei ole omana vuosien kirpparikiertelyn jälkeenkään. Tuo teos onkin monelle genrelukijalle Graalin maljaan verrattavissa oleva löytö, sillä niitä ei ole montaa liikkeellä. Muutoin koko Holopaisen tuotanto löytyykin kirjahyllystäni, jopa osittain nimmaroituna.

   

Tammikuu: (11 kirjaa, 2629 sivua)

• M.R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö
• P.L. Travers: Maija Poppanen
• Tuutikki Tolonen: Mörköreitti
• Anu Holopainen: Kristallien valtakunta (bloggaus tulossa)
• Anu Holopainen: Noitien hovi (bloggaus tulossa)
• Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset
• Bernard Beckett: Genesis
• C.S. Lewis: Velho ja leijona
• Victoria Aveyard: Punainen kuningatar (bloggaus tulossa)
• Brian K. Vaughan: Saga 5
• Maria Kuutti: Anna ja Elvis ja vaahtokarkkivakooja (bloggaus tulossa 4.2.)

    

Helmet-lukuhaasteesseen sain kirjattua kymmenen kohtaa:

2. Kirjablogissa kehuttu kirja - M.R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja - Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja - Victoria Aveyard: Punainen kuningatar (Best Debut Goodreads Author 2015)
22. Kuvitettu kirja - Tuutikki Tolonen: Mörköreitti
31. Fantasiakirja - Anu Holopainen: Noitien hovi
35. Kirjan nimessä on erisnimi - P.L. Travers: Maija Poppanen
41. Kirjan kannessa on eläin - Bernard Beckett: Genesis
42. Esikoisteos - Anu Holopainen: Kristallien valtakunta
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään - C. S. Lewis: Velho ja leijona

47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit - Maria Kuutti: Anna ja Elvis ja vaahtokarkkivakooja (kohdat: 17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista ja 22. Kuvitettu kirja)

  

Tässä esimakua, mitä olen suunnitellut helmikuulle, kuvassa on niin arvostelukappaleita, uudelleen luettavaa, hyllynlämmittäjä kuin lukupiirikirja. Houkutuksen uudelleen lukemisesta olen jo useiden vuosian ajan haaveillut ja ajattelin, että nyt voisin lukea sen ystävänpäivän seutuun, jolloin olisi tarjolla Ystävänpäivän lukumaratonia, jota emännöi Hande blogista Tuntematon lukija. Aloitin tammikuun loppupuolella Margaret Atwoodin Orjattaresi, jonka ehdin lukemaan sataa sivua vaille loppuun. Siitä siis tulossa bloggaus mahdollisimman pian, sen verran kiinnostavasta teoksesta kyse.

    

Klassikkohaaste osa 4 | C.S. Lewis: Velho ja leijona

"Olipa kerran neljä lasta, joiden nimet olivat Peter, Susan, Edmund ja Lucy. 

Tämä on kertomus siitä, mitä heille tapahtui, kun heidät oli

sodan aikana lähetetty pois Lontoosta pommitusten takia."

  

    

Tammikuun lukupiirikirja

Lukuhaasteissa: Kirjabloggaajien klassikkohaaste 4, Helmet 2017: 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään, Uudellen luettua, Ajattomia satuja ja tarinoita, Adventures in Down Under and Beyond -Australia lukuhaaste: 35. Kirja, josta on tehty elokuva tai tv-sarja

   

Olen lukenut C.S. Lewisin Narnian tarinoiden ensimmäisen teoksen, Velho ja leijona kerran aikaisemminkin, 1990-luvulla ollessani ala-asteen 3.-4. luokalla, eli aika kauan sitten ja lukukokemus on varsin haalistunut. Muistan vain, että lukemani painos oli punainen kovakantinen versio ja siinä oli kuvitusta. Kuvitusta löytyy tästä pokkariversiostakin, mutta sijoitettuna jokaisen luvun alkuun. Tarina toki on tuttu mm. teoksen pohjalta tehdyn filmatisoinnin ansiosta. 

  

Olen halunnut jo pitkään lukea tämän uudelleen, joten tuntui luontevalta ottaa klassikkohaasteteoksekseni, kun alkuperäinen teosvalintani, James Herriotin Kaikenkarvaiset ystäväni ei tälläkään lukuyrityksellä käynnistynyt. En ole kuitenkaan luopunut vielä toivosta tuon klassikon suhteen, ehkä haasteen seuraava kierros ja kesän helteet on parempi ajakohta teokselle.

  

Tarkoitukseni on tutustua sarjan muihinkin osiin (ehkä jo tänä vuonna), sillä en ole niitä vielä lukenut. Teosten lukemisjärjestyksestä on olemassa kaksi koulukuntaa: toisen mukaan teokset luetaan ilmestymisjärjestyksessä, toinen kannattaa tapahtumien kronologista järjestystä, joka on Lewisin itsensä mukaan virallinen tapa. Sarjan kuvittamaton yhteispainos löytyy omasta hyllystäni, mutta se oli hieman painava ja Velho ja leijona on vain 93 sivun mittainen osuus tuosta tiiliskivestä. Niinpä lainasin teoksen yksittäisenä pokkarina lähikirjastosta ranteiden säästämiseksi.

Lewisin kerrotaan saaneen innostuksen teoksen kirjoittamiseen, kun toisen maailman sodan aikana hänen luokseen saapui joukko lapsia evakkoon. (Toisen maailmansodan mainitseminen teoksessa oli niitä yksityiskohtia, jotka minulta olivat jo unohtuneet.) Lewis oli J.R.R. Tolkienin ystävä ja he kuuluivat samaan kirjailijapiiriin. Tolkien ei pitänyt Lewisin teoksesta ja aluksi se ei myynyt kovin hyvin. Kaksikymmentä vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen se kuitenkin valittiin Times -lehden äänestyksessä toiseksi suurimmaksi kirjasuosikiksi Roald Dahlin Jali ja suklaatehdas -teoksen jälkeen. (Lähde: Wikipedia)

Narnian tarinat: Velho ja leijona (2005) 

Tuskin on montaa sellaista lukijaa, joka ei tiedä edes pääpiirteittäin mistä Narniassa on kyse. Tämä ensimmäinen osa esittelee maagisen maailman nimeltään Narnia. Sisarukset Peter, Susan, Edmund ja Lucy ovat Lontoon pommitusten takia muuttaneen erikoisen professorin luokse maaseudulle. Professorin talo on vanha ja suuri, ja kun lapset eräänä sateisena päivänä tutkivat sen lukuisia käytäviä ja huoneita he löytävät erikoisen vaatekaapin muutoin tyhjästä huoneesta. Tuo kaappi on portti toiseen maailmaan.

  

Lucy on ensimmäinen, joka sattumalta löytää tuon maagisen reitin Narniaan, lasten leikkiessä piilosia. Kun hän kertoo löydöstään, kukaan hänen sisaruksistaan ei usko pienen tytön puheita, vaan he pitävät niitä pelkkänä mielikuvituksen tuotteena. Myöhemmin Edmund seuraa Lucya kaappiin tytön tietämättä ja tapaa tarinan ilkeän Valkean Velhon, jonka takia Narniassa vallitsee ainainen talvi. Velho lumoaa Edmundin ja pyytää tätä tuomaan loputkin sisarukset hänen "vieraikseen". On nimittäin olemassa ennustus neljästä ilmislapsesta, jotka saapuessaan päättävät Velhon valtakauden, eikä Velho voi sallia sen toteutuvan.

  

"Mutta oletteko tosiaan sitä mieltä, herra professori", Peter sanoi, "että voisi olla olemassa toisia maailmoita - kaikkialla, aivan nurkan takana?" (s. 66)

  

Kun nuo kaksi Aatamin poikaa ja kaksi Eevan tytärtä lopulta saapuvat Narniaan, Edmund ei onnistukaan houkuttelemaan muita mukaansa. Hän kuitenkin kuulee kilteiltä Narnian asukkailta tietoja, joita arvelee velhon pitävän arvokkaina ja onnistuu muiden huomaamatta livistämään velhon linnaan. Veljensä petturuudesta typertyneet lapset lähtevät pakoon, ennen kuin Velhon kätyrit saapuvat ottamaan heidät kiinni. Matkalla tavataan mm. Joulupukki ja majesteettinen Aslan, leijona, jota voisi kutsua tarinan Dumbledoreksi, sillä se on ainoa, jota Velho pelkää koko maailmassa. 

  

Velho ja leijona on klassinen tarina hyvän ja pahan taistelusta: Aslanin armeija kohtaa lopulta Velhon joukot taistelukentällä. Mutta kuinka päihittää tuo kylmä, sydämetön Lilithin perillinen, joka pystyy muuttamaan vihollisensa kiveksi? Teos on täynnä kristillistä allegoriaa, mutta minua se ei juurikaan haitannut. Lisäksi Lewisin luomassa fantasiamaailmassa asustaa monenlaisia kreikkalaisen mytologian olentoja, kuten fauneja, kentaureja ja minotauroksia.

  

Enpäs muistanutkaan, kuinka inhottava hahmo Edmund on. "Et ajatellut yhtään mitään", Peter sanoi, "siinäpä se. Olet aina kiusannut pienempiäsi. Johan se nähtiin koulussa." (s. 61) Hän kasvaa kuitenkin tarinan aikana enemmän kuin sisaruksensa. Harmillisesti teoksen naiskuva on. kirjoitusajankohdan vuoksi hieman tyypillinen: kun tytöt kattavat pöydän, Peter menee kalastamaan herra Majavan kanssa ja kun on aika taistella, tytöt eivät siihen saamistaan aseista huolimatta saa osallistua.

"Miksi en, sir?" Lucy kysyi. "Minusta tuntuu - en tiedä - mutta minusa tuntuu että pystyisin." 

"Siitä ei ole kysymys", sanoi joulupukki. "Mutta taisteleminen on rumaa naisten työksi." (s. 139). 

Narnia on maailmana kiehtova. Se herättää halun kurkistaa jokaiseen vanhaan vaatekaappiin, jos sieltä vaikka sattuisi löytymään reitti toiseen maailmaan. Teos sopii parhaiten n. 7-10 vuotiaille lapsille (varsinkin ääneen luettuna), sillä he eivät takerru teoksen kristillisyyteen, vaan keskittyvät jännittäviin tapahtumiin, kuten uuden talon tutkimiseen, Edmundin petokseen ja lopun taisteluun. Odotan kovasti sarjan muiden osien lukemista, sillä niistä minulla ei ole minkäänlaista käsitystä.

Tietenkin te pääsette takaisin Narniaan jonakin päivänä. -- Mutta älkää yrittäkö käyttää samaa tietä kahdesti. Toden totta, älkää ensinnäkään yrittäkö päästä sinne. Joudutte sinne silloin, kun ette sitä odota. (s. 237- 238)

   

Naureskelin lukiessani, kun Lucy menee kaappiin: "Hän jätti tietenkin oven auki, koska tiesi, että on tavattoman typerää sulkeutua vaatekaappiin." (s. 13) Olen nimittän suunnilleen niihin aikoihin kuin luin kirjan ensimmäisen kerran tehnyt juuri tuon: siis mennyt kaappiin ja sulkenut oven. Ja jäänyt sinne jumiin. Kaiken lisäksi sain idean päähäni, kun vain pari kuukautta kuukautta nuorempi pikkuserkkuni oli kyläilemässä.

  

Menimme molemmat yhtä aikaa vierekkäisiin komeroihin, tyhjennettyämme molemmista ensin alimman hyllyn - tilaa ei siis ollut paljoa, mutta lapsen mentävä kolo kuitenkin. Minulla ei tosiaankaan tullut mieleen, että olisimme menneet vuorotellen komeroon ja kokeilleet ensin, saako ovea auki sisältä ja toinen jää ulkopuolelle auttamaan. Olikin sitten odotettava aika kauan, että äitini tuli navettatöistään ja kuuli huutomme ja tömistyksemme ja vapautti meidät omasta ansastamme. Opinpahan ainakin, ettei sellaiseen kaappiin kannata mennä, jota ei saa auki sisäpuolelta. Komeroiden ovissa ovissa oli tällaiset lukot.
     

• Klassikkohaaste osa 1: William Golding: Kärpästen herra
• Klassikkohaaste osa 2: L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet
• Klassikkohaaste osa 3: George Orwell: Vuonna 1984

     

Arvosana:

 
     

Takakannesta:

C.S. Lewisin (1898-1963) kirjoittama Narnia-sarja on englantilaisen lantenkirjallisuuden klassikkoja. sarja seitsemän kirjaa kertovat Narniasta, mielikuvitusmaasta, jonka olemassaolosta vain harvat tietävät. ja tähän ihmeelliseen, uskomattomaan maahan pääsevät vain lapset.

   

Suomentanut: Kyllikki Hämäläinen, 238 sivua, Loisto 2009 (1. painos 1960, Otava)

    

Alkuperäinen nimi: The Lion, the Witch and the Wardrobe (1950)

    

Kaappiin ovat astuttu myös täällä: Lumiomena, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Kirjanainen, Sivutiellä, Lukemisen kartasto, 

  

Sarjassa ilmestyneet:

• Velho ja leijona (1950/1960) 
• Prinssi Kaspian (1951/1961) 
• Kaspianin matka maailman ääriin (1952/1963) 
• Hopeinen tuoli (1953/1976) 
• Hevonen ja poika (1954/1977) 
• Taikurin sisarenpoika (1955/1959) 
• Narnian viimeinen taistelu (1956/1979)

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 4 - Kooste

     

Kirjabloggaajien klassikkohaasteen neljännelle kierrokselle ilmoittautui huikeat 50 bloggaajaa. Kerään tähän postaukseen kommentoineiden ja linkin omaan klassikkopostaukseensa jättäneiden bloggaajien lukemista teoksista listan, josta voi poimia lukuvinkkejä, vaikkapa heinäkuun klassikkokierrokselle. Viidennen kerran järjestettävän kirjabloggaajien klasikkohaasteen (31.7.2017) isäntänä on Tuomas blogista Tekstiluola.  

    

Somessa voi käyttää tunnisteita #klassikkohaaste ja #klassikkohaaste4.
 
Yhteenveto: Lopulta 42 kirjabloggaajaa kävi jättämässä kommentin klassikkopostauksestaan ja yhteensä haasteeseen luettiin 39 eri teosta. Kolmea teosta luettiin kahdessa blogissa (Rouva Bovary, Täällä Pohjantähden alla ja Sieppari ruispellossa). Suosituin kirjailija oli Tove Jansson, jolta luettiin kaksi eri muumikirjaa. Osa klassikoista ihastutti lukijansa, muta kaikki eivät olleet vakuuttuneita lukemastaan. Kotimaisia teoksia luetuista oli 12 (kirjoittajien sukupuolet 50/50) ja käännettyjä 27. Kokonaismäärästä mieskirjailijoiden teoksia oli 28 ja naisten kirjoittamia 11.
 
Tästä on hyvä jatkaa haasteen seuraavalle kierrokselle! Kiitos kaikille osallistuneille - mahtavaa, että kirjallisuus ja etenkin klassikot kiinnostavat edelleen. ♥ 

 

1. Anna Ahmatova: Valitut runot - Tuijata. Kulttuuripohdintoja
2. Juhani Aho: Papin tytär - Kirjakaapin kummitus
3. Pierre Boulle: Apinoiden planeetta - Dysphoria
4. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan - Karvakasan alta löytyi kirja / Tommi
5. John Bunyan: Kristityn vaellus - Matkalla Mikä-Mikä-Maahan
6. Minna Canth: Papin perhe - Kaikkia värejä
7. Dante: Jumalainen näytelmä - Evarian kirjahylly
8. Denis Diderot: The Nun - Orfeuksen kääntöpiiri
9. Arthur Conan Doyle: The Lost World - Kadonnut maailma - Taikakirjaimet
10. Gustave Flaubert: Rouva Bovary - Sivutiellä ja Yksi pieni lukupäiväkirja
11. Gabriel Garcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys - Luettua elämää
12. Johann Wolfgang von Goethe: Faust - Hyönteisdokumentti
13. Grimmin satuaarteita - Karvakasan alta löytyi kirja / Tiia
14. Mark Helprin: Talvinen tarina - Tiina Pasanen
15. Ernest Hemingway: Kenelle kellot soivat - Kirjaluotsi
16. Aldous Huxley: Uljas uusi maailma - Sunnuntaisatuja
17. Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta - Hannan kirjokansi
18. Tove Jansson: Muumipappa ja meri - Bibliofiilin päiväunia
19. Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti - Pauline von Dahl
20. Maria Jotuni: Arkielämää - Kirjan pauloissa
21. Aino Kallas: Sudenmorsian - Tarukirja
22. Ilmari Kianto: Punainen viiva - Maaginen realismi
23. Volter Kilpi: Alastalon salissa - Tekstiluola
24. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa - Kirjasähkökäyrä
25. Halldor Laxness: Salka Valka - Kulttuuri kukoistaa
26. Joel Lehtonen: Kuolleet omenapuut - Tuulevin lukublogi
27. C.S. Lewis: Velho ja leijona - Yöpöydän kirjat
28. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla - Kirjojen elämänmullistava taika ja Kirsin Book Club
29. Daphne du Maurier: Rebekka - Oksan hyllyltä
30. Margaret Mitchell: Tuulen viemää - Carry on reading 
31. L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet - Vinopino kirjoja
32. Vladimir Nabokov: Lolita - Carmelli
33. George Orwell: Animal Farm (Eläinten vallankumous) - Kartanon kruunaamaton lukija
34. Salman Rushdie: Keskiyön lapset -  Rinkka ja nojatuoli
35. J.D. Sallinger: Sieppari ruispellossa - Lukuneuvos ja Täysien sivujen nautinto
36. Stendahl: Punainen ja musta - Reader, why did I marry him?
37. R.L. Stevenson: Aarresaari - Kirjamatkat
38. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen - Hyllytontun höpinöitä
39. Virginia Woolf: Mrs. Dalloway - Kirjakaapin avain

Katharine McGee: Tuhat kerrosta - Pudotus

"Hänen paljaiden jalkojensa alla kohosi maailman suurin rakennus, 
oma kokonainen maailmansa."

  

   

Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa.
Lukuhaasteissa: BFF -lukuhaaste

     

Nopeasti alkuperäisen ilmestymisensä jälkeen suomennettu Katharine McGeen Tuhat kerrosta on kuvaus 2100-luvun alun nuorison elämästä Manhattanille rakennetussa neljä kilometriä korkeassa, tuhat kerroksisessa Tornissa. Torni on käytännössä pystysuuntaan rakennettu kaupunki, sillä sieltä löytyvät kaikki välttämättömyydet, kouluja ja sairaaloita, ravintoiloita ja kauppoja, puistoja ja harrasteareenoita, eikä sieltä yleensä tarvitse poistua.

Hän ei ollut koskaan ennen käynyt Brooklynissä. Hän kyllä tiesi, että se oli ollut melko suosittu asuinalue ennen kuin Torni rakennettiin - ja ennen kuin Torni jätti osan seutukunnasta ikuiseen varjoon. -- Viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan väki oli vähitellen virrannut alueelta muualle. (s. 167)

  

Kirjailija on haastatteluissa kertonut olleensa pettynyt useiden nuorten dystopioiden esittämään tulevaisuudenkuvaan, niinpä hän päätti kertoa toisenlaisesta maailmasta. Aivan täysin hän ei kuitenkaan ole onnistunut välttämään dystopioista tuttuja elementtejä, vaikka hänen kuvittelemansa tulevaisuus onkin hieman valoisampi kuin mitä monissa muissa kirjoissa on nähty. 

  

Teos esittelee viisi nuorta, joiden näkökulmien välillä kerronta vaihtelee. Kokonaisuus paljastaa pala palalta millaista on elää maailman korkeimmassa rakennuksessa, jonka kerrosluku määrittelee sosiaalisen statuksen. Jokaisella ääneen pääsevällä hahmolla on jokin iso salaisuus, mikä paljastuessaan voisi tuhota heidät. Teos alkaa prologilla siitä, kun vielä nimeämätön tyttö putoaa Tornin katolta ja asettaa lukijan ajatukset tulevaan: kuka nuorista hän on ja miksi tämä tapahtui. Varsinainen kerronta alkaa tapahtumista kaksi kuukautta aikaisemmin ja pohjustaa jokaisen hahmon taustoja. 

Haukka, joka oli istunut kauempana kaiteella, käänsi uteliaat nappisilmänsä häneen. Avery katseli miten se avasi siipensä ja lähti lentoon. Äkkiä hän tunsi sukukulaisuutta tuon linnun kanssa, joka kiiti taivaalle kirkuen, villinä ja vapaana. Hän toivoi, että voisi seurata sitä suoraa päätä voimistuvaan myrskyyn. (s. 222)

  

Tuhannennessa kerroksessa asuva Avery on geneettisesti vanhempiensa DNA:sta koottu täydellinen nuori nainen, joka ei kuitenkaan voi sietää ihmisten katseita ja jatkuvia kehuja. Hän on rakastunut adoptioveljeensä Atlasiin. Leda on Averyn ystävä, joka on lääkeaddiktion takia joutunut katkaisuhoitoon. Hän on kateellinen Averylle ja vaarallisen ihastunut Atlasiin. Rylin asuu 32. kerroksessa siskonsa kanssa. Heidän äitinsä on kuollut vuosi aikaisemmin. Rylin haki täysi-ikäisyyttä jotta heitä ei erotettaisi ja voidakseen tehdä kokopäiväisesti töitä mahdollistakseen siskonsa koulunkäynnin. Hän päätyy siivomaan ylätornilaisen Cordin asuntoa ja löytää itsensä pian suutelemasta poikaa, joka ei tiedä kaikkea mitä Rylin on tehnyt. 

 

Rylin kuulosteli jotakin Chrissan äänessä. Hän tajusi, että se oli toivoa: typerää, naiivia, romanttista toivoa siitä, että rakkaus voittaisi kaiken. (s. 404)

  

Eris on myös Averyn ystävä. Hänen vanhempansa eroavat pitkään vaietun salaisuuden vuoksi, joka yllättäen pulpahtaa pintaan. Erisin entinen tuhlailevainen ja designervaatteita täynnä oleva elämä vaihtuu 103. kerroksen vähävaraiseen ja ankeaan arkeen. Hän kuitenkin tapaa sen myötä elämänsä rakkauden. Keskikerroksissa asuva Watt on joukon ainoa poika, jonka näkökulma pääsee teoksessa esille. Hän on hakkeri, joka on rakentanut kielletyn kvanttitietokoneen. Paljastuessaan Watt menettäisi mahdollisuutensa MIT-yliopistoon pääsemisestä, ja päätyisi vankilaan. 

Kaikki tuntui liian helpolta ja ennalta-arvattavalta. -- "Voittajan kirous", Nadia kuiskasi hänen korva-antenneihinsa, ja ihan selvästi hän kuuli huvittuneisuutta Nadian äänessä. "Se iskee, kun voittaja saa täsmälleen sen, mitä haluaa, vain huomatakseen, ettei se vastannutkaan odotuksia." (s. 57)

  

Nuorten elämät punoutuvat toisiinsa yllättävilläkin tavoin, ihastumiset risteilevät suuntaan jos toiseenkin ja heidän tekonsa vaikuttavat välillä laajasti myös muihin ympärillään. Selkeä keskushahmo on Avery, jonka ympärillä kuohuu jatkuvasti. Teoksen nuoret juhlivat usein, juovat paljon alkoholia, käyttävät huumeita ja harrastavat seksiä. McGee on osannut kirjoittaa teoille seurauksia kuitenkaan sortumatta saarnaamiseen. Nuorempikin lukija pystyy tekemään niiden pohjalta omat päätelmänsä siitä, mikä on järkevää ja mihin tulisi vetää raja. 

Huumeet levisivät hänen eteensä apiloiden päälle, hänen oma pieni kemiallinen onnen lähteensä. (s. 373)

  

Viimeisen luvun perusteella osa kertojaäänistä tulee vaihtumaan sarjan seuraavassa osassa, jonka ilmestymisestä ei vielä ole ilmoitettu. Kirjaa voi verrata Sara Shepardin Valehtelevat viettelijät- ja Cecily von Ziegesarin Gossip Girl-sarjoihin. Suurimpana erona mainittuihin on McGeen erityinen tapa pudotella kiehtovan kuulosia futuristisia teknologioita tekstissä. Harmillisesti niihin ei juuri koskaan palata uudestaan tai avata enempää, sillä teoksen scifi-aines on sen onnistuneinta ja omaäänisintä kerrontaa. Teoksen pohjalta ollaan tekemässä tv-sarja ja onkin kiinnostavaa nähdä kuinka sen ohjaajat tulkitsevat kirjan maailmaa.

   

Arvosana:

    

Takakannesta:

Manhattan vuonna 2118: taivaita tavoitteleva 1000-kerroksinen pilvenpiirtäjä

Tulevaisuuden New York on uutta luova, unelmia toteuttava kaupunki, jota sävyttävät rakkaus, valheet, luksus ja skandaalit. Maailman kuuluisimmassa supertornissa asuvat nuoret navigoivat läpi julkisuudenhuuruisen elämän. Pilvenpiirtäjän huipulla, kaikkien yläpuolella asuu nuori nainen, joka on geneettisesti suunniteltu täydelliseksi. Hänellä on kaikki - paitsi juuri se mitä hän eniten haluaisi.

  

Koukuttavan trilogian avaus on energinen ja elämää sykkivä, säkenöivä visio tulevaisuudesta, jossa kaikki on mahdollista - jos tahtoo tarpeeksi.

  

Kirjan pohjalta on tekeillä TV-sarja.

   

Suomentanut: Annika Eräpuro, 446 sivua, Otava. 2016

    

Alkuperäinen nimi: The Thousandth Floor (2016)

    

Tuhannennesta kerroksesta on pudottu myös täällä: Helsingin Sanomat, Hurja hassu lukija, Dysphoria, Kolmas kirja taskussa, Teen Vogue

Samantyylisiä teoksia: Estelle Maskame: Dimily-sarja, Sara Shepard: Valehtelevat viettelijät-sarja, Cecily von Ziegesar: Gossip Girl-sarja

Lastenkirjalauantai: Sari Peltoniemi: Taivazalan joutsen

"Et sinä ikinä puhu turhia, Miranda. 
Sinä olet ilman tyttö, joka näkee tarkasti kuin hiirihaukka."

  

    

Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa.
Lukuhaasteissa: BFF -lukuhaaste

  

Avaimenkantaja-trilogian aloittava Taivazalan joutsen on tuotteliaan lasten- ja nuortenkirjailija Sari Peltoniemen nuoremmille lukijoille suunnattu fantasiateos. Kirjan keskeisiä henkilöitä ovat peruskoulua käyvä kaverikolmikko Miranda, Veera ja Olavi, ja tapahtumia seurataan pääosin Mirandan näkökulmasta. Sarja saa jatkoa jo maaliskuussa 2017, kun Allmaan vaskitsa ilmestyy. Kolmannen osan nimi on Vattenporin simpukka. Kansikuvien perusteella Veera ja Olavi pääsevät seuraavissa osissa paremmin ääneen.

  

Lapset asuvat rauhaisassa maalaiskylässä nimeltään Kielinen. Aiemmin ystävät ovat voineet leikkiä koulussa keskenään, mutta syyslukukauden aikana Olavia on ryhdytty kiusaamaan tyttöjen kanssa olemisesta. Asiat ovat muutenkin menneet huonompaan suuntaan koulussa. Rehtori on muuttunut aiempaankin hankalammaksi ja kaikki tuntuvat näkevät painajaisia. Samaan aikaan, kun kylässä tehdään havaintoja eksoottisista linnuista, yhteen autiotaloista muuttaa erikoinen, sinisiin pukeutuva nainen nimeltään Opri. Hän kertoo, että hankaluudet johtuvat toisesta paikasta, Taivazalasta, tulleesta pahuudesta, joka on kaapannut hänen poikansa. Miranda, Veera ja Olavi haluavat auttaa naista ja joutuvat samalla vaaralliseen seikkailuun.

  

Ennen se asia oli ollut toisin. Miranda, Veera ja Olavi olivat saaneet olla kavereita ihan rauhassa. Edellistalvena kaikki oli muuttunut. Kivat koulukaverit, varsinkin yläluokkalaiset olivat yhtäkkiä lakanneet olemasta kivoja ja alkaneet soittaa Olaville suuta. Olavi tykkää likoista, taitaa olla likka itsekin ja lällälää. (s. 12)

   

Mirandan äiti on kuollut auto-onnettomuudessa vuosia aikaisemmin ja hän asuu kaksin isänsä kanssa. Tytön aistit ovat tarinan keskeisessä osassa. Hän haistaa erilaisia tuoksuja paremmin kuin muut ja joskus eri tuoksuilla on väritkin. Värit, yksityiskohdat ja tunnelmat eivät jää Mirandalta huomaamatta. Ei siis olekaan erikoista, että Miranda pitää suuresti piirtämisestä, vaikka ihmisen olemuksen saaminen paperille tuottaakin vaikeuksia. Hänen aisteistaan on paljon hyötyä ennen kuin kylää uhkaava pahuus on voitettu ja hän saa lopulta selityksen taidoilleen.

  

Jos Miranda huomasi aina värit ja muodot, niin Veera tapasi tehdä kysymyksiä, joihin piti saada vastaus. (s. 68)

  

Taivazalan joutsen on suuritekstinen ja väljällä rivinvälillä painettu lastenkirja, jonka sivujen ilmettä keventää lisäksi Laura Haapamäen kuvitus. Teos soveltuukin siis hyvin jo jonkin verran lukeneelle, teoksen päähenkilöiden kanssa samanikäiselle, mutta ei vielä paljon fantasiaan tutustuneelle lukijalle. Enemmän lukenut varhaisteini tai aikuinen ei välttämättä saa teoksesta niin paljoa irti, sillä tarina koostuu melko perinteisistä teemoista ilman suurempia yllätyksiä.

  

Peltoniemen romaaneissa liikutaan usein suomalaisen mytologian parissa. Taivazalan joutsenessakin on mukana olentoja, joiden aikoinaan uskottiin olevan enemmän tai vähemmän todellisia. Teoksesta löytyvät niin tuulettaret kuin kuume-nimiset, pirun näköiset ilkiöt. Tunnettujen olentojen lisäksi tarinassa seikkailee myös taivaskissa. Fantasiaelementeistään huolimatta teoksen keskeisimpiä sanomia ovat ystävyyden voima ja rohkeus olla omanlaisensa. Vaikka poika pitäisikin tanssimisesta, ei se tee hänestä sen oudompaa kuin muista.

  

Kai te tiedätte, että avaimenkantajat ovat kulkeneet täällä ja muissa paikoissa jo hyvin kauan? Me tiedämme asioita, jotka muilta ovat unohtuneet. (s. 189-190)

     

Arvosana:

Takakannesta:

Mirandan, Veeran ja Olavin kesä huipentuu hurjaan seikkailuun, joka muuttaa heidän elämänsä ja käsityksensä niin Kielisestä kuin sen asukkaistakin: Kielisestä on ikiaikaisia yhteyksiä muihin maailmoihin ja kylässä asuu avaimenkantaja, joka voi liikkua maailmojen välillä.

  

Eräänä elokuun päivänä Kielisen kylän taivaalle ilmestyi merkillinen lintuparvi. Tavallisten lintujen lisäksi siinä oli papukaijoja ja undulaatteja ja jopa merikotka. Parvi kuljetti mukanaan koria, jossa matkusti Opri koiriensa Fanelin ja Fonarin sekä taivaskissa Natalian kanssa. Opri oli tullut Taivazalasta Kieliseen etsimään poikaansa.

  

Miranda alkaa ystäviensä Veeran ja Olavin kanssa selvittää, mikä Taivazala oikein on ja kuka on ryöstänyt Oprin pojan. Miksi hänet on ryöstetty Kieliseen? Ja mistä johtuu, että rehtori muuttuu yhä vihaisemmaksi ja sulkeutuu usein koulun tornikamariin? Mikä sairastuttaa Kielisen lapset?

  

Sari Peltoniemen kirjoittama ja Laura Haapamäen kuvittama Taivazalan joutsen on kiehtovan Avaimenkantaja-trilogian ensimmäinen osa. Seuraavat osat :Allmaan vaskitsa ja Vattenporin simpukka ilmestyvät 2017.

237 sivua, Tammi 2016

  

Taivazalaan on tutustuttu myös täällä: IBBY Finland, Turun Sanomat, Kirjavinkit, Neverendingly, The wonderful world of Lilli, Kolmas kirja taskussa