Elokuun lukumaraton (4.8.2018)

   

Viimeistä viedään, sillä kahden viikon päästä on elokuun lukumaraton, kesän maratoneista viimeinen. Nyt on vielä hyvin aikaa suunnitella lukupinoja. Voit ilmoittaa osallistumisestasi tämän postauksen kommentteihin. Tervetuloa mukaan!

  

Kertauksena lukumaratonin ohjeistus:

• Maratonissa luetaan 24 tunnin ajan. Voit pitää taukoja (kuten syödä ja nukkua), mutta ne lasketaan mukaan kokonaisaikaan. 
• Lukea saa mitä vain, niin romaaneja, novelleja, runoja, näytelmiä, lastenkirjallisuutta, tietoteoksia kuin sarjakuvaa. Kirjaa ylös lukemasi teokset ja niiden sivumäärä tai äänikirjoista kuunneltu aika. 
• Maratoonaamisen voi aloittaa jo perjantain 3.8. puolella tai sitä voi jatkaa sunnuntaina 5.8. (esim. perjantaista klo 17.00 lauantaihin klo 17.00), kunhan osa maratonista sijoittuu lauantaille 4.8.
• Maratonista voi halutessaan blogata etukäteen, päivittää kuulumisia sen kuluessa ja tehdä koosteen jälkikäteen. Voit esimerkiksi esitellä lukupinoa, kertoa tunnelmista, uusista ideoista ja hyvistä lukuvinkeistä. 
• Maratonin lopuksi ilmoita lukemasi teokset, sivumäärä/kuunneltu aika tai linkitetä oma koosteesi 4.8. julkaistavaan maratonia kokoavaan postaukseen tässä blogissa.
• Voit osallistua myös ilman blogia (kuten Instagramissa tai Twitterissä) ja ilmoittaa loppufiilikset, luetut kirjat ja sivumäärät kommenteissa.
• Maratonin tunnisteena on somessa #lukumaraton ja maratonpostauksissa voi käyttää kumpaa vain kuvaa tästä postauksesta. 

  

  

Lukumaratonilla mukana ovat:

• bookishteaparty
• Carry on reading
• Cats, books & me 
• Expelliarmus
• Hyllytontun höpinöitä
• Hyönteisdokumentti
• Ikuinen lukutoukka
• Kirjahamsterin lukuvinkit
• Kirjan jos toisenkin
• Kirjanmerkkinä lentolippu
• Kirjoihin kadonnut
• Klassikkojen lumoissa
• Luettua ja maistettua
• Lukujonossa
• Musteen jäljet
• Neverendingly
• Sivutiellä
• Taikakirjaimet
• Tuntematon lukija
• Unelmien aika
• Yöpöydän kirjat

  

Blogittomat osallistujat:

• Emma @emppu_mirjam (Instagram)

    

Naistenviikko | Salla Simukka: Sammuta valot! / Sytytä valot!

"Vitut muista. Tässä minä olen. Tällainen minä olen."

   

   

Lukuhaasteissa: Naistenviikon lukuhaaste | 19.7. nimipäivät: Sari, Saara, Sara, Sarita, Salla ja Salli, YA-lukuhaaste: Julkaistu vuonna 2018, Kirjankansibingo kesälle 2018: Kukkia

  

Tämä postaus ilmestyy osana Tammen järjestämää blogirinkiä. 

  

Mikä on blogirinki? Kustantaja on ottanut yhteyttä muutamiin kirjabloggaajiin, jotka saavat kirjan ennakkoon PDF-tiedostona. Kirjan luettuaan bloggaajat kirjoittavat siitä omalla tyylillään postauksen lähellä sen ilmestymisaikaa. Näin lisätään kiinnostusta kirjaa kohtaan. Viime vuonna blogiringissä julkaistiin postauksia Elina Rouhiaisen Muistojenlukijasta ja aiemmin tänä vuonna Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan romaanista Beta. Kun minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua 16.7. ilmestyneen Salla Simukan kääntö-novellikokoelman Sammuta valot! / Sytytä valot! blogirinkiin, olin heti mukana. Ringissä on lisäksi mukana ainakin Luetaanko tämä? -blogin Kia.

   

Oli kiinnostavaa lukea ensimmäistä kertaa kirja PDF-tiedostona puhelimen ruudulta. Novellikokoelmana se onnistui hyvin, mutta täysimittainen romaani olisi saattanut olla haastavampi. Simukalta olen aikaisemmin lukenut dystopiaromaani parin Jäljellä ja Toisaalla, sekä ihastuttavan, klassikkosatujen jälanjäljissä kulkevan Sisarlan. Kokoelman Sammuta valot! (77 sivua) -puolella on julkaistu kauheita tarinoita ja Sytytä valot! (66 sivua) -puolella kauniita, kummallakin puolella on kymmenen novellia.

Luin Sytytä valot!-puolen ensin ja pidin sen novelleista enemmän. Etenkin Ariel, Sama kude meissä ja Koru olivat mieleisiäni. Sammuta valot!-puolen tarinat olivat todellakin kauheita, ainakin sen suhteen, mitä hahmot joutuivat kokemaan. Mukaan mahtuu niin kauhua, inhoa kuin sääliäkin herättäviä lyhyitä kohtaloita. Teoksen aloittava Sammuta valot! -novelli ja Huvipuisto olivat sen puolen ainoat tekstit, josta pidin. Novellikokoelmille tyypilliseen tapaan kaikki tekstit eivät sovi kaikille lukijoille, mutta harvoin yhdeltä kirjailijalta saa luettavakseen näin erilaisia tekstejä. 

    

  

Muutama teksteistä muodostaa novelliparin, mutta suurin osa käsittelee samaa teemaa kahdella hyvinkin paljon toisistaan eroavalla tavalla. Tekstien genret liukuvat satujen uudelleen kerronnasta realistiseen nuoren elämän kuvaukseen ja aina spefin leikkikentille. Monessa novellissa päähenkilö on sateenkaareva, mikä oli minusta erittäin hienoa, etenkin kun se ei noussut novelleissa keskeiseksi, vaan niissä oli aina jokin muu koukku. Näin sateenkaarevuus tuntui luontevalta, ei itse tarkoitukselta. Hauskasti yhdessä tarinassa mainittiin Ursula K. Le Guinin Pimeyden vasen käsi, jonka luin vähän aikaa sitten. 

  

En käy läpi jokaista novellia, vaan keskityn niihin, jotka puhuttelivat eniten. Aloitan kokoelman viimeisestä novellista Koru. Korun maailma on dystooppinen ja se muistuttaa hieman Cecelia Ahernin Viallista ja toi mieleen Veronica Rothin Outolintu-sarjasta tutut Osattomat sekä tv-sarja Black Mirrorin teknologiset kauhukuvat. Päähenkilö on 17-vuotias poika, joka herättyään huomaa saaneena Korun, kaulassa roikkuvan merkin, joka tekee hänestä muiden kuin kaltaistensa silmissä Näkymättömän. Poika ei tiedä syytä, miksi hänestä tehtiin Näkymätön, mutta joutuu huomaamaan, kuinka täydellisesti yhteiskunta sulkee hänet ulkopuolelle ja pohtimaan omaa asennettaan tätä hyljeksittyjen ihmisten joukkoa kohtaan. Tämän novellin maailmassa olisin voinut olla pitempäänkin selvittämässä syitä, jotka johtivat maailman tähän pisteeseen, että osa kansalaisista täytyy eritellä alimpaan kastiin.

  

Nyt vasta käsitin sen, että Näkymättömät olivat todella olemattomia. Me emme saaneet koulutusta. Meillä ei ollut rahaa. Emme päässet kirjastoihin emmekä sairaaloihin. Emme voineet mennä naimisiin tai hankkia lapsia. Emme matkustaa. Emme kirjoittaa kirjoja tai mielipidekirjoituksia tai pitää blogia. Koru esti kaiken. Se oli merkki, joka sulki kaikki ovet ja mahdollisuudet. (s. 71-72)

  

Samoin Sammuta valot! on dystopiaa. Sen maailmassa on ollut jokin tapahtuma, kenties kolmas maailmansota, jonka seurauksesta maan päällä on liian vaarallista elää myrkyllisen ilman takia. Niinpä ihmiset ovat sulkeutuneet kerrostaloihin ja näkevät muita ihmisiä vain kellarin kautta yhdistävien tunneleiden avulla. Kellariin ja sitä kautta kahteen lähimpään kerrostaloon pääsee vasta 15 vuotiaana ja pidemmälle 18-vuotiaana. Tarina tuo mieleen Dmitri Gluhovskin Metro 2033, Hugh Howeyn Siilon ja M.R. Careyn Maailman lahjakkain tyttö -romaanit. Simukka on onnistunut tuomaan lyhyeen tarinaansa mielenkiintoisen loppukäänteen, joka ei pureskele valmiiksi, mitä viimeisen rivin jälkeen tapahtuu.

  

Kun laskeuma tuli kaksikymmentä vuotta sitten, kukaan ei osannut ennakoida sitä tai varautua siihen. Kaikki olivat tottuneet kulkemaan paikasta toiseen maan pinnalla. Pitkään kuviteltiin, että kunhan varoaikaa olisi kulunut tarpeeksi kauan, ulos voisi taas mennä aivan normaalisti. Kun viikot muuttuivat kuukausiksi ja ilma muuttui yhä myrkyllisemmäksi, myös tavalliset ihmiset alkoivat ymmärtää sen, minkä tutkijat olivat tienneet jo pidempään: ulos ei voisi mennä enää koskaan. (s. 8)

  

Sytytä valot!-puolen Ariel kertoo pojasta, joka haluaa esiintyä koulun kykypäivänä pukeutuneena Dieneyn pieni merenneito-dragiin. Sama kude meissä puolestaan esittelee hahmon, joka kuluneen viikon ajan on viettänyt aikaa ihastuksensa kanssa - unissaan. Molemmat heistä esitetään tavalla, mikä kertoo etteivät he halua tulla määritellyksi binäärisen sukupuolijaon kautta, vaan valita oman tapansa olla ihmisiä. Mutta mitä tapahtuukaan, kun käy ilmi, että he todella keskustelivat jaetussa unessa?

    

Kaikki alkoi, kun näin ensimmäisen kerran RuPaul's Drag Racea. Tai ei, totta kai kaikki alkoi jo paljon aiemmin. Kaikki alkoi aidin satiiniyöpaidasta, jonka puin päälleni nelivuotiaana. Tai isosiskon korkokengistä, joita kokeilin salaa seitsemänvuotiaana. Tai omilla viikkorahoillani ostamastani rihkamatiarasta, jota en ikinä koskaan missään käyttänyt julkisesti ja jonka piilotin kauimmaiseksi vaatelaatikkoon. 

Mistä kukaan muka tietää, mistä kaikki alkoi. Ei ole yhtä merkittävää hetkeä. Minä olen ollut aina sellainen, että minua kiehtoo tylli ja pitsi ja hörhelöt ja kimallus ja glitter ja kaikki se, joka on sallittua vain tytöille ja naisille. 

Ja drag queeneille. Sen opin katsomalla RuPaul's Drag Racea. (s. 22)

  

Huvipuisto on yksi ennakkoon eniten odottamia tarinoita, sillä mitä kaikkea huvipusto miljöönä tarjoaakaan tarinalle. Enkä joutunut pettymään. Päin vastoin, pääsin jopa yllättymään juonenkäänteistä. Lähimmäksi vertauskohdaksi tulee mieleen R.L. Stinen Goosebumps ja The Nightmare Room -kirjojen tarinat, joissa arkipäiväinen muuttuu yliluonnolliseksi. 

  

Suurimmat pettymykset koin luettuani Välähdyksiä, Osuman ja Kengät. Kumpikaan versio Välähdyksistä ei säväyttänyt, vaan koin molemmat hyvin melankolisina, ja että päähenkilöä kohdellaan väärin kummassakin tarinassa. Toisessa kerrotaan onnettomasta parisuhteesta, joka on päättymässä ja toisessa väärin perustein syytetystä nuoresta. Sammuta valot!-puolella olikin paljon vastaavia kohtaloita, joissa päähenkilö joutuu kokemaan alistamista tai väkivaltaa. Symppasin suuresti hahmoja, jotka olivat näissä tarinoissa uhreina. Tekstit ovatkin hyviä keskustelun herättäjiä.

  

Tämä novellikokoelma olisi oivallinen teos yläasteen ja lukion äidinkielenkursseilla. Kokoelma sisältää 20 tekstiä ja ne voisi käydä läpi ryhmän kanssa niin, että jokainen lukee yhden ja vuoropuhelevat tekstit lukevat voisivat yhdessä käydä läpi yhtäläisyyksiä ja eroja lukemistaan teksteistä. Ja on tämä ihan mainio kokoelma nuorille, nuorille aikuisille ja ihan aikuisillekin. Ainakin itse löysin helmiä näistä teksteistä.

 

     

Arvosana:

   

Takakannesta:

Salla Simukan odotettu ja oivaltava kertomuskokoelma Sammuta valot! / Sytytä valot! sisältää pieniä kauheita ja kauniita tarinoita nuorten elämästä.

  

Miksi kellariin saa mennä vasta 15-vuotiaana? Mitä Koiranpääpuistossa on tapahtunut? Kuka vierailee öisin Klaran eristyshuoneessa? Särkyykö ensirakkauden lumous, jos siitä kertoo rakkauden kohteelle vuosien jälkeen? 

  

Kääntökirja Sammuta valot! / Sytytä valot! on uudenlainen kokoelma, jonka tarinat peilaavat toisiaan hätkähdyttävillä ja riemastuttavilla tavoilla. Simukan tekstit liikkuvat kauhusta romantiikkaan ja scifistä realismiin. Tämä teos on harvinainen herkku nuorille, aikuisille ja nuorille aikuisille.

  

144 sivua, Tammi 2018

Lars Wilderäng: Tähtisade (Tähtitrilogia #2)

"Tervetuloa helvettiin, hän ajatteli."

    

   

Arvostelukappale

Lukuhaasteissa: Jatkumo - Sarjakirjojen lukuhaaste

   

Luin Lars Wildrängin scifisarjan ensimmäisen osan Tähtikirkas tammikuussa ja jäin janoamaan lisää. Tämä postaus sisältää juonipaljastuksia, teitä on varoitettu. Tähtisade ei aivan täysin vastannut toiveitani, sillä se etenee dystopiasta täysiveriseen scifiin ja keskittyy suurelta osin sotimiseen. Ei minulla ole mitään hc-scifiä vastaan, mutta jotenkin valittu tyyli ei ollut aivan mieluinen tarinan kannalta. 

  

Apokalyptisen tuhon kynsissä kärvistelevä Ruotsi on toisessa osassa kymmenen vuoden takaista historiaa, vaikka uuden maailmanjärjestyksen ensimmäisiin vuosiin viitataankin alkupuolen takaumissa, ja elämä on saanut vakiintuneempia uria, kuten edellinen kirja jo vihjaisikin viimeisillä sivuillaan. Maailma näyttää hieman keskiaikaiselta, yksinkertaisella sähköelektroniikalla höystettynä. Aivan kuin tämä ei riittäisi, astuvat modernin, meille niin tutun elämäntyylin tuhoajat esiin varjoista. 

  

-- taivas räjähti kimaltavaksi tähtisateeksi. 

Niityn, metsän ja kukkuloiden yläpuolella kimallus muuttui tähtipölypileksi, joka auringonvalon säteiden leikkiessä sen joukossa alkoi pudota maata kohti. pilvi pimensi pian päivänvalon, ja päivä muuttui lhes iltahämäräksi -- (s. 317)

  

Nanomiiteiksi kutsutut minikokoiset, elektroniikan tuhonneet koneet ovat nimittäin maapallon ulkopuolisen elämänmuodon kehittämiä. Nuo olennot ovat päättäneet muuttaa maailmamme rahaa tuottavaksi matkailukohteeksi ja viljelysmaaksi. Sitä ennen ihmiset on kuitenkin pyyhittävä pois, jättäen korkeintaan muutamia yksilöitä kuriositeetiksi tai metsästettäväksi.

  

Muukalaisten ajatuksenjuoksu on harmillisesti hieman liian ihmismäistä, esimerkiksi sanojen drooni ja populaarikulttuuri käyttäminen tuntuu väärältä olennoille, joita selviytyjät kutsuvat kentaureiksi. Ja kyseisestä matreriaalista ne ovatkin ammentaneet paljon tietoaan ihmisyydestä, mytologioistamme ja peloistamme ja luovat nanomiittien avulla niin zombeja kuin vampyyrejä.  

  

Anna ei voinut olla naurahtamatta. Zombeja ja vampyyrejä. Kentaurien hykkäyksessä oli tietynlaista humoristisuutta, joka oli lähes ihaltavaa. (s. 411)

    

Vaikka kirjailija astuu hieman harhapolulle, on toinenkin osa erittäin jouhevaa luettavaa. En vain voinut olla tuskastumatta kliseiden viljelyyn, vaikka välillä naurahtelin sen tarkoituksenmukaisuudelle, kuten yksi Anna, teoksen monista hahmoista edellä olevassa lainauksessa. 

  

Tästä lähdökohdasta ponnistetaan siis kohti sarjan päätösosaa, vastuksena ei ole vain muukalaisia ja näiden muokkaamia selviytyjiä epäkuolleiden armeijana, vaan lisäksi rajalliset voimavarat niin sotilaiden kuin aseiden määrässä. En osaa yhtään ennustaa, mihin suuntaan tarina etenee ja tulenko pitämään siitä. Odotan silti mielenkiinnolla kuinka Wilderäng taputtelee tarinansa kasaan, ja mikä trilogian keskiarvosanaksi muodostuu. Toivon, että yllätyksiä riittäisi vielä Tähtipölyyn joka ilmestyy lokakuussa. 

  

Arvosana:

         

Takakannesta:

Uudessa maailmassa elektroniikka on enää muisto. On kulunut kymmenen vuotta Sammutuksesta, ja ihmiset ovat löytäneet uudet keinot selvitä. Bohusläänissä jokapäiväinen elämä alkaa asettua uomiinsa maaherra Gustaf Silverbanen rautaisessa otteessa.

  

Myöhään eräänä iltana kun lapsenpäästäjä Lena Svensson on palaamassa kotiinsa, hän näkee metsässä jotain mahdotonta. Ihmiskunta on vielä suuremman uhan edessä. Kaikki läntisen Ruotsin joukot pitää koota nopeasti, ja tutkimusjohtaja Anna Ljungberg yrittää pikavauhtia päästä perille uudesta, tuntemattomasta vihollisesta.

  

Tähtisade jatkaa Tähtikirkkaan aloittamaa scifitrilogiaa, joka on ollut kotimaassaan Ruotsissa valtava menestys.

   

Suomentanut: Sirpa Parviainen, 463 sivua, Jalava 2018

Alkuperäinen nimi: Stjärnfall (2015)

    

Muita lukukokemuksia: Kirjanmerkkinä lentolippu

    

Samankaltaista luettavaa: Rick Yancey: 5. aalto-trilogia, Harri V. Hietikko: Pandemian jälkeen, Emily St. John Mandel: Station Eleven, Justin Cronin: Ensimmäinen siirtokunta, Hugh Howey: Siirros, Douglas Preston: Isku, Guillermo del Toro & Chuck Hogan: Vitsaus

Mid-Year Book Freak Out Tag

    

Tämän tagin olen nähnyt ainakin Varjokirjojen YouTube-kanavalla sekä Unelmien aika -blogissa ja halusin itsekin vastata näihin lukemiseen liittyviin kysymyksiin. Tein tagikuvan ja käänsin kysymykset itse. 

 

  

1. Paras kirja, jonka olet tähän mennessä vuotta lukenut?

  

Vaikuttavin teos on ollut Holly Bournen Normaali-trilogian päätösosa Mitä tytön täytyy tehdä? Harvinainen 5/5 lukukokemus. Myös Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon Vihan ja inhon internet sekä Liv Strömquistin Kielletty hedelmä olivat ravisuttavia. 

  

2. Paras jatko-osa, jonka olet lukenut vuonna 2018?

  

Tähän sopisi käytännössä sama teos kuin edellä, mutta koska aloitin trilogian käänteisessä järjestyksessä, ensimmäisenä kosketuksenani sarjaan se ei mielestäni sovi jatko-osaksi. Vastaankin siis Alan Bradleyn Kolmasti naukui kirjava kissa, joka mullistaa Flavian elämän jatko-osien kannalta merkittävästi.

  

3. Uutuusteos, jota et ole vielä lukenut, mutta jonka haluat lukea?

  

Näitä on lukupinossa huutelemassa muutama, esim. Ernest Clinen Armada, Sylvain neuvelin Heräilevät jumalat ja Annina Mikaman Taikuri ja taskuvaras odottelevat lukupinossa. 

  

4. Mitä syksyllä julkaistavaa kirjaa odotat eniten?

  

Top 5 eniten odottamani ovat Cecelia Ahernin Täydellinen, Alan Bradleyn On hieno paikka haudan povi, Stephanie Garberin Valenda, Jennifer Mathieun Näpit irti! sekä Timo Parvelan ja & Pasi Pitkäsen Kepler62 - Uusi maailma: Kaksi heimoa. Eli siis sarjojen jatko-osia, paitsi Mathieun teos. 

  

5. Mihin kirjaan olet pettynyt eniten?

  

Muutamia pettymyksiä on mahtunut luettujen joukkoon, näistä on vaikea sanoa mikä oli suurin: K.K. Alongiin Pakenijat (hahmot jäivät pahasti tyhjän päälle, eikä kaikkia juonilankoja solmittu yhteen), Leonard Goldbergin Sherlock Holmesin tytär (kaunis kakku, mutta silkkoa sisältä), JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja (alku oli hervoton, mutta taika raukesi loppupuolella teosta), Anne Leinosen Noitakirja (päähenkilön tyhmät ratkaisut ihmetyttävät) ja Madeleine L'Englen Hyppy ajassa (olin odottanut aivan toisenlaista teosta).

     

6. Mikä kirja on yllättänyt eniten?

Ernest Clinen Ready Player One yllätti isosti. Olin luullut, ettei se olisi kirja minun makuuni, mutta pidinkin siitä todella paljon.

7. Kuka on uusi lempikirjailijasi?

Holly Bourne on nimi, jonka pidän mielessä tulevaisuudessakin, sen verran paljon olen pitänyt Normaali-trilogiasta. Onneksi on vielä sarjan ensimmäinen osa kesälukupinossa odottamassa. Lisäksi loppuvuodesta on tulossa vielä lyhyt teos, jossa päästään kurkistamaan tyttökolmikon elämiin. 

    

8. Viimeisin kirjallinen ihastuksen kohteesi?

  

Ihastun aika harvoin hahmoihin, mutta joskus tulee kohdalle sellainen, joka kolahtaa. Tällä hetkellä ehkä eniten tällainen on Tarkastaja Akane Tsunemori -mangasarjan Shinya Kogami. 

  

9. Uusin suosikkihahmosi?

  

Pidin paljon Jessica Townsendin Morrrigan Korpista (Nevermoor - Morriganin koetukset). Myös Cecelia Ahernin Celestine (Viallinen), Holly Bournen tyttökolmikko, etenkin Lottie (Mitä tytön täytyy tehdä?) sekä Anders Vacklinin Aki Parhamaan Bug (Beta) ovat olleet hahmoja, joissa on ollut sitä jotain. Ehkäpä heitä kaikkia yhdistää jonkinlainen joukosta erottumisen tai sisäisen vahvuuden kaltainen ominaisuus, mistä pidän. 

  

10. Mikä kirja sai sinut itkemään?

  

Kissatarinat saavat silmänurkkani kostumaan. Mervi Heikkilän ja Marjo Nygårdin Kissatalon asukit kosketti. Patrick Nessin Hirviön kutsu oli myös paikoin herkistävä lukukokemus. 

  

11. Mistä tänä vuonna näkemästäsi kirjaan pohjaavasta elokuvasta olet pitänyt eniten?

  

Olen nähnyt viime aikoina parikin leffaa, jotka pohjaavat kirjaan, 2016 ensi-iltansa saaneen Neiti Peregrinen kodin eriskummallisille lapsille. Se oli visuaalisesti näyttävä teos, mutta harmittelin päätöstä muuttaa päähenkilötytön voima toiseen. Uudemmista leffoista Love, Simon (jonka kävin katsomassa Hannan kirjokansi -blogin kirjoittajan kanssa paikallisessa leffateatterissa) oli kiva, vaikka erosikin mielestäni liikaa alkuteoksesta muutamissa tärkeissä kohdissa. Loppuvuoden leffoista odotan kovasti 3.8. tulevaa The Darkest Mindsia, samoin joulun seutuun tulevaa Mortal Engineä. Toivottavasti sekin tulee levitykseen Suomessa. Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on muuten tulossa Netflixiin 10.8. ja olen ajatellut lukea sen kirjana sitä ennen. 

      

12. Mistä tänä vuonna kirjoittamastasi kirja-arvostelusta tai postauksesta pidät eniten?

  

Hmm... En olekaan koskaan ajatellutkaan tätä (helpompaa olisi valita suosikki Instagramiin jakamistani kirjakuvista). Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki on yksi postaus, jonka kirjoittamiseen meni paljon enemmän aikaa kuin keskimääräisesti, ja se on myös harvinaisen pitkä blogini historiassa. Minna Canthin Agnesista kirjoittamani postaus on mielestäni kiva, teos herätti paljon ajatuksia. Lukuviikkon "Mun tarina" -postaus Sylvia Louise Engdahlin Lumottaresta, jonka luin ensimmäisen kerran lukiossa, oli myös sellainen, jota pidän paljon mm. herättämänsä nostalgian ansiosta.

   

    

13. Kaunein kirja, jonka olet ostanut tänä vuonna?

  

En ole ostanut yhtään kirjaa tänä vuonna, mutta lukemistani kirjoista kauneimpia ovat olleet Alan Bradleyn Kolmasti naukui kirjava kissa, K.K. Alongin Pakenijat, Heli Slungan Orjan kirja, Elly Griffithsin Januksen kivi ja Leonard Goldbergin Sherlock Holmesin tytär.  Minulla on tämän otannan perusteella aika erikoinen estetiikka. :D 

  

14. Mitkä kirjat on pakko lukea vuoden loppuun mennessä?

    

Minulla on henkilökohtaisena haasteena lukea enemmän scifin klassikoita ja feminististä scifiä. Niinpä lukupinosta löyvytä mm. Joanna Russin Naisten planeetta, Sheri S. Tepperin Portti naisten maahan ja Arkadi ja Boris Strugatskin Stalker - Huviretki tienpientarelle. Haasteita varten luettavana on niiden lisäksi YA-kirjallisuutta, sarjakuvia, lasten- ja nuortenkirjallisuuden klassikoita sekä runoja. Myös hyllynlämmittäjäpinosta olisi tarkoitus muutama teos lukea. 

Heinäkuun lukumaraton (päättynyt)

   

Heinäkuun lukumaratonia emännöi Unelmien aika -blogin Katriina. Lukumaratonit ovat oivia lukupinon madaltajia, niinpä olen mukana jälleen. 

  

Maraton alkaa klo 22:00

  

Ensimmäisenä luen loppuun kesken olevan Lars Wilderrängin Tähtikirkas -trilogian toisen osan, Tähtisade sivulta 321 eteenpäin. 

   

  

Klo 2:00 Tähtisade luettu. Saldoon merkitään ylös 142 sivua. Seuraavaksi luettavana sarjakuvaa à la Brian K. Vaughanin Paper Girls 3. 

   

 
Klo 3:00 Sivuja luettu yhteensä 270. Paper Girlsien maailma menee aina vain eriskummallisemmaksi. On ollut aivan erilainen sarja kuin kuvittelin, mutta hyvin vaughanmainen, hyvällä tavalla. Illan viimeisenä kirjana tartun Dennis-Pierre Filippin ja Silvio Cambonin steampunk-sarjakuvaan Mikki ja hukkunut meri.

 
Sivuja luettu 330. Mikin steampunk-seikkailu oli hengästyttävän kaunis, suosikkini kyseisen pallokorvan pitkältä uralta. Lukumaraton jatkuu klo 12: 00 Arto Lapin runoteoksella Lumiputous. Häneltä aiemmin lukemani Kärpäshäiriö ihastutti, toivottavasti tässä kokoelmassa on samaa tunnelmaa.

Klo 15:00 Sivuja luettu 420. Lumiputous ei ollut aivan yhtä tasapainoinen kokoelma kuin Kärpäshäiriö, mutta monta kaunista, ajatuksia herättävää runoa ja metaforaa teoksesta sain runovihkon sivuille. Seiraavaksi mangaa, Ukamin Gabriel Dropoutin ensimmäisen osan parissa.

 
Klo 17: 00 Sivuja luettu 568. Lisää mangaa, eli Hikaru Miyoshin Tarkastaja Akane Tsunemori -sarjan kolmas osa.

  

Klo 19:00 Päätän maratonin tähän, silmät eivät jaksa tällä kertaa enempää. Sivuja kertyi 807.