Jatkumo - Sarjakirjojen lukuhaasteen kooste

   

Vuosi on kulunut hujauksessa ja onkin aika koostaa Jatkumo - Sarjakirjojen lukuhaasteeseen luetut teokset. Aliarvioin ainakin omat sarjakirjojen lukutottumukseni, sillä luin haasteen aikana huimat 46 kirjaa, jotka kuuluivat 35 eri sarjaan. Saavutin siis korkeimmat tason, Sarjastaja. 

Osittain määrä selittyy sillä, että joistakin sarjoista on suomennettu vain ensimmäinen osa, enkä kaikkien kohdalla edes ollut tiennyt sitä aiemmin. Sarjoihin kuuluvia sarjakuvia en tähän listannut, ne löytyvät suurelta osin Sarjakuvahaasteen koosteesta, joka ajoittui suurelta osin samaan aikaan.

   

Listasin lukemani lasten- ja nuortenkirjat sekä aikuisempaan makuun olevat romaani omissa ryhmissään aakkosjärjetyksessä. Linkkaa oma koosteesi tämän postauksen kommentteihin tai kirjoita lukemiesi teosten nimet. Kuinkahan paljon samoja kirjoja listoilta löytyy? Koosteista onkin sitten helppoa bongata lukuvinkkejä sarjoihin!

Lisätehtävistäkin sain suoritettua pari kohtaa:

• Kirja, jolla on mielestäsi kaunis kansi: Elly Griffithsin Ruth Galloway musteerit, Jim Kayn kuvittamat Harry Potterit, Alan Bradleyn Flavia de Lucet ja Sylvain Neuvelin Themis-kansiot 
• Päähenkilö kasvaa huomattavasti sarjan aikana: Riikka Ala-Harjan Ebba, J.K. Rowlingin Harry Potter, Cecelia Ahernin Celestine, Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Utu, Siri Pettersenin Hirka, Alan Bradleyn Flavia de Luce
• Sarja, jonka lukemiseen et koskaan kyllästy: Harry Potterit, Flavia de Luce
• Kaksi tai useampi samaan sarjaan kuuluva teos: Harry Potter (3), Täydellinen & Viallinen, Normaali-trilogia (3+1), K15 (2), Flavia de Luce (2), Ruth Galloway -mysteerit (3), Tähtikirkas (2)

     

Tasot:

1 kirja - Annoit pikkusormen sarjoille

3 kirjaa - Trilogisti

5 kirjaa - Valikoiva sarjalukija

10 kirjaa - Koukussa sarjoihin

15 kirjaa tai enemmän - Sarjastaja

Haasteen suorittaneiden koosteita:

• @MariaKuutti / Twitter (Sarjastaja)
• Eniten minua kiinnostaa tie (Sarjastaja)
• Expelliarmus (Sarjastaja)
• Kirjan pauloissa (Sarjastaja)
• Lasisipulissa (Sarjastaja)
• Oksan hyllyltä (Sarjastaja)

     

      

Lastenkirjat: (13)

• Riikka Ala-Harja: Kahden perheen Ebba
• Matt Haig: Tyttö joka pelasti joulun
• Marjatta Kureniemi: Onnelin ja Annelin talvi
• Maria Kuutti: Anna ja Elvis vaippasirkuksessa
• Mary Norton: Kätkijät
• Robert C. O'Brien: Hiirirouva ja ruusupensaan viisaat
• Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Uusi maailma: Kaksi heimoa
• Chris Riddell: Ada Gootti ja synkeä sinfonia
• J.K. Rowling & Jim Kay: Harry Potter ja viisasten kivi, Harry Potter ja salaisuuksien kammio, Harry Potter ja Azkabanin vanki
• Margery Sharp: Pelastuspartio Bernard & Bianca
• Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira

    

  

Nuorten ja YA-kirjat: (23)

• Cecelia Ahern: Viallinen, Täydellinen
• K.K. Alongi: Pakenijat
• Holly Bourne: Oonko ihan normaali?, Mikä kaikki voi mennä pieleen?, Mitä tytön täytyy tehdä?, ...ja onnellista uutta vuotta?
• Alexandra Bracken: The Darkest Minds
• Max Brallier & Douglas Holgate: Maailman viimeiset tyypit
• Sylvia Louise Engdahl: Lumotar
• Sally Green: Puoliksi paha
• Magdalena Hai: Kolmas sisar
• Sini Helminen: Veden vallassa
• Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Routasisarukset
• Anne Leinonen: Noitakirja
• Jyri Paretskoi: K15, K15 - Salaisuuksia
• Siri Pettersen: Odininlapsi
• Chris Rylander: Gregin legenda
• Jessica Townsend: Nevermoor - Morriganin koetukset
• Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta
• Erka Vik: Seleesian näkijä
• Helena Waris: Vedenkehrääjä

    

  

Muut romaanit: (10)

• Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa, On hieno paikka haudan povi
• Leonard Goldberg: Sherlock Holmesin tytär
• Elly Griffiths: Januksen kivi, Jyrkänteen reunalla, Käärmeen kirous
• Ursula K. Le Guin: Pimeyden vasen käsi
• Sylvain Neuvel: Heräilevät jumalat
• Lars Wilderäng: Tähtisade, Tähtipöly

Blogistanian Kuopus 2018 - Äänestyksen tulokset

   

Magdalena Hain Kolmas sisar ja Maria Turtschaninoffin Maresin voima ovat kirjabloggaajien valinnat vuoden 2018 parhaiksi lasten- ja nuortenkirjoiksi 

  

Suomalaiset kirjabloggaajat valitsivat vuoden 2018 parhaat lasten- ja nuortenkirjat verkkoäänestyksellä 24.2.2019. Blogistanian Kuopus -palkinnon voitti jaetulla ensimmäisellä sijalla tasapistein Magdalena Hain Kolmas sisar (Otava) ja Maria Turtschaninoffin Maresin voima (suom. Marja Kyrö, Tammi). Kolmanneksi eniten ääniä sai Sarah Crossanin Yksi (suom. Kaisa Kattelus, S&S). 

Kolmas sisar ja Maresin voima saivat yhtä paljon pisteitä samoilla pistesijoituksilla, mitä ei ole aikaisemmin tapahtunut. Yleensä saman äänimäärän keränneiden teosten sijoitukset ovat vaikuttaneet selvän voittajan valintaan, mutta toisin kuin säännöissä sanotaan, päädyimme bloggareiden kesken jakamaan ensimmäisen sijan näiden kahden kirjan kesken emmekä arponeet voittajaa. Säännölle ei ole aiemmin ollut tarvetta ja sen koettiin olevan huonosti toimiva. Tämä muutos tulee myös ensi vuoden sääntöihin.
  

Blogistanian Kuopus -palkinto jaetaan nyt seitsemättä kertaa. Kirjabloggaajat äänestivät blogeissaan suosikkinsa vuonna 2018 julkaistuista suomen-, ruotsin- ja saamenkielisistä sekä näille kielille käännetyistä lasten- ja nuortenkirjoista. Äänestykseen osallistui 18 kirjabloggaajaa. Ääniä annettiin kaikkiaan 34 teokselle.

 
Palkintojenjako järjestetään Helsingin keskustakirjasto Oodin Kirjataivaassa keskiviikkona 13.3. klo 18:00.

  

Blogistanian Finlandia tulokset Tuntematon lukija -blogissa

Blogistanian Globalian tulokset Kirjamies -blogissa

Blogistanian Tiedon tulokset Hannan kirjokansi -blogissa

    

Otteita kirjabloggaajien arvioista

  

Magdalena Hai: Kolmas sisar

  

"Kolmas sisar on scifimpi, katu-uskottavampi ja kantaaottavampi versio J.K. Rowlingin Harry Pottereista. -- Minulle henkilökohtaisesti Kolmas sisar on kuitenkin ja ennen kaikkea näyte Magdalena Hain huikeasta kielellisestä ilmaisusta."

- Amman lukuhetki

  

"Hain kieli on iloittelevaa, hän viittaa laajasti populaarikulttuuriin ja hänen hahmonsa ovat moniulotteisia, heistä löytyy syvyyttä, joka saa melkein uskomaan, että he ovat oikeita. Pidän paljon Hain sanavalinnoista -- ja kielikuvista -- Lisäksi tapa, jolla hän kuvailee seksikohtauksia on yksi parhaista lukemistani YA-kirjallisuudessa."

- Yöpöydän kirjat

  

Maria Turtschaninoff: Maresin voima

  

"Maresin tarina oli erittäin miellyttävää luettavaa. Ursula Le Guinin henkistä perintöä tästä on helppo aistia, samoin tervehenkistä feminismiä ja uskoa tiedon voimaan."

- Kirjavinkit / Mikko 

  

"Maria Turtschaninoff on luonut mielikuvitushistoriaan lumoavan fantasiamaailman, jossa uskomukset, ympäristö ja henkilöt välittyvät elävästi. Teossarjaa luonnehtisin feministiseksi fantasiakirjallisuudeksi, voi sen sijoittaa myös YA-kirjallisuuteen, mutten näe lukijalle yläikärajaa."

- Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Sarah Crossan: Yksi

  

"Sarah Crossanin Yksi -- kertoo niinkin marginaalista tapauksesta kuin siamilaisista kaksosista, mutta onnistuu välittämään kaikki kliseet tyylikkäästi. -- Vaikka aihe tuntui aluksi kauhean teennäiseltä --niin kirja voitti minut täysin puolelleen. Ensinnäkin sen lukeminen oli helppoa, sillä säeromaani -- eteni kuin juna. Rivien väljyys ja sanojen väliin jäävä tila nopeuttivat lukemista."

- Luettua elämää

  

"Sarah Crossanin Yksi on runoproosamuotoon kirjoitettu kirja -- Kirjassa lukija haastetaan pohtimaan sitä, voiko siamilainen kaksonen koskaan rakastua, kun hän on kiinni toisessa ihmisessä. -- Kirjassa käsitellään myös muita vakavia teemoja, kuten vanhemman alkoholismia ja miten se vaikuttaa koko perheeseen."

- Kirjapöllön huhuiluja

  

Muut ääniä saaneet kirjat:

• Taru Anttonen & Milla karppinen (toim.): Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille)
• Linda Boderdam: Hyvää yötä maa
• Holly Bourne: Mitä tytön täytyy tehdä?
• Ted Forsström & Kaj Korkea-Aho: Zoo! Sydänkohtauksia
• Lena Frölander-Ulf: Isä, minä ja meri
• Päivi Haanpää & Marika Riikonen (toim.): Tusina
• Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatu ja Patu, elämä ja teot
• Ville Hytönen: Ötökkämaan talvi
• Essi Ihonen: Ainoa taivas
• Mervi Juusola: Kuinka minusta tuli rohkea
• Henna Koste: Siiri Siimahäntä ja Afrikan serkku
• Nina LaCour: Välimatkoja
• Hannele Lampela: Prinsessa Pikkiriikin astetta paremmat sadut
• Satu Leisko: Unohtunut kansa
• Petja Lähde: Surunsyömä
• Laura Lähteenmäki: Yksi kevät
• Sarah J. Maas: Throne of Glass - Tulen perillinen
• Riina Mattila: Järistyksiä
• Karen M. McManus: Yksi meistä valehtelee
• Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras
• Lars Mæhle: Kuka tuli sisälle ulkokengät jalassa
• Maarit Nurmi: Eemun tarinoita 1: Musta tulee sankari
• Veera Salmi: Puluboi - agentti NollaBullaNolla ja kamukiemulat
• André Simon & Susanna Olkinuora: Ugu Ugu ja hiljaisuuden kaupunki
• Salla Simukka: Sytytä valot! / Sammuta valot!
• Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Kepler62 - Uusi maailma: Kaksi heimoa
• Elina Pitkäkangas: Ruska
• Elina Rouhiainen: Aistienvartija
• Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta
• Erika Vik: Nefrin tytär
• Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: Minna! - Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot

Ehdokkaani Blogistanian kirjallisuuspalkintojen 2018 äänestyksessä

 

Blogistanian Finlandia

   

◦ Maarit Verronen: Hiljaiset joet (Aviador), 3 pistettä
◦ Terhi Tarkiainen: Pure mua (Tammi), 2 pistettä

   

   

Blogistanian Globalia

   

Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi (suom. Maija Heikinheimo, Bazar), 3 pistettä.

Lars Wilderäng: Tähtipöly (suom. Sirpa Parviainen, Jalava), 2 pistettä.

        

  
Blogistanian Kuopus

   

◦ Magdalena Hai: Kolmas sisar (Otava), 3 pistettä

◦ Holly Bourne: Mitä tytön täytyy tehdä? (suom. Kristiina Vaara, Gummerus), 2 pistettä

◦ Anders Vacklin & Aki Parhamaa: Beta, 1 piste

     

   

Blogistanian Tieto

   

◦ Jenni Holma, Veera Järvenpää & Kaisu Tervonen: Näkymätön sukupuoli - Ei-binäärisiä ihmisiä (Into & Voima), 3 pistettä

◦ Nefertiti Malaty: Ei äitimateriaalia (Reuna), 2 pistettä

◦ Nellie Bly: Kymmenen päivää mielisairaalassa (suom. Heidi Kouridou, Oppian), 1 piste

Terhi Tarkiainen: Pure mua

"Lemmikki, joka puhkoo kaksi nättiä reikää kaulavaltimoon ja hörppii musta verta, 

kunnes mä olen rutussa kuin tyhjä, ihmisen muotoinen ilmapallo."

    

   

Arvostelukappale

   

Luin Terhi Tarkiaisen esikoisteoksen Pure mua jo viime vuoden lokakuussa. Minulla oli kirja matkassa Helsingin kirjamessuilla ja sain omaan kappaleeseeni kirjaa nimmarin kirjailijalta, kiitos! Toisin kuin ennen kirjaan tarttumista luulin, kyseessä ei olekaan pelkkää höttöistä romantiikkaa pursuileva chick lit, vaan kansien välistä löytyy niin huumoria, Suomen sisällisota 1918 ja ihmisoikeuskysymyksiä, feminismiä, ilmastonmuutospohdintaa ja rokotusvastaisten kritisointia. 

   

Messuilla Buffy, vampyyrintappajan faniksi tunnustautunut Tarkiainen kertoi, kuinka oli huomannut aikuisille suunnttujen vampyyrikirjojen vähyyden. Suositut J.R. Wardin Mustan tikarin veljeskunta ja Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -sarjat tulevat helposti mieleen, mutta muita onkin vaikeampi nimetä (ainakaan niin, että kyseinen teos löytyisi suomennettuna). Niinpä Tarkiainen halusi kirjoittaa oman versionsa vampyyreistä osaksi kaanonia ja komeasti sen tekeekin. 

  

  

Anna on 30-vuotias humanisti, jonka rikkaat vanhemmat eivät ole tyytyväisiä tapaan, jolla tytär elää elämäänsä. Ikuisuusprojektiksi venähtäneen gradun kanssa painiva Anna saa nimittäin lahjaksi vampyyrin, jonka kanssa "harjoitella, miten miesten kanssa ollaan", sillä he haluavat ainoan lapsensa alkavan mahdollisimman pian tekemään lapsenlapsia. On olemassa vampyyreitä välittävä kenneli, jonka perussääntö on sama kuin fight clubilla, ja se sääntö on, ettei tästä eksklusiivisesti klubista puhuta ulkopuolisille. 

  

Annalla menee hetki ymmärtää, että vampyyrejä on olemassa ja vielä pidempi hetki sen asian kanssa, että hänen vanhempansa hankkivat hänelle "uuselävän kädellisen" seksileluksi. Nämä vampyyrit eivät pysty saamaan lapsia ihmisnaisten kanssa, toisin kuin Houkutuksessa. Herkullisia kirjallisia viittauksia on teoksessa lukuisia. Kuten Vladin  (ei niin kuin Vlad Tepes vaan lyhenne Vladislav Mihailovitšista) kuolinpäivä, josta en ole aivan varma, onko se tarkoituksella sama kuin Houkutuksen Bellan (ja myös minun) syntymäpäivä, 13. syyskuuta, vai onko se vain onnekasta sattumaa. 

   

"Kuka antaa kenellekään lahjaksi vampyyrin! Mistä te voitte saada päähänne jotain niin järjetöntä'?" (s. 15)

   

Häkissä toimitetulla Vladilla on kaulassaan nahkapanta ja sille - vai hänelle? - voi antaa sähköshokkeja, jos se ei tottele. Jaiks! Vampyyri tihkuu seksiä ja on ilmielävä (tai siis kuollut) populaarikulttuurin luoman kliseisen vampyyrin ilmentymä. Hänen komeutensa saa Annan miettimään, mahtaako olla olemassa tavallisen ihmisen näköisiä vampyyrejä, joilla on purentavikoja, aknearpia, keskivartalolihavuutta tai kalju. Entä onko zombejakin olemassa?

   

Vanhemmat ovat aikaisemminkin antaneet Annalle kalliita ja vain harvojen tavoiteltavissa olevia lahjoja, kuten hybridiauton, jonka Anna palautti kerättyään tarpeeksi rahaa ostaakseen käytetyn Volvo 740:n, joka "tuhosi ympäristöä ihan vain seisoessaan parkissa". Hän haluaa olla oman elämänsä nainen, vaikka tuottaakin itsenäisyydellään ja itsepäisyydellään jostain syystä pettymyksen vanhemmilleen. 

  

"Pelkkiä pettymyksiä toistensa perään sinä olet meille tuottanut", äiti jatkoi. -- "Olisit nyt koettanut löytää itsestäsi edes ripauksen naiseutta. Kuka tuollaisen muka huolii vaivoikseen? -- Hyödytön, kiittämätön lapsi!" (s. 117)

    

Vlad juo verta pullosta ja hänellä on ihan tavalliset ihmishampaat, samat jotka hänellä oli kuollessaan. Anna ei pidä lahjansa mukana tulleesta ohjekirjasta, joka luokittelee vampyyrit epäelävinä käytännössä esineiksi, joille saa tehdä mitä vain. Annan mielestä ihmisoikeudet kuuluvat myös vampyyreille ja kohtelee Vladia vertaisenaan, joskin pelkää tämän voimaa ja verenjanoa, mikä onkin ihan tervettä. Vladin vapautusyritys Kennelin kahleesta muuttuu kunnon seikkailuksi, etenkin kun kuvioihin tulee toinenkin vampyyri, Kalma (jonka kuvittelin Alias- tv-sarjan Julian Sarkin näköiseksi, Vlad puolestaan on lainannut ulkonäkönsä Ian Sommarhalderilta).

  

Pidin suuresti Tarkiaisen kielestä, ja luin jopa joitakin kohtia ääneen puolisolleni, mitä tapahtuu varsin harvoin. Kielikuvat, maailman- ja hahmojenluonti sekä juonenkuljetus olivat onnistuneita, ja sujuvasti rullaavaa teosta oli ilo lukea. Olisin ahminut Annan, Vladin ja Kalman tarinaa pidempäänkin. Näin kirjan luettuani jopa unta Vladista ja Kalmasta (Kalma oli loukkaantunut, hän ja Vlad hakivat suojaa jostakin mummonmökistä, jonka etuoven pielessä kasvoi vampyyreille myrkyllinnen köynnöskasvi). Mielenkiinnolla jään odottamaan, milloin saamme kuulla lisää Tarkiaisesta ja millaiseen maailmaan hän silloin lukijansa johdattelee.  

  

Tuntui kuin vuosien saatossa yksittäiset lainaukset olisivat päässeet lisääntymään keskenään ja tuottamaan loputtoman lähdeviittausten rihmastoja, jotka levisivät kuin lääkeresistantti sieni-infektio. (s. 93)

    

Arvosana:

   

Takakannesta:

Haluaisitko sinä ihan oikean, komean vampyyrin, jolle saat tehdä mitä tahansa? Anna ei ehkä olisi halunnut. Villi romaani keikauttaa verenimijäperinnettä!

   

Kun Anna täyttää 30, hän saa vanhemmiltaan lahjaksi Vladin, upean vampyyrimiehen häkissä. "Jos vaikka opettelisit tällä, miten niiden miesten kanssa ollaan." Mukana on käyttöopaskin. Anna tahtoo vain palautusosoitteen. 

   

Gradu vuoden 1918 punakapinasta saa jäädä, kun vampyyrit imaisevat Annan seikkailuun täynnä kahlittuja petoja, seksuaalisia paineita ja laastareita kaulalla. Mitä toiselle ihmiselle saa tehdä? Entä missä ovat rajat, jos toinen ei ole ihminen? Esikoiskirjailijan pureva huumori saa punnitsemaan yllättäviä kysymyksiä.

   

403 sivua, Tammi 2018

     

Seksikkäistä vampyyreistä on luettu myös täällä: hyvähuomen, Ja kaikkea muuta, Siniset helmet, Ruusun nimi, Jos vaikka lukisi..., Kun tee jäähtyi kuppiin ja kuu loisti taivaalla

Magdalena Hai: Kolmas sisar (Royaumen aikakirjat #1)

"Niin kauan kuin Royaume oli ollut olemassa, sitä oli hallinnut kaksi kuningatarta: 

Mustan mahdin taitaja ja Valkean mahdin taitaja. Pimeys ja Valo. Paha ja hyvä."

   

   

Arvostelukappale

   

Luin Magdalena Hain Kolmannen sisaren sekä Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirouksen vähän ennen kuin viime vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian voittaja julistettiin. Kirjoitin näistä myös arvostelut Risingshadowlle, mutta ne eivät ole vielä ilmestyneet. Oma voittajaehdokkaani oli Kolmas sisar, josta tuli suosikkini Hain tuotannosta. Olen aiemminkin nauttinut suuresti hänen kirjoistaan, kuten Gigi ja Henry -trilogiasta. En malta odottaa, että Royaumen aikakirjat saavat jatkoa!

  

Tarina alkaa toisessa maailmassa, tienristeysten Royaumessa, missä asuu noitia. Maailma on hyvin pimeä, ainoastaan lumottujen revontulien valaisema. Tuhat vuotta aikaisemmin käyty sota päättyi siihen, että yksi noidista, teoksen nimessäkin mainittu kolmas sisar, vei auringon mukanaan. Noitien planeetan lähellä on kolmetoista galaksienvälistä portaalia, joista tulee vierailijoita muista maailmoista ja jotka on nimetty kiinalaisen horoskoopin eläinten mukaisesti. Royaumen noidat ovat noiden porttien vartijoita. 

  

Revontulien takana kiersi kehäänsä Royaumen pimeä Kuu. Sodan jälkeen syntyneille, Lunelle ja hänen ikätovereilleen, ikiyön Royaume oli ainoa maailma, jonka he tunsivat. Lune ei osannut kaivata vanhempien noitien myyttistä Päivää. (s. 15)

  

Keskiössä on kahden varsin erilaisen tytön ystävyys. Toinen on Minuitin, mustan noidan tytär Lune ja toinen valkoisen noidan Auben tytär Arc-en-Ciel, kutsumanimeltään pelkkä Ciel. (Minulle Cielin nimestä tulee ensimmäisenä mieleen arkkienkeli, mikä saattaa olla kirjailijan tarkoituskin.) Lisäksi kirjassa käydään paitsi paljon valtataisteluita hyvän ja pahan välillä, myös ripotellaan teemoja suvaitsevaisuudesta. 

  

Noidat ikääntyvät eri tahdissa kuin ihmiset. Tytöt ovat juuri täyttäneet tuhat vuotta ja saaneet sielulaulunsa, joka on merkki täysi-ikäisyydestä. Royaumen noidat pystyvät hankkimaan lapsia kaikkien maailmansa vierailijoiden kanssa, sukupuolesta riippumatta ja joskus jopa näiden tietämättä. Tämä oli varsin kiinnostava ratkaisu, johon en ole törmännyt kirjoissa, leffoissa tai tv-sarjoissa aikaisemmin. 

     

Usvan keskeltä käveli rähjäinen kissa. Iso, punainen kolli täynnä tappeluarpia ja takkuista turkkia. (s. 67)

  

Lune ja Ciel saavat kummatkin varsin yllättävät laulut ja heidän täytyy paeta kotimaailmastaan. Avukseen he saavat familiariksen, kissan nahkoihin puetun demonin, jolle Lune antaa nimen Loiri. Tytöt päätyvät meidän maailmaamme. Täälläkin on magiaa, mutta paljon vähäisemmässä määrin kuin Royaumessa. Loiri on ehdottomasti suosikkihahmoni, mutta pidin myös todella paljon Lunesta sekä mystisestä Niemannista. 

  

Noidat ja ihmiset eroavat ulkoisesti vain vähän, ainoastaan korvien ja hampaiden muoto paljastavat kuka kukin on (ja, no, Lunen ihon sävy muuttuu kuun vaiheen mukaan ja Ciel pystyy vaihtamaan hiustensa väriä tahdollaan, mutta myös tunteet vaikuttavat niihin). Niinpä tytöt soluttautuvat hyvin uuteen kotiinsa ja maagiseen kouluun, Lyceumiin, ilman tarvetta illuusiohahmoille eli avatareille.   

  

Niemann oli jättänyt hiuksensa auki. Kihartuvinakin ne ylsivät melkein hänen harteilleen ja kehystivät pojan kasvot niin, että tämä olisi voinut olla hahmo suoraan jostain ihmisten pateettisesta goottilaisesta romanssista. (s. 246)

  

Hain kieli on iloittelevaa, hän viittaa laajasti populaarikulttuuriin ja hänen hahmonsa ovat moniulotteisia, heistä löytyy syvyyttä, joka saa melkein uskomaan, että he ovat oikeita. Pidän paljon Hain sanavalinnoista (töpsäyttää, myrytä, sykeröityä) ja kielikuvista, kuten "elämä oli ollut jotain muuta kuin täydellinen kupla vatupassin keskiössä" ja "kauhun pyörivä sirkkeliterä". Lisäksi tapa, jolla hän kuvailee seksikohtauksia on yksi parhaista lukemistani YA-kirjallisuudessa.

  

Hai on myös keksinyt uuden sanan kuvaamaan ei-maagisia ihmisiä aiempien, kuten "jästi" (Harry Potterit) ja "nurja" (Puoliksi paha) lisäksi, mundis. Virallinen nimitys on maakalaiset, mutta se ei ole saavuttanut suurta suosiota arkipuheessa. "Ihminen" puolestaan koetaan lajistisena. Mundis toimii kyllä todella hyvin. Odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan Hai vie tarinaa, sillä ensimmäinen osa sarjaa ei päättynyt kliseisesti cliffhangeriin vaan kaikki mahdollisuudet ovat yhä avoinna. 

  

Loiri mulkaisi oksilla istuvia lintuja pahansuovasti. Demonisen vihan purkaminen höyhenpukuisiin dinosaurusten jälkeläisiin oli surkea korvike sekasorrolle, jota se halusi aiheuttaa. (s. 232) 

  

Takakannessa kirjaa kuvataan mangamaiseksi ja mangan lukijana en tätä aivan täysin voi allekirjoittaa. Piirroskuvakansi, hahmojen koulupuvut, yin ja yang -tematiikka ja maagisuus eivät minusta riitä moiseen väitteeseen. Se on kuitenkin ainoa miinus lukukokemuksessa, eikä mangaa lukemattoman tarvitse säikähtää rinnastusta. Suosittelen Kolmannen sisaren lukemista ihan kaikille yli 13-vuotiaille, se vie mukanaan ja kirjaa on vaikea laskea käsistään.   

  

Arvosana:

   

Takakannesta:

Onko uusi suurnoita vihdoin syntynyt? Upea mangahenkinen seikkailu aloittaa sarjan.

  

Lune, mustan noidan tytär, valmistautuu juhlimaan ystäväänsä Cieliä, joka on saamassa laulunsa, noitaluontonsa. Ciel paljastuu kuitenkin lauluttomaksi, sanchantiksi, ja kaikki ovat kauhuissaan. Edellinen sanchante oli tuhota valtakunnan.

  

Tyttöjen on paettava kotoa. He päätyvät Maahan, missä heitä odottaa Rehtoriksi kutsutun olennon johtama koulu ja sen toismaailmalliset asukit. Varsinkin yksi heistä, Niemann, horjuttaa Lunen tasapainoa. Kuka Niemann on, miksi Lune ei voi vastustaa häntä?

  

Royaumessa valkoinen noita tekee kaikkensa löytääkseen tyttärensä Cielin. Valtakunnan kohtalo on jälleen vaakalaudalla.

    

557 sivua, Otava 2018

     

Lisää lukukokemuksia löytyy täällä: Aamulehti, Nörttitytöt, Kirsin kirjanurkka, Kirjapöllön huhuiluja, Oksan hyllyltä, Amman lukuhetki, Siniset helmet, Lukufiilis