perjantai 23. helmikuuta 2018

Kyoukorin: Ace - Musta vaeltaja 2-4

   
Lukuhaasteissa: Sarjakuvahaaste
 
Sain osan 2 arvostelukappaleena kustantajalta (kiitos!), osat 3 ja 4 lainasin kirjastosta.

Liki vuosi sitten luin Kyoukorinin Ace - Musta vaeltaja sarjan ensimmäisen osan, jossa oli musta kansi (mikä on mielenkiintoinen kontrasti, sillä näissä myöhemmissä kansi on vaalea ja pastellisävyinen). Tämä ei silti suuresti haitannut myöhempien osien lukukokemusta, sillä sarjalla ei ole niin merkittävää juonta (Punasilmän jäljittämisen lisäksi), vaan jokainen luku kertoo oman pienen tarinansa, nimettynä taisteluiksi. Sarjassa on yhteensä 29 taistelua, sekä pari lyhyttarinaa. 
  
    
Taistelu ei tosin aina tarkoita tappelemista, vaan taistelemista esimerkiksi omia tunteitaan vastaan. Koskettavin kissakohtaaminen on heti toisen osan alussa. Ace tapaa Momo-nimisen kissavanhuksen, jonka elinaika on lopussa. Acen menneisyydestä tuttuja kissoja tavataan sarjan aikana. Yksi näistä on viehättävä musta naaras. Punasilmä on myös varsin erikoinen hahmo, josta olisin kyllä lukenut enemmänkin, mutta koko sen olemassaoloa pidettiin aivan viimeiseen osaan saakka vain legendana. 
    
    
Ace vaeltaa ympäriinsä ja kohtaa paljon kissoja ja ihmisiä auttaen heitä tai tappelee näitä vastaan, jos joku on vaarassa. Ace pitää edelleen kotikissoja hieman hupsuina, kun ne ovat solmineet niin vahvan siteen ihmisen kanssa, mutta se ymmärtää, että kadut eivät ole turvallisia kissoille, jotka eivät osaa tai halua tapella. 
   
  
Vaikka Ace ei olekaan ihan perinteistä söpöilykissamangaa, on siinäkin omat aww-hetkensä. Kissanpennut on piirretty suloisesti ja Acen kasvot ovat todella ilmeikkäät, eikä huumoriakaan puutu. Yksi suosikkejani on tuo alla oleva kolmen ruudun kohtaus Acen ja erään koiran kanssa. Sarja on hauska sekoitus puhuvia kissoja ja japanilaista mytologiaa, mutta ei pääse kissamangasuosikkeihini. 
  
  
Sarja päättyi hieman oudosti, sillä tuntui, ettei se oikeastaan saanut selvää loppua. Ihan miellyttävä lukukokemus tämä kuitenkin on, vaikka en välttämättä herkimmille lukijoille suosittelekaan. Katukissan elämä kun on varsin vaarallista ja arvaamatonta. Tappeluista tulee hieman mieleen Hopeanuoli, munna onneksi ne eivät koskaan eskaloidu kovin verisiksi, sillä Acen maine saa vastustajat vapisemaan kauhusta jo ennen ensimmäistäkään iskua tai puraisua. 
    
Arvosanat: Osa 2: , Osa 3: , Osa 4:
   
Takakansista:
Ace-kissa on kovapintainen katujen kasvatti, joka vaeltaa pitkin maita ja mantuja, seikkailusta toiseen. Matkoillaan se kohtaa kaikenlaista väkeä, sekä lajitovereitaan että ihmisiä...
  
Osa 2) Tällä kertaa vastaan tulee Gin, joka sanoo näkevänsä toisten kohtalot! Entä kuka on salaperäinen Julia, joka muistuttaa erehdyttävästi Acea?
  
Osa 3) Tällä kertaa kohtalo kuljettaa mustan kissan pienelle saarelle, keskelle kahden lajin taistelua! Luvassa on sekä vaaroja että uusia, yllättäviäkin ystäviä.
  
Osa 4) Vihdoin ja viimein Ace pääsee kauan etsimänsä mystisen Punasilmän jäljulle! Luvassa on sekä yllättäviä että pelottavia kohtaamisia. Saako Ace ystävineen selvitettyä välinsä katkeran menneisyyden kanssa?
   
Suomentanut: Suvi Mäkelä, 212 sivua (osa 2), 190 sivua (osa 3) ja 208 (osa 4), Sangatsu manga 2017
  
Alkuperäinen nimi: Kuro Neko Ace (osat 2 ja 3 2013, osa 4 2014)
  
Muita lukukokemuksia: Manga Puutarha (osasta 2), There, here and nowhere (osasta 2)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti