Diana Gabaldon: Muukalainen

"Missään muualla maailmassa ei kohtaa niin paljoa vanhoja uskomuksia ja taikuutta
arkielämään sekoittuneena kuin Skotlannin ylämailla."

       

   
Nettilukutoukkien kimppalukuhaaste
Lukuhaasteissa: Goodreds 50: 29. A book set somewhere you’ve always wanted to visit

   

Diana Gabaldonin Muukalainen lienee tässä vaiheessa enää tuskin kenellekään tuntematon tapaus. Blogistania on kuhissut niin teoksesta kuin sen pohjalta tehdystä tv-sarjastakin jo hyvän tovin. Itse luin Muukalaisen ensimmäisen kerran joskus yliopisto-opintojeni alkuvuosina, todennäköisesti vuonna 2009, eli toisin kuin jossain taisin väittää lukeneeni sen jo lukiossa, näin ei kuitenkaan ollut. Siskoni kyllä suositteli teosta minulle tuolloin, mutten halunnut lukea sitä sen sisältämän runsaan erotiikan määrän vuoksi. 

  

Teos alkaa vuodesta 1945, juuri toisen maailmansodan jälkeen. 28-vuotias Claire on ollut sodassa sairaanhoitajana ja hänen miehensä Frank rintamalla. Usean sotavuoden aikana pari on nähnyt toisiaan vain muutaman päivän ajan, joten rauhan myötä he päättävät uudistaa liittonsa viettämällä ns. toisen kuhertelukuukauden Skotlannissa. Claire ja Frank saapuvat Invernessiin Beltanen eli toukokuun ensimmäisen päivän aikoihin. Frank on historianopettaja ja käyttää loma-aikansa alueen historiaan tutustuen ja oman sukuhistoriansa tutkimiseen. Paikallisten arkistojen avulla hän uppoaa 1700-luvun puolen välin tienoilla eläneeseen esi-isäänsä Jonathan "Musta Jaska" Randalliin, punatakkikapteeniin. 

Claire puolestaan kiertää nummilla keräilemässä kasveja ja tutustumassa niiden kansanomaiseen lääkekäyttöön. Läheisellä Graigh na Duinin keiju-kukkulalla on muinainen Stonehnege-tyyppinen kivikehä, jonka luokse Frank ja Claire menevät katsomaan salaa modernien druidien tanssia. Myöhemmin Claire löytää kehän kivien juurelta lemmikkien-heimoon (ovelasti englanniksi Forget Me Not) kuuluvan kasvin ja joutuu sen myötä kosketuksiin kehässä olevan haljenneen kiven kanssa. Tämä käynnistää uskomattoman tapahtumien ketjun ja eeppisen seikkailun: Claire putoaa ajan halki vuoteen 1743. Aikaan, jolloin Skotlanti oli vielä villi ja miehet tuoksuivat myskiltä. Hän tapaa punatukkaisen jättiläisen, Jamien ja sen jälkeen mikään ei ole enää ennallaan.

Aloin hyväksyä sen järjettömältä vaikuttavan tosiasian, että olin mitä suurimmalla todennäköisyydellä siirtynyt 1700-luvulle. (s. 84)

Muukalaisen vajaan tuhannen sivun aikana kuluu lähes vuosi, mutta vauhdikkaista käänteistään huolimatta Clairen ja Jamien tarina jää kesken.  Jos ensimmäinen Matkantekijä-sarjan kirja koukuttaa, suosittelen lukemaan ainakin sen monista jatko-osista Sudenkorennon, joka jatkaa tarinaa suunnilleen suoraan siitä mihin ensimmäinen teos loppuu. Nämä kaksi ensimmäistä osaa ovat sarjan lyhimmät teokset, seuraavat osat ovat jo tuhtia luettavaa ollen reilusti yli tuhannen sivun järjäleitä. Romaanien lisäksi sarjaan kuuluu Exile-sarjakuva, jossa Muukalaisen tapahtumat kuvataan Jamien näkökulmasta.

  

En osaa sanoa teoksesta paljoakaan. Paitsi että Jamie on suosikkini fiktiivisistä miehistä.

Jamien evoluutio ensimmäisestä näkemästäni fanikuvasta alkaen siihen,

kuinka Sam Heughanista lopulta tuli "Se Oikea" (kuvissa 2 ja 3 kanadalainen malli Gabriel Aubry)

  

Teosten ainoana heikkoutena on runsaus. Kerrontaa olisi voinut paikoin tiivistää ja osa kohtauksista katkaisee tarinan soljuvan eteenpäin viemisen kun kirjailija jää fiilistelemään sitouttaen hahmot yhteen paikkaan pitkäksi aikaa. Nämäkin kohdat ovat siis yleensä mielenkiintoisia ja uutta tietoa antavia, joskin muutoin toiminnallisessa teoksessa hieman hitaampia. 

   

Illan koittaessa alkoi tuulla, ja lepattavat lehdet saivat varjot tanssimaan. Saatoin hyvin uskoa, että kukkulalla oli keijukaisia, jotka tanssivat noiden varjojen kanssa ja puikkelehtivat solakoiden puunrunkojen lomassa sulautuakseen metsän syvyyksiin. (s. 300-301)

   
Outlander tv-sarja on todella laadukkaasti tehty. Siinä on panostettu autenttisiin, jylhiin maisemiin, ihokarvat pystyyn nostattavan hienoon musiikkiin (josta vastaa Bear McCreary) ja kauniiseen puvustukseen. Päähenkilöitä näyttelevät Caitriona Balfe ja Sam Heughan. Heidän välisensä kemia on uskottava, ja etenkin Sam Jamiena tekee uskomattoman hienoa työtä. En voisi kuvitella ketään muuta hänen tilalleen. Muutoinkin näyttelijävalinnat ovat hyviä, vaikka kaikki hahmot eivät olekaan samannäköisiä kuin testissä kuvataan. Ymmärrän esimerkiksi Caitrionan valinnan Claireksi, vaikka hänen versionsa hahmosta onkin hieman litteämpi ja vähemmän vahva kuin teoksessa. Olen seurannut sarjnaa maailman tahtiin ja odotan mielenkiinnolla viimeisiä neljää jaksoa. Seuraavasta kaudesta on jo tehty sopimus, eli Sudenkorento muuttuu myös eläväksi todennäköiseksi ensi kevääänä.
   

Kirja ja tv-sarja eroavat hieman toisistaan. Ensimmäisen kauden alkupuoli (9 ensimmäistä jaksoa) seuraa alkuperäisteosta hyvin uskollisesti, mutta loppupuolella joissain vähemmän merkittävissä juonenkäänteissä on toteutuksessa otettu enenevässä määrin luovia vapauksia. Osassa tapauksia nämä muutokset toimivat paremmmin kuin kirjan ratkaisut (esimerkiksi Clairen katoamishetkellään käyttämä kukkamekko on korvattu valkoisella mekolla ja tv-sarjassa on näytetty myös Frankin näkökulma tapahtumiin), mutta toisinaan tuntuu oudolta miksi muuttaa jo valmiiksi hyvää konseptia (esimerkiksi tanssiva Murtagh laulavan sijaan).

  

Outlander - Matkantekijä tv-sarja alkaa YLE TV 1:llä tänään 14.5. alkaen. Tv-sarjasta on kirjoitettu mm. Vinttikamarissa-blogissa.

     

Arvosana:

 
Takakannesta:

Toinen maailmansota on juuri ohi, kun Claire ja Frank Randall lähtevät lomalle Frankin esi-isien synnyinseudulle Skotlannin ylämaalle. Sillä aikaa kun Frank tutkii vanhoja papereita, Claire vaeltelee nummilla ja keräilee lääkekasveja. Pahaa aavistamatta Claire astuu muinaisen kivikehän halkeamaan. Yhtäkkiä hän löytää itsensä keskeltä 1700-lukua ja klaanisotien riepomaa Skotlantia.

  

Clairen on pakko hyväksyä uskomaton tosiasia: hän on siirtynyt ajasta toiseen ja hänestä on tullut muukalainen. Claire saa pian vakoojan ja noidan leiman otsaansa, siksi oudolta hän sairaanhoitajan taitoineen vaikuttaa. MacKenzien klaanin suojissa hän kokee pakoretken toisensa perään. pian Claire saa havaita, että hänellä on aviomies yhdellä ja rakastaja toisella vuosisadalla. 

    

Alkuperäinen nimi: Outlander (1991), Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi, 824 s. Gummerus 2002

     

Muukalainen on ihastuttanut mm. täälläkin: Kirsin kirjanurkka, Kirjamaailma, P.S. rakastan kirjoja, Kirja käsilaukussa, Kirjakirppu, Saraseenin maailma ...mutta ei kirja ole ollut aivan kaikkien makuun: Hurja hassu lukija, La petite lectrice, Kujerruksia, Oksan hyllyllä, Mustetta paperilla

  

Sarjassa ilmestyneet:

• Muukalainen, 2002 (Outlander, 1991)
• Sudenkorento, 2003 (Dragonfly in Amber, 1992)
• Matkantekijä, 2004 (Voyager, 1993)
• Syysrummut, 2005 (The Drums of Autumn, 1996)
• Tuliristi, 2006 (The Fiery Cross, 2001)
• Lumen ja tuhkan maa, 2007 (A Breath of Snow and Ashes, 2005)
• Luiden kaiku, 2010 (An Echo in the Bone, 2009)
• Sydänverelläni kirjoitettu, 2014 (Written in My Own Heart's Blood, 2014)

  

Samantyylisiä kirjoja: Susan Price: Sterkarmin poika, Elaine Coffman: Mustan Douglasin morsian, Alistair MacLeod: Cape Bretonin laulu

Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä

"Maailma todella on mätä. Se olisi voinut olla upea. Mutta nyt se on mätä, ja on 
aika tehdä sille jotakin. Siksi sinä olet täällä. Muuttaaksesi sen paremmaksi."

      

        

Hyviä enteitä eli Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset on ensimmäinen Terry Pratchettilta suomennettu teos (Jalavan kauhusarja no 17, 1992). Se alkaa nykyään olla varsin harvinainen kirja. Lukemani, Limingasta seutulainattu teos on oulunseudun ainoa, ja sekin hyvin palvellut kappale (sivut olivat repeilleitä ja osasta jopa puuttui pieniä paloja), mutta selkämyksen liimaus oli edelleen napakka ja teos muutoin hyvin lukukelpoinen. 

      

Hyviä enteitä ei ole järjestyksessään ensimmäinen Pratchettin kirjoittama romaani, joka siis on vuonna 1983 ilmestynyt Magian värit (suomennettu vasta vuonna 2000). Kiekkomaailmoja ei ole jostain syystä suomennettu järjestyksessä, ja ensimmäinen suomeksi käännetty osa sarjasta on KM#4 Mort, vuonna 1994. 

    

Sekä Pratchett että Neil Gaiman ovat sittemmin tunnustettuja kulttiklassikkokirjailijoiksi. Gaiman oli alunperin sarjakuvakäsikirjoittajaja ja hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Sandman-sarjakuvat, joita ilmestyi vuodesta 1989 alkaen. Hyviä enteitä on Gaimanin ensimmäinen romaani. Pratchettilta olen lukenut aikaisemmin Valtion ja kimppalukuhaasteeseen yhdessä Stephen Baxterin kanssa kirjoitetun Pitkän Maan. Gaimanilta puolestaan olenut lukenut vain Coraline varjojen talossa.

  

Nimestään huolimatta Hyvien enteiden aihepiiri on hieman synkkä: maailmanloppu uhkaa. Vastasyntynyt antikristus tuodaan vaihdokkaana maan päälle ja yhdentoista vuoden päästä hänen tekonsa päättävät kumpi, Taivas vai Helvetti, voittaa. Ihmiskunnan tulevaisuus on ennustettu jo 1500-luvulla, kun noita Agnes Nutter kirjoitti näkynsä ylös. Hän ei aina ymmärtänyt kaikkea ja muistiinpanot ovatkin lievästi ilmaistuna monitulkintaisia. Niinpä Agneksen viimeinen elossaoleva perillinen, Anathema Nippell edeltäjineen on onnistunut tulkitsemaan suurimman osan ennustuksista vasta jälkeenpäin. 

  

- Väitäkö siis, ettei lapsi itsessään ole paha? hän kysyi verkkaan. 

- Se on potentiaalisesti paha. Ja luultavasti potentiaalisesti hyvä. Pelkkä suunnaton mahdollisuus, joka odottaa muotoutumistaan, Crowley sanoi ja kohautti olkapäitään. (s. 62)

  

Paholaisen vahingossa väärään kotiin sijoitetun pojan sijaan teoksen päähenkilöitä ovat mielestäni Crowley-demoni (nimi lienee tuttu ainakin Supernaturalin faneille) ja Aziraphale-enkeli, toisilleen vuosien saatossa läheiseksi tulleet, mutta vastakkaisia puolia edustavat yliaistilliset olennot. Tuhansia vuosia ihmisten joukossa elettyään, kaksikko on kuitenkin huomannut pitävänsä ihmisistä enemmän kuin omista joukoistaan ja niinpä he yrittävät vaikuttaa suuntaan, johon vaakakuppi kallistuu.

  

Kaikki oli mennyt niin hyvin, hänellä oli ollut homma todella hallussa näiden muutaman viime vuosisadan ajan. Niin se käy, sitä luulee olevansa maailman huipulla ja sitten isketään Harmageddon päälle. Suuri Sota, Viimeinen Taistelu, Taivas vastaan Helvetti, kolme erää, yksi Lankeemus, katkeraan looppuun saakka puolin ja toisin. Ja siinä sitten kaikki. ei enää maailmaa vaan loputonta Taivasta tai, riippuen siitä kuka voitti, loputonta Helvettiä. Crowley ei tinnyt kumpi olisi pahempaa. (s. 26-27)

  

Kerronnasta on vaikeaa erottaa, kumman kirjailijan kynästä mikäkin osuus on. Päällimmäisenä se kuitenkin maistuu hyvin paljon Pratchettilta. Kerronta on hyvin humoristista ja tapahtumia seurataan useasta eri näkökulmasta. Tunnusomaisinta Pratchettin teoksilla on kuitenkin tekstissä olevat alaviitteet, joissa selitetään joitakin päätekstiin tarpeettomia, mutta yhtä kaikki erikoislaatuisia asioita.

    

Tekstissä olevat viittaukset olemassa oleviin ilmiöihin ja yhteiskuntakritiikki ovat ihastuttavan ajankohtaisia edelleen. teoksesta löytyy mm. langanlaihoja malleja, Burger Lord (ja sen maskotti klovni McLordy) sekä sympaatisesti vanhentunutta teknologiaa (kenkäpuhelimet ja sylimikrot). Kansikuvassa olevat moottoripyörät muuten kuuluvat neljälle Ilmestyskirjan ratsastajalle... tai tässä tapauksessa siis bikerille: Kuolemalle, Nälänhädälle, Sodalle ja Saastumiselle (Rutto jäi eläkkeelle vuonna 1932 mutisten jotain penisiliinistä). 

    

Vaikka teos mielenkiintoisesti herätteleekin nauruhermoja, ei se aina osunut ainakaan tämän lukijan kanssa samoille taajuuksille. Vaikka osa vitseistä menee ohitse, monihaarainen ja lavealti polveileva juoni on tupaten täynnä enemmän tai vähemmän tärkeitä hahmoja, jaksaa teos silti viihdyttää kelvollisesti. Nautin etenkin Crowleyn ja Hornanhurtan hahmoista suuresti. suosittelen teosta erityisesti Kiekkomaailman faneille, jotka eivät teosta ole vielä lukeneet. Tämän on nimittäin sanottu muistuttavan kaavaltaan paljon niitä. (Minulla odottelee ensimmäinen Kiekkomaailmani, Viikatemies lukupinossa.)

    

Arvosana:

    
Takakannesta:

Noita Agnes Nutter kirjoittaa Hienoissa ja Oikeissa Ennustuksissaan, että maailmanloppu koittaa eräänä lauantaipäivänä. 

  

Demoni Crowleylla ja hänen vanhalla ystävällään - ups, vihamiehellään siis - enkeli Aziraphalella on miettimistä. Miten estää maailmanloppu, kun maan päällä oikeastaan on niin mukavaa? 

  

Ei auta, On estettävä Helvetin enkelten eteneminen, on pysäytettävä noidanmetsästäjäin armeija (kaikki kaksi soturia), ja, huhhuh, nitistettävä itse Antikristus. 

  

Mikä häpeä. Antikristus on nimittäin mitä miellyttävin yksitoistavuotias nuorimies...

  

Hyviä enteitä on ratkiriemukas maailmanlopun visio. Kuulostaako ristiriitaiselta? Sarjakuvakäsikirjoittajina tunnetut Terry Pratchett ja Neil Gaiman irvailevat maailman menoa häpeämättömästi ja kutkuttavan osuvasti. Tosikot älkööt vaivautuko.

  

Samantyylisiä kirjoja: 

  
Suomentanut: Marja Sinkkonen, 398 sivua, Kustannus Oy Jalava 1992

    

Alkuperäinen nimi: Good omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch (1990)

   

Myös näissä blogeissa on luettu Taivaan ja Helvetin kädenväännöstä: Risingshadow, Aikakone (Johanna Sinisalo), Taikakirjaimet, Hurja hassu lukija, Kirjojen viemää, Kirjaurakka

Katso myös: YLE: Tieteisgurut listasivat parhaat maailmanloput

Lastenkirjalauantai: Essi Kummu & Marika Maijala: Puhelias Elias & Puhelias Elias - Harjoituspusuja

"Kerran isi luki kirjasta vanhan kiinalaisen sadun, jossa kerrottiin, 
että näkymätön punainen lanka yhdistää sallaiset ystävykset, 
jotka joutuvat olemaan erossa toisistaan vaikka eivät haluaisi. "

     

 

Puhelias Elias oli Finlandia Junioer -palkintoehdokas 2012.

    

Puhelias Elias on Oulussa asuvan kemiläisen Essi Kummun (aiempaa tuotantoa mm. Karhun kuolema) ensimmäinen lastenkirja. Normaalisti puhelias helsinkiläinen ekaluokkalainen poika on nyt kovin hiljainen. Koulussa saa puhua vapaasti vain välitunneilla ja uusi tilanne kotonakin on hankala.

    

Avioeron takia eliaksen vanhemmat asuvat kahdessa eri kodissa: isä kaupungissa ja äiti maalla (vrt. esim. Maisa Tonteri: Okko Oravan kaksi pesää). Lisäksi Eliaksen paras ystävä Priit asuu kaukana meren toisella puolella Virossa, eivätkä he tapaa toisiaan kuin kesälomalla. Onneksi kodinvaihtopäivinä Elias ja hänen pikkusiskonsa Inkeri sentään näkevät toisenkin vanhempansa. 

  

- Miksi äiti ei enää asu meidän kanssa? Elias kysyy. 

Hetken aikaa haarukat kilahtelevat lautasilla. Äiti ja isi katsahtavat pöydän yli toisiinsa. Ilta on pimentynyt ikkunan takana, ja ulkona kaikki ovat menneet koteihinsa. 

- No, voisi kai sanoa niin, että äiti ja isi tulivat toisilleen allergisiksi, äiti hymähtää lopulta.  

 

Puhelias Elias on rauhallisesti, pienissä hetkissä etenevä kuvakirjan ja lastenromaanin välimuoto. Tapahtumia kuljetetaan paljon Eliaksen muistojen ja ympäristön havainnoinnin avulla, jonka vuoksi tällainen epälineaarinen kerronta saattaa olla haastavaa nuorimmille lukijoille/kuuntelijoille. Se kuitenkin tarjoaa tapoja käsitellä muuttuvia elämäntilanteita, etenkin jos kirjaa lukee yhdessä aikuisen kanssa, joka on valmis vastaamaan hankaliinkin kysymyksiin.

   

      

Puhelias Elias sai jatkoa maaliskuussa 2015 Harjoituspusuja teoksella. Elias on nyt ilmeisesti vähän vanhempi kuin pari vuotta aikaisemmin ilmestyneessä kirjassa, vaikka missään ei taidettukaan mainita Eliaksen tarkkaa ikää. Hän näkee uimarannalla suunnilleen ikäisensä tytön ja pojan pussaavan. Näky saa hänet ajattelemaan pussaamista ja rakkautta. Elias punastelee, eikä uskalla katsoa koulun tapahtumassa kuljeskelevia puputyttöjä. Eniten minua teoksessa kosketti seuraava, omaa elämääni hyivin kuvaava toteamus: 

  

- Sitä paitsi jos on vaikka joku ujo, niin sitten käy niin, että löytää toisen yhtä ujon. Niin siinä käy, usko minua. Kaikille on joku.

    

Vaikka ensimmäisen Elias-kirjan aihe onkin rankempi kuin jatko-osansa, on se mielestäni kirjallisesti vahvempi. Toisessa osassa on epämääräistä keskeneräisyyden makua. En myöskään saanut selville, oliko Eliaksella kaksi siskoa (Inkeri ja Irmeli), oliko jälkimmäinen nimi typottu (useaan otteeseen) vai kutsuiko äiti tytärtään hellittellen toisella, läheisesti muistuttavalla nimellä. On Harjoittelupusuillakin omat hetkensä, sillä se lähestyy murrosiän muutoksia kevyemmin kuin esimerkiksi Babette Colen Tukkaa hassuissa paikoissa -teos. Ja kukapa voisi unohtaa ne varhaisimmat, peruskoulussa syttyneet ihastukset. 

  

Joinakin päivinä Elias tuntee olonsa surulliseksi oikeastaan tietämättä miksi. Aivan kuin olisi menettänyt jotain arvokasta, mutta sitten unohtanut, mitä se oli. Tai aivan kuin kaipaisi sellaista ihmistä, jota ei ole vielä edes tavannut. 

    

Marika Maijalan puuvärikynäilty, persoonallisen naivistinen piirustustyyli on toisaalta lähes vahaliitumaisen pelkistettyä, mutta paikoin hyvinkin yksityiskohtaista. Uskon ensimmäisen osan puhuttelevan erityisesti  5-8 vuotiaita, sillä sen kuvaamaan maailmaan on helppoa samaistua. Samoin kuin lasten nimiin, jotka kirjassa ovat hyvin vanhahtavia (Elias, Inkeri, Kalle, Aino), sellaisia jotka ovat olleet suosittuja jälleen viime vuosina. Harjoittelupusuja soveltuu vähän vanhemmallekin lukijalle, ehkä jopa 10 ikävuoteen saakka. 

  

  

Takakansista: 
  

Ensimmäistä luokkaa käyvä Elias on tavallisesti puhelias, mutta nyt ovat sanat hukassa. Eliaksella ja pikkusisko Inkerillä on kaksi kotia: isän uusi koti kaupungissa ja äidin vanha koti maalla. Koulussakin on alkuun outoa, siellä saa puhua vain kun siihen saa luvan. Ja paras ystävä Priit asuu kaukana, niin kaukana että hänen luokseen päästäkseen täytyy ylittää kokonainen meri. 

  

Puhelias Elias on voimakastunnelmainen ja herkkä tarina muutoksista ja siitä, kuinka niiden kanssa oppii elämään. Marika Maijalan hienovireinen kuvitus tulkitsee ja täydentää Eliaksen tarinaa saumattomasti. Puhelias Elias koskettaa kaikkia niitä, jotka ovat joskus etsineet sanoja tai kaivanneet ystävää - siis meitä jokaista.

  

---

  

Oivaltavaa, syvää tarinankerrontaa

  

Herkkä, lempeää huumoriakin säteilevä kertomus Eliaksen ihka ensimmäisestä ihastuksesta on omistettu kaikille, jotka pelkäävät ensimmäistä suudelmaa. Tarina sivuaa myös uusioperheiden aikuisten uusia alkuja. Marika Maijalan kuvitus hehkuu hellekesän lämpöä.

  

On kesäloman ensimmäinen päivä ja illalla sirkuskoulun kevätjuhlat. Elias ja äiti odottavat Inkerin ryhmän esitystä koulun aulassa. Äkkiä aula täyttyy tytöistä, joilla on mustat ja pinkit trikoot, töpöhännät ja pupunkorvat. Elias laskee katseensa, hänelle tulee kummallinen olo. Varsinkin kun yksi tytöistä on Livia...

  

  

Puhelias Elias, 41 sivua, Tammi 2012
Puhelias Elias - Harjoituspusuja, 56 sivua, Tammi 2015

  

Kuvitus: Marika Maijala

  

Puheliaaseen Eliakseen on tutustuttu täälläkin: Helsingin Sanomat, Savon Sanomat, Kirjavinkit, Luetaanko tämä?, Periaatteessa kirjoista, 

Claudia Gray: A Thousand Pieces of You (Firebird #1)

"For generations now, people have dreaded World War Three. But they're making a huge mistake. They're expecting war to look the way it looked before."

      

     

Lukuhaasteissa: Goodreads 50: 5. A book with a number in the title, I Spy: 2 Number

Tunnelmamusiikkia: Fall Out Boy: My Songs Know What You Did In The Dark (Light Em Up), Adiemus: Cantus - Song Of The Spirit

  

Claudia Grayn teos osui ensimmäisen kerran silmiini Notkopeikon blogissa. Hänen houkuttelevan bloggauksensa jälkeen teinkin teoksesta hankintapyynnön kirjastooni, johon vastattiin myöntävästi. Aloitin kirjan samantien kun sain sen, mutta hieman alun jälkeen hairahduin lukemaan pari muuta kirjaa ja lopulta minun piti pikalukea teos parissa vuorokaudessa, sillä siitä oli tehty varaus.

   

Kuinka kuvailla tätä kirjallista yksilöä, joka on kuin teosten Pitkä maa, Muukalainen, Anna Karenina, Veden alla ja Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea rakkauslapsi? Lopputuloksena on varsin mielenkiintoinen keitos, sanoisinko. A Thousand Pieces of You alkaa hitaasti, mutta kasvattaa tasaisesti koukuttavuuttaan muutaman ensimmäisen luvun aikana. Viimeisten sivujen jälkeen tahtoisi heti saada jatko-osan käteensä, mutta Ten Thousand Skies Above You ilmestyy vasta loppuvuodesta 2015.

  

Päähenkilönä seurataan Marguerite-nimistä nuorta neitoa, jonka vanhemmat ovat molemmat fysiikan tutkijoita. Hänen äitinsä pitkäaikaiset tutkimukset rinnakaisulottuvuuksista ovat viimein muuttumassa naurunalaisista teoriasta kovaksi käytännöksi. Yhdessä opiskelija-avustajien Paulin ja Theon kanssa hän on rakentanut laitteen nimeltään Firebird, jonka avulla on mahdollista siirtyä rinnakkaiseen maailmaan. Materian siirtäminen on vaikeaa, mutta energian tulisi siirtyä kohtalaisen helposti ja mieli on äidin mielestä yksi energian muodoista.

     

Margueriten isä kuolee yllättäen ja tapahtumaa pidetään murhana. Syyttävä sormi osoittaa Pauliin, joka on tuhonnut vähän aikaa sitten Firebirdiin liittyvät tutkimustulokset, ottanut laitteen ja paennut johonkin toisista maailmoista. Theo on korjannut kaksi Firebirdin aiempaa prototyyppiä ja on lähdössä Paulin perään saattaakseen tämän oikeuden eteen tai kostaakseen muilla tavoin tämän teos. Vastoin Theon kieltelyä, Marguerite lähtee mukaan, sillä hänellä on mielestään suurin oikeus kostoon. 

   

Teoksessa esitellään neljä eri ulottuvuutta, jotka eroavat toisistaan hyvinkin paljon. Kaikissa niissä on silti jotain tuttua. Etenkin ihmisissä, keitä Marguerite tapaa. Paulilla oli teoria siitä, että on olemassa kohtalo, joka ohjaa samat ihmiset kohtaamaan toisensa yhä uudelleen. Tämä teoria näyttää pitävän paikkansa, sillä Firebirdillä matkatessa otetaan haltuun toisen ulottuvuuden "minä", toisin sanoen kaapataan tämän elämä hetkellisesti. Jokaisella ihmisellä kun on uniikki sormenjälkensä maailmankaikkeudessa, eikä tätä koodia ole mahdollista saada aikaan kuin yhdellä ainoalla tavalla. On siis olemassa maailmoja, joista ei löydy "sinua", sillä jokin asia on tapahtunut eri tavoin, esimerkiksi vanhempasi eivät koskaan kohdanneet. 

   

The universe is in fact a multiverse. Countless quantum realities exist, all layered within one another; we'll call these dimensions for short. 

Each dimension represent one set of possibilities. Essentially, everything that can happen does happen. there's a dimension where the Nazis won World War II. A dimension where the Chinese colonized America long before Columbus ever sailed over. And a dimension where Brad Pitt and Jennifer Aniston are still married. Even a dimension just like my own, identical every way, except on one day in fourth grade, that Marguerite chose to wear a blue shirt while I chose to wear a green one. Every possibility, every time fate flips a coin, splits the dimension yet again, creating yet more layers of reality. It goes on and on forever, to infinity. 

These dimensions aren't off in faraway outer space. Thy're literally all around us, even within us, but because they exist in another reality, we can't perceive them. (s. 6-7)

   

Jokaisessa maailmassa Marguerite kerää paloja totuudesta kaiken tapahtuneen taustalla ja lopputuloksena muodostuva kuva on hyvin erilainen kuin mitä hän odotti. Gray heittelee kiehtovasti niin hehmojaan kuin lukijaakin täysin ennalta-arvaamattomiin tilanteisiin. Esimerkiksi yhdellä todellisuudessa on jotain samaa Anu Holopaisen Ihon alaisten kanssa: Cosmetic surgery has warped the face of every woman over thirty; they don't look younger, just not quite human in a way society has decided to pretend not to see. (s. 42)

   

Teos herättää paljon kysymyksiä, joihin trilogian ensimmäinen ei vielä vastannut. "We'll have to put that in the guide to interdimentional travel you and I get to coauthor someday: The Hitchhiker's Guide to the Multiverse." (s. 95) Nimittäin tilanteita joissa esimerkiksi jonkin todellisuuden minä on aivokuollut, mutta hänen ruumistaan pidetään keinotekoisesti elossa. Pystyykö ulottuvuusmatkaaja ylipäätään astumaan tähän ulottuvuuteen, ja jos voi, jääkö hän jumiin tällaiseen ruumiiseen, vai voiko ottaa sen käyttöönsä ja kävellä ulos sairaalasta (no, ei ehkä kävellä, jos lihakset ovat heikentyneet)? 

  

Entä mitä alkuperäiselle ruumiille tapahtuu mielen ollessa poissa vaikkapa kuukauden? Matkaajan ruumiin kerrotaan muuttuvan mahdottomaksi havaita (menee kaiketi johonkin liminaalitilaan), mutta ei kuitenkaan kuihdu ravinnon puutteesta. Myös pari muutakin asiaa jäi ihmetyttämään, kuten oliko Firebird toisen ulottuvuuden ihmisten havainnoitavissa vaiko ei - en tiedä luinko tai ymmärsinkö jotain väärin, mutta kirjassa tuntui olevan tästä ristiriitaista tietoa.

  

Ristiriitaisuuksista, juonellisista aukoista ja kolmiodraamasta huolimatta teos oli kuitenkin koukuttava ja mielenkiintoinen. Etenkin rinnakkaisulottuvuus numero kaksi oli ihastuttava. Tässä maailmassa vietettiinkin aikaa varsin pitkään, niin että lukija ehti rakastumaan siihen useastakin näkökulmasta. Hahmoista kiehtovin on Paul, jota jahdataan ulottuvuudesta toiseen ja hänestä saadaan pikkuhiljaa lisää tietoa Margueriten muisto-takaumien kautta. 

   

Suosittelen teosta lämpimästi jos se tämän pintaa kevyesti raapaisevan esittelyn aikana alkoi kiinnostamaan. Vaikka tästä ei uutta super-suosikkia tullutkaan, on kirjalla oma lumovoimansa. Jatko-osa on siis ehdottomasti To be read-listallani.

  

Arvosana:

   

Takakannesta:

Marguerite Caine’s physicist parents are known for their radical scientific achievements. Their most astonishing invention: the Firebird, which allows users to jump into parallel universes, some vastly altered from our own. But when Marguerite’s father is murdered, the killer—her parent’s handsome and enigmatic assistant Paul—escapes into another dimension before the law can touch him.

Marguerite can’t let the man who destroyed her family go free, and she races after Paul through different universes, where their lives entangle in increasingly familiar ways. With each encounter she begins to question Paul’s guilt—and her own heart. Soon she discovers the truth behind her father’s death is more sinister than she ever could have imagined.

A Thousand Pieces of You explores a reality where we witness the countless other lives we might lead in an amazingly intricate multiverse, and ask whether, amid infinite possibilities, one love can endure.

  

Samantyylisiä kirjoja: Terry Pratchett & Stephen Baxter: Pitkä maa, Diana Gabaldon: Muukalainen, Leo tolstoi: Anna Karenina, Kat Falls: Veden alla, Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea
  

357 s. Harper Teen 2014

    

Myös näissä blogeissa on matkattu rinnakkaisulottuvuuksiin: Notko, se lukeva peikko, Kirjasirkus 

   

Kirjailijan kotisivut

Anu Holopainen: Ihon alaiset

"Ihmisen perusolemukseen kuuluu kauneuden taju; vaikka edelleen kuulee 
naiivia puhetta 'sisäisestä kauneudesta', meidät on jo biologisesti ohjelmoitu 
arvioimaan toinen ihminen ensisijaisesti ulkonäön perusteella."

       

        

Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadow-sivustolla.

Lukuhaasteissa: Goodreads 16. A book from an author you love that you haven’t read yet, I Spy 7. Body Part
Tunnelmamusiikkia: Marilyn Manson: Beautiful People, Aqua: I'm a Barbie Girl

  

Fantasiamaailmojen vahvojen naishahmojen luojan Anu Holopaisen uusi teos sijoittuu tulevaisuuden Suomeen, mutta hyvin erilaiseen maailmaan kuin häneltä lähes kymmenen vuotta sitten ilmestyneessä teoksessa Molemmin jaloin. Ihon alaiset on kauneusleikkaus-dystopia, joka vertautuu Scott Westerfeldin teokseen Uglies. Molempia tulevaisuuskuvia yhdistää esimerkiksi nukkemainen naiskuva: ihanteeseen kuuluvat suuret, viattomat silmät, korkeat poskipäät ja muhkeat huulet.
 

- Muovia se vain on, ja muovia on maailma täynnä. Useimmat ihmisetkin nykyään. (s. 183)

    

Westerfeldin maailmassa kauneusleikkaus on initiaatioriitti lapsuudesta aikuisuuteen, Holopaisella leikkaukset ovat suosiostaan huolimatta vielä vapaaehtoisia: miksei mennä leikkaukseen, kun palvelut ovat helposti saatavilla. Kauneudella saa näkyvyyttä ja paremman sosiaalisen statuksen. Geneerisen kauneuden tavoittelun lisäksi myös sarvet, anime-tyyli sekä haltijakorvat ovat monien muokkaajien mieleen.

   

Ihon alaisissa esitellään viisi nuorta. Heitä eniten esille nousee Jara, 17-vuotias keskisuomalainen poika, joka ei malttaisi odottaa kunnes on täysi-ikäinen ja hän pystyisi laillisesti itse päättämään omista leikkauksistaan. Monien hänen ystäviensä vanhemmat ovat antaneet luvat pieniin leikkauksiin jo nuoremmalla iällä, mikä hiertää 3D-meikkeihin turvautuvaa teiniä. Kuuluisa muotivloggaaja Zeena puolestaan seuraa viimeisimpiä kauneustrendejä ja vaihtaa kasvojaan yhtä usein kuin joku toinen verhoja. 

   

Yhdeksäsluokkalainen PlastikPrincess on bloggaaja, joka äitinsä tiemättä - tai välittämättä - rahoittaa InstaPlast-automaateissa tekemänsä pienet, mutta sitäkin epämääräisemmät kauneuleikkauksensa työskentelemällä ilolintuna. Yliopisto-opiskelunsa tanssimisella kustantava Inka on luomu, leikkauksilla muokkaamaton 19-vuotias. Hänet voi nähdä luonnonmukaisiin esiintyjiin erikoistuneella klubilla ilman rihmankiertämää, salin ollessa täynnä muovinaamoja. Luomuaktivisti Matias vastustaa äänekkäästi esteettistä kirurgiaa.
 

Hän on muokkaaja siinä missä lukemattomat muutkin, mutta hänen tapansa muokata kuuluu pieneen vähemmistöön. Se vaatii ehkä vielä enemmän rohkeutta kuin olla luomu, sillä obelixien tyyli näkyy yhtä kauas kuin silmä pystyy erottamaan kehon muodot. Hoikkien, laihojen ja thinspaajien maailmassa obelixit jymistelivät leuka pystyssäja ylpeinä rasvakerroksistaan. En tiedä oliko heidän alakultturinsa äärimmäinen vastalause laihuuden vaatimuista vastaan vai onko obelismi vain yksi extrememuokkauksen muoto, jossa sairaalloisen lihava keho nähdään aidosti kauniina. (s. 39-40)

     

Holopainen yhdistelee teoksessaan kerronnan sekaan Johanna Sinisalon tapaan eri tekstilajeja, kuten chat-keskusteluja, blogipostauksia ja litteroituja tv-ohjelmien pätkiä. Ne, yhdessä usean kertojaäänen kanssa, antavat hyvän kuvan siitä maailmasta, joka teoksessa esitetään. Holopainen yllättää mielikuvituksellisella ja paikoin myös varsin värikkäällä kielellään, sillä hän ei piiloudu eufemismien tai metaforien taakse, vaan sanoo suoraan, kun on esimerkiksi kyse seksistä. Hänen kuvaamansa nuoret ovat uskottavia aina käyttäämäänsä futuristista teknologiaa myöten.

  

Ihon alaisten Suomessa jopa ala-asteikäisillä tytöillä voi olla rintaimplantteja. Alaikäiset Barbie-nuket ovat arkipäiväisiä: pelottavan kuuloinen ja kenenkään kyseenalaistamaton osa maailmaa. Romaania voikin pitää kritiikkinä muun muassa lasten liian varhaisen seksualisoimiseen kuin myös mielipiteen ilmaisuna median esittämään kauneusihanteeseen. Joillakin hahmoista tuntuu olevan alati muuttuvien trendien johdosta jopa dysmorfisen ruumiinkuvan häiriöitä, sillä paranteluvaihtoehtona löytyy myös navan poisto.
 

Bussissa oli tukalaa, vaikka Jara oli kiskonut huppua kasvoja peittämään. Käytävän toisella puolella istui kaksi ala-asteikäistä tyttöä, joilla oli moitteettomat meikit ja niin symmetriset asvot, että ne olivat taatusti muokatut. Toisella oli pienehköt, mutta paljastavan korkeat ja pallomaiset rintaimplantit, hänet tunnisti pikkutytöksi lähinnä vain lapsellisesta äänestä. (s. 111-112)

     

Holopainen on jälleen onnistunut kirjoittamaan ajatuksia ja mielipiteitä herättelevän teoksen, joka onnistuu genressään: luomaan pelottavan tulevaisuuskuvan, jota haluaa estää toteutumasta. Osa teoksen esittämistä uhkakuvista on jo todellisia, tutkimusten mukaan esimerkiksi pitkät ja kauniit ihmiset saavat parempia työpaikkoja sekä korkeampaa palkkaa kuin lyhyet ja kauneusihanteen ulkopuolelle rajatut ihmiset. Vaikka ulkonäkö onkin kenties ensimmäinen asia, jonka toisessa ihmisessä huomaa, yleiset asenteet voivat vielä muuttua.   

   

Arvosana:

 
Takakannesta:

JARAN on odotettava vuosi ennen kuin hän voi itse päättää ulkonäkönsä muokkauksesta. INKAN pitää vielä miettiä, mitä hän todella haluaa. MATIAS vihaa muokkauksia ja joutuu elämään vihollisten keskellä. PLASTIKPRINCESS tietää miten hankkia rintaimplantit, vaikkeivät rahat ja ikä riitäkään.

      

Ihon alaiset on kylmäävä kuva tulevaisuudesta, joka ei ehkä ole kaukana. Moderni ja monipuolinen tarinakooste – blogikirjoituksia, nettipostauksia, tv-katkelmia – on suositun nuortenkirjailijan uusi vahva näyttö.

  

Samantyylisiä kirjoja: Scot Westerfeld: Uglies, Johanna Sinisalo: Auringon ydin

220 sivua, Karisto 2015

Kirja on luettu myös täällä: Risingshadow, Kirjakko ruispellossa, Dysphoria, Lukutoukan kulttuuriblogi

Kirjailijan kotisivut