Kiera Cass: Valinta

"En ole koskaan tarvinnut paljon ollakseni onnellinen."

 

Arvostelukappale
Lukuaasteissa: Helmet 30. Viihteellinen kirja

  

Kiera Cassin nuorten dystopiasarjan aloittava Valinta kiinnitti huomioni jo englanninkielisellä versiollaan Goodreadsissa. Kun Pen & Paper kustansi sen suomenkielisen käännöksen alkuvuodesta pyysin siitä heti arvostelukappaletta. Teoksen lukeminen kuitenkin jäi erinäisten sattumusten takia vasta joulukuuhun. Olin tässä ajassa ehtinyt kuulemaan muutamia kokemuksia teoksesta. Osa lukijoista on ihastunut teokseen ja sen esittämään maailmaan, osa pitää sitä liian viihteellisenä hattarana. Olinkin hieman epäileväinen lopulta tartuttuani teokseen. Onneksi Cassin luoma maailma ei ollut ollenkaan sellainen kuin kuvittelin: tarinassa on synkkiäkin sävyjä ja maailma on paljon dystooppisempi ja sisältää enemmän yhteiskuntakritiikkiä kuin kommenttien perusteella odotin. 

  

Kun äitini odotti minua, minä potkin paljon. Hän sanoi, että tulossa on taistelija, joten hän nimesi minut sitkeästi yhtenäisyytensä puolesta taistelleen maan mukaan. (s. 253)

    

Teoksen päähenkilö on America Singer, viisilapsisen perheen keskimmäinen, vanhin kotona asuva tytär. American vanhemmat sisarukset Kenna ja Kota ovat muuttaneet pois kotoa ja hän on jäljelle jääneistä lapsista ainoa, joka tienaa vanhempien lisäksi rahaa ruokaan. Hänen nuoremmat sisaruksensa May ja Gerad ovat edelleen kotikoulussa ja etsivät vielä omaa, lain määräämää kastin mukaista ammattiaan.
 
America kokee maansa monet säännöt ja luokkaerot tukahduttavina, "aivan kuin näkumättömät kahleet olisivat sitoneet minut. Lakeja rakkauden kohteista, lomakkeita neitsyydestä - raivostuttavaa." (s. 67) Seksi kuuluu vasta avioliittoon, jotta taudit eivät leviäisi ja luokat pysyisivät erillään. Jos jää kiinni luvattomasta suhteesta, joutuu lievimmillään vankilaan, vakavimmillaan kastittomaksi. Ehkäisy on kallista ja vain ylimmillä kasteilla on siihen varaa. Hieman ristiriitaisesti lapsia kuitenkin hankitaan alemmissa kasteissa paljon, jotta työtaakka monien suiden ruokkimiseen jakaantuisi useammalle perheenjäsenelle.

  

Mutta sinun pitää tietää, että joskus rakkaus kuihtuu avioliiton paineiden alla. Se jota rakastat nyt, voi muuttua vihasi kohteeksi -- Rakkaus ei aina selviä sellaisissa olosuhteissa. -- Ansaitset rakkauden. Toivon, että voit mennä naimisiin rakkaudesta numeron sijaan. (s. 37)

  

Eletään neljännen maailmansodan jälkeisessä maailmassa. Kiina hyökkäsi muutama vuosikymmen aikaisemmin Yhdysvaltoihin, joka oli pahasti velkaantunut. Maasta tuli Kiinan amerikkalaisvaltio, KAV. Monet Euroopan maat liittoutuivat ja tulivat Yhdysvaltojen avuksi. Järjestäytyminen kesti kuitenkin vuosia ja samaan aikaan Venäjäkin hyökkäsi Amerikkaan. Kostoksi valtausyrityksestä Kiina aloitti sodan Venäjääkin vastaan. Lopulta Yhdysvallat voitti sodan ja nimesi valtion vallankumouksellisen sankarin Gregory Illéan mukaan. Illéa on hylännnyt demokratian ja muuttanut maan johdon monarkiaksi.

   

Historia oli niitä aihepiirejä, joissa ihmisten tiedot tuntuivat vaihtelevan sekä faktojen että yleisen tietämyksen tasolla. (s. 216) 

Mietin, miksi me kaikki tiesimme eri asioita tai jouduimme arvailemaan mikä oli totta. Miksi meille ei annettu historiankirjoja? (s. 219)

  

Nuori valtio on edelleen epävakaa, eivätkä kaikki ole tyytyväisiä nykytilanteeseen luokkaeroineen. Kapinalliset aiheuttavat paljon ongelmia mm. hyökkäämällä toistuvasti kuningasperheen palatsiin Angelesissa. Illéan kansa on jaettu kasteihin sen mukaan, kuinka paljon kenenkin perhe pystyi auttamaan maata sodan aikana. Kasteja on kahdeksan ja alimmat kastit muodostavat enemmistön kansalaisista. Ylimmässä kastissa ovat kuninkaalliset ja Kahdeksikot kastittomia. American perhe on Viitosia, taiteilijoita. American isä maalaa ja hän itse esiintyy äitinsä kanssa laulaen ja soittaen eri instrumentteja. 

  

Illéan prinssi Maxon Schreave on pian täysi-ikäinen ja maan tavan mukaan kuninkaallisen perheen pojat etsivät puolisoaan Valinnaksi kutsutun prosessin avulla, tytöt puolestaan naitetaan ulkomaille valtioiden liittolaisuuden vahvistamiseksi. Valintaan saavat osallistua kaikki vapaat 16-20 vuotiaat nuoret naiset, joiden kotiin on lähetetty kutsu. Ehdokkaita valitaan yksi jokaisesta provinssista, mikä tarkoittaa 35 kilpailijaa tulevan kuningattaren tittelistä. Neidot lähetetään palatsiin ja he saavat ladyn arvonimen. Kastiltaan Nelosesta alaspäin tulevat saavat Kolmosen statuksen ja heidän perheensä saavat rahallisen korvauksen jokaisesta viikosta, minkä he viettävät kisassa. 

  

Valinta televisioidaan puolipakolliseen tv-ohjelmaan Illéan viikkoraportti, muistuttaen hieman tosi-tv-sarjoja kuten Unelmien poikamies ja Miljonääri-Jussi. Maassa ei julkaista sanomalehtiä, joten ohjelma on käytännössä ainoa keino saada tietää maan asioista. Kastittomatkin näkevät ohjelman kirkkojen ja kauppojen näytöiltä. America ei haluaisi osallistua kisaan, mutta hänen äitinsä painostaa hakemaan jo pelkän rahallisen korvauksenkin vuoksi mitä valituksi tuleminen antaisi. Pian America huomaa yllätyksekseen päätyvänsä edustamaan provinssiaan tuhansien hakijoiden joukosta. 

  

Miten hitossa olin päätynyt tähän tilanteeseen? Vielä kuukausi sitten olin ollut varma kaikesta elämässäni, ja nyt kaikki tuttu ja turvalinen oli kadonnut. (s. 85)

  

Kisasta putoaa tyttöjä yksittäin tai useamman hengen ryhmissä, mutta heidän kohtalonsa ei ole juurikaan huonompi kuin Maxonin sydäntä edelleen tavoittelevilla. Julkisuus tekee Valintaan osallistuneista haluttuja kumppaneita ja moni kihlautuukin pian arvostettujen miesten kanssa. "En ollut tajunnutkaan, että tulevan kuninkaan hylkäämät tytöt olivat hyödykkeitä." (s. 230) Lopussa tyttöjä on jäljellä enää kuuden hengen eliittijoukko, joiden kanssa sarjan seuraava osa, punakantinen Eliitti jatkaa. 

  

"Ehkä kuningatar Amberly on oikeassa", minä sanoin. "Pitää olla oma itsensä. Mieluummin haluaisin, että Maxon lähettäisi minut kotiin, koska olen oma itseni, kuin että hän pitäisi minut täällä koska yrittäisin olla joku muu." (s. 267)

  

Nopeasti ahmimani Valinta on erittäin kiehtova tapaus dystopiakentällä. Siinä on samankaltaisia aineksia kuin Nälkäpelissä, Outolinnussa tai Deliriumissa, mutta sen maailma on omanlaisensa. En ollut varautunut näin syvälliseen sekä runsaasti historiaa ja yhteiskuntaa käsittelevään teokseen. Tiedostan, että sellainen ei varmaankaan kaikkien lukijoiden mieleen ole, mutta itse nautin suuresti tästä taustoituksesta, joka auttoi luomaan eheämmän kuvan maailmasta. Kuviteltu maailma on lisäksi paljon uskottavampi nyt, kun Donald Trump valittiin presidentiksi - pelkästään jo siinä on riittävän hyvä syy hylätä presidentin titteli ja ottaa käyttöön kuninkaaksi nimittäminen. 

  

America on myös mielenkiintoinen hahmo, josta pidin paljon, vaikka moni kuvaileekin häntä ärsyttäväksi tai liian täydelliseksi ja ihmettelee erikoista nimivalintaa. Hän on kriittisesti ajatteleva, suorapuheinen, kamarineitonsa huomioonottava ja luonnollinen, eikä hän anna glamourin nousta päähänsä. Hän ystävystyy yhden kilpasiskonsa kanssa ja heidän suhteensa kehittymistä on mukavaa seurata. Toki hahmolla on omat kompastuskivensä, kuten genren kliseeksi muodostunut kolmiodraama. Pieni ennalta-arvattavuuskaan ei haittaa lukukokemusta, sillä tie lopputulokseen sisältää mielenkiintoisia juonikuvioita.

  

Aloitin Eliitin heti Valinnan perään, mutta omistamassani kappaleessa oli kustantamon sivuillakin tiedotettu virhe sivujen latomisessa, sillä sivut 80-100 olivat korvaantuneet painossa toistaen edelliset 20 sivua. Onneksi kirjastosta varaamassani kappaleessa ei ollut samaa vikaa, ja sain sen päivää ennen jouluaattoa täydelliseksi lomalukemiseksi. Pystyin siis jatkamaan koukuttavan sarjan lukemista ja bloggaus toisesta osasta ilmestyy tammikuun alussa, kun palaan lyhyeltä matkaltani perheeni luota Kuopiosta. 

   

Aion ehdottomasti lukea lisää sarjaa, ja sen kolmas suomennettu osa Ainoa ilmestyykin jo tammikuun loppupuolella. Jossain sarjan myöhemmässä osassa on kuulemma mukana suomalaisia hahmoja, kuinka jännittävää! Valinnasta on tekeillä myös elokuva ja seuraan kiinnostuneena kuinka roolitukset tullaan tekemään. Minun mielikuvani Americasta on jokseenkin tällainen. Suosittelen tutustumaan sarjaan ennakkoluulottomasti, sillä hömpän alta löytyy kiehtovia havaintoja ja ajatuksia herättäviä kysymyksiä feministilukijalle (esim. miksi kasti määrittyy miehen mukaan sellaisessakin tapauksessa, jossa naisen asema olisi korkeampi).

 

Arvosana:

    
Takakannesta:

Kolmellekymmenelleviidelle tytölle Valinta on elämän mullistava mahdollisuus. Se on tilaisuus paeta jo syntymässä valmiiksi määriteltyä elämää. Tilaisuus tempautua kimaltavien iltapukujen ja mittaamattoman arvokkaiden korujen maailmaan. Tilaisuus elää palatsissa ja kilpailla komean prinssi Maxonin sydämestä.

  

America Singerille Valintaan joutuminen on kuitenkin painajainen. Sen myötä hän joutuu hylkäämään salaisen rakkaussuhteensa kastiltaan häntä alempiarvoiseen Aspeniin. Se tarkoittaa myös kotoa lähtemistä ja osallistumista ankaraan kilpailuun kruunusta, jota hän ei halua. Lisäksi se merkitsee elämää palatsissa, jossa jatkuvana uhkana ovat kapinallisten väkivaltaiset hyökkäykset.

  

Sitten America tapaa prinssi Maxonin. Vähitellen hän alkaa kyseenalaistaa itselleen tekemiään suunnitelmia – ja ymmärtää, että hänen haaveidensa elämä ei ehkä vedä vertoja yllättävälle tulevaisuudelle.

   

Suomentanut: Laura Haavisto, 340 sivua, Pen & Paper 2016

    

Alkuperäinen nimi: The Selection (2012)

    

Pukudraama-dystopiaan on tutustuttu myös täällä: Kirjaneidon tornihuone, Dysphoria, Unelmien aika, Todella vaiheessa, Kirjaston kummitus, Hemulin kirjahylly, Sivujen välissä

     

Samankaltaisia teoksia: Suzanne Collins: Nälkäpeli-trilogia, Veronica Roth: Outolintu-trilogia, Ally Condie: Tarkoitettu- trilogia

Hyvää joulua!

Hanna Kauppinen: Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut

"Jokainen kirja luetaan joskus."

   

   

Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa.

  

Aloitin Hanna Kauppisen esikoisteoksen heti sen ilmestyttyä helmikuussa. Tuolloin oli kuitenkin väärä ajankohta lukea sitä, sillä en päässyt sisälle tarinaan ja sivulla 20 päätin jäädä odottelemaan parempaa hetkeä teokselle. Ja nyt se tuli. Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut sijoittuu joulun aikaan ja olikin siis paljon luontevampaa tarttua siihen nyt. Edellisen kerran kankeus puuttui kokonaan ja lukukoneen saranat oli öljytty. Ahmaisin kirjan yhdeltä istumalta - kuinka sopivaa tarinan kannalta. 

  

Kauppinen on nuori kirjailija, joka täytti 18 vuotta kirjan julkaisemisviikolla. Teos kertoo rakkaudesta kirjoihin ja lukemisen yllättävistä vaaroista. Luettu kirja jättää aina merkin lukijaansa, mutta mitä kirja ottaa lukijalta? Teosta on helppoa verrata Walter Moersin Uinuvien kirjojen kaupunkiin ja Marcus Zusakin Kirjavarkaaseen, mutta se seisoo omilla vaikkakin hieman huojuvilla jaloillaan.

  

Minä olin metsästäjä.  

Minä tunsin saaliini tavat. Ne pesivät kirjahyllyissä ja yöpöydillä. Uutuuksiin en aikonut koskea. Siistit kulmat ja ehjät kansipaperit ajoivat minut kauemmas. Minä etsin kulumaa ja arvoa, joka miattiin rakkaudessa. (s. 5)

  

Päähenkilönä seurataan Mila-nimistä kotoaan karannutta nuorta, jolla on suuri salaisuus. Mila työskentelee pimeästi antikvariaateissa ja divareissa tienatakseen ruokarahaa. Hän jopa usein yöpyy myymälöissä kauppiaiden luvalla. Vähän ennen joulua kaupungissa avataan uusi kirjakauppa, josta liikkuu outoja huhuja. Mila lähetetään tutkimaan Tarinataivasta. Periltä hän löytää maagisen kaupan, joka tarjoaa jokaiselle tarkkaan valitsemalleen lukijalle yhden täydellisen kirjan, jonka jälkeen ei kaipaa enää muita. Tuon teoksen voi lukea vain kerran, mutta sekin kerta saattaa tuhota elämän, sillä lukija on saavuttanut onnellisuuden huipun.

  

Kirjat imivät kunnioitustani määrällään ja vaarallisuudellaan. Kuinka moni niistä olisi valmis imemään osan minua itseensä, josa vain päästäisin ne kyllin lähelle? Onko minulla niillä mitään annettavaa? Riitinkö minä kaikille? (s. 17)

  

Mila rakastaa lukemista, muttei elämäntilanteensa vuoksi voi omistaa kuin kaksi teosta. Hän metsästää kolmatta, valmiiksi rakastettua kirjaa, joka tyydyttäisi hänen lukuhalusa. Tarinataivas tarjoaa tuon kirjan tytölle, mutta vasta kun Mila on otettu osaksi eriskummallista perhettä, jolle kirjakauppa kuuluu. Kun kaupunkiin saapuu demoninmetsästäjä, tarina luisuu hieman kliseiden piiriin. Soihdut kädessä marssivat kaupunkilaiset tuovat muutoin kiehtovaan maagisen realismin teokseen kioskipokkarimaisen sivumaun. Milan hahmo jää hieman vajaaksi, sillä hänen menneisyydestään ei kerrota muutamaa lausetta enempää.

   

Minä olin satuolento hänenkaltaisilleen ihmisille. Pieni menninkäinen, jota tuli hoitaa ja hoivata, jotta sen tassut paranivat ja se pääsi taas jaloilleen. (s. 22)

  

Tarkka lukija saattaa turhautua teoksessa vilisevien kirjoitusvirheiden ja erikoisten, välillä hieman ontuvien kielikuvien takia. Teksti olisi hyötynyt suuresti vielä yhdestä tarkkasilmäisen kustannustoimittajan oikolukukerrasta. Tarina itsessään on esikoiseksi omaääninen, se sisältää mise en abyme -rakenteen ja esittelee ajatuksia, joita ei ole kulutettu loppuun. Teoksen loppu herättää paljon kysymyksiä; onko tarina saamassa joskus jatkoa, miksi hahmot päätyvät lopussa kulkemaan omia polkujaan ja miksi Mila ei kertonut Tarinataivaassa omasta erityislaatuisuudestaan? Nähtäväksi jää mihin suuntaan Kauppinen kehittyy kirjailijana, sillä hänen uransa tuskin jää tähän teokseen. 

  

Arvosana:

Takakannesta:

Fantastinen kertomus rakkaudesta kirjoihin – ja ihmisiin.

  

Mila etsii täydellistä kirjaa. Hän asuu antikvariaateissa, kantaa omaisuuttaan olkalaukussaan ja hengittää kirjapölyä.

  

Kun kaupunkiin avataan uusi kirjakauppa, Mila löytää läheisyyttä ja ymmärrystä tarinoiden lisäksi myös ihmisistä. Herra H:n omalaatuinen kauppa vetää Milaa puoleensa magneetin lailla, samoin tähtihilesilmäinen Toni.

  

Sekä Milan että kirjakaupan tulevaisuus joutuu vaakalaudalle, kun kaupungin rauhaa astelee uhkaamaan herra Kunnas. Hän kun löytää vaarallisia ajatuksia ja noituutta juuri sieltä, mistä haluaa niitä etsiä.

   

198 sivua, Myllylahti 2016

  

Kirja on luettu myös täällä: Savon Sanomat, Kirjaneidon tornihuone, Kirjavarkaan tunnustuksia, Unemien aika, Todella vaiheessa, Kirjakaapin kummitus, Kiiltomato

Sanna Isto: Maan alaiset

"Isä, se olen minä!" hän nyyhkäisi. 
"Etkö tunne minua?"

     

   

Arvostelukappale. Artikkelini on julkaistu Risingshadowssa.
Lukuhaasteissa: BFF -lukuhaaste 

  

Sanna Iston Maan alaiset oli yksi kuudesta lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaasta syksyllä 2016. Isto on aikaisemmin kirjoittanut Tinka ja Taika -sarjaa, joka on suunnattu vähän nuoremmille lukijoille kuin hänen uusi fantasiaromaaninsa. Maan alaisten päähenkilönä seurataan Merituuli ”Metuli” Mietettä. Metuli asuu Suomenlinnassa vanhempiensa ja isosisko Monnan kanssa. Perheestä ei puhuta paljoa, mutta teksti antaa olettaa, että viime aikoina ei ole juurikaan ollut koko perheen yhteistä tekemistä ja etenkin siskoilla on ollut hieman vaikeaa tulla toimeen keskenään. 

Maan alaiset alkaa hyvin kafkamaisesti, sillä Metuli herää romaanin alussa oudoksi eläimeksi muuttuneena, eikä hänen oma perheensä tunnista tyttöä. Kauhistuneena hän päätyy vaeltamaan yksin Suomenlinnassa, kunnes se tapaa lisää samannäköisiä eläimiä kuin millaiseksi on muuttunut. Hän saa tietää, että Suomenlinnan rakennusten alla on toinen maailma, jonka valottomat tunnelit ovat täynnä vyötiäisiä, jotka kutsuvat itseään erwineiksi. Metulille kerrotaan, että hän on joutunut luvattoman vaihtokaupan uhriksi. 

[--] tuo kummallinen jokin, joka hänestä oli tullut. (s. 13) 

Mikä ihme oli erwin? Oliko sellainen eläin muka olemassa? (s. 31)

Pieni merkillisen näköinen, pelokas eläin, oikeammin sanottuna ihminen, joka oli joutunut vangiksi tuon eläimen nahkaan.(s. 36) 

  

Erwinit eroavat tavallisista vyötiäisistä siinä, että ne voivat vaihtaa ruumista ihmisen kanssa ja tämä oli varsin yleistä aina vuoteen 1808 asti, minkä jälkeen vaihtokaupat kiellettiin. Ihmiset eivät kuitenkaan ole koskaan kuulleet erwineistä, sillä ne ovat erittäin varovaisia ja ne osaavat naamioitua kiviksi ihmisen lähestyessä. Metuli opettelee elämään erwinä mutta etsii edelleen ratkaisua vaihtokaupan salaisuuteen. Samalla hän ystävystyy vartijansa, Limppu -nimisen erwinin kanssa. Limppu nauttii elämästään kastematoja syövänä pienenä eläimenä ja yrittää saada Metulin hylkäämään haaveensa paluusta varastettuun ihmisruumiiseensa.

Olisi ihanaa olla kotona, löytää suklaakätkö keittiönkaapista ja rojahtaa sitten tv:n ääreen kaukosäätimen kaikkivaltiaana. Tai sitten ottaa päiväkirja esiin piilosta ja kirjoittaa sitä. (s. 175)

   

Teoksessa paljastuu, ettei kaikki erwinien maailmassa olekaan niin hyvin kuin kaikki haluavat tytölle uskotella. Metuli kuitenkin löytää keinon palata perheensä luokse ja erwinyhteisön toiminnasta poikkeavalla käyttäytymisellään hän lopulta parantaa niiden tilannetta. Kokemustensa jälkeen hän osaa arvostaa perhettään ja parasta ystäväänsä aivan uudella tavalla. Teoksessa käsitellään muodonmuutoksen kautta nuoren kipuilua aikuiseksi kasvamisessa, vaikka Metuli ei voinut edes itselleen myöntää, että oli halunnut maisemanvaihdosta tai vapaalippua päästäkseen kauemmaksi ihmiselämän moninaisista hankaluuksista.

Oliko hänkään sellainen, kuin oli uskonut olevansa? Kaikki oli niin paljon monimutkaisempaa kuin miltä ensisilmäyksellä näytti. [--] Puu oli vain näkyvä osa kasvista, joka rehotti maan sisuksissa. [--] mitä korkeammalle kohti taivaita puu kurkotteli, sitä enemmän se kasvatti kiemuraisia lonkeroitaan ja sitkeitä rihmojaan. Metulista alkoi pikku hiljaa tuntua siltä, että omalla tavallaan myös ihmiset olivat tuollaisia. (s. 270)

  

Maan alaiset alkaa hitaasti, mutta kerää ensimmäisten sadan sivun aikana paljon eteenpäin rullavaa energiaa. Loppua kohden kerronta tuntuu lisäävän tahtia kuin höyryjuna ja alun maltillisuus vaihtuu nopeisiin käänteisiin, joissa voi helposti pudota kärryiltä, jos ei pidä tiukasti kiinni. Sami Saramäen tyylikäs kuvitus on sijoitettu jokaisen luvun alkuun. Kuvat kertovat hieman tulevasta luvusta ja ne esittelevät Suomenlinnan moninaisia miljöitä. Teos kertoo paljon Suomenlinnan historiasta, joka erwineitä lukuunottamatta pitää suurimmalta osin paikkansa. 

  

WSOY on panostanut myös Maan alaisten kohdalla korkeatasoiseen paperilaatuun, sillä sivut ovat todella paksuja ja kestäviä tehden lukukokemuksesta erittäin miellyttävän. Maan alaiset vertautuu Maria Turtschaninoffin muutaman vuoden takaisiin romaaniin Helsingin alla, sillä molemmissa seikkaillaan Suomen pääkaupunkiseudun maankamaran alla ja löydetään tunneleista fantasiaolentoja.

  

Sanna Isto kertoo suhteestaan Suomenlinnaan ja Maan alaisten kirjoittamisesta Helmet-sivustolla.

  
Arvosana:

Takakannesta:

Huikea seikkailu maanalaisten salaisuuksien parissa

Voiko painajainen muuttua todeksi? Suomenlinnassa asuva Metuli-niminen tyttö herää vuoteestaan kummalliseksi otukseksi muuttuneena eikä hänen oma perheensäkään tunnista häntä. Vähä vähältä Metulille alkaa selvitä minkälaisten vaihtokauppojen uhriksi hän on joutunut ja keitä ovat saaren maanalaiset asukkaat. Eikö edes paras ystävä tunne oikeaa Metulia oudon kuoren alta?

Koskettavassa ja jännittävässä seikkailussa Metuli joutuu silmäkkäin linnakesaaren monivaiheisen menneisyyden - ja sitä kautta itsensä kanssa. Maan alaiset herättää kiehtovan kysymyksen siitä, keitä me pohjimmiltaan olemme.
  

335 sivua, WSOY 2016

    

Kuvittanut: Sami Saramäki

  

Kirja on luettu myös täällä: Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Lastenkirjahylly, Luetaanko tämä?, Jiipeenetti

Emi Ishikawa: Kummituskokelas 2

"Kaunahenkien maailma on jännittävämpi kuin ihmisten maailma.

Valmistaudu, tulokas."

  

  

Arvostelukappale

  

Emi Ishikawan kaksiosaisen mangasarjan, Kummituskokelas toinen osa jatkaa aiemmin esitellyn Hikarukon tarinaa. Hikaruko on kaunahenkikokelas, mutta hän ei halua pelotella ihmisiä vaan auttaa heitä. Niinpä hänen ohjaajansa tarkkailee tytön tekemisiä tarkkaan ja kertoo, että jos tämä ei ala pian toimia niin kuin kunnon kaunahenki, hänet tuhotaan (tai kuten ihmiset sanoisivat, saavuttaisi levon). 

    

On kulunut jo kaksi vuotta Hikarukon kuolemasta. Hänen lapsuuden ystävänsä ja salaisen rakkauden kohteensa Haruki on aloittanut lukion ja vaikka saakin huomiota tytöiltä, hän suree edelleen Hikarukoa. Hikaruko saa kuitenkin eräiden tapahtumien myötä viimein tilaisuuden kertoa tunteistaan Harukille. 

  

Kummituskokelaan toinen osa ei ole niin vahvasti kerrottu kuin ensimäinen. Tarina keskittyy suurelta osin Hikarukon ja Harukin suhteeseen. Haruki on tavannut lukion ensimmäisenä päivänä ujon Ema-nimisen tytön ja heidän välillään orastaa ihastus. Hikaruko päättää auttaa heidät yhteen, sillä Harukin onnellisuus tekee Hikarukonkin onnelliseksi. Hikarukon halu auttaa muita ennen itseään tuntui luontevalta hahmolle ja tasapainottelu tottelevaisuuden ja oman tahdon välillä teki hänestä kiinnostavan. 

  

Olisin voinut lukea kaunahengistä pidemmänkin sarjan, sillä bonustarinat tarjosivat oivan keinon jatkaa sarjaa pidemmälle joko Hikarukon näkökulmasta tai esittelemällä uusia, samassa tilanteessa olevia hahmoja. Tarina loppuu kuitenkin tyydyttävästi solmien avonaiset juonet yhteen ja aloittamalla uusia, jättämättä kuitenkaan mitään keskeneräistä jälkeensä. Mukana on kaksi bonustarinaa, jotka kerrankin syventävät maailmaa, eivätkä tunnu jälkiajatuksilta tai filleriltä. 

  

  

Takakannesta:

Hikaruko on vaisu ja hiukan synkkämielinen mutta silti kiltti koulutyttö. Eräänä päivänä hän joutui onnettomuuteen ja päätyi kaunahengeksi! Nyt hänen pitäisi pelotella ihmisiä työkseen, mutta se ei ole helppoa lempeälle Hikarukolle.

  

Ikäsuositus: 10+

  

Suomentanut: Suvi Mäkelä, 208 sivua, Sangatsu Manga 2016

  

Alkuperäinen nimi: Ushiro no Hikaruko-chan 2 (2013)

  

Sarjassa aiemmin ilmestynyt: Kummituskokelas 1 (2016)