Pride -lukuhaaste (1.-30.6.2021)

    

Kesäkuu on Pride-kuukausi ja sitä voi viettää esimerkiksi lukemalla teemaan sopivaa kirjallisuutta 1.-30.6.2021. Haasteen tarkoituksena on nostaa esille sateenkaarevuutta kirjallisuudessa. Haasteeseen saa lukea mitä vain, lasten kuvakirjoja, YA:ta, sarjakuvaa, viihdettä, dekkareita, historiaa, tietoa... Yhden tai useamman kirjan, kunhan teoksessa on LGBTIQ+ hahmoja, kuvitteellisia tai todellisia.

  

Kirjojen lisäksi teeman kaikenlainen muukin käsittely on erittäin suotavaa. Olisi kiinnostavaa kuulla esimerkiksi sateenkaarevista elokuvista ja sarjoista: mitkä ovat parhaat, mitä löytyy juuri nyt Netflixistä jne.

  

Haasteeseen voi osallistua kuka vain, ainoana vaatimuksena on ehdoton ei vihapuheelle. Kommentoi siis alle, jos olet kiinnostunut osallistumaan! Lukuvinkkejä löytyy esimerkiksi aikaisempien vuosien haastekoosteista 2020, 2019, 2018 ja 2017 sekä aihetunnisteen sateenkaarikirja takaa. Linkkaa tai listaa lukemani haasteen koosteeseen, joka ilmestyy blogiin 2.7.2021.

  

Sosiaalisessa mediassa voi käyttää aihetunnisteita #pridelukuhaaste ja #sateenkaarikirjallisuus.

    

P.S. Instagramissa on myös käynnissä helmikuussa alkanut, heinäkuun loppuun asti kestävä bingomuotoinen Queer-lukuhaaste. Kannattaa katsoa sekin ja osallistua!

  

Haasteessa mukana:

• @ajatustenvalissa
• @annami
• Iltatähden syttyessä
• Kirjan jos toisenkin
• Kirjapöllön huhuiluja
• Kirjoja & kikatuksia
• @mielenmaisemia
• työnaisen vaimo
• Yöpöydän kirjat

  

Koiruuksia ja kissamaisia supersankareita

“Tällaisina öinä, kun kuu nousee taivaalle, voi tuntea kuinka ilmassa on taikaa.
Silloin tietää, että on täydellinen hetki seikkailulle.”

 

  

Lukuhaasteissa: Helmet 32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa
 
Paula Harrisonin kirjoittamassa ja Jenny Løvlien kuvittamassa söpössä lastenkirjassa Kisu ja öinen seikkailu tavataan tyttö, joka on perinyt äidiltään erikoiskykyjä.
 

Kisun perheellä oli aivan erityinen salaisuus. Hänen äidillään oli kissamaisia supersankarin ominaisuuksia, ja äiti meni joka yö seikkailulle auttamaan ihmisiä. Äiti pystyi näkemään pimeässä, kiipeämään pitkin seiniä ja tasapainottelemaan talojen katoilla. -- Kaikista parasta oli, että hän pystyi puhumaan kissojen kanssa ja jakamaan niiden salaisuudet! (s. 10)

 
Eräänä iltana, kun äiti oli jo lähtenyt yötöihin, saapuu heidän kotiinsa musta kissa, joka esittäytyy Figaroksi ja pyytää apua. Kisun on uskaltauduttava ulos, vaikka hän vähän pelkääkin pimeää.
 

“Sinä voit valita, mitä ikinä haluatkin olla. Mutta älä anna pelon estää itseäsi. Sinä olet rohkeampi kuin luuletkaan.” (s. 16-17)

 
Suurikokoinen fontti sopii hyvin lukemaanoppineille ja nuoremmillekin ääneenluettuna. Tykkäsin kovasti kirjan kuvituksesta, jossa tehostevärinä toimii oranssi. Kirjoja on ilmestynyt jo kuusi, eli jos Kisu kolahtaa, luettavaa on paljon lisääkin.

  

 

Arvosana:

Takakannesta:
Kisun perhe on hyvin erikoinen – äiti on supersankari, ja Kisu tietää, että jonain päivänä hänkin käyttää erikoistaitojaan. Se päivä koittaakin aikaisemmin kuin Kisu oli odottanut. Eräänä yönä Figaro-kissa kipuaa hänen ikkunastaan pyytämään apua. Öinen maailma on pelottava paikka. Onko Kisulla tarpeeksi rohkeutta kohdata jännittävä öinen seikkailu?
 
Kisu osaa puhua eläinten kanssa, ja hänellä on kissamaisia supervoimia!
Kirja sopii kaikille pienille supersankareille, etenkin, jos he pitävät kissoista!
 
Suomentanut: Maarit Varpu, 119 sivua, Aurinko kustannus 2019
 
Alkuperäinen nimi: Kitty and the Midnight Rescue (2019)
 
Kuvitus: Jenny Løvlie
 
Sarjassa ilmestyneet:

• Kisu ja öinen seikkailu
• Kisu ja tiikeriaarre
• Kisu ja seikkailu kattopuutarhassa
• Kisu ja seikkailu oksistossa
• Kisu ja suuri lyhtyparaati
• Kisu ja hämäriä puuhia

 
Luettu myös täällä: Kallellaan kertomuksiin, Kirjojen keskellä
 

*****

 
“- Jotain outoa tässä jutussa on, Markus sanoo.”

 

 
Arvostelukappale
 
Lukuhaasteissa: Helmet 22. Kirjassa ajetaan polkupuyörällä

 

Merja Jalon Kotikulman etsivät -sarjan toinen osa Pentutehtaan arvoitus on parempi kuin Kadonneen linnun salaisuus. Lapset yrittävät tällä kertaa ratkaista vuotta aikaisemmin varastetun koiran arvoitusta.
 

He ovat valmiina uuteen seikkailuun. (s. 15)

  

Markus, Lisa ja Linnea ovat uimarannalla nauttimassa kesästä. Lisa on pakannut mukaan paljon koiralehtiä, sillä hän haaveilee omasta lemmikistä, mutta vanhemmat ovat jyrkkiä, onhan koirasta iso vastuu. Paikalle saapuvat Linnean isoveli Aleksi ystävänsä Kasperin kanssa. Kasperin perheen koira Hilla oli varastettu heidän pihastaan jo vuosi sitten, eikä sitä olla sen jälkeen nähty.
  
Kotikulman etsiville tuleekin siitä uusi tehtävä. Ollessaan jäätelökioskilla he tapaavat naisen, jolla on mukanaan suloinen koiranpentu. Se on myös myytävänä ja koiraystäväänsä kaipaava Kasper ihastuu pentuun niin paljon, että hänen isänsä suostuu ostamaan pennun. Kun pentu sitten äkkiä sairastuu, herää kysymys, onko sen myyjä pentutehtailija?
  

- Pentutehtailijaa kiinnostaa vain raha. Tarkoitus on saada pennut pikaisesti myytyä ennen luovutusikää. Hän saattaa jopa uhata koiran lopettamisella, jos kauppoja ei tule. Pentua ei kannata ostaa edes säälistä. Koirilla ei ole rokotuksia, ne asuvat usein häkeissä ja emät toimivat vain pennuntekokoneina. (s. 50)

  
Kirjassa on paljon hyvää tietoa siitä, kuinka hankkia koira vastuullisesti, pienillekin lapsille sopivalla tavalla kerrottuna. Olisin kaivannut kirjan loppuun vielä muistilistan koiranhankinnan tärkeistä kohdista, mitä pitää tarkistaa ennen ostamista (kasvattajan tausta, rokotukset jne.) sekä linkin vaikkapa Suomen Kennelliiton sivulle.
    

  

Pari miinusta kirjasta kuitenkin löytyy. Ensimmäisessä osassa tavattiin Nakke-papukaija, jonka nimi taivutettiin taas Nakken ja Nakkelle, vaikka esimerkiksi Nakke Nakuttajan nimi taivutetaan vain yhdellä k:lla. Toki erisnimillä on usein erilainen taivuttaminen ja monet ihmiset saattavat taivuttaa nimensä yleisestä tavasta poiketen. Lastenkirjan linnusta puhuttaessa noudattaisin tyypillisempää taivuttamista.
  
Toinen iso iso miinus tulee siitä, kuinka Markus edelleen vähättelee Linnean pukeutumista. Hän pitää tämän koruja alennusmyynnistä ostettuna rihkamana ja tusinakilluttimina. Myös Linnean pinkki nyöritoppi on hänestä mauton. Ainoa mauton tuossa tilanteessa on Markuksen arvostelu! Lastenkirjailijan tulee tiedostaa, että hahmojen asenteet ja sanomiset vaikuttavat lapsiin, etenkin jos niitä ei missään kohtaa kyseenalaisteta.
 

Arvosana:

Takakannesta:
Kotikulman etsivät -sarjan toisessa osassa Lisa haaveilee ikiomasta koiranpennusta. Kuin sattuman kaupalla etsiväkolmikko Markus, Lisa ja Linnea joutuvat keskelle tapahtumasarjaa, joka lopulta johtaa koiranpentuja huonoissa oloissa tehtailevan naisen jäljille. Nainen vaikuttaa ensitapaamisella todella mukavalta ja asiantuntevalta koirankasvattajalta. Onhan hän omien sanojensa mukaan toiminut jopa ulkomuototuomarina näyttelyissä! Ja voi kuinka söpö pentu hänellä on sylissään ja se on vieläpä myytävänä!
 
Asiat eivät kuitenkaan ole aina sitä, miltä ne näyttävät. Etsiväkolmikolle selviää, ettei naisella olekaan puhtaat jauhot pussissa...
 
72 sivua, Kvaliti 2021
 
Sarjassa ilmestyneet:

• Kadonneen linnun salaisuus
• Pentutehtaan arvoitus

 
Luettu myös täällä: Luetaanko tämä?, Kirjahullun päiväkirja
 
Samankaltaista luettavaa: Riina ja Sami Kaarla: Pet Agents -sarja
 

*****

  
“- Kirjojen lukeminen kannattaa aina.”

 

 
Lukuhaasteissa: Helmet 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
 
Lauri Luu ja riivattu lukukoira on kauhukirjailija Marko Hautalan ensimmäinen lastenkirja. Sen kiehtovasta kuvituksesta vastaa Broci. Bongasin kirjan lukukoira Sylvin Instagramista.
 
Lauri ei halua kirjastoon, koska kirjojen teksti muuttuu muurahaisiksi ja karkaa riveiltään. Päätäkin alkaa särkemään. (Kuinka oivallisesti kuvattu lukihäiriötä!) Tästä tietämätön isä kuitenkin raahaa pojan mukanaan lukukoira Lukulampun luokse. Laurin mielestä jännittävää kirjaa ei ole olemassakaan, ei ainakaan sellaista, jonka hän lukisi loppuun asti.

  

    

Joka puolella oli lukevia ihmisiä, jotka eivät nostaneet katsettaan, kun Lauri ja isä kävelivät heidän ohitseen. he vain seisoivat tai istuivat kirja edessään, aivan kuin Lauria ei olisi ollut olemassakaan. Se oli pelottavaa. Hän ei ymmärtänyt, miksi ihmiset keskittyivät lukemiseen, vaikka he olisivat voineet tehdä mitä tahansa muuta. (s. 10)

 
Salaperäinen Kellari-Ulla sujauttaa hänelle kirjan, jonka viimeistä sivua ei missään nimessä saa lukea ääneen. Ihmeellisesti tämän kirjan kirjaimet pysyvät omilla paikoillaa. Kaiken lisäksi tarinat muuttuvat lukiessa ihan oikeiksi ja ne pystyy kokemaan kuin olisi tapahtumien keskelle. Lukulamppu painostaa Laurin lukemaan myös kielletyn sivun ja siitä syntyykin aikamoinen sotku.
 

Paksu kirja singahti aivan hänen korvansa vierestä ja kimposi seinästä lattialle. Sen kannessa oli ilkeästi tuijottava pääkallo ja teksti Noidan käsikirja. (s. 41)

 
Tästä kirjasta oli pakko näyttää yhtä aukeamaa puolisollekin, joka arvosti suuresti Cthulhu-viittausta ja pudisteli huvittuneena päätään suomalaiselle, villille lastenkirjallisuudelle. Sellaiselle kuten Jukka Laajarinteeen kirja Multakutri ja suon salaisuus (Kuklu on ihana!).
 

- Joka päivä valitsen yhden jännittävän teoksen. Nousen nuo portaat ja etsin jonkun onnekkaan kirjastoasiakkaan, jolle annan kirjan luettavaksi. Sitten palaan kellariin ja nautiskelen ajatuksella, että muukalainen lukee kirjaa, joka mullistaa hänen maailmansa. Mikä voisikaan olla suurempi ilo? (s. 53)

 

Arvosana:

 
Takakannesta:
Mitä tehdä, kun kiltti lukukoira alkaa raivoisasti repiä kirjoja ja pitää koko kirjastoa kauhun vallassa?
 
Lauri Luu ei pidä lukemisesta, ei sitten lainkaan. Kun hän ottaa kirjan käsiinsä, kirjaimista tulee muurahaisia ja päätä alkaa kivistää. Lauri ei liioin välitä vierailuista kirjastossakaan, mutta suostuu käymään siellä isän mieliksi. Lukulamppu on ihan mukava lukukoira, vaikka sen hengitys löyhkää kammottavalle.
 
Jos Lauri Luu lukisi, hän haluaisi lukea jännittäviä kirjoja. Mutta Lauri tietää kokemuksesta, ettei sellaisia ole olemassa. Tai niin hän luulee. Omituinen kirjastonhoitaja Kellari-Ulla tarjoaa luettavaksi niin jännittävän kirjan, että Laurin ja Lukulampun innolla ei ole rajoja. Ei mitään rajoja.

 
Lauri Luu ja riivattu lukukoira on kauhukirjailija Marko Hautalan ensimmäinen lastenkirja.
 
70 sivua, Haamu 2021
 
Luettu myös täällä: Siniset helmet, Kirjakaapin kummitus, Kirjanvuoksi

Dekkariviikko kirjablogeissa (7.-13.6.2021)

    

Perinteinen dekkariviikko on jälleen tulossa kesäkuussa. Kirjabloggaajat osallistuvat tempaukseen tuttuun tapaan lukemalla ja kirjoittamalla dekkareista 7.-13.6.2021 aikana. Postauksissa voi esimerkiksi kertoa viimeksi luetuista dekkareita, listata kaikkien aikojen genresuosikkeja, ylistää dekkareiden ihanuutta tai nostaa esille niiden kliseitä ja ongelmia. 

  

Jo yhdellä dekkariaiheisella postauksella on mukana dekkariviikossa. Yllä olevaa kuvaa saa käyttää viikon dekkaripostauksissa, ja somessa on käytössä aihetunniste #dekkariviikko. Kommentoi tai linkitä lukemasi teokset 14.6. ilmestyvään koontipostaukseen. 

  

Ilmoita osallistumisestasi tämän postauksen kommenttilaatikossa, lisään mukana olevat blogit listaan. Tervetuloa mukaan! 

  

Dekkariviikolla mukana: 

• Annelin lukuvinkit
• Elämä on ihanaa
• Ja kaikkea muuta
• Jokken kirjanurkka
• Kirja hyllyssä
• Kirjan jos toisenkin
• Kirjan pauloissa
• Kirjasähkökäyrä
• Kirjarouvan elämää
• Kirsin Book Club
• Kirsin kirjanurkka
• Kulttuuri kukoistaa
• Kuunnellut äänikirjat
• Luetut.net
• @lukutoukka1982
• Mun kirjasto
• Nannan kirjakimara
• Peegee hydatoon
• Penni kirjoistasi
• Tarukirja
• @tiianlukupäiväkirja
• Tuijata. Kulttuuripohdintoja
• Tuulevin lukublogi
• Vinkkivitonen
• Yöpöydän kirjat

Huhtikuun luetut

Huhtikuussa on ollut ihanaa seurata lumien sulamista ja tarkkailla kevään merkkejä: linnunlaulua, ensimmäisiä vihreitä, jotka varovasti kurkkivat maasta. Pääsee taas ulos kuvaamaan kirjoja ja luontoa. 

  

Luin huikeat 22 teosta (4626 sivua), joista 14 oli sarjakuvaa, 6 lasten ja varhaisnuorten teosta ja kaksi englanniksi. Kuukauden parhaat lukuhetket tarjosivat ajatuksia herättelevä Viimeinen ihminen, supersöpö Happy Happy Clover -manga ja tunnelmallinen Agnes ja huvilan salaisuus.

  

Bingomuotoinen Manga-lukuhaaste alkoi Instagramissa. Tarkoituksena on saada neljän rastin suora. Minulla on omana tavoitteena lukea teos jokaiseen ruutuun. Aikaa bingon keräämiseen on 1.6. asti. Lisää tietoa haasteesta löytyy aihetunnisteen #mangabingo21 takaa.

  
Kaikki huhtikuussa luetut:

• Raina Telgemeier: Siskot
• Junji Ito: Shiver
• Kevin Panetta & Savanna Ganucheau: Bloom
• Rob Ewing: The Last of Us
• Paula Harrison & Jenny Løvlie: Kisu ja öinen seikkailu
• Rachael Lippincott, Mikki Daughtry & Tobias Iaconis: Five Feet Apart
• Mio Mamura: Twiittaan, rakkaani
• Satoru Takamiya: Olet vampyyriorjani
• Rino Mizuho: Maaginen suklaapuoti 18
• Yana Tobuso: Kuroshitsuji 1
• Kore Yamazaki: Velhon morsian 13
• Barbara Cantini: Mortina ja loma Lumolammella
• Brian K. Vaughan & Fiona staples: Saga Vol. 8 & Saga Vol. 9
• Lee Bacon: Viimeinen ihminen
• Keiichi Arawi: Arki 1
• Kiyohiko Azuma: Azumanga Daioh 1
• Sayuri Tatsuyama: Happy Happy Clover 1
• Ako Shimaki: Odota, että rakastun
• Merja Jalo: Pentutehtaan arvoitus
• Marko Hautala & Broci: Lauri Luu ja riivattu lukukoira
• Tuutikki Tolonen: Agnes ja huvilan salaisuus

  

Helmet-lukuhaasteessa suoritetut kohdat:

4. Joku kertoo kirjassa muistoistaan - Rob Ewing: The Last of Us

10. Kirjan nimessä on numero - Rachael Lippincott, Mikki Daughtry & Tobias Iaconis: Five Feet Apart

11. Kirja kertoo köyhyydestä - Charles Dickens: Oliver Twist

20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvnainen - Tuutikki Tolonen: Agnes ja huvilan salaisuus

22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä - Merja Jalo: Pentutehtaan arvoitus

32. Kirjan kansikuvassa tai takakannen tekstissä on kissa - Paula Harrison: Kisu ja öinen seikkailu

35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut - Lee Bacon: Viimeinen ihminen

50. Kirjaa on suositellut kirjaston hekilökunta: Marko Hautala: Lauri Luu ja riivattu lukukoira

  

Amman lukuhetken järjestämä legendaarinen Copycat -haaste pyörähti taas käyntiin. Tein oman kansiversioni viime vuoden suosikistani, Margaret Rogersonin Kirjojen tyttärestä.

   
Toukokuun lukupinossa:

• Christina Sweeney-Baird: Viimeiset miehet
• Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija
• Sini Helminen: Hurme
• TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä
• Suvi Nurmi: Unissamatkaaja
• Colson Whitehead: Maanalainen rautatie

    

Noitia, vampyyrejä, yksisarvisia ja lohikäärmeitä

“Täällä tapahtuu selvästi jotain outoa.”

 

  

Arvostelukappale
 
Lukuhaasteissa: Helmet 41. Kirjassa matkustetaan junalla
 
Laura Ellen Andersonin hurmaava sarja tyttövampyyristä ystävineen sai jatkoa. Ensimmäisessä osassa paljastui, että Pimeän valtakunnan asukkaat ovat turhaan vuosia pelänneet Valon olentoja, mutta mistä kaikki tämä on lähtenyt liikkeelle, siihen vastaa Amelia Kulmuri ja ylhäiset yksisarviset.
 
Amelian uusin ystävä, kuningas Vladimirin poika Tangine on puoliksi vampyyri ja puoliksi keiju. Hänen äitinsä Hentomieli on Valon valtakunnan kuningatar. Hän on kadonnut vuosia aikaisemmin ja nyt kaverukset lähtevät etsimään häntä.
 

“Me olemme ystäviäsi.” 

“Palvelijoita”, Tangine hymyili. 

“Ystäviäpä”, Amelia korjasi. 

Tangine veti syvään henkeä. “Ysss...” Hän pyyhki otsaansa. “Ysss...” Hän yritti uudelleen. “Ysvelijoita?” Hän näytti ylpeältä itsesään. 

“Se meni jo… paremmin”, Amelia sanoi. (s. 15)

 
Amelian äiti ompelee koko joukolle asut, joiden avulla he eivät erotu joukosta. Amelialla on jo valmiiksi siivet, niinpä hän tekeytyy keijuksi ja hänen lemmikkikurpitsastaan Purskusta tulee päivänkakkara. Jeti Flooran asu on yksisarvinen, viikatemies Kalmo saa enkelikisun tamineet ja kuningas Vladimir pukeutuu leppäkertuksi.
 
Näin varustautuneena joukko ylittää valtakuntien rajan. Heillä on kartta, mutta se tuhoutuu heti alussa. Myös kuningas Vladimirille käy hassusti, mutta lapset päättäsvät silti jatkaa matkaansa. Onneksi he saavat apua Valon olennolta ja saavat tietää kuinka Kimaltala-nimiseen paikkaan pääsee. Kuningas on epäillyt vaimonsa olevan mahdollisesti siellä.
 

Floora hypähti ylös ja pieraisi säikähdyksestä. 

Hohtava nuori yksisarvinen, jolla oli kimmeltävä tumma harja, istui viereisessä säkkituolissa. 

“MÄÄ IHAN PELÄSTYIN”, Floora sanoi. 

“Anteeksi!” yksisarvinen sanoi. “Ei ollut tarkoitus säikäyttää sinua. Sallinet minun esittäytyä. Olen Fabio. -- Olet aivan toista maata kuin kukaan muu yksisarvinen, jonka olen koskaan tavannut.” (s. 90-92)

 
Kimaltalaan pääsee vain sateenkaarijunalla. Matkan aikana Floora tutustuu Fabio-nimiseen yksisarviseen, joka kutsuu hänet ylhäisten yksisarvisten juhlaan. Amelia nuuskii ympäristöä yksisarvisten keskittyessä Flooraan ja löytää kadonneen kuningattaren ja tulee paljastaneeksi suuren huijauksen. Valon ja Pimeyden olennot pidetään tarkoituksella erossa toisistaan lietsomalla pelkoa.
 

“EN MÄÄ OLE MIKÄÄN NEITO, MÄÄ OON… -- MÄÄ OON VAHVA JA ITSENÄINEN YKSISARVINEN”, Floora sanoi.
--
“Minä sitten pidän vahvoista ja itsenäisistä yksisarvisista”, [Fabio] sanoi. (s. 142)

 
Floora on ihan huippuhahmo! Tykkäsin tästä ekaa osaa enemmän, sillä kirja opettaa alleviivaamatta ja varsin nerokkaasti suvaitsevaisuudesta, valeuutisista ja propagandan levittämisestä. Se haastaa myös ajattelemaan itse ja kyseenalaistamaan vanhoja tapoja. Ja lisäksi näissä on todella kivaa huumoria.
 
Sarjan kolmas osa, Amelia Kulmuri ja muistovaras ilmestyy elokuussa.

 

Arvosana:

Takakannesta:

Amelia Kulmuri on takuulla suurisydämisin vampyyri, jonka olet koskaan tavannut!
 
Kun aurinko nousee Pimeyden valtakunnassa, Amelia ystävineen pukee valepuvut ylleen ja suuntaa kohti kammottavaa, kimaltavaa Valon valtakuntaa. Ystävysten päämääränä on löytää pitkään kadoksissa ollut kuningatar Hentomieli.
 
Pelottavat keijut ja karmivat enkelikisut lymyävät joka kulman takana, mutta Hentomieltä ei näy missään. Vaikuttaa siltä, että Amelian on sukellettava syvemmälle ylhäisten yksisarvisten maailmaan. Etsintöjen tiimellyksessä paljastuvat salaisuudet laittavat liikkeelle tapahtumavyöryn, jota tuskin kukaan osaisi aavistaa.
 
Amelia Kulmuri ja ylhäiset yksisarviset on hervottoman Amelia Kulmuri -kirjasarjan toinen osa. Se osoittaa, kuinka ulkokuori voi usein pettää — monin tavoin. Ainutlaatuinen huumori ja Amelian ystävät lemmikkikurpitsa Purskusta Kalmo Niittomieheen pitävät huolen, että tarinan parissa viihtyvät kaikki ikään katsomatta.
 
Laura Ellen Anderson on Lontoossa asuva kirjailija ja kuvittaja. Hän on julkaissut kymmenen vuoden aikana useita menestyneitä lastenkirjoja.

 
Suomentanut: Sarianna Silvonen, 238 sivua, Kumma kustannus 2021
 
Alkuperäinen nimi: Amelia Fang and the Unicorn Lords (2018)
 
Sarjassa ilmestyneet:

• Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot
• Amelia Kulmuri ja ylhäiset yksisarviset
• Amelia kulmuri ja muistovaras (tulossa elokuussa)

 

*****
 
“- Jos lohikäärme alkaa seurata jotakuta, niin se on suuri kunnia.”
 

 
Lukuhaasteissa: Helmet 36. Kirjassa liikurtaan ajassa

 

Joonas Tolvasen lastenkirja Jademiekan arvoitus vie nojatuolimatkalle Kiinaan! 🐉
 

Tiedän, että siellä on panda-karhuja ja pitkä muuri. Kiinassa syödään paljon riisiä. Minä en tykkää riisistä. Se on kuivaa ja tarttuu usein kitalakeen. Ehdotan äidille, että pakataan matkalaukkuun perunoita. äiti ei ota ehdotustani tosissaan ja nauraa leveästi. (s. 7)

 
Jaakko ja Elias ovat tapaamassa mummia, joka on töissä museossa Pekingissä. Vieraillessaan Kielletyssä kaupungissa pojat matkaavat vahingossa menneeseen aikaan keisarin puutarhan kallion halkeaman kautta.
 

- Hassu. Sinä pakkaat reppuun aina turhaa roinaa, sanon. - Eihän me minnekään naparetkelle olla menossa, vaan Kiellettyyn kaupunkiin. (s. 13)

 
Jaakolla menee hetki tajutessa, että hän on siirtynyt ajassa taaksepäin. Pikkuveli on joutunut pulaan ja samalla Jaakko tulee monen mutkan kautta auttaneeksi tyttöä, jonka isä on vankilassa ja syrjäyttämään uusien ystäviensä avulla vallassa olevan vilpillisen keisarin.
 

Ihmettelen, minne asfalttitiet, kerrostalot ja autot ovat hävinneet. Näen ainoastaan hiekkateitä, rattaita vetäviä hevosia ja matalia rakennuksia. (s. 28)

 
Mukavan lyhkäinen ja vauhdikas kirja lukemaan oppineille. Alussa oli vaikea tottua lyhyisiin lauseisiin ja yksinkertaistettuun kieleen, mutta tarinan edetessä tyyliin tottuu samalla, kun teksti alkaa rönsyilemään runsaammaksi.
 

- Jos olemme tehneet aikamatkan muinaisuuteen, kuinka pääsemme kotiin? Elias kysyy. (s. 55)

 

Arvosana:

 
Takakannesta:

Kung-fu-taidotkin ovat tarpeen, kun veljeskaksikko päätyy aikamatkalle muinaiseen Kiinaan. Runsaasti kuvitettu seikkailu lukemaan opetteleville.

Jaakko ja Elias pääsevät Kiinaan tapaamaan mummia, joka on työtehtävissä Pekingin suurimmassa museossa. Kun veljekset livahtavat Kielletyssä kaupungissa hetkeksi omille teilleen, tapahtuu hurjia: pojat humpsahtavat kallionhalkeamasta menneeseen aikaan.

Onko mummin antamalla ikivanhalla onnenkorulla osuutta tapahtumiin? Miten niihin liittyy Jaakon kintereillä kulkeva lohikäärmeen poikanen? Entä keisarin tytär ja jademiekka, joka tarun mukaan hehkuu kirkkaana vain oikean keisarin kädessä?

101 sivua, Otava 2020

Kuvittanut: Janne Kukkonen

Luettu myös täällä: Lastenkirjahylly, Kirjojen keskellä

  

Sarjassa ilmestyneet:

• Jademiekan arvoitus
• Puunaamioiden kirous (tulossa elokuussa)

*****
 
“Eivät he nyt yhtä mittaa voineet törmätä yliluonnollisiin tapahtumiin!”
 

 
Lukuhaasteissa: Helmet 37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
 
Anu Holopaisen Iik -lastenkauhusarja viiden osa Plattilan noita on inspiroitunut The Blair Witch Project -elokuvasta.
 

- Ei me sentään olla mihinkään Saharan autiomaahan menossa, hän mutisi. - Mitä muuta sun muka pitää pakata kuin hammasharja? (s. 5)

 
Saku ja Sussa ovat lähdössä leirikouluun. Saku ei ole erityisen erähenkinen, mutta koska kaksossisko on hänen paras ystävänsä, hän suostuu lähtemään mukaan kameramieheksi. Video olisi sitten tarkoitus laittaa koulun sivuille muidenkin koettavaksi. Ja voisihan siellä metsässä vaikka sattua jotain jännää, mistä harmittaisi jäädä paitsi.
 

- Olisiko helpompi käyttää Google Mapsia? Nadia kysyi.

--

- Kaikkeen ei tarvita sähköä ja nettiä, me käytetään karttaa ja kompassia.

--

- Karttaa ja kompassia? Ihan kuin jotkut eläimet, Nikke mutisi.

--

- Kuka tietää, Sanni sanoi. - Joskus voi käydä niin, että teknologiaan ei voikaan luottaa tai sitä ei ole edes saatavilla. Silloin on hyvä olla vähän muitakin taitoja kuin vain selailusormen käyttö. (s. 19)

 
Saavuttuaan metsään, jossa joukon on tarkoitus samoilla ja yöpyä, he kuulevat parilta kalastajalta tarun, jonka mukaan siellä on asunut muinoin noita.
 

- Plattilan noita asui näissä metsissä parisataa vuotta sitten -- Söi pieniä lapsia, vei niitä metsän uumenissa olevaan taloonsa, jota kukaan ei koskaan löytänyt. Noita herää aina kahdenkymmenen vuoden välein etsimään syötävää. Nyt taitaa olla kahdeskymmenes vuosi viime kerrasta. (s. 24)

 
Kun yksi leiriläinen katoaa ja puun oksalta löydetään roikkumasta risuista tehty nukke, ovat kaksoset varmoja, että taru on täyttä totta. He ovat kohdanneet yliluonnollisia ja ekstraterestriaaleja olentoja aiemminkin. Kun molemmat opettajatkin katoavat, lasten on päätettävä, mitä seuraavaksi tehdään.
 

Nikke poimi kuusen oksien seasta tikuista kyhätyn kapineen. Se oli solmittu jonkin sitkeän ruohokasvin lehdillä kokoon ja muistutti etäisesti ihmistä, jonka kädet ja jalat ovat harallaan.
- No toi on ihan kirjaimellisesti tikku-ukko, Saku sanoi ja pyrskähti hermotuneeseen nauruun.
- Tää on jotenkin karmiva, Nikke sanoi. (s. 49)

 
Kirja on lyhkäinen ja täynnä toimintaa. se sopii hyvin 9+ lapsille. Ei kuitenkaan kannata lukea tätä ennen nukkumaanmenoa. Metsään eksyminen on yksi minun peloistani (enkä varmaankaan ole tämän kanssa yksin) ja siksipä kirja aiheutti ihan aitoja väristyksiä.

 

Saku näki mielessään, kuinka he kaksi kerrallaan lähtisivät aina etsimään edellisiä kadonneita, kunnes kaikki olisivat metsän uumenissa. -- Jos joku etsijä löytäisi kameran, muu maailma saisi edes tietää metsän vaarallisista voimista. (s. 57 ja 73)

 

Arvosana:

 

Takakannesta:
Alakouluikäisten suosittu IIK!-sarja nostattaa jälleen kauhunväreitä, tällä kertaa noitametsään suuntautuvan leirikoulun merkeissä. Helppolukuinen, maltillisen pituinen ja sopivan jännittävä tarina houkuttelee myös vähemmän lukevia lapsia uppoutumaan kirjaan.
 
Sussa ja Saku osallistuvat leirikouluun, joka suuntaa Plattilan metsiin muutaman yön vaellukselle. Leppoisa retki saa huolestuttavan käänteen, kun paikalliset kertovat retkeläisille Plattilan noidasta, joka sieppaa lapsia ja estää kännyköiden toimimisen. Ennen pitkää yksi luokkatovereista katoaa metsään, ja hänen jälkeensä myös molemmat opettajat.
 
Neuvokkaat leirikoululaiset jatkavat matkaa omin päin, mutta metsä tekee heille pelottavia temppuja: polut vaihtavat paikkaa ja jokin näkymätön olento kiertelee tutkimassa telttoja yön pimeydessä. Kun vielä yksi leiriläinen katoaa ja hänen äänensä kutsuu metsän keskeltä löytyvästä kummitustalosta, on aika kohdata Plattilan noita silmästä silmään!

  

116 sivua, Myllylahti 2021
 
Sarjassa ilmestyneet osat:

• Kauhukännykkä
• Kilikorven vampyyri
• Metsälammikon hirviö
• Nuku, nuku leluseni
• Plattilan noita
• Demonikuiskaaja (tulossa elokuussa)