maanantai 10. joulukuuta 2012

Kirjablogien yhteinen joulukalenteri - Luukku 10

  
Eilen kirjablogien yhteisen joulukalenterin luukun avasi Salla puhumalla pukille. Huominen luukku paljastuu Kirjasfäärissä. On kyllä niin hienoja postauksia saanut nauttia, että paineet oman luukun lähestyessä olivat kovat! Onneksi apu tuli yllättävältä taholta. Luin Leena Krohnin kirjeistä koostuvaa teosta Tainaron kirjallisuuden esseetä varten ja sieltä löysin surullisen kauniita kohtia, joita ajattelin lainata tänään. 

Lainaus kirjeestä seitsemäntoista: Suuri ikkuna

Oli ilta kerran kun olin lapsi, ulkona kadulla. Kaikki valot olivat syttyneet, katulamput, näyteikkunat, autojen lyhdyt; ja minä seisoin lelukaupan edessä. Sinä tiedät sen liikkeen, se on vieläkin jäljellä keskikaupungilla, ja sinun on täytynyt kulkea sen ohi monta kertaa tai ehkä olet poikennut sisäänkin joulunaluspäivinä.
Se ikkuna! Se oli valaistu tuhlailevan kirkkaasti ja ruutua pitkin valui kimaltelevia pisaroita; sadekuuro oli juuri kulkenut kaupungin yli ja kaikki oli puhdasta. ennennäkemätöntä. Nukkien, autojen, pallojen ja pelien eteen, heti lasin taakse, oli pantu esille runsas valikoima marmorikuulia, jotka oli asetettu kukan terälehtien muotoon. Eräät niistä olivat läpikuultavia, toiset kirjavia, toiset valkoisia kuin maito. (s. 83)



Lainaus kirjeestä yhdeksäntoista: Ohikulkija

Tänä aamuna miinut valtasi herättyäni, jo vuoteessa, kihelmöivä levottomuus, jonka syystä en heti päässyt perille. Istuin pitkään sänkyni reunalla ja kuulostelin. Vaikka aamu oli jo pitkällä, kaupunki vaikeni ikään kuin yksikään asukas ei olisi vielä noussut, ja kuitenkin oli arki ja tavallinen työviikko. (s. 90)

Launaus kirjeestä kaksikymmentäseitsemän: Talventörröttäjät

Me palelemme ja katsomme sisäänpäin, sillä halla on hengittänyt meihin ja kaupunki valmistautuu pitkään horroskauteen. Sesonki on ohi ja asukkaat vetäytyvät koteihinsa, ovia lukitaan, seurustelu vähenee. kaduilla liikkuu yhä vähemmän kulkijoita ja ajoneuvoja, ja kaikilla on tietty päämäärä.
Turisteja ei enää juuri näe. Keäpä huvittaisi kierrellä pimeässä ja kylmässä kaupungissa.
On ikävää, ikävää. Minusta Tainaronin valojen pitäisi loistaa nyt, kun aurinko näyttäytyy enää harvoin, entistä runsaampina ja värikkäämpinä, mutta sen sijaan kaupunki ympärilläni himmenee ja köyhtyy. Elämä pysähtyy riitteeseen kuin jäätynyt vesi ja harvojen ohikulkijoiden silmissä väikkyy vain ansaitun levon tarve, mutta minä olen levoton ja tahdon elää. (s. 126)

8 kommenttia:

  1. Nämä olivat todella kauniita.

    Olen joskus Tainaronin lukenut jotain tenttiä varten, mutta olen paahtanut sen varmaan niin kiireellä läpi, ettei mieleen ole jäänyt juuri mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nämähän eivät suoraan joulukirjasta olevia lainauksia, ole, mutta tunnelmassa on jotain ajankohtaan sopivaa. Hieno kirja oli, luin kahdelta istumalta!

      Poista
  2. Tainaron on ihana! Olen lukenut sen monta, monta vuotta sitten, enkä tietenkään enää muista yksityiskohtia tarkasti, mutta tunnelman muistan ja se näkyy noista valitsemistasi katkelmistakin.

    Mukavaa joulunalusaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tainaronista puhuttin syksyllä yhdellä kirjallisuuden kurssilla ja silloin kuulin eoksesta ensimmäistä kertaa. Ajattelin, että tämä on pakko joskus lukea ja sainkin sen ovelasti erääseen suoritukseen mukaan. kannatti kyllä tutustua, hyvin tasokas kirja.

      Poista
  3. Kiitos blogista. Taas tuli uusi kirja luettavien listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihanaa kuulla, että tänne löytyy uusia ihmisiä. :) Tervetuloa ja hyviä lukuhetkiä Tainaronin kanssa!

      Poista
  4. Minäkin pidin Tainaronista ja varsinkin sen mystisestä tunnelmasta. Sopii hyvin jouluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta. Tainaronissa on huikea tunnelma, joka luodaan rivien väleissä olevilla valolla ja varjolla. :)

      Poista